tiistai 8. toukokuuta 2012

Vähän päivässä, paljon viikossa

En saa paljoakaan valmiiksi, mitä aion. Aamupäivä menee yleensä raivatessa, pyykkiä pestessä, laittaessa ruokaa ja tiskejä. Ja silti koti näyttää siltä kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.
Mutta niin kai useimmissa perheissä.
Yleensä aina kesken työn, olipa se mitä tahansa joku aina haluaa jotain. Kaikki on vähän kesken ja levällään. Mutta onneksi se ei ahdista. Ainakaan koko aikaa. Ihan vaan joskus välillä palaa pinna.
Mutta tämä kevät on kyllä ihana. On tosi mukava olla lasten kanssa pihalla. Ja mieskin on nyt lomalla, joten voimme kaikki puuhailla yhdessä ulkohommia. Tosin vauva ei halua olla pihalla. Hän ei viihdy vaunuissa, nukkuisi mieluummin sisällä. Vaunuissa vaan jos joku niitä työntää eteenpäin. Sitterikään ei oikein miellytä ulkona. Kyllä neiti on vaunuissa pihalla miedän kanssa. Minulla on joku projekti kesken tontin joka kulmalla ja kun vauva alkaa kitistä, työnnän vaunuja aina niin kauan, että taas nukahtaa ja jatkan sitä hommaa mikä siihen lähelle sattuu :D Homma toimii!
Omasta pihasta löytyi jo korvasieniä. Ovat ihme kyllä sailyneet ehjänä eivätkä ole talloutuneet pienten jalkojen alle. Pojille on varoiteltu, ettei niihin saa koskea.
Tekisi niin kovasti mieli tehdä kastiketta, mutta netistä hakemani tiedon ja neuvolan ohjeiden mukaan, en taida sitten kuitenkaan tehdä. Imettäjille tai odottajille ei oikein suositella korvasieniä. Mutta eiköhän noille syöjiä löydy kuitenkin :)

Kasvihuoneessa on kaalintaimet alulla. Niissä on vielä muovi päällä varmuuden vuoksi, etteivät palellu. Taimia tulee ihan liikaa, mutta eiköhän nille ole ottajia.

Eilen keräilin salaatin joukkoon viinisuolaheinää, ruohosipulia, vuohenputkea, saksan kirveliä, poimulehteä ja lipstikkaa. Osan yrteistä käytin maustevoin tekemiseen. 

Tänään istutin valkosipulia.
Käänsimme kasvimaan miehen kanssa akkauatralla ja se on ihan loistava kapistus. Ihan turhaan ollaan hikoiltu lapion kanssa aiemmin. Ja onneksi ei tultu ostaneeksi jyrsintä! Olisi vaan hukattu rahaa ja saatu juolavehnä leviämään. Meillä on niin pehmeä ja multava maa, että tämä onnistuu näin vallan mainiosti. Ja varsinkin kun maata on syksyllä muokattu jonkun verran. Nyt vaan maan lämpenemistä odotellaan, että pääsee kylvöpuuhiin. Ei pidä hätäillä. Jos aloittaa liian aikaisin, voi tulla tehneeksi turhaa työtä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti