Ostimme hienon taikinatiinun jo monta vuotta sitten torikauppiaalta, mutta jostain syystä en ole vielä koskaan tehnyt kodissamme leipää. Ostimme tiinun nuoremman pojan vauva-aikana ja jotenkin kuvittelin, että silloin olisi ollut aikaa leipoa ja tehdä vaikka mitä. Mutta oikeasti aika meni järjissään ja hengissä pysymiseen, koska sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin hirveän pettynyt siihen, etten saanut mitään aikaiseksi ja ehkä tämä leivän tekemisen vaikeus liittyy siihen. Oikeasti kovin moni ulkopuolinen ei ehkä edes tiennyt, että elän koko ajan ihan kaaoksessa ja "reunalla".
No joka tapauksessa nyt on tulossa leipää. Taikina on laitettu tulemaan, uunia jo lämmitetty ja äiti tilattu kaiken varalta valvomaan, että kaikki menee oikeaoppisesti. Ainoa mitä puuttuu on hierin, jolla sekoitetaan taikinaa, mutta uskoisin, että ukkokulta näppäränä metsien miehenä sen tekee kunhan löytää sopivaa mäntyä. Kaikkein pyhin asia tämä aito ruisleipä on juuri isännälle, jolle on ihan turha ostaa mitään ruispaloja. Joka päivä pitää olla eväänä oikeaa leipää. Onneksi lähikaupoissamme on hyvä valikoima pienten tuottajien oikeaa leipää. Itse pidän kovasti myös ruisleivästä, mutta valitettavasti refluksitautini ei pidä ja se närästää pahasti kun niikseen tulee. Katsotaan huomenna millaista leipää tästä syntyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti