Sivilisaation loppu- kirja

Minun on pitänyt tehdä tästä kirjasta jonkin sortin arvostelu jo pari kuukautta. Tämä oli melko nopeasti luettu eli varsin kansantajuinen teos. Sain tämän arvostelukappaleena Intolta ja aloin lukea tätä iltaisin heti postista saatuani. Voin sanoa, että muutamat yöunet meni. Sen verran kirjan sisältö jäi askarruttamaan. Mutta tämän arvostelun tekeminen on jotenkin takunnut. Olisi paljonkin sanottavaa aiheesta, mutten oikein osaa muotoilla mitään järkevää. Suosittelen kyllä tätä kaikille. Tämä meidän öljyyn ja kuluttamiseen perustuva kulttuurimme ei voi jatkaa kauan näin. Yksinkertaisesti erinäiset rajat tulevat vastaan. Tämänkaltaisista jutuista kirjoitetaan jo paljon ja tutkimuksiakin on tehty, mutta jotenkin viesti ei pääse valtamedioissa pinnalle. Sivilisaatiomme kriisiä ei haluta tunnustaa. En tidä johtuuko se siitä, että pelätään paniikkia vai siitä, että kaikkea ohjaa talouspolitiikka. Vaiko ihan vain siitä, että ihmiset, jotka elävät sivilisaation loppuaikoja eivät tajua elävänsä sellaista aikaa. Ei varmaan muinaiset roomalaisetkaan tajunneet.

Kirjassa on kerrottu mitä sivilisaation romahtaminen tarkoittaa ja mistä sellainen voi johtua. Sivilisaatioitahan on romahtanut jo kauan ennen meitä kuten esimerkiksi Maya-kulttuuri ja Rooman valtakunta. Kirja kuvaa mm. näiden kulttuurien nousua ja tuhoa sekä sitä mitä sitten tapahtui. 

Kirjassa kerrotaan myös öljyvarojen rajallisuudesta ja ongelmista joita rajallisuus tulee aiheuttamaan. Tai aiheuttaa jo. Tuli vähän mieleen kirja " Suomi öljyn jälkeen".'Tosin sitä en ole onnistunut vielä lukemaan kokonaan alusta loppuun. Sikäli tämä kirja oli helppolukuisempi. Kirja on ruotsalaisen  David Jonstadin kirjoittama ja välillä kirjassa on esimerkkejä Ruotsista. Ruotsi on niin lähellä ja tavallaan samanlainen, että kirja toimii hyvin myös suomeksi käännettynä. 

Jotain mielleyhtymiä kirjasta tuli myös Riikka Kaihovaaran Riippumaton puutarha kirjaan. Ehkä jotain maanviljelysesimerkkejä tuli siitä mieleen. Kaihovaaran kirjahan on jonkinlainen permakulttuurikirja. Tässäkin kirjassa permakulttuuri  mainitaan yhtenä ratkaisuna nykyisiin ja tuleviin ongelmiin. 

Kirja miettii myös talouskuplaa, ilmastokysymyksiä ja maapallon luonnonvarojen rajallisuutta ylipäänsä. Kirja loppuu kuitenkin toiveikkaasti Jonstadin omaan ratkaisuun. Hän on hankkinut yhdistyksen kanssa maatilan, jossa on mukana viitisentoista ihmistä. He kutsuvat parinkymmenen hehtaarin paikkaa ekoyksiköksi, jossa tuotetaan ruokaa ja energiaa kestävästi. Tavoitteena on elättää noin kolmekymmentä ihmistä permakulttuurimenetelmin. 

Lopuksi muutama hajamainen lainaus, jotka jäivät minulla mielenpäälle.

"Amerikkalainen teollisuusmaanviljelijä näyttäytyy täysin ylivertaisena gambialaisen kuokkaviljelijän rinnalla, koska pystyy viljelemään ruokaa hehtaarilla paljon enemmän kuin gambialainen. Niinhän se on, jos vertailuun ei lasketa mukaan energiaaja luonnonvaroja, jotka hankitaan muualta. Näitä ovat fossiiliset polttoaineet, keinolannoitteet, maahan tuotu eläinten rehu, torjunta-aineet eikä vähiten koko teollinen infrastuktuuri, joka on välttämätön, jotta koneet voidaan tuottaa ja ylläpitää. Jos kaikki tämä lasketaan mukaan, toelisuusmaanviljely on äärimmäisen tehotonta samaan aikaan kun gambialainen saa hyvän tuoton työpanokseensa nähden." 

" Onneksi ihminen on luonnostaan hyvin sopeutumiskykyinen. Esi-isämme ovat kokeneet lämpimiä ajanjaksoja ja jääkausi, he ovat selviytyneet sodista, romahduksista ja erilaisista vaaratilanteista. Ihmisen sopeutumiskyky pienemmissäkin asioissa on paljon suurempi kuin miltä nyky-yhteiskunnan valossa saattaa näyttää."

" Virtuaaliset sosiaaliset verkostot voivat tietysti sinänsä olla hyvä voimavara, mutta ne eivät korvaa ystävien, perheen, naapurien ja tuttujen fyysisempää verkostoa, joka on olemassa siinä paikassa, missä elämme."

"Koska yhtäkkisessä kriisissä voi kestää ennen kuin viranomaiset tulevat apuun, suosittelee Siviilipuolustusliitto, että kotitalouksilla olisi vähintään viikon ruokavarasto koton, mielellään myös vedellä täytettyjä pulloja (voi hyvin varastoida pakastimeen) Jos keskellä talvea lämpö katoaa, on hyvä jos ei ole yksin; yhdessä on mahdollista selvitä runsain vaattein ja huovin erittäin matalissa lämpötiloissa."

Kirjassa on paljon ajateltavaa ja sulateltavaa. Ehkä on parasta, että luet sen itse.