Suuntana omavaraisuus 2023

Kuka, missä ja miksi?

Monen vuoden tauon jälkeen aion kokeilla taas tämän blogin kirjoittamista. Olen jakanut omavaraisuus-, keittiö- ja luontoaiheisia juttuja Instagramissa, mutta blogi jäi muutamastakin syystä tauolle. Yksi syy oli se, ettei minulla ollut moneen vuoteen kotona tietokonetta ja blogin kirjoittaminen kännykällä on tosi hankalaa. Ja elämässä on tapahtunut paljon muutoksia sekä hyvässä että huonossa. Oli avioeroa, loppuun palamista, sairastelua ja sen sellaista, mutta myös hyviä asioita kuten uusia tehtäviä ja opiskeluja. Kaikkein ihaninta on, että nyt asiat ovat taas mallillaan ja uusperheeseemme on tullut viime kesänä uusi pieni vauva. 

Se, mikä elämässä on ennallaan, on talo ja piha. Eikä pihaviljely ole missään vaiheessa kokonaan loppunut, vaikka aika pientä se parina vuotena oli. Mitään kaneja ja kanoja isompia eläimiä ei ole ollut enää moneen vuoteen eikä mehiläisiinkään aika riittänyt. Koitamme pitää tällä hetkellä kaiken tässä omalla tontilla, mikä on ihan tosi pieni, n. 2000m². Sen lisäksi meillä on melko lailla yhtä pieni rantatontti puolen kilometrin päässä, missä ei ole ,muita rakennelmia kuin laituri. Lammella kalastamme jonkin verran. Mies kalastaa myös toisella isommalla järvellä, mihin hänellä on siteitä ja kokemusta kalapaikoista lapsuudesta saakka. Sekin on alle 10 km päässä. Sieltä päin tulee nykyisin myös polttopuumme. 

Talomme on n. 120 m² ja joka toinen viikko meitä asuu tässä 6 henkilöä. Kaikille ei riitä omia huoneita, mutta onneksi vauva ei vielä sellaista kaipaa. Isommat lapset ovat jo tosi omatoimisia. Vanhin on lähes täysi-ikäinen, toiseksi vanhin yläasteella ja toiseksi nuorin ala-asteella. Lapset hoitavat jo osan polttopuiden sisälle kantamisesta ja lämmittämisestä ja tekevät innostuessaan monenlaista hommaa. Toisinaan ei sitten huvita yhtään mikään, mutta niinhän se tuppaa olemaan aikuisellakin. 

Asumme kasvuvyöhykkeellä kolme. Talo ja tontti on etelärinteessä ja meillä on erittäin suotuisa mikroilmasto, joten keväisin keräämme villivihanneksia usein paljon aikaisemmin kuin monet muut ja muutenkin kasveilla on hyvät oltavat. Rinteen huono puoli on se, että jos on pitkään kuivaa, kasvit saattavat siitä kärsiä. Tosin kohta 20 vuoden kompostoinnin ja harjuviljelyn tuloksena olen saanut tehtyä erittäin hyvin vettä sitovia penkkejä ja kasvimaita, joita ei tarvitse kastella kovin paljon. 

Miksi haaveilen omavaraisuudesta näin pienellä tontilla? Osin siksi, että rahkeet eivät ole riittäneet hankkimaan isompaa paikkaa, vaikka olen siitä kauan haaveillut. (Siitä tulisi ihan oma kirjoituksensa) Aluksi en ehkä ajatellut elämäntapaa ”omavaraisteluna”, tein vain, mitä olen aina tehnyt. Kasvimaa, syötävät kasvit ja kasvit ylipäänsä ovat kuuluneet elämääni aina. Olen kotoisin maatilalta ja minulla on ollut kasvimaa siitä saakka, kun olen osannut kävellä. Se on jonkinlainen erityiskiinnostuksen kohde, joka ei ole ikinä lähtenyt minusta. Olin myös kiinnostunut luonnonkasveista ja niiden käytöstä jo koululaisena. Se mikä harmittaa on se, ettei kukaan silloin neuvonut minua siinä, että kasveista kannattaisi opetella myös latinankieliset nimet. Nyt ne eivät enää tartu päähän. Olen lapsesta asti myös käynyt marjassa ja sienessä. Etenkin sienestys oli minusta mukavaa. Pidin myös lampaiden ja kesäsikojen hoitamisesta, vaikka inhosin lehmiä, joita meillä oli myös. 

Jossakin vaiheessa aloin vähän tavoitteellisemmin pohtia, miten paljon ruokaa oikeasti voi kasvattaa omistamalla näin vähän maata. Joskus olen koittanut vähän pitää kirjaa siitä, miten paljon mitäkin on kasvatettu ja kerätty, mutta en ole saanut valmiiksi mitään kunnollista kirjanpitoa. Tällä hetkellä voisi sanoa, että lähes joka aterialla on jotain omaa tai ainakin joka päivä. 

Syitä näihin omavaraisuusharrastuksiin ovat myös varautuminen ja rahan säästäminen. Tykkään siitä, että varastossa on aina syötävää ja muuta tarvittavaa. Varastot ovat tulleet monta kertaa tarpeeseen. Joskus ihan siksi, että on sattunut jotakin yllättävää ja rahat ovat olleet loppu jo viikko pari ennen tilipäivää. Ja korona-aikana olimme paristi karanteenissa, jolloin varastot osoittautuivat myös tarpeellisiksi. Välillä tulot ovat olleet tosi vaihtelevia ja itse kasvattamalla ja säilömällä on saanut venytettyä penniä. 

Lämpöisiä ajatuksia

Mikä meidän tupaa lämmittää? Meillä on käytössä Ukko-Uuni. Siinä on samassa paketissa saunan kiuas/keskusuuni ja lämminvesivaraaja. Lämpö tulee alakerrasta saunasta kanavia pitkin huoneisiin ja yläkertaan. Meillä ei ole minkäänlaisia kiinteitä pattereita. Esikoisen huoneessa on yksi sähköpatteri ja sekin on viikot poissa päältä, kun asukas on koulussa. Lämminvesivaraaja on monessa talossa yksi eniten sähköä kuluttavista laitteista ja kun vesi lämpiää puulla, se on todella suuri säästäjä. Yläkerrassa meillä on takka ja hella/leivinuuni. Tulisijoista huolimatta, kovilla pakkasilla lämpötila huoneissa menee helposti yön jälkeen 16-18 asteeseen. Isommille ihmisille siitä ei niin ole haittaa, mutta vauvan sormet ovat helposti ihan jääkylmät. Olen ratkaissut asian siten, että vauva nukkuu yöt merinovilla-, fleece- tai kevyttoppahaalarissa, jossa saa sormet ja varpaat piiloon ja mahdollisesti hupun päähän. Sukat, tumput, hatut ja peitot tuntuvat lähtevän itsestään pois vauvan päältä yön aikana, joten kokohaalarit on ihan parhaita.

Vuosisuunnitelma 2023

Tämä on vielä pahasti vaiheessa omalta kohdaltani! 

En ole kovin hyvä tekemään suunnitelmia tai toimimaan tavoitteellisesti, vaikka haaveilenkin milloin mistäkin. 

Tammikuun tavoitteena minulla on, etten ostaisi juuri mitään. Auto on parhaillaan korjaamolla ja sen kustannus arvio on ehkä jotain pari tonnia. Olen vanhempain rahalla ja mies on toista kuukautta lomautettuna, joten koitetaan nyt syödä varastoja ja vältellä kauppoja. Tämä on nyt hyvä tilaisuus kierrättää kotivaraa ja hyödyntää kaikkea sitä, mitä on säilötty. Omaan Instagramiini tein haasteen #äläostamitääntammikuu2023

Helmikuussa on tarkoitus laittaa jo taimia kasvamaan. Paprikoista, chileistä ja tomaateista aloitetaan. Kevät kuluukin sitten esikasvatusten parissa ja taimia kouliessa. Kun lumisulaa, pääsee laittelemaan kasvimaata kuntoon. Tarkoitus olisi tehdä taas uusia harjupenkkejä ja pengertää pihan rinnettä uusiksi kasvimaiksi. 

Huhtikuun puolivälissä saatan palata töihin, mutta en tiedä vielä. Kevään ja kesän puuhat riippuvat paljon siitä, olenko töissä vai en. Miten iso kasvimaa ja kasvatammeko mitään eläimiä kanojen lisäksi. 

Kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus -postauksia, joita luotsaavat Satu ( www.tsajut.fi ) ja Heikki ( www.korkeala.fi )

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/

Maijalassa https://www.maijalassa.com/ensimmaisia-askeleita-kohti-omavaraisempaa-elamaa-tavoitteita-vuodelle-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/

Kurkista myös Instagramista mitä tunnisteella #Suuntanaomavaraisuus2023 löytyy!