Olen pohdiskellut, että miksi yritän pyrkiä omavaraisuuteen oman tontin tarjoamissa puitteissa. Ensinnäkin siksi, että se on minulle ihan luontaista ja kotoa opittua. Jos jonkin asian osaa tehdä tai tuottaa itse, miksi maksaa siitä jollekulle muulle. Toiseksi jossain vaiheessa nuoruutta kiinnostuin ekologisuudesta ja osittain kyse on siitä. Osittain kyse on myös harrastuksista, vaikka jotenkin tuntuu oudolta, että viljely on harrastus. Ruuan kasvattaminen nyt pitäisi olla elämän perusasioita, eikä harrastus. Ja sitten on se näkökulma, että kun itse tekee tietää melko varmasti mitä syö. Tällainen itse tekeminen myös opettaa tulevalle sukupolvelle elämän perustaitoja. Monet niistä olen itse oppinut vanhemmiltani ja he omilta vanhemmiltaan.
Välillä minua kyllä nolottaa käyttää täällä sanaa omavarainen, koska oikeasti olemme perheenä tosi kaukana siitä. Mutta en pidä jotenkin realistisena omassa elämässäni sitä, että tuottaisimme itse kaiken. Esimerkiksi sähkön tuottaminen itse vaatisi aikamoiset investoinnit aurinkopaneeleihin, johonkin tuuliviritelmiin tai vastaaviin. Ehkä se maksaisi itsensä takaisin enemmin tai myöhemmin, mutta emme ole oikeasti niitä saaneet hankittua. Siihen vaikuttaa myös se, että mieheni ei ole ihan niin innostunut näistä asioista kuin minä. Ja jos aiomme jatkaa pariskuntana, en todellakaan voi alkaa vaatia myös häntä muuttamaan elämäänsä ihan totaalisesti. Tällä hetkellä riittäköön puulämmitys ja talvellä myös veden lämmitys puilla. Sähkön kulutusta yritämme vähentää, mutta en oikein voi menna heittämään esimerkiksi tv:tä ja siihen liitettyjä laitteita pihalle oman ideologian takia. Perhesopu painaa vaa'assa kuitenkin enemmän. Enkä olisi valmis luopumaan vaikkapa pyykkikoneesta. En pitäsi mielekkäänä polttaa itseäni loppuun sillä, että raataisin pelkkiä peruskotitöitä käsipelillä päivät pitkät.
Mutta se missä pystyn pääsemään jotenkuten omavaraisuuteen on vihannekset, ainakin kesällä. Ne mitä säilön talveksi niin eiväthän ne ole kokonaan omavaraisuutta. Ne mitkä pakastetaan, vievät sähköä. Ja nekin mitkä säilötään kellariin, eiväthän nekään ole 100% omaa, koska ne sisältävät lähes poikkeuksetta sokeria, suolaa tai etikkaa. Juurekset ja perunat sekä sipulit säilyvät ihan sellaisenaan kevääseen ja kuivatut tuotteet. Mutta sittenkin kasvimaalla kasvavat kasvit ovat monet kasvatettu ostetuista siemenistä. Monia siemeniä olen kokeillut kasvattaa, mutta esimerkiksi porkkana, vaikka saan sen kukkimaan, ei tee siemeniä.
Metsästä kerätyissä tuotteissa olemme hyvin omavaraisia (kiitos ahkeran mieheni), mutta nekin pääsääntöisesti säilyvät pakastimessa.
Olemme lihan syöjiä ja lihaa voimme kesäisin kasvattaa eläiminä, jotka teurastetaan syksyllä. Ostorehua tarvitaan jonkin verran siihenkin. Munivia kanoja tai maitoa tuottavaa eläintä emme voi pitää lämpimän tilan puuttuessa ja vaikka voisimme joutuisimme ehkä niillekin ostamaan ruokaa.
Täysi omavaraisuus on ainakin meidän kohdallamme ihan täysin utopiaa. Mutta jospa se riittäisi, että yrittää parhaansa omissa puitteissaan. Ja vähän pilke silmäkulmassa, pitäen hommaa myös harrastuksena.
Kasvimaata varmaankin pitäisin ilman näitä haaveitakin, koska kasvimaa minulla on ollut siitä asti kun olen osannut kävellä. Teininä pidin 4H-kasvimaata vähän kesätöikseni ja myin sipulia paikalliseen ruokakauppaan ja kehäkukkia johonkin yrttifirmaan. Opiskeluaikana, kun minulla ei ollut muuta maata, kasvatin parvekeamppelissa perunoita. Silloin nuorena harrastukseni oli vähän friikkiä, mutta olen huomannut viime vuosina muuttuneeni trendikkääksi :D
Moikka!
VastaaPoistaLuulen, että nykyaikana täydelliseen omavaraisuuteen pääseminen onnistuu vain todella harvoilla, jos oikeasti kenelläkään. Hienoa, että teidän perheessä on pohdittu kuluttamista noin monista näkökulmista, olette varmaan nykyajan mittapuulla sieltä ”omavaraisimmasta” päästä. Tämä menee ehkä hieman asian vierestä, mutta itse olen pohdiskellut viime vuosina paljon omaa kuluttamista esim. vaatteiden ja kosmetiikan näkökulmasta. Mie olen varmasti monen trenditietoisen mielestä aika kummajainen, kun vaatekaapista löytyy 13 vuotta vanhojakin vaatekappaleita, jotka ovat edelleen käytössä. Jo omasta taloudellisestakin tilanteesta johtuen vaatteita tulee/on tullut osteltua nykypäivän mittapuun mukaan aika harvoin ja silloin kun ostan jotain, pyrin ajattelemaan, että tulen käyttämään sitä pitkään (jos vaate vaan kestää kasassa). Joitakin hameita on oma äitini ommellut ja oon myös käyttänyt jonkin verran ompelijan palveluita, joka on esim. muokannut vanhoja ”ei-niin-hyvin-sopivia” vaatteita enemmän käyttökelpoisimmiksi. Viime vuonna vaihdoin melkein kaikki meikkituotteet ns. luomuversioihin, joita nykyisin saa aika edullisestikin netistä tilattua. Vielä kun löytäisi hyvän ”myrkyttömän” kasvovoiteen sekä ekologisemmat hiustenhoitotuotteet. Yleisestikin oon miettinyt, että tarvitseeko ihminen oikeasti ihan älyttömästi kaikkia niitä purnukoita ja puteleita, joita meille yritetään eri medioiden taholta tyrkyttää. Ikävimmän piston omassa sydänalassa aiheuttavat juuri nuo tyhjät ”purnukat”, joita kuitenkin tulee jonkin verran vuoden mittaan roskiin heitettyä.
Kun omaa kuluttamista tulee aina tämän tästä pohdittua alkaa se kyllä kauhistuttaa ja aiheuttaa ainakin itselle juuri noita syyllisyydentunteita. Toisaalta kohti ekologisempaa elämäntapaa pyrkiminen on varmasti ensimmäinen askel tällä pitkällä ja ei-niin-helpolla polulla. Ja jos meitä kahta verrataan, niin mulla ois kyllä vielä todella paljon petrattavaa, joten sun ei ainakaan kannata olla huolissaan siitä, että et eläisi luontoa kunnioittaen tai että et olisi tarpeeksi omavarainen:).
Ehkäpä jonain päivänä mullakin on oma talo ja pieni kasvimaa, jossa vois kasvattaa ainakin loppukesän ajaksi omat porkkanat ja varhaisperunat ym.:).
Aurinkoista alkavaa viikkoa!
T:Anne
PS. Tuohon aiempaan huulirasvoja käsittelevään postaukseen liittyen, oletko kokeillut Weledan Everon-huulivoidetta? Se ei tosin ole niitä kaikista rasvaisimpia/kosteuttavimpia, mutta itse olen käyttänyt sitä kesät talvet:).
Mä vähän luulen, että ihan taysin omavaraisia ihmisiä ei ole ollut olemassa ihan tosi pitkään aikaan. Ainakaan aikana kun ihminen on alkanut toimia ammateissa tai käydä kauppaa. Eikä siinä olisi ehkä järkeäkään, että kaikki tekee kaiken itse. En tiedä...
VastaaPoistaMä tajusin yhtenä päivänä, että mulla on kotivaatteina samoja vaatteita joita mulla on ollut jo yläasteella :D Minä myös ostan vaatteita aika harvoin. Lasten vaatteet on lähes kaikki käytettyjä. Yritän korjata vaatteita myös ja käyttää ne oikeasti ihan loppuun, koska se vähä mitä tiedän puuvillan viljelystä, ei ole niin mukavaa. Tosi paljon myrkkyjä, huonot työolot yms. Ja suurin osa vaatteista on juuri puuvillaa. Ja reilut vaatteet on aika kalliita tai niitä ei oikein löydä.
Olen myös miettinyt noita kosmetiikkajuttuja, onneksi nyt kotioloissa ei tarvitse käyttää mitään. Kunnon ripsiväriä en ole löytänyt luonnonkosmetiikasta.
En ole tuota weledan huulirasvaa kokeillut. Täytyy pitää mielessä.
Juu, ehkä me eletään keskimääräistä ekologisemmin, mutta nälkä kasvaa syödessä. Jotkut vaihtoehtoratkaisut on jo ihan rutiinia itselle, mutta sitä miettii, että missä vielä voisi tehdä paremmin.