Meillä on ollut vuosia korkea koivun kanto pihalla. Se on tuulenkaato, joka on kaatunut jo ennen meidän muuttoa. Ehkä 13-15-vuotta sitten. Kannosta on ollut iloa hyönteisille, linnuille ja muille kasveille ja kääville. Ja toki meillekin. En arvannutkaan, että lahoavaa puuta voi olla näin mielenkiintoista seurata vuosia. Ja hyötyäkin siitä ollut, kuten tämä postaus osoittaa. Myös tässä postauksessa pökkelö on mainittu.
Ja tässä video:
Miellä oli vuosia pihlaja pökkelönä pihassa. Tikat teki siihen pesiä ja olipa siinä liito-oravakin yhtenä vuonna pesimässä. Ja ihan keskellä pihaa! Sitten se oli pakko kaataa, kun alkoi käymään vaaralliseksi.
VastaaPoistaIhana tuo verivaahtera! <3
Tuosta tulikin mieleen, että meillähän on tulossa uusi pökkelö isosta mnohaaraisesta pihlajasta, jonka lampaat kalusivat kuorettomaksi. Kaksi kesää se jaksoi tehdä lehdet vaikka alhaalta oli kuori syöty metrinkorkeudelle. Sitkeä tyyppi.
PoistaTuo liito-orava on kova juttu! Wau!
PoistaMoikka, blogissani olisi sinulle tunnustus & haaste :)
VastaaPoistaKivaa oli taas kuunnella juttujasi!
VastaaPoistaLahopuita on ihana seurata, meidän seurattavamme on vanha majavankaato rantametsässä. Me olemme tarkoituksellisella kaulanneet pihapuita, siis poistaneet kuorta, estääksemme kaadettavaksi aiotun puun juurivesomisen. Kulkemiseen menee tavallisesti juuri kaksi vuotta: kuoren puuttuminen estää ravinteiden kuljetuksen juurille.
VastaaPoistaKuolemiseen, ei kulkemiseen, pahuksen automaattinen tekstinkorjaus... :)
VastaaPoista