Taulakäävästä hyttyssavu

Paistoin tänään lettuja pihalla, meillä kun ei ole sitä liesituuletinta ja olen luopunut kaikista teflonpannuista, niin en viitsi ainakaan kesällä käryyttää sisällä tupa sinisenä. Riittää, että se tupa on ulkoa sininen, heh ;D

Mutta itikat pahalaiset meinaavat kiusata kun on melkein paikallaan. En hirveästi harrasta hyttyskarkoitteita, kun minusta ne nyt ei kovin auta sitten kuitenkaan. Mutta koivun taulakääpää olen kuivattuna ja pienennettynä polttanut hyttyssavuna. Tosin en sitäkään lasten lähellä. Vaikka olisi kuinka luonnon aineen savua, niin se haisee pahalle ja käy henkeen jos on liian kauan siinä lähettyvillä. En tiedä sitten sen turvallisuudesta kuitenkaan, tuskinpa sitä on kukaan tutkinut. Muistan tämän ohjeen lukeneeni joskus 90-luvulla 4H-järjestön Nuorten Sarka- lehdestä.

Meillä on pihalla noin kymmenen vuotta sitten kaatuneen vanhan koivun pökkelö, jossa kasvaa taulakääpää tosi paljon. Käävät lähtevät irti aika helposti. Niitä vois itten kuivata ja pilkkoa kirveellä pienemmiksi paloiksi ja polttaa palamattomalla alustalla. Kääpä palaa kytemällä tosi kauan. Ja savuttaa hyvin karkottaen hyttysiä.

Tuossa yläkuvassa on kääpää korvattomassa vanhassa mukissa. Emme olleet käyttäneet kääpiä viime kesänä ollenkaan ja ne olivat säilössä ulkokatoksessa korissa. Kääpien sisälle oli muuttanut pihtihäntäisiä (ällöjä ötököitä! mutta harmittomia). Siksi tuo savuttaa ihan kauheasti ja paloi nopeasti. Käävän rakenne ei ollut enää ihan otollinen hyttyssavuksi. Toimi se silti. Pitää kai kuivata uusia loppukesäksi.

Isäni kertoi, että hän sisaruksineen valmisti tällaisista käävistä hevosen kavioita leikkeihin. Tarvittiin kaksi kääpää, joihin porattiin reiät. Reikään laitettiin keppi ja niin oli hevosen jalat valmiit. Sitten vaan hevosen jalat käteen ja mennä kopsuteltiin eteenpäin hevosena. Pitäisiköhän tehdä pojille hevosen jalat...