Tänään sain touhuttua pari tuntia aika mukavasti pihalla tytön kanssa, vaikkei hän oikein vieläkään tykkää nukkua ulkona vaunuissa. Jos vaunut ovat pidemmän aikaa liikkumatta, herää heti.
Siivosin vähän kasvihuoneessa ja laitoin sinne kaalin taimet kasvamaan. (punakaalia, keräkaalia, lehtikaalia, kyssäkaalia, kukkakaalia, parsakaalia, mitä-niitä-kaaleja-nyt-onkaan...) Toivottavasti olisi sen verran jo lämmintä, että lähtisivät siellä kasvamaan niinkuin viime vuonna. Sisällä en jaksa kaikkia taimia kasvattaa, eikä ne oikein mahdukaan. Viime viikolla annoin viimeiset ylimääräiset tomaatintaimet pois ja laitoin kurkkuja ja kurpitsoita itämään niiden tilalla. Taimia tulee aina liikaa, vaikka miten maltilla yrittäisi kylvää, mutta toisaalta niitä on kiva sitten antaa ystäville ja sukulaisille.
Tuon ihana yläkuvan näsiän bongasin pihalta tänään. Se on niin kaunis ja hyvän tuoksuinen, mutta myös niin pelottava lapsiperheen pihapiirissä. Se on tosi myrkyllinen ja tekee pahalainen vielä syksyllä niin kauniita punaisia myrkkymarjoja. Valitettavasti napsaisin tämän oksasaksilla pois ihan turvallisuussyistä. Eikä se nyt sinällään harmita, koska kasvia on paljon meidän ympäristössä naapurin mailla. Kasvakoon siellä. Pojille on kyllä kasvista puhuttu, että siihen ei missään nimessä saa koskea.
Sillä aikaa kun minä puuhailin kasvihuonessa ja pihalla, isäntä mätti puita liiteriin. Pojat ovat avustaneet hommassa taitojensa mukaan. Aamulla isäntä oli aika vihainen, sillä yksi valmis puupino oli kaadettu. Ilmeisesti kissat asialla. Tai onhan se voinut itsestäänkin sortua. (Isännästä puheenollen. Pakko hehkuttaa; oli muuten nähnyt liito-oravan viime viikolla. Kylläpä olen taas kateellinen. Aiemmin on bongannut mm. karhun ja saimaanorpan. Se on metsien mies tuo meijän isäntä.)
Myös pientä satoa korjattiin tänään. Maa-artisokkaa ja koivun mahlaa. Pitää nyt yrittää syödä maasta enimmät artisokat ja jättää vähän kasvamaan uutta. Näyttää leviävän hyvin tehokkaasti, jos sitä ei korjaa ja hilitse.
Löysin ihan täydellisen maa-artisokkakeiton reseptin. Hyvän keiton salaisuus taitaa piillä valkosipulissa ja valkoviinissä.
n. puolikiloa maa-artisokkaa
(kannattaa keittää kuorineen ja kuoria kypsänä, paljon helpompi niin)
1 keitetty peruna
1 sipuli ja pari valkosipulin kynttä voissa kuullotettuna
vähän valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
suolaa
tilkka oliiviöljyä
noin desi valkoviiniä
(laitoin ruokakaupan alkoholitonta, enhän minä nyt hyvänen aika voi asioida alkossa,
mitä ne ihmiset siitäkin ajattelisi!)
pari desiä kermaa
vettä silleen sopivasti, ettei keitosta tule liian paksua, muttei löysääkään
Sitten vaan sauvasekoittimella tasaiseksi.
Oli ihan hirrrveen hyvää! Ja nautin tämän mahlan kanssa. Lähiruokaa kerrakseen.
Ja ei, tässä ei ole jälkiruoka vaan touhukkaan päivän kruunasi sauna ja jalkakylpy:
Lämpimään veteen sekoitettuna
yksi sitruuna viipaleina
kolme ruokalusikallista hienoa merisuolaa
kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä
Ja saunajuomaksi vielä sitä mahlaa.
Kysynpä nyt sulta, että kuinka tuota maa-artisokkaa voi lähteä kasvattamaan? Mistä niitä mukuloita saa vai pitääkä lähteä ensin siemenestä liikkeelle? Kellään tuttavallani ei ole ja haluaisin kokeilla :)
VastaaPoistaSe lähtee mukuloista niin kuin peruna. Väittäisin, että on vielä helpompi kasvatettava kuin peruna. En tiedä lähtisikö se siemenestä, en ole kenenkään kuullut sitä niin kasvattavan. Syksyllä kasvi tekee auringonkukkamaisen kukan, vähän pienemmän vain. Ja kaipa siihen simenetkin tulee, en ole niin niitä sitten tutkinut. Mukuloita voi olla siksi hankala löytää, että ne säilyvät paljon huonommin kuin muut juurekset. Niitä ei voi säilöä talveksi kellariin. Tänään yksi tuttu oli jossain kirppiksellä Hämeenlinnassa nähnyt mukuloita myynnissä. En tullut kysyneeksi enempää... Voisikohan mukuloita joskus olla ihan kaupan vihannesosastolla? Itse olen saanut mukulat yhdeltä puutarhaa harrastavalta ystävältä.
VastaaPoistaJalkakylpy voisi tehdä hyvää.
VastaaPoista