Itse en ole saanut aikaiseksi lähteä ihan oikasti marjaan ja vähän huonolta näyttää sillä ensi viikolla alkavat työt ja yksi perheenjäsen on sairastunut vakavasti, mikä sekin verottaa voimia itseltäkin aikalailla. Mutta tässä jotakin ilonaiheita kuitenkin. Yhtenä iltana hain iltapalaksi pihalta punaisia viinimarjoja ja marjatuomipihlajan eli saskatoonin marjoja, joita tänä vuonna ensimmäistä kertaa on tullut ihan mukavasti. Tykkään kovasti niiden mausta ja kuopus myös. Isäntä ja esikoinen eivät oikein välitä.
Ihania kanttarelleja lähimetsästä ja toinen pannullinen meni pakkaseen talven herkkuhetkeen. Esikoinen tykkää kanttarelleista ihan älyttömästi. Kuopus taas ei.
Tänä iltana kävimme poikien kanssa vatussa. Eihän siitä nyt oikein mitään tullut, mutta tulipahan käytyä. Sai pojat kupilliset per nenä iltapalaksi ja liikuntaa :) Kuopus ei oikein uskaltanut tulla pusikkoon. Vanhempi kyllä uskalsi ja näyttää ihan tykkäävän marjan keruusta, mutta pitkäjänteisyyttä vähän puuttuu vielä. Samalla reissulla tein kyllä huippulöydön! Mustiatorvisieniä! Huomasin ensimmäisenä syksynä kun muutimme tänne paikan jossa niitä kasvoi, sen jäkeen en niitä ole löytänyt. Mutta nyt isot ryppäät kasvamassa, osan otin mukaan ja osan jätin vielä kasvamaan. Nam, mikä aarre! Elämän pieniä iloja.
Voi, minä en ole löytänyt yhtään kanttarelleja! Noista mustatorvisienistä en osaa edes haaveilla.
VastaaPoistaIhan vahingossa löysin ekan kerran sen torvisieni paikan. Mistään muualta en ole onnistunut löytämään, ovat liian hyviä maastoutumaan. Suppilovahveroista haaveilen joka syksy, mutta en osaa niitä etsiä. Pitäisi löytää joku sienikaveri, joka näyttäisi miten niitä löytää.
VastaaPoista