Eilen hain kasvimaalta ruusukaalit, joita kasvatin ensimmmäistä kertaa. Eivät olisi ehtineet kasvaa lainkaan, jos syksy olisi ollut kylmempi. Myös parsakaalin sivuversokukintoja löytyi ja yksi minikokoinen kaalinpää. Nuorempi poika rakastaa parsakaalia. Ruusukaali ei maistunut.
Pikku keräkaalista tuli hyvää salaattia porkkanaraasteen ja mandariinin kanssa. Ja se on niin hyvää raejuuston kanssa.
Ulkomaan tuliaisina tuoduista siemenistä sain kasvatettua yhden ainoan Flat White Boer- kurpitsan ja sekin oli aika vaatimaton. Mutta ihan herkullinen ja etenkin herkullisen värinen. Siitä tuli kurpitsapannaria ja -piirakkaa. Kaikki ukot söivät pannaria hyvällä ruokahalulla vaikka eivät kuulemma tykkää kurpitsasta. Sainpas huijattua syömään ;) Tunnustin kyllä kun olivat syöneet ja kaikki ottivat vielä lisää sen jälkeenkin. Ehkä sittenkin saamma tuhottua kaikki kurpitsat :) Tein piirakkaan enemmänkin sosetta ja siinä oli mukana myös toista keltaista kurpitsaa. Pakastin soseesta lopun.
Pikkuapulainen. Näyttää hurjalta tuo vasenkätisen 3-vuotiaan veitsityöskentely. Ilman vammoja selvisi :)
Ihan tavallinen pannari taikina: puoli litraa maitoa, 3 munaa, 2 ja puoli desiä jauhoja, puoli teelusikallista suolaa, desi öljyä ja epämääräinen määrä kurpitsa raastetta.
Kurpitsapiirakan ohje oli 4H-järjestön Pilke lehdestä. Kirjoitan sen tänne myöhemmin, jos muistan. Olen tehnyt aiemminkin melkein samalla ohjeella, joka oli jostain muualta.
Pojilla pannaria. Mammukalla punajuurilaatikkoa. Keitin eilen kaikki loput punajuuret kellarista, kun alkoivat nahistua. Noin yksi kolmas osa meni laatikkoon. Tässä laatikossakin on kurpitsaraastetta :D
Vanhempi poika pyysi, että leipoisin sämpylöitä. Teinkin peltileipää. Jauhojen lisäksi seassa on auringonkukan ja pellavan siemeniä. Ja kas kummaa KURPITSAN siemeniä :D Ne oli kyllä kaupasta. Pannarin ja leivän leipomiseen oli kyllä syynä myös se, että olin ostanut puoleen hintaan luomumaitoa, joka piti käyttää äkkiä pois.
Ensi viikoksi paistettua lihaa. Vaihdoimme suolassa oleville kinkuille uuden suolaveden, kun viimeviikolla laitettu oli mielestämme jo niin verisen näköistä. Yhden lihapalan otin kokeeksi ja paistoin leivin uunissa. Aika suolaista oli pinnasta kun äsken maistoin, täytyy liotellan ensi kerralla suolaa pois.
Suolavedessä oli myös kieli, jonka keitin tänään. Keitin varmaankin kolme tuntia, vaikka siankielelle taitaisi vähempikin riittää. Hyvin kypsää ja mureaa on.
Keitin vedessä oli myös porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia ja (ei voi olla totta!) kurpitsaa. Mausteena valkopippuria ja timjamia ja aika varovasti suolaa kun kieli oli jo suolavessä viikon uinut. Nyljin kielestä nahkan heti keittämisen jälkeen. Keittäessä pidin syvää posliinilautasta painona kielen päällä, kun jostain luin, että kilen pitää pysyä keittämisen ajan pinnan alla. En tiedä miksi. Ohjeissa myös käskettiin kuoria syntyvä vaahto pois, mutta tästä suolatusta kielestä ei muodostunut yhtään vaahtoa.
Hyvältä maistui vaikka vähän ennakkoluuloja oli, en nimittäin ole aiemmin kieltä tehnyt tai edes muista syöneeni.
Kuola melkein valui näppäimistölle kuviasi ihaillessani, erityisesti sykähdytti ruusu- ja parsakaalit, samaten punajuurilaatikko (mitä siinä on punajuuren lisäksi, riisiä...?)
VastaaPoistaMä olen myös vasuri, mutta veistä ja saksia pidän oikeassa kädessä, samoin virkkuu ja neulonta sujuvat oikeakätisesti.
PS. Olipa hauska yllätys, että satuit eksymään blogiini! Tervetuloa toistekin!
PPS. Tuo ruokasuunnittelu on todella mahtavanjärkevää.
Luulenpa, että tulen toistekin :) Kiitos vaan vastavierailusta!
VastaaPoistaPunajuurilaatikossa on keitettyä, raastettua punajuurta, raastettua raakaa kurpitsaa, kuullotettua sipulia, (muistin juuri, että unohdin sen tällä erää, ei haitannut yhtään), aurajuustoa, kermaa, munia, suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää. Paistetaan pari tuntia 150 astetta.
Apua! Tässähän tulee nälkä! Uskallanko lukea blogiasi edes pidemmälle? ;D
VastaaPoista