Viikonloppuna perheessämme oli hautajaiset. Yksi elämäni kovimpia päiviä. Kirkossa ajattelin, etten voi selvitä päivästä, mutta siitä tulikin ikimuistoisen arvokas ja koskettava juhla. Hyvin surullinen, mutta hyvin juhlallinen. Surun keskellä arkinen puuhastelu on pitänyt minut jotenkin tolpillaan, tieto siitä, että arki jatkuu. Siksi kirjoitan nyt niin arkisesta asiasta kuin perunat. Hautajaisruuat tuli melkeimpä kokonaan syötyä vieraiden kanssa, ehkä eniten jäi yli keitettyja perunoita. Ne ei kauan säily hyvänmakuisina ja jotenkin säälin heittää niitä pois vaikkeivät nyt rahallisesti kovin arvokkaita olekaan. Yritän käyttää aina kaiken mehdollisimman tarkkaan ihan jo periaatteesta.
Teen kotiruokia aika näppituntumalta suuremmin mittailematta, mutta tässä on ehkä litra/puolitoista kylmiä perunoita. Joukossa koristeena ollutta tilliä. Muussasin ne käsin niin hienoksi kuin sain. Sekaan jäi vähän kyllä karkeampaakin. Ei kannata käyttää mitään konetta tai saa aikaiseksi perunaliimaa.
Mausteeksi liotin kuivattua purjoa noin puoli desiä samassa määrässä vettä.
Rieska taikinassa muussattu peruna, 2 munaa, purjo, suolaa ja näppituntumalla ohraja vehnäjauhoja. Ei kannata tehdä kovin paksua ja kovaa taikinaa.
Rieskat taputeltuna pellille noin sentin paksuisiksi kakkaroiksi. Pistelin vielä haarukalla.
Paistettuna sähköuunissa kaikkien kuumimmalla lämpötilalla niin kauan, että alkoivat saada ruskeita täpliä. Parhaimmillaan lämpimänä.
Tein myös sämpylöitä. Mies ei suostu edes maistamaan rieskoja, mutta sai kyllä oman osansa jämäperunoista, koska laitoin pari perunaa myös sämpylätaikinaan ;)
Oikein kovasti voimia sinulle Mammukka! Puuhastelu on todellakin terapiaa. Ja kauniita rieskoja olet tehnyt!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaVoimia suruun ja kiitos rieska reseptistä, ehdottomasti täytyy kokeilla näitä!
VastaaPoistaKiitos! Yli puolen vuoden isättömänä olon jälkeen täytyy sanoa, että aika parantaa. Ihan joka päivä en enää isää ajattele, mutta viikoittain tulee monta kertaa mieleen kuitenkin. Ikävä on.
VastaaPoista