Leivänkannikoiden uusi elämä

Vaikka kuinka yrittää, ruuan tähteitä näyttää aina jäävän. Leivän kannat ei oikein maistu tai loppuleipä vähän kuivahtaa. Kuivuminenhan ei ole mitään pilaantumista, joten pilaantuneita leivät ei vielä ole. Kesällä leivänkannat meni hyvällä omalla tunnolla possulle tai viiriäisillekin ne maistuivat. Ja usein talvella leivät päätyvät pikkulinnuille ja lempilinnuilleni, närheille. (Oikeasti, närhi on minusta niin kaunis!) Vaaleasta leivästä olen aiemminkin kuivaillut korppujauhoa, kun minusta kaupan korppujauho on jotenkin "vanhan makuista" usein. Mutta eipä sitä korppujauhoakaan tietysti huushollissa ihan rajattomasti kulu. Enemmän minua on harmittanut ruisleivän hukkaan joutuminen. Meillä kun ei syödä mitään ruispaloja vaan ihan oikeaa ruisleipää, joka kaupassa tai myyjäisissä maksaa vähintäänkin sen 5 euroa/leipä. Pitäisi alkaa tehdä itse useammin. Ja sen hukkaan joutuminen harmittaa vielä enemmän. Älä ruoki hukkaa-kampanjan ruokaohjeissa oli leipäpuuron ohje. Täytyy myöntää, että kun luin sen, olin todella ennakkoluuloinen. Ihan turhaan. Puurosta tuli tosi hyvää mielestäni. Ainoastaan se vähän häiritsee, että sokeria siinä on aika rutkasti. Voisi ensi kerralla kokeilla maistuuko vähemmälllä sokerilla.

Leipäpuuro:

4 annosta

1l vettä

300g kuivuneita leivän palasia

4dl puolukoita (tai 2dl puolukkasurvosta)

2dl sokeria (tai enemmän maun mukaan)

(ripaus suolaa)

Keitä leivänpalat hiljalleen pehmeiksi. Sekoita välillä. Lisää puolukat. Anna kiehahtaa. Sekoita sauvasekoittimella, jos ei tarpeeksi tasaista. Lisää sokeri ja tarkista suola. (Itse en lisännyt suolaa.)

Valmis puuro. Nam!

Tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin. Vaalean leivän kuivatuista paloista sain hienoa korppujauhoa tällä masiinalla. Olin ostanut sen kesällä Lidlistä kahdellakympillä ja unohtanut kaapin perille. Tässä tuli oikeasti tarpeeseen. Kuivia leipiä ei muuten saa hienoksi.

Ja valmis korppujauho!