Viis virkaa ja kuus nälkää

Vai miten se vanha sanonta menikään?  Olen yllättäin eriskummallisessa tilanteessa, jossa minulla on neljä eri hommaa ja kolme eri työnantajaa. Olen tainnut joskus mainita, että minulla on puolikas päivätyö. Työ on minulle kutsumus ja olin ehkä jonkinlaisen downshiftaushuuman vaukutuspiirissä työn vastaanottaessani. Edellinen työni oli kokonainen, mutta naapurikunnassa ja työpäivät venyivät minulla sekä lapsilla matkoineen ja hoitopaikkalenkkeineen kymmentuntisiksi. Mutta todellisuudessa puolikas työ on myös puolikas palkka ja työkkärissä en ole. Pitkä tarina. Saatoin ehkä selittää siitä joskus. Yritän vältellä virastoja ja lomakkeita. Tai siis ne saavat minut hermostumaan. Enkä tajua sellaisia lainkaan.

Nyt olen kuitenkin viimeiset kaksi viikkoa ollut töissä täysillä tunneilla. Itseasiassa pari viikkoa ilman yhtään kokonaista vapaapäivää, vajaita päiviä on pari ollut. Ihan hullua tämäkin, eikä olisi mahdollista, jos mies ei olisi lomalla ja lasten kanssa kotona. Pitemmän päälle tämä kyllä ajaisi uupumukseen ja kalenterin hallinta olisi mahdotonta. Näkökulmaa työelämään tässä kyllä saa. On kuukausipalkkaa, tuntipalkkaa ja vuokratyötä. On työtä ihmisten kanssa ja työtä, jossa pitää saada tuotteita valmiiksi mahdollisimman hyvin, mutta nopeasti. On vajaita päiviä ja on ylitöitä. On töitä, jossa tarvitsee tehdä vain mitä käsketään ja parempi ettei sooloile. Ja toisessa työssä pitää itse melkein keksiä se mitä tehdään ja etsiä ne jotka tekevät sen mitä olin suunnitellut. Minusta on tullut sekatyöhenkilö. Siksi en ole jaksanut päivittää tänne mitään. Pihahommatkin on minun osaltani retuperällä. Miehen projektit tosin etenevät.