Kävimme lauantaina miehen kanssa kaupungissa ostoksilla. Käymme todella harvoin, sillä meidän pikku kylästä saa mielestäni lähes kaiken mitä tarvitsee ja jos ei saa voin tilata netistä. Minusta pitää kannattaa oman kylän palveluita tai muuten ne kaikki muuttavat kaupunkiin. Emme todellakaan kuulu niihin, jotka kerran viikossa menenvät ruokaostoksille 50km päähän automarkettiin. Se tuntuu olevan hyvinkin yleistä. Mutta nyt piti käydä hautajaisvaateostoksilla. Oikeastaan kävimme jo toisen kerran, toissa lauantaina ekna kerran. Ensimmäisellä kierroksella mies löysi etsimänsä, hatun ja villakangastakin, mutta minä ahdistuin valtavasti sillä raskaana ollessa on tosi vaikea etsiä sopivia ja järkevän hintaisia juhlavaatteita ja vieläpä oman isän hautajaisiin. Niissä ei haluaisi olla mikään ihan resupekka. Vaikka toisaalta ne vaatteet nyt tässä tilanteessa on ihan toissijaiset mietittävät. Vaateasian kanssa kävi lopulta hyvin, saan kauniin mekon ja villakangastakin lainaksi ystävältä. Minulta puuttuu nahkaiset, juhlavat talvisaappaat ja niitä nyt kävimme etsimässä. En kuitenkaan löytänyt mielsiäni ja meinasi taas ahdistus iskeä. Ja kun tässä tilanteessa jalat on vielä vähän turvoksissa ja kengät pitäisi olla helposti jalkaan laitettavat, koska en oikein taivu laittamaan housuja, sukkia tai kenkiä jalkaan valtavan mahani kanssa (jonka kanssa pitäsi olla vielä koko ensi kuukin, huh!). Löysin kenkäkaupasta kuitenkin mustat Lahtisen huopikkaat. Minusta ne on kauniit, lämpimät, eikä liukkaat ja vielä hyvin helposti jalkaan laitettavat. Varuilta soitin äitille kaupasta ja kysyin, että onko soveliasta laittaa haudalle huopatossut. Äidistä kuulosti ihan fiksulta ja tiedän, että vainaja itse olisi arvostanut tällaisia käytännöllisiä ratkaisuja. Niinpä minulla on nyt ihanat mustat huopikkaat, joille tulee olemaan varmasti käyttöä jatkossakin. Ja muistotilaisuuteen aion tietysti vaihtaa toiset kengät. Ostosreissulta löytyi myös pojille mustat rusetit, mustat sukat ja vanhemmalle paita. Muut vaatteet; mustat housut ja pikkutakit on ennestään.
Mutta Prismasta etsiskelin jotain juttua, jolla saisin nutturan kiinni. Sitä en kuitenkaan löytänyt, mutta eksyimpä sitten siemen hyllylle ja lanka hyllylle kuitenkin. Yllätyin, että myivät jo simeniä! Ostin jotain, mitä en ole aiemmin kasvattanut, sitruunaruohoa ja sareptansinappia, ihan silkkaa uteliaisuuttani. Aina pitää olla jotain uutta. Meiramin siemeniä ostin, koska olen huomannut, että sitä menee aika paljon kun teen kaaliruokia ja hernekeittoa kohtuullisen usein. Joka vuosi hankin myös jotain uusia tomaatteja ja nyt löytyi tummanpunaisia kirsikkatomaatteja Solanum lycopersicum ja sydämenmuitoisia punavihreitä Lycopersicon esculentum. Ostin myös sekoituksen syötävien kukkien siemeniä. Paketissa ei kerrota mitä sisältää. Kuvassa on kukkia joita en tunne (tunnen puutarhakukkia huonosti, luonnonkukkia paremmin). Mutta kuvassa näkyy myös kehäkukkaa ja kurkkuyrttiä. Toivottavasti suurin osa ei olisi niiden simeniä, koska niitä kasvaa villiintyneenä kasvimaallamme muutenkin. Kurkkuyrtti on jo vähän ärsyttäväkin. Saa kitkeä pois vähän sieltä ja täältä.
Muutaman tarjouslanka kerän ostin ihan huvikseni. Katsotaan syntyykö niistä mitään. Tuohon Polku- lankaan minulla on jo ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti