Arkiruokaa

Tänään siänpäivän kunniaksi kävimme syömässä lähetyslounaan seurakuntatalolla. Se on jo monien vuosien perinne ja myös vanhempani ja veljeni perheineen olivat siellä. Siellä oli tarjolla perinteisiä suomalaisia pitoruokia seisovasta pöydästä. Oli todella maukasta ja tehty aidoista lähellä tuotetuista raaka-aineista.

Mutta vaikka kuinka olisi syönyt hyvän lounaan jotain piti kuitenkin tehdä päivälliseksi ja ensi viikoksi.

Vielä löytyy oman kasvimaan tuotteita salaattiin:

punakaalia sekä raastettua porkkanaa, punajuurta ja omenaa.

Ensi viikoksi lasagnea. (menossa vasta uuniin tässä kuvassa) Sillä päästään ainakin tiistaihin.

Päivälliseksi pakkasesta sulattelin verilettuja, kantarelleja ja papuja. Isännälle verilettuja, esikoiselle kantarelleja ja verilettuja, kuopukselle kantarelleja ja papuja. Itse söin viimeisen hernekeiton, jota söimme torstaista asti. Se oli valmistettu viime viikolla paistetusta sianlihasta, herneistä ja porkkanasta. 

 Huomisiksi eväiksi töihin keräilin viimeiset veriletut, kantarellit, pavut ja punakaalisalaattia.

Yritän heittää mahdollisimman vähän ruokaa pois. Kyllä joskus tympäisee syödä samaa ruokaa monta päivää, mutta helpottaa ihan tosi paljon arkea, kun ei joka ilta töiden jälkeen tarvitse tehdä ruokaa alusta loppuun.

Nyt kun ilmat on viilenneet, olen tehnyt ruokia paljon puuhellalla ja leivin uunissa. Miksi käyttää sähköä, kun esim. perunat kiehuvat kypsiksi ihan muutamalla puulla.