Kävin tänään äitin luona. Äiti oli käynyt kotipaikalla etsimässä minun ja veljeni vanhoja leluja. Hän oli pessyt niitä seuraavalle sukupolvelle. Yhdellä räsynukella oli päällä tämä ihana mekko, joka on ilmeisesti ollut minun vauva-ajan mekko. Niin äiti muisteli. Sitä ei muistanut keneltä olen saanut sen. Mekko on itse ommeltu. Siitä on jo nappeja irronnut ja pitsi on repeillyt. Kokeilin vaatetta tytöllemme ja se oli ihan sopiva. Tuskin mekko kuitenkaan käyttöön tulee. Vähän ehkä fiilistellään vaan. Pikku Aapista pyysin äitiä etsimään. Se on yksi harvoista kirjoista, joita muistan lapsuudesta. Hassua, sillä kirja on vain pehmeäkantinen vihkonen ja meillä oli melkein hyllymetreittäin muitakin lasten kirjoja. Kuuluimme johonkin kirjakerhoon. Ne kaikki kirjat on tallessa. Tähän kirjaan liittyy sikäli hauska tarina, että olen saanut sen tädiltäni, joka on dyykannut sen roskiksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti