Eilen söimme viime kesän vitamiineja pinaattiletuissa. Meillä ei melkein ikinä ole tavallisia lettuja tai pannaria, vaan tungen niihin aina pinaattia, kurpitsaa, lehtikaalia, kehäkukan terälehtiä jne. Eikä enää kukaan valita, että onpa outoa. Letut syödään meillä hyvin eri tavoin yksi laittaa sokeria, yksi hilloa, yksi sinappia ja mammukka itse milloin mitäkin, paitsi ei ikinä sokeria tai sinappia. Nämä letut tein pakastepinaatista, jotka olen itse pakastanut. Purkissa luki "Pinaatti", eli ei siinä tainnnut yhtään pinaattia olla, vaan muistaakseni hyvänheikinsavikkaa, magnoldia ja nokkosta. Alku kesästä nimittäin luulin, ettei kasvimaallani kasvanut pinaattia ollenkaan, kun kylvökseni ei jostain syystä oikein kasvanut, muttta sitten myöhemmin sipulimaahan nousi monta pinaattipuskaa, jotka oli itsekseen kylväytyneet edellisvuoden kasvustosta. Tietenkin kitkin ne sitten pakastimeen sipulien seasta :) Myös pelkkää nokkosta pakastin hiukan.
(Ja tähän väliin ihan asiasta paistinpannuun. Ylemmässä kuvassa molemmat pannut ovat valurautaa. Joskus viime syksynä heitin viimeisen teflonpannun roskiin, kun se vihdoin viimein tajusi hajota oikeasti. En nuukana raaskinut heittää sitä pois ehjänä... Syy miksi en aio hankkia enää teflonia on se, että muutama vuosi sitten luin hesarin artikkelin teflonista ja siitä millainen kamala myrkky se on. Jos se keksittäisiin nykyään, saisikohan se enää myyntilupaa? Alkuviikosta luin äitin luona Kotiliesi-lehteä ja siinä oli juttu valurauta-astioista. Tuntuvat taas olevan muodissa ja meikäläinen on sitten taas ihan vahingossa trendikäs :D Valurauta on muuten tosi kätevä puhdistaa, kun sitähän ei saa tiskata. Ruuan laiton jälkeen pesen kuumalla vedellä ja laitan kuuman levyn jälkilämpöön kuivumaan. Jos lika on tiukemmassa laitan pannuun vettä, keitän ja hankaan köntsät harjalla ja kuivaan pannun levyllä. Valurauta-astiassa ei kannata säilyttää ruokaa.)
Tänään ruokakaupassa käydessäni huomasin pokkarihyllyssä Aitoa ruokaa-kirjan. Törmäsin kyseiseen opukseen pari viikkoa sitten ystäväni luona kyläillessä. Olen aiemmin lukenut saman tekijän Petos lautasella- kirjan. Suosittelen molempia lämpimästi! Voi ahistus, mitä moskaa meille syötetään... Mutta tässä kuvan lautasella ei ole petos, vaan aitoa ruokaa. Lihapaistia: omaa possua, veljen kasvattamaa nautaa, omasta maasta porkkanoita, kurpitsaa ja sipulia ja tutun luomutilan valkosipulia, vain suola, laakerin lehti ja pippuri kaupasta. Oman maan perunoita ja samaisen luomutilan lantusta raastetta. Hyvää oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti