Kirjoja

Nämä kirjat olen äskettäin hankkinut. The little house cookbookin tilasin noin vuosi sitten Bookplussasta. Tilaaminen liittyi siihen, että luin koko Laura Ingalls Wilderin tuotannon. The homestaeding handbookin löysin muuten vaan ja The backyard homestead- kirjoihin sain vinkin Pientä elämää etsimässä.- blogista.Kolme viimeistä kirjaa on Amazonista. Kaikki nämä kirjat käsittelevät tavalla tai toisella omavaraistaloutta.

Olen kirjahullu. Minun on pakko lukea joka päivä ja aina ennen nukkumaan menoa. Luen varmasti enemmän kuin katson tv:tä. Lukeminen on parasta pakoa arjesta ja pääni tuntuu tarvitsevan aina uutta luettavaa ja aika laidasta laitaan. Ja minulla saattaa olla pari-kolme kirjaa yhtäaikaa kesken ja luen niitä vähän mielialan mukaan. Käytän kahden eri kunnan kirjastojen palveluja ja usein yritän palauttaa väärän kirjaston kirjoja niihin... Tällä hetkellä minulla on kesken Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani. Minulla menee jotenkin kausittain mitä teemoja lukemani kirjat käsittelevät. Ja romaanien lisäksi minulla on yleensä myös pino käsityö-, ruoka-, puutarha-, ms. kirjoja selailussa.

Ihana iltarusko

Tänä iltana kun kävin possua syöttämässä taivas oli tosi kaunis. Taivas kauniin vaalean sininen ja siellä leijui vaaleanpunaisia pilviä. Ja vastakkaisessa suunnassa, oli kaunis iltarusko. Eihän tämä kuvassa näytä miltään, mutta tuolla ulkona oli tosi hieno valaistus.

Mustajuuria

Toissa keväänä olin kylvänyt mustajuuria ja muutama niistä sitten kasvoi. Tässä vaatimaton satoni. Mutta lisänä se rikka rokassa, eli minusta vähäinenkin määrä kannattaa käyttää ennemmin kuin heittää haaskuuseen.

Sadonkorjuuta ja säilöntää

Tein kurpitsahilloa ja säilöin viimeiset avomaankurkut lauantaina. Sunnuntaina kun oli pouta kaivoimme perunan yhdessä lasten kanssa ja keräilin muutenkin vihanneksia kasvimaalta.

Yhden lehtikaalin otin jo pois perunannoston tieltä. Sangossa on papuja, joiden lajiketta en nyt enää muista, olen kerännyt jo parina syksynä niistä seuraavan vuoden simenet talteen. En ole niin järjestelmällinen tai tunnollinen, että pitäisin lajikkeiden nimet mielessä. Kattilassa vielä pari kurkkua ja tomaatteja tulossa sisälle kypsymään. Tuo keltainen tomaatti on Golden sunrise, sen muistan :)

Tässä erilaisten papujan siemeniä kuivumassa ensi keväällä kasvatettaviksi. Ja muutama herne, jotka Arppa 3-v söi sitten... Piti monta kertaa muistuttaa, että papuja ei saa syödä!

Tässä kirjavat pavut keitettynä. Tooosi hyviä, nam!

Otin kaikki auringonkukkien siemenkakut kuivumaan. Simenet talvilinnuille tai pupun herkuksi.

Purjosipulit. Yhtenä syksynä pakastin kaikki purjot, mutta ne jäi käyttämättä. Mutta viime vuonna kuivasin ja kaikki tuli käytettyä. Muutenkin mielestäni kaikki jonka voi muuten säilöä, on turha pakastaa. Meillä on helppo kuivata esim. purjot ja auringonkukat, koska meillä on aina lämmin sauna. Eli aina jos taloa lämmitetään, saunakin lämpiää. Saunankiuas, lämmityskattila ja lämminvesivaraaja on yhtä ja samaa pakettia ja lämpiää puulla.

Perunoita ei tullut niin paljon kuin viime vuonna, eikä ne tule riittämään ensi kesään :( Ensi vuodeksi on jo suunnitelma perunamaan laajentamiseksi. Perunat on esikoisen traktorin peräkärryssä. Esikoinen oli innokas kuokkimaan ja keräämään perunoita ja ajoi perunat maalta kärryllä kellarin eteen :)

Isäntä kävi karpalossa ja toi 10l! Ihan huippua! Pusseissa on lehtikaalia. Sain yhdeltä vanhemmalta rouvalta vinkin, että ne kannattaa pakastaa raakana pussiin. Kun ovat jäässä, kaalit voi murentaa pineksi pussissa, jolloin vievät vähemmän tilaa pakkasessa. Pussista voi sitten lisätä kaalia ruokiin pitkin talvea. Kätevää. Lehtikaalia kasvatin nyt ensimmäistä kertaa ja vaikuttaa helpolta ja satoisalta, kunhan oppisi käyttämään ruokiin. Kehäkukan terälehtiä olen kuivannut antamaan väriä esim. lettuihin.

Yksi avomaankurkku oli kasvanut ylisuureksi ja otin siitä simeniä ensi kevättä varten kuivumaan.

Keitin noin 5l omenasosetta pakkaseen. Olisin tehnyt hilloa, mutta lasipurkit loppuivat kesken. Sain yhdeltä tutultä kassillisen soseomenoita. Omat taitavat tulla syödyksi ihan sellaisenaan.

Kurpitsat

Aiemmin kerroin käyneeni keräämässä kurpitsat pois kasvimaalta. Tässä näitä nyt on. Pari on vielä lehtikompostin päällä. Ei ne varmaan enää kasva, mutta tuskin ihan paleltuvatkaan, kun ovat aika suojaisassa paikassa. Yhden tuollaisen litteän oranssin annoin äidille. Ja toisen samanlaisen toin sisälle ja keitin hilloa. Loput pitää viedä huomenna kellariin. Viime vuonnakin tein kurpitsahilloa ohjeella, jota olen itse hiukan muuttanut alkuperäisestä. Hillo maistuu minusta vähän mangomaiselta.

2 kg kurpitsaa

400g porkkanaa

1 appelsiini

1 kanelitanko

5dl vettä

Reilu kilo hillosokeria

Kuutioin kurpitsan ja porkkanat. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin mehun kuutioiden sekaan kattilaan. Lisäsin veden.

Keitin kurpitsakuutioita ja pieneksi palasteltuja porkkanoita ja appelsiinia n. puoli tuntia (kunnes olivat pehmenneet).

Poistin kanelitangon ja hienonsin sauvasekoittimella.

Lisäsin hillosokerin, keitin hetken ja annoin vähän jäähtyä.

Laitoin kuumennettuihin lasitölkkeihin.

Omenia

Mies kävi poimimassa kaikki meidän omenat pois. Meillä on muutama pienehkö puu ja oikeastaan vain yhdessä oli satoa tänä vuonna, eikä siinäkään mitenkään hyvin. Mutta omenat on makeita ja hyviä. Eipä tarvitse käydä hedelmäostoksilla vähään aikaan. Yhdeltä tutulta sain kassillisen soseomenia. Niiden kimppuun sitten viikonloppuna.

Vähän sadonkorjuuta

Eilen hain melkein kaikki kurpitsat pois kasvimaalta, kun pelkäsin, että paleltuvat. Turha pelko, sillä sää taas lämpeni. Ovatpahan nyt korjattu kuitenkin, kunhan vaan ehtisi jotenkin säilöä. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta katsotaan jos muistan laittaa myöhemmin.

Vielä löytyi vähän papuja ja muutaman tumman violetin löysin myös. Näitä ei aiemmin vielä ollut kun keitin keltaisia ja vihreitä pakkaseen. Ja vähän pieniä parsakaalin nuppuja löysin. Huomenna on sitten eväänä papuja ja parsakaalia.

Tässä maissin tähkiä, mutta ikava kyllä eivät ehtineet kypsyä syötäviksi tänäkään vuonna. En tiedä onko järkeä kasvattaa. Ihan harrastuksen ja mielenkiinnon vuoksi. Tänä vuonna oli ensimmäistä kertää myös latva-artisokkaa kasvamassa, mutta ihan epäonnistunut kokeilu. Yksi taimi teki n. 2 cm halkaisijaltaan olevan nupun.

Viimeisenä varmaan kaivelen kasvimaalta maa-artisokat, mutta tässä jo sen kukkia maljakossa. Maa-artisokkaa on nyt toista kesää kasvamassa. Toivottavasti ei valtaa ihan koko pihaa aikanaan. Näyttää olevan kova kasvamaan ja leviämään. Pitää yrittää kaivella mukulat tarkkaan pois ja jättää vain joitakin tiettyyn kohtaan siemeniksi ensi vuotta varten. Maa-artisokka oli aika erikoisen makuinen kun ekan kerran maistoi, mutta ihan hyvää sosekeittoa siitä saa. Vähän vaati totuttelua kuitenkin.

Synttäreitä

Toinen poikamme täytti kolme vuotta viime viikolla ja hänellä oli yksi toive synttäreille. Pitää olla punainen herkullinen kakku. Kakku ei ole ihan kokopunainen, mutta toivottavasti oli herkullinen. Sankari puhalsi kynttilät, mutta kakku ei tainnut maistaakaan. Meillä ei lapset tykkää kakusta :(

Kakun sisällä oli kurpitsa-appelsiinimarmeladia. Se on omasta mielestäni tosi hyvää. Minulla olisi  monta keltaista kurpitsaa odottamassa hilloamista. Pitää nyt yrittää keksiä mihin muuhun niitä voisi käyttää.

Nämä maistui sankarille. Vehnämurokarkit. Sulatin kattilassa suklaalevyn, johon lisäsin kookossosetta ja muroja sekä vähän tomusokeria. Omaan suuhun vähän turhan imeliä.

Kalliomaalauksia katsomassa

Astuvan Akka

Meiltä kohtuullisen matkan päässä on Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset. Kävimme koko perheen voimin niitä katsomassa viime sunnuntaina. Parkkipaikalta on kolmisen kilometriä kävelymatkaa, mutta 3-vuotiaskin jaksoi ja pärjäsi hyvin. Viimeiset rappuset halusi tulla kannetuksi kun oli niin pelottavan jyrkkää. Hienoja maisemia oli matkan varrella ja maalaukset on tosi hienot ja näkemisen arvoiset. Poispäin tullessa keräsin muovikassillisen rouskuja tuliaisksi ja muutaman litran mustiatorvisieniä. Enkä juurikaan poikennut polulta sivuun, ihan kasvoivat sienet polun varressa. Tosi hieno päivän reissu. Pojista mukavinta oli eväiden syönti perillä maalauksilla. Repussa oli teetä, kuumaa mehua ja voileipiä sekä grillimakkaraa, mutta perillä ei ollut lupa tehdä tulta. Eipä sen puoleen, ei meillä sitten olisi ollut kyllä tulitikkujakaan mukana. Mutta eipä se poikia haitannut, makkara oli hyvää kylmänäkin kuuman mehun kanssa. Aikuisille ei oikein kylmä makkara maistunut :D

Astianpesukone

Olemme noin seitsemän vuotta asuneet talossamme ilman astianpesukonetta ja olen ollut sitä mieltä, että sitä ei tarvita. Nyt tuli mitta täyteen tiskaamista. Meillä on tosi pieni keittiö, joten kone ei oikein järkevästi mahdu mihinkään ja nyt menetimme aika paljon säilytystilaa. Olen ollut sitä mieltä, että astianpesukone vie ihan turhaan sähköä ja käyttää liian voimakkaita myrkkyjä pesemiseen. Olen toki samaa mieltä edelleen, mutta jotenkin välillä arki tuntuu niin täydeltä ja raskaalta, että yksi pieni helpotus ei liene ihan niin paha. Eihän? Tämä kone on sellainen pöytämalli, koska isompaa emme olisi saaneet mahtumaan mihinkään. Vähän kyllä kirpaisee luopua periaatteistaan.

Kurkkuja

Luultavasti viimeiset avomaankurkut keräilin viime viikolla ja säilöin niitä yhteensä 3 kiloa. Vielä kasvimaalta löytyy minikurkkuja, jotka säilön, jos ehdin, kokonaisina. Ne on tosi hyviä lihapaistissa. Olen aina ennen laittanut kurkut lasipurkkeihin, mutta kun ne on nyt loppu tästä huushollista, päätin laittaa isoihin muoviastioihin. Toivotaan, että säilyvät hyvin. Muuten tuli tehtyä turhaa työtä. Ja se kyllä harmittaisi. Ei meinaa oikein aika riittää muutenkaan säilöä ja laittaa niin paljon kuin haluaisi.

Vielä kukkii pihalla

Kasvimaan reunoilla auringonkukkia ja krassia.

En tiedä mikä tämä on kolmilehtinen onnenapila tai vaaleanpunainen ketunleipä. Maistuu ketunleivältä. Sain tämän naapurin mummolta, joka on saanut tämän muistaakseni Tyyne-tädiltään. On ilmeisesti joku tosi vanha perinnekukka. Näitä ei kuulemma kaikille jaetakaan, joten olen tosiylpeä, että tämä on kolmatta tai neljättä vuotta elossa.

Tykkään ihan älyttömästi värinokkosista eli kirjopeipistä. Olen yrittänyt keräillä eri värejä. Jotkut olen saanut, jotkut ostanut ja osan kasvattanut siemenestä. Eri väriset kasvit on sisällä ja laitan aina niistä oksia kesäksi ulkokukiksi. Viihtyvät ulkona tosi hyvin, mutta mnestyvät kohtuudella talven sisällä. Yksi helpoimmista kukista jakaa pistokkaista.

Kuvia kasvimaalta

Viidakossa auringonkukkia, New Jersey walking stick- rehukaalia ja maissia. Rehukaalia olen keittänyt possulle. Auringonkukan siemen kakut olen kerännyt talteen kanin talviherkuiksi. Kuivaan ne ja rapsuttelen siemenet irti. Näyttäisi siltä, että muutaman maissintähkän saan piakkoin korjata. Säät sallivat sittenkin, maissi on aina vähän yllätys, vaikka kuinka esikasvattaisi taimet.

Sadonkorjuuta

Mies on innostunut tällä viikolla käymään töitten jälkeen puolukassa lähimetsässä. Kolmena peräkkäisenä iltana on kerännyt 4 litraa kerrallaan puolukoita pakkaseen. Sitten se imuroi ne puhtaaksi, kun joku äitin naapurin mummo oli meille lähettänyt sellaisen marjan siivoussuppilon, joka liitetään pölyimuriin. Miehet tuntuu tykkäävän tuollaisista kummallisista kojeista :)

Tomaatteja kypsyy nyt ihan urakalla. Eniten tulee keltaisia Golden sunrise- tomaatteja. Tosi ihanan pehmeän makuisia. Nam!

Joka ilta saa pihalta jotain hakea. Olisiko nämä toissapäiväiset; puolukoita, luumuja, omenia, tomaatteja, tatteja. Ei tarvitse kaupasta vihanneksia ja hedelmiä ostella. Lisäksi pihalta tulee myös mm. avomaan kurkkuja, viiriäisen munia, perunoita, porkkanoita, punajuuria... Hmm. mikä listassa ei kuulu joukkoon?

Sieniä on tänä syksynä ihan uskomattoman paljon ja meinaa hulluus iskeä, kun ei malttaisi lopettaa keräämistä. Mies jo eilen vihjasi, että jospa ne alkaisi minulle riittää. Muut eivät nimittäin niitä syö, paitsi esikoinen kanttarelleja. Pitää vähän totuttaa poikia, jospa ne sienet alkaisi maistua. Minulla on 6-7l suolattuja rouskuja, muutama pussi pakastettuja tatteja ja kanttarelleja ja n. litra kuivattuja mustatorvisieniä. Niitä pitää ehkä alkaa piilotella ruokiin, kun ei kukaan meillä niille allerginenkaan ole.

Sipulit talveksi. Äiti oli ystävällisesti käynyt yhtenä päivänä nämä nostamassa. Rivitalossa ei niin paljon ole puuhaa, että varmaan mielellään käy tekemässä jotain. Itsepähän tarjoutui :) Vielä on pari riviä sipulia maassa. Laitoin osan paljon myöhemmin. Myös purjot ovat maassa. Viime vuonna kuivasin purjot ja niistä tuli tosi hyviä niin. Pakastepurjoa en jotenkin osaa lisätä mihinkään. Ehkä nämä sipulit ei ihan riitä ensi kesään saakka, mutta lähes. Ja käytetään sitten sitä purjoa loppukevät.

Luumuja

Meillä on kaksi tosi pientä luumupuuta. Ne on edellisten asukkaitten istuttamia, emmekä aiemmin oikein tienneet mitä puita ne ovat. Nyt puut tekevät tosi paljon hedelmiä ihan ensimmäistä kertaa ja ne maistuvat niin hyviltä. Joka päivä ollaan kerätty ja yritetty syödä sitä mukaa kun kypsyvät. Aivan ihania, toivottavasti saadaan satoa jatkossakin.

Puutarhan omituisuuksia

Mansikkapinaatti

Kessu

Ihan pelkästä uteliaisuudesta ostin mansikkapinaatin ja kessun siemeniä keväällä. Mansikkapinaatti näyttää hauskalta. En kerännyt lehtiä pinaatin tapaan käytettäväksi kun kasvit jäi aika pieniksi. "Marjoja" maistoin, pahoja mielestäni, pinaatin makuisia. Ehkä niillä voisi koristella jotakin. Ehkä kasvia voisi kasvattaa vaikka kukkapenkissä tai ruukussa hauskan ulkonäkönsä takia. Pitänee kerätä siemeniä ensi kesäksi. Esikasvatin taimet keväällä.

Esikasvatin myös kessut. Aluksi olivat niin kauhean pieniä, että mietin mitähän niistä tulee. En keksinyt alkukesästä sopivaa kasvupaikkaa taimille ja ne vähän unohtuivat kasvihuoneeseen ruukkuihin. Kasvoivat kuitenkin kukkimaan. En tosiaankaan aikonut kasvattaa näitä käyttöä varten, tosin en minä kyllä poltakaan. Tuholaismyrkkyvettä näistä olisi voinut tehdä, mutta se on luomuviljelyssä kielletty, joten nämä nyt vaan on. Tosin jotenkin outoa, että juuri tänä kesänä nämä kessut, kun isä sai tiedon kasvaimesta keuhkoissa ja syöpä diagnoosin. Isä on pikkupoikana aloittanut tupakoinnin isänsä kasvattamilla kessuilla.