Ylpeänä kirjoitan 200. postaukseni villasta.
Meillä on siis asustellut 4 pässiä "kesäpoikina". Tänään oli se jännittävä päivä, kun keritsimme ne. En ole koskaan ennen moista puuhaa tehnyt. Viime yön unet siinä vähän kärsi kun niin armottomasti jännitti. Mutta ei ikinä kannata menettää uniaan asian takia, joka on vasta edessäpäin. Ihan turhaan jännitin. Viisas ihana äitini lupautui tulemaan opettamaan ja toi tullessaan sähkökeritsimen, joka on ollut varastossa ehkä viitisentoista vuotta. Onneksi se on ollut varastoituna teroitettuna ja huollettuna. Kiitos edesmenneelle isälle, joka oli tarkka ja huolellinen mies.
Ensin haravoin aitauksen puhtaimman nurkan muutamista papanoista ja levitin siihen pressun. Vedimme jatkojohdon aitaukseen. Rasvasimme teräketjuöljyllä koneen terän. Äiti näytti miten lampaan saa hyvin ja rauhallisesti kiinni ja kyljelleen. Äiti ja mieheni olivat apuna pitämästä pässejä paikoillaan ja minä ajaa huristelin koneella villat pois. Äiti neuvoi järjestyksen. Niskasta häntää kohti selkä ensin ja siitä sitten kohti mahan alusta. Kun ensimmäinen kylki oli valmis, pässi toiselle kyljelle.
Aloitimme työn isoimmasta pässistä ja viimeisenä keritsimme pienen. Kaksi keskimmäistä ovat siisteimmän näköiset. Isoimpaan jäi pisin villa, kun en uskaltanut ottaa tarpeeksi läheltä ihoa, kun pelkäsin puhkaisevani nahkan. Keskimmäisiin olen jopa ihan tyytyväinen. Pienimmästä tuli myös vähän hapsikka, kun vauva huusi vaunuissa jo tuossa vaiheessa ja minä vähän jo kiirehdin, joten lopputulos ei ole kovin huoliteltu. Yhtään havaa ei tullut. Puuhaan meni noin tunti. Minä luulin isommaksikin operaatioksi.
Tämä oli ehdottomasti hyvä kokemus ja olen yllättynyt siitä, miten rauhallisina pässit pysyivät. Villoja tuli reilut 2 kiloa ja oi, se on niin pehmeää ja hyvän tuoksuista. Tosiaan, minusta se tuoksuu ihan vauvalta. Mielleyhtymä johtuu ehdottomasti siitä, että meillä on ollut kolme villahousuvaippavauvaa, jotka ovat haisseet lampaalta!
Minulla on uusi toiveammatti, minusta tulee isona lampaankasvattaja ;)
Meinaatko itse kehrätäkin villat? Mulla on kanssa haaveena saada joskus omia lampaita. Ihan pieni lauma vaan niin kuin mummollani oli aikoinaan. Lemmikki- ja villalampaita :)
VastaaPoistaKatsotaan kuinka käy. Ostin rukin, saan karstat lainaan ja äiti lupautui opettamaan. Mutta eipä vielä parane kehuskella tekemättömällä työllä. Aikaakin pitäisi jostain kohtaa repäistä. Tuntuu sen verran vähäiseltä tuo villamäärä, että tuntuisi jotenkin tyhmältä viedä kehräämöön vaikka se onkin tuossa naapuripitäjässä.
VastaaPoistaMullakin on noita lammashaaveita, mutta ehkä jos joskus pari ihan vaan lemmikiksi. Huh, jännittäis kyllä tuo keritseminen... ;D Oi, munki tekis mieli tulla tuotaa villakasaa rutistelemaan. ♥ ;D
VastaaPoistaKyllä olisivatkin valloittavia lemmikejä. Olen vähän koittanut pitää henkistä välimatkaa meidän pässyköihin, ettei tule sitten itku teurastuspäivänä. Minuakin jännitti tosi paljon, mutta rohkeasti vaan kohti uusia asioita. Sitä osaa yllättäviä juttuja kun vaan ryhtyy harjoittelemaan :)
VastaaPoista