sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lämpötiloja

Tänä aamuna noin klo 8 kun heräsin ulkona oli pakkasta -31 astetta.
Ja sisällä +15 astetta. Nyt illalla yhdeksän maissa ulkona enää vain noin -20 ja sisällä jo peräti +18.
Joskus aiemmin kirjoitin lämmityksestämme. Lämmitysjärjestelmä mielestämme toimii hyvin, eikä tunnu vaivalloiselta kantaa puuta, mutta se ehkä toimisi paremmin, jos uuni olisi keskellä taloa, eikä toisessa päässä. Suurin ongelma on, että meillä on ihan älyttömän hatara talo. Ikkunat pitäisi tiivistää, mutta jotenkin se aina kesällä tai syksyllä unohtuu... Hiiret ovat luultavasti vieneet seinistä ja laipiosta sahanpurut ja ekovillat, koska kova rapistelu kuuluu seinien välistä joka talvi. Kissat kyllä tekevät parhaansa, mutta eivät ne seinän väliin pääse. Myrkyttää emme halua, kun kissat tai jokin muu otus voisi myös myrkyttyä siinä sivussa. Hiirenloukulla joskus olemme saaneet saalista keittiöstä ja kellarista, mutta nyt hiiriä ei ole niissä näkynyt. Eristyksille pitäisi tehdä ennenpitkää jotakin. Mutta toisaalta lämpötila on pukeutumiskysymys ja matalampaankin lämpöön tottuu. Minulle ainakin tulee jo huono olo, jos lämpötila kipuaa yli 20 asteen. Äidin luona rivitalossa saattaa helposti olla +25 ja se on jo ihan liikaa. Lapset alkaa mummon luona heti riisuuntumaan ihan alusvaatteisilleen, kun on niin kuuma. Toisaalta lapset kotonakin ovat aika vähissä vaatteissa ja lähes aina paljain jaloin. Ovat ilmeisesti tottuneet, eivätkä tule kipeäksi.
Jos muistelen omaa lapsuuttani, meillä taisi olla kotona ihan yhtä matalia lämpötiloja ja jopa matalampiakin, enkä silti muista koskaan kärsineeni kylmästä.
Ilmeisesti pakkanen alkaa lauhtumaan ja ihan hyvä niin. Nuorempi poika alkaa vähän tympääntyä sisällä oloon. On aika pikaisesti tullut suoritettua noita ulkoiluja. Vanhempi saa vähän enemmän maiseman vaihdosta jokapäiväisestä eskarista.



Kun on kylmä tuntuu, että nälättää koko ajan. Tänään Runebergin päivän kunniaksi ajattelin leipoa jotakin. Uusimmassa Yhteishyvän ruokalehdessä oli Runeberginpiirakan ohje

200 g margariinia
2,5 dl sokeria

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 pussi (80 g) mantelijauhetta

2 dl murskattuja piparkakkuja

2 tl leivinjauhetta

1 prk (200 g) kermaviiliä

Pinnalle


2 dl vadelmahilloa

vaaleanpunaista sokerikuorritetta

 
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa ja lisää taikinaan. Sekoita joukkoon kermaviili.
Aseta leivinpaperi noin 25 x 30 sentin kokoiselle uunipellille. Levitä taikina vuokaan ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 25–30 minuuttia. Anna jäähtyä ritilän päällä. Leikkaa piirakka annospaloiksi. Nosta palan keskelle nokare hilloa. Kehystä hillo sokerikuorrutteella.

 Ensin katsoin, ettei minulla olisi kaikkia tarvikkeita, mutta kun kaivelin kaappeja kaikki muu tarvittava löytyikin lukuun ottamatta vadelmahilloa ja sokerikuorrutetta. Mantelijauhetta minulla ei ollut, mutta mantelilastuja oli ja jauhoin blenderillä niistä jauhoa. Jauhoin myös piparit blenderillä. Molemmat ainekset olivat joulun peruja ja tulivat nyt näin käytetyiksi. Kermaviilin meinasin korvata rahkalla, mutta pakkasesta löytyikin yksi purkki. Välillä pakastan laputettuja tarjous maitotuotteita.
Koska minulta puuttuivat koristeet, paistoin taikinan kuivakakuksi ja hyvää tuli. Pojat eivät useinkaan syö makeita leivonnaisia, paitsi piparia ja pullaa, mutta tämä maistui. Varmaankin, koska maistui vähän piparille :)

1 kommentti:

  1. Aika kylmää nyt onkin ollut. Aika lailla tottumiskysymyskin tuo lämpötila varmaan... :)

    VastaaPoista