Blogini hiljenee hetkeksi...

Tänään on syöty sitten iltapäivästä alkaen vain nestemäisiä ruokia. Päivälliseksi kaivoin pakkasesta porkkana-, kurpitsa- ja pinaattisosepussit ja tein sosekeittoa. Soseet vain kattilaan kerman ja mausteiden kanssa ja mitä mainioin pikaruoka oli valmis. Ei, en ole aloittanut minkäänlaista paastoa tai dieettiä. Olen menossa huomenna aamulla sairaalaan saamaan meidän kolmannen "pikku" palleron. Laskettuaika meni jo ja tänään sain sitten sektioajan. Helpotus sinänsä. Mikään ei vielä viitannut siihen, että syntymä olisi vielä lähellä. Lääkkeillä ei voi käynnistää, koska on yksi sektio takana. Ja lapsen painoarvio on, niin no, lääkäri ei edes antanut arviota, koska se on taas iso. Tuskin 5,4 kiloa niinkuin edellinen, mutta luultavasti 4,5 kuitenkin. En tiedä mahtaako uni tulla ensi yönä. Olen aina lasten syntymien aikoihin ollut niin onnellinen, että saan elää ja asua maassa, jossa terveydenhuolto on näin hyvällä mallilla. Jos pitäisi synnyttää antisajan tapaan saunassa tai ihan muuten vaan kotona, olisin varmasti kuollut jo sen ensimmäisen kanssa. Esikoinen painoi 4,7 kiloa ja syntyi imukupin avustuksella. Jotenkin olen syyttänyt itseäni siitä, että lapsemme ovat niin valtavan isoja ja että olen jotenkin omilla toimillani saattanut heidät vaaraan. Mutta ilmeisesti meille vaan jostain syystä tulee näitä pikkujättiläisiä. Suvussa on kyllä molemmilla puolilla yli 4 kiloisia vauveleita. Nyt en tällä kertaa ole itse edes lihonut kovinkaan paljon, eikä sokeriarvoissa ole ollut mitään ongelmaa. Olen kaksi kertaa käynyt rasitustestissäkin. Ehkä parempi kun ei mieti liikaa... Tai ainakaan syytä itseään asioista, joille ei ehkä voi mitään.