Jokin aika sitten sain ihanan paketin Saksasta ystävältä, johon olen tutustunut lukion ystävyyskouluvierailun kautta. Yhteytemme on säilynyt jo viitisentoista vuotta.
Toinen rakas ystävä käväisi keväällä Pariisissa ja toi tyttöselle suloisen mekon.
Ja kolmas rakas ystävä perheineen kävi myös matkoilla ja toi makedonialaisia herkkuja tuliaisiksi. Pitänee vähän opiskella makedoniaa, että tietää mitä nuo muutama pussukka sisältää ;)
Nuo Kinder-patukat ovat muuten meidän ukkojen lemppareita ja kyllä heitä on nyt hemmoteltu, sillä myös Saksan paketti sisälsi niitä.
Liekö ystävä lukenut tämän postauksen, vai ostikohan ihan sattumalta hibiskus- eli kiinanruusuteetä...
Oikeastaan syy, miksi halusin näistä lahjoista kirjoittaa on se, että tajusin ihan tässä päivänä muutamana, kuinka tavattoman onnellinen olen siitä, että minulla on ystäviä. Tajusin myös, että on ihan suunnaton rikkaus tuntea paljon erilaisia ihania ihmisiä. Meillä on käynyt tosi paljon rotinavieraita katsomassa tyttöä; sukulaisia, ystäviä ja joitakin ihan tosi yllättäviä vanhoja tuttuja vuosien takaa. Lisäksi ihan muista syistä olen tutustunut menneen talven ja kevään aikana aivan uusiin ihmisiin. Muistan kun keskimmäinen lapsi oli vauva, tunsin itseni niin pohjattoman yksinäiseksi. En osaa sanoa oliko se ihan totta vai oliko se vaan enemmän pelkkä oman pään sisäinen tunne ja liittyi masennukseen. Nyt tunnen kuitenkin suurta kiitollisuutta kaikista ystävistä, kavereista, tutuista, naapureista ja tietenkin koko suuresta suvusta. Kiitos, että olette olemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti