Kevätväsymys

Ahistaa ja väsyttää ja hermot menee. Mä en tajua, että minkä ihmeen takia mun pitää kerätä ja haalia niin paljon tekemistä, että mä sitten uuvun ihan tyystin. Olen ollut ihan kamalan väsynyt jo monta viikkoa. Joka päivä haaveilen, että tänään sanon itseni irti, kun en jaksa mennä töihin. Oikeasti, kyllä tykkään työstä, mutta arki uuvuttaa. Onko ihan kaiken vaivan arvoista viettää ainakin 10 tuntia päivästä poissa kotoa ja olla kotona äkäinen kuin persiille ammuttu karhu. Mitä järkeä on ajaa päivässä 100 km, vaikka kuinka tykkäisi työstään ja kokisi sen kutsumuksekseen. Ja surullista on, että kaikesta kärsii vaan koti ja perhe. Mä niin odotan kesälomaa. Ja syksyä, kun vanhempi poika menee eskariin ja minä ajttelin pyytää töistä, että tekisin lyhyempää viikkoa. Tuntuu, että pitäisi nyt keksiä jotain helpotusta ennen kuin iskee joku burn out. Mutta nyt minulla olisi sanan varsinaisessa merkityksessä yksi lintu kynittävänä, joten menenpä tekemään siitä paistin. Onneksi on tänään vapaapäivä.