perjantai 28. lokakuuta 2011

Tänään oli:

"Kiirettä kuin siantappopäivänä." Sanoi meidän mummo. Tänään meillä kävi teurastaja teurastamassa kesäsikamme. Turhaan valvoin ja pelkäsin tätä päivää, että mitähän tästäkin tulee. Mutta onneksi löytyi niin pätevä ihminen, että kaikki onnistui aivan loistavasti. Huomenna on tiedossa todella paljon työtä paloitellessa lihaa.

Nyt meillä on mökki ihan täynnä käryä, sillä paistoin verilettuja, eikä meillä ole liesituuletinta. Palohälytinkään ei oikein tykännyt touhusta :)

Veriletut:
Noin puoli litraa verta
0,3 l tölkki olutta ja loraus vettä
Noin 3 dl ruisjauhoja
noin 2 dl vehnäjauhoja
Yksi hienonnettu, kuullotettu sipuli
1 ja puoli tl suolaa
ripaus mustapippuria
1 tl meiramia
loraus öljyä

Annoin jauhojen turvota nesteessä noin puoli tuntia ennenkuin lisäsin mausteet ja paistoin. Ohrajauhot olisivat kai parempia kuin vehnäjauhot, mutta niitä ei nyt ollut, joten korvatkoon tuo olut sitä oharaa :) En mittaillut kovin tarkkaan, mutta suurinpiirtein ainekset oli näin.

Eilen meillä leivottiin

Toissa iltana laitettu taikina alustettuna. Taikina kohosi pari tuntia. Uunin lämmitystä sillä välin.
Paistoa vaille valmiit leivät. Olivat pöydällä reilun tunnin. Ulkoilimme välillä ja piti käydä tekemässä uuniluuta kuusen havuista, että sai arinalta tuhkat lakaistua pois.

Uuniimme mahtui 7 leipää. Paistuivat noin 50 min. Puolesssa välissä aikaa vaihdoin leipien paikkaa, että paistuivat tasaisesti. Kahdeksannesta leivästä tuli pojille omat leivät, jotkat paistuivat ehkä puolisen tuntia.

Valmiita leipiä. Ei niinkään kauniita, mutta hyvän makuisia.

Välillä ulkoillessa löytyi luultavasti syksyn viimeiset kantarellit.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ruisleipää

Ostimme hienon taikinatiinun jo monta vuotta sitten torikauppiaalta, mutta jostain syystä en ole vielä koskaan tehnyt kodissamme leipää. Ostimme tiinun nuoremman pojan vauva-aikana ja jotenkin kuvittelin, että silloin olisi ollut aikaa leipoa ja tehdä vaikka mitä. Mutta oikeasti aika meni järjissään ja hengissä pysymiseen, koska sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin hirveän pettynyt siihen, etten saanut mitään aikaiseksi ja ehkä tämä leivän tekemisen vaikeus liittyy siihen. Oikeasti kovin moni ulkopuolinen ei ehkä edes tiennyt, että elän koko ajan ihan kaaoksessa ja "reunalla".

No joka tapauksessa nyt on tulossa leipää. Taikina on laitettu tulemaan, uunia jo lämmitetty ja äiti tilattu kaiken varalta valvomaan, että kaikki menee oikeaoppisesti. Ainoa mitä puuttuu on hierin, jolla sekoitetaan taikinaa, mutta uskoisin, että ukkokulta näppäränä metsien miehenä sen tekee kunhan löytää sopivaa mäntyä. Kaikkein pyhin asia tämä aito ruisleipä on juuri isännälle, jolle on ihan turha ostaa mitään ruispaloja. Joka päivä pitää olla eväänä oikeaa leipää. Onneksi lähikaupoissamme on hyvä valikoima pienten tuottajien oikeaa leipää. Itse pidän kovasti myös ruisleivästä, mutta valitettavasti refluksitautini ei pidä ja se närästää pahasti kun niikseen tulee. Katsotaan huomenna millaista leipää tästä syntyi.

Kukkia talviunille

Nämä kesällä kauniisti kukkineet torpantytöt näyttivät nyt tältä:
Ja juuri siltä niiden pitääkin kesän jälkeen näyttää. Leikkasin kuihtuneet varret pois ja vein ruukut viileään, pimeään komeroon, jossa saavat olla kevääseen saakka. Tänä vuonna vaihdoin kaikkiin mullat ja katsoin, että ruukuissa oli "käpyjä", joista kasvaa uudet kasvit. Eli en ihan välttämättä ensi keväänä kaivele ruukkuja sen kummemmin. Olen loppujen lopuksi aika laiska kukkien hoitaja.

Toin myös kaikki viherkasvit pois "kylmästä eteisestä", etteivät vaan vahingossa palellu.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Pöllö


Eilen aamupäivästä olimme poikien kanssa kääntämässä kasvimaata, kun yhtäkkiä jokin iso lintu lennähti n. 20 metrin päässä. Kasvimaamme vieressä on naapurin kesantopelto, jota halkoo pieni sähkölinja. Noin puoli tuntia työskentelimme vierekkäin, me kasvimaalla ja pöllö teki sähkölangalta käsin hyökkäyksiä pellolle. Emme nähneet saiko se saalista, mutta välillä se vietti aika pitkiä aikoja maassa, liekö sitten ruokaillut. Sitä ei näyttänyt mitenkään haittaavan meidän läsnäolo. Välillä se tuijotti mietä, muttei suuremmin välitäänyt kuitenkaan, jatkoi vaan omaa saalistustaan. Tänä iltana näin linnun uudelleen ja kävin nappaamassa nämä kuvat. Pöllö oli sen verrana kaukana ja oli hämärää, ettei pokkarikameralla tämän parempia saanut. Hieno lintu ja eniten hämmästyin sitä, että se lensi ja likkui täysin äänettömästi, vaikka on kohtuullisen iso.
Epäilen että kyseessä on hiiripöllö.
Kasvimaallamme on välillä tosi paljon myyriä, jotka luullakseni tulevat kesantopelolta. Toivotan tämän uuden naapurin todella tervetulleeksi!

Viimeisiä juureksia kasvimaalta


Kylvin palsternakat sen verran myöhään keväällä, että epäilin saanko satoa lainkaan. Kiitos pitkän lämpimän syksyn sain kuin sainkin satoa. En mitään jättiyksilöitä, mutta syötävän kokoisia kuitenkin. Oli muuten ensimmäinen kesä kun niitä yleensä kasvatin. En tiedä miksi olen aiemmin jättänyt kasvattamatta. Parin maa-artisokan varret nyhdin tänään ylös ja niiden mukana ihania, isoja,  muhkuraisia mukuloita, joista varmaankin huomenna teen itselleni keittoa. Vähän epäilen, että muu perhe sitä söisi... Eivät oikein osaa sosekeittoja arvostaa. Pieninkään ei enää syö kun isommatkaan ukot syö :( Tänään näytti sokkokokki-ohjelmassa olleen maa-artisokkakeittoa ja muitakin tuttuja raaka-aineita käytössä kuten mustajuurta, härkäpapua ja viiriäisen munia. Maa-artisokkaa jäi kasvimaalle vielä aika runsaasti. En hötkyile sen kanssa se säilyy maassa hyvin. Nostettuna nahistuu kohtuullisen pian. Viime vuonna joskus marraskuussa kaivelin viimeiset. Vasta viime vuonna opettelin kyseistä herkkua käyttämään. Sain toissa keväänä tuttavalta ensimmäiset mukulat omalle maalla. Kasvi on muuten ihan älytön leviämään ja kannattaa ehkä varoaki, ettei se valtaa liikaa alaa.

Ja pari pipoa olen taas tehnyt. Toinen, joka oli vaaleanpunaisen kirjava meni kummitytölle ja tästä en tiedä. Tuli aika pienen vauvan hattu. Antaisiko tulevalle perheenjäsenelle tai lähettäisikö Radio dein Paljaat päät- kampanjaan.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lääke ruukussa

Luulen, että tämän viherkasvin nimi on rohtoaaloe. Viime viikolla onnistuin kahdesti saamaan palovamman. Ensin laskin vahingossa todella kuumaa  vettä keittiön hanasta suoraan vesemman käden kämmenselkään. Kädet ovat vielä tosi kuivat ja rohtuneet näin kylmenevillä ilmoilla ja kämmen selkää poltti ja kirveli ihan kauheasti. Kylmävesi huuhtelun jälkeen leikkasin aaloestani yhden oksan, jonka halkaisin ja sillä sitten sivelin palovamma kohtaa useampaan kertaan kirvely ja punoitus hävisi kokonaan. Toisen vamman sain oikean käden ranteeseen kun tyhmyyksissäni hämmensin kiehuvaa kurpitsahilloa ruokalusikalla. Hillosta loiskati oikein iso klotti ranteeseen ja se poltti oikeasti aika pahasti. Taas kirvely hävisi aaloen oksan geelillä. Seuraavana päivänä ranteeseen tuli kuitenkin iso rakkula, johon oli laitettava oikea palovammalaastari. (Sattui olemaan jemmassa, kun kuopus kesällä poltti kätensä grillissä ja sai hoitotarvikkeita ensiavusta) Rakkulan kohta ei kuitenkaan ole ollut kovin kipeä ja uskoisin sen osittain olevan aaloegeelin ansiota. Aaloekasvi on mielestäni todella helppohoitoinen ja vaatimaton. Kasvini on ollut kesäisin ulkona ja vähän huonolla hoidollakin välillä. Olen joskus jakanut siitä uusia alkuja tutuille. Oman kasvini ostin alunperin kirpparilta. Nyt en ole pitkiinaikoihin törmännyt kasveihin kirppiksillä.

Pipoja ja mehua

Pakastin kesän viimeiset mustaviinimarjat kaikkine sankkoineen päivineen, kun silloin jotenkin voimat riittäneet mehun keittämiseen. Nyt ne kuitenkin tuli tänään keitettyä mehuksi. Possu sai herkullista marja mössöä ja pakkaseen tuli tilaa lihoille.

Taas tuli valmiiksi yksi pipo. Ajattelin, jospa saisin kaikille kummilapsille tehtyä tällaiset.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ei ruokaa hukalle

Poikien kerhosta tuli kutsu maa- ja kotitalousnaisten järjestämään tilaisuuteen, jossa kehotetaan miettimään ruokaan liittyviä asioita niin, ettei ruoka päädy roskikseen vaan käyttöön. Kotitalouksista päätyy enemmän ruokaa roskiin kuin kaupasta. Mielestäni tosi tärkeä asia.
Lisätietoja: http://alaruokihukkaa.blogspot.com/

Meillä tänä kesänä on tullut biojätettä tuskin ollenkaan, sillä olemme hukan sijasta ruokkineet possua. Olen mielestäni aika hyvä käyttämään ruuan tähteet hyväksi, eikä meillä nyt ihan älyttömiä ole possulle kuitenkaan mennyt. Parasta possussa on ollut se, että se on voinut syödä niitä ruokajätteitä joita ei voi ihmisille mitenkään laittaa, kuten esim. perunan ja muiden vihannesten kuoret. Possu söi myös useampien tuttujen kellarit tyhjäksi vanhoista perunoista alkukesästä ja syksyllä ihmisten pataan liian pienet perunat. Samoin se söi omenapuiden rupiset omenat. Liharuokatähteet meill syö kissat ja vihannesten jämät menee talvella pupulle. Myös kesäviiriäiset söivät joitakin tähteitä. Ja kukas poikien lautastähteet syö... jos se on jotain hyvää, äiti tietysti ;)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Synttäreitä ja neuleita ja vähän muutakin

Viikonlopun ruokaa. Yritän upottaa ruokiin mahdollisimman paljon oman maan vihanneksia. Maustamatonta broileria maustettuna currylla, kurkumalla, kanelilla ja suolalla ja paistettuna uunissa seassa kurpitsaa, porkkanaa, omenaa ja sipulia. Uunijuureksia; porkkanaa, palsternakkaa, jotain nauriin tapaista, yrttejä, kuusenkerkkäsiirappia, öljyä ja nokare voita. Ja olipa hyvää :)


Esikoisen synttäreiden pätkiskakku. Poika ei oikein tykkää täytekakusta, joten suklaakakku oli parempi. Synttäreistä on ensi viikonloppuna uusintakierros, koska nuorempi tuli kuumeeseen ja kaikki lapsivieraat ymmärrettävästi peruuttivat tulonsa.

Olen sitten innostunut neulomaan. Tulevalle perheenjäsenelle sukat ja hattu ja pipo jollekin, jolle kelpaa. Pojille ei kelvannut...
Synttäreiden lisäksi viikonloppuna tuli taas vähän lisää karpaloita ja suppilovahveroita ja loput kaalit tuli kerättyä pois. Enää kasvimaalla on maa-artisokkaa ja ehkä jotain yrttejä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kaalilaatikkoa ja vähän muutakin

Ensi viikolla mies on taas iltavuorossa ja olen lasten kanssa paljon keskenään. Yritin tehdä ruokaa ensi viikoksi valmiiksi niin on vähän helpompaa. Tein ison vuoan lasagnea ja toisen kaalilaatikkoa. Pojat tosin ilmoittivat, että molemmat on pahaa. Noh, katsotaan onko noin... Ensi viikonloppuna juhlitaan esikoisen synttäreitä ja pitää varmaan yrittää saada ensi viikolla iltaisin koko tämä huushollikaaos edes vähän edustavampaan kuntoon. Viikonloppu meni kyllä melkein pihahommissa ja säilöessä. Ja eipähän se siisteys pysyisi kuitenkaan, jos viikkoa ennen siivoaa. Nyt kyllä taitaa tämän illan tekstit olla liian sekavia, kun väsyttää niin vietävästi. On ehkä parasta, että tämä mammukka menee nukkumaan.
Pieni keräkaali
Nippu lehtikaalia
3 pientä sipulia
1dl ohrahelmiä liotettettuna 3dl:n kuumaa vettä
400g naudan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
 meiramia
3 rkl kuusenkerkkäsiirappia
2dl kermaa

Keitä sipulit ja kaalit tilkassa vettä
Ruskista jauheliha
Sekoita aineet keskenään
Paista 175 astetta, 1½h

Tämän takia en mene yksin metsään

Taidan olla aikamoinen pelkuri, mutta ajatus siitä, että karhu tai oikeastaan kuulemma kaksi, tallustelee ihan lähistöllä, ei tunnu hyvältä. Kävimme tänään noin puolenkilometrin päässä kotoa etsimässä vielä sieniä. Sieniä ei löytynyt, mutta tutussa karhun "käymälässä" oli taas uusia kakkoja. Tämä ei ole ainoita karhuhavaintojamme, vaan aiemmin syksyllä löysimme vielä lähempää kotiamme maasta kaivetun ampiaispesän. Silloinkin olimme sienestämässä. Myös kaiveltuja kantoja on usein lähistöllämme. Olen soittanut alueemme suurpeto vastaavalle ja hän rauhoitteli, ettei ihmisen tarvitse pelätä karhua, mutta eipä se hirveästi lohduta. Metsämiehet ovat yrittäneet karhuja tästä metsästääkin, mutta tuloksetta. Miestäni havainnot eivät hetkauta lainkaan, eikä vaikuta hänen luonnossa liikkumiseensa. Eikä hän tahdo ilmoittaa kenellekään havainnoistakaan, koska karhu kuuluu luontoon. Toisaalta ihan totta sekin. Mutta hei, me ei asuta missään korvessa, 7km kuntamme keskustasta ja 600 metriä kantatieltä. Voin olla typerä, mutta karhupelko jo vähän rajoittaa elämääni, en voi kuvitellakaan esim. lähteväni lenkille.

Viiriäiset

Meillä on nyt kahtena kesänä ollut kymmenkunta viiriäistä. Ensimmäistä parvea hoitelin talvenkin, mutta nyt tuntuu, ettei jaksa pitää mitään ylimääräitä huollettavaa ja syötettävää. (Paitsi kissat ja pupun) Ensimmäiset päätyivät pataan kun alkoivat munia laiskasti ja otin tutulta uuden parven täksi kesäksi, joka nyt makaa tässä. En ole kovin kokenut teurastaja, mutta äidin opastuksella opettelen. Äiti pitää minulle lähinnä puhelin konsultaatiota. Äiti on niitä vanhan kansan ihmisiä, jonka lapsuudessa kanojen teurastus mm. oli ihan arkipäiväistä työtä ja se opittiin siinä sivussa. Nyljin nämä viirut, mutta siipiin ja selkään jäi vähän nahkaa, mikä ei taida haitata mitään. Pelkkä kyniminenkin taitaisi riittää. Ennen en ole ottanut sydämiä ja kivipiiroja talteen, mutta äiti neuvoi niidenkin olevan ihan kelpo ruokaa. Veikkaampa, että isänpäivänä tai itsenäisyyspäivänä meillä on viiriäispaistia luvassa.  

lauantai 8. lokakuuta 2011

Suppilovahveroita

Monta vuotta olen haaveillut löytäväni oman suppispaikan ja tänään se tapahtui! Ja miten läheltä. Melkein hävettää, etten ole paikkaa aiemmin löytänyt. Noin 20 minuutin sieniretki ja 10l suppilovahveroita. Kyllä tuli hyvä mieli :)


Porkkanat tuli nostettua maasta. Toivotaan, että säilyisivät kellarissa. Meidän kellari on ehkä liian lämmin porkkanalle ja punajuurelle, kun nahistuvat jo aika pian. Ehkä voisin kuivata vähän ja osan pakastaa soseena....jos vaan ehdin. Punajuuret tulikin melkein syötyä suoraan maasta kilpaa myyrän kanssa. Taisin voittaa kuitenkin :) Onneksi myyrä ei koskenut mihinkään muuhun kuin punajuuriin. Yhteenkään porkkanaan ei oltu koskettu ja vain muutamaa perunaa oli haukattu.

Laatikollinen lehtikaalia odottamassa pakastusta ja kaksi "New Jersey walking stick"- rehukaalia. Lehdet keitin sialle ja varret on saunassa kuivumassa kävelykepeiksi :D Pojista se kuulosti hauskalta. Pari lehtikaalia ja pari rehukaalia vielä maalle jäi. Samoin keräkaalit, joita en tiedä, mitä niille tekisin ja miten säilytäisin. Epäilen, että säilyvät kellarissa... Pitää kai yrittää kuitenkin. Jos käärisi ne sanomalehteen? Yhden pienen kukkakaalinkin vielä löysin. Yksi jo aiemmin syöty kukka kaalli oli tehnyt uuden "poikasen".

Pikkuinen sammakko

...tai lähempää katsottuna, se näytti ehkä enemmän rupikonnalta.
Olen tosi huolimaton ja minulla jää tavarat lojumaan mikä mihinkin. Niin kävi kahdelle sinisille posliinikannullekin. Kesällä ne olivat maljakkoina kukille ja kerran sitten kun tyhjensin nuutuneet kukat kompostiin, unohdin kannut kompostin viereen. Siinä ne ovat olleet ainakin kaksi kuukautta. Nyt päätin ne korjata pois. Mutta kappas, pienemmässä kannussa oli asukas tai lopulta huomasimme, että kaksi asukasta. Aika söpöjä. Meidän pihalla on usein pieniä sammakoita ja kahtena edellisenä kesänä pihamaalla olemme bonganneet lähestulkoon minun nurkkini kokoisen rupikonnan. Liekö kuollut, kun ei tänä kesänä ilmestynyt. Ehkä nämä olivat sen jälkeläisiä.



Kaadoin vedet kannusta ja konnan mukana. Vauhti oli jo aika hidasta. Kannussa oli toinenkin, en tiedä mihin se jo ehti loikata.

Arppa: "Mä annan tille luokaa." ja nyppi konnalle kävyn suomuja. Pienen keskustelun kävimme siitä, mitä sammakot syövät :)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Sukat

En ole varmaankaan vuosiin neulonut villasukkia. Ainoastaan muutaman tiskirätin ja paloja "Äiti Teresan peittoihin", mutten mitään muuta. Arppa sai nyt sitten äitin neulomat sukat. Ei ole ollut kyllä kovin tarvekaan itse neuloa, sillä oma äitini ja sukulaistädit pitävät meidän perheen villavaatetettuina. Neuloin sukat Nalle Aloe Vera- langasta ja meinasi olla alussa tosi hankalaa. Lanka on niin liukasta, että puikot tippuivat koko ajan vaikka kuinka yritti pitää langan kireänä. Toisen sukan neuloinkin sitten kolmella puikolla niin ei puikot koko ajan putoilleet. Joku tuttu sanoi, että kyseistä lankaa kannattaa neuloa puisilla puikoilla. Loppu kerästä meinasin tehdä vauvan sukat, nyt kun olen neulomisen makuun taas päässyt..

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Lämmityskausi avattu

Nyt on jo pari viikkoa lämmityskautta takana. Meillä on tällainen systeemi lämmittämässä: Ukko-uuni. Eli meillä lämpiää aina sauna kun lämmitetään taloa. Samassa paketissa on  kiuas, lämmityskattila ja lämminvesivaraaja. Kesäajaksi lämminvesi lämpiää sähkövastuksella. Olemme kyllä miettineet esim. aurinko vaihtoehtoa, mutta jotkin asiat vaativat kypsyttelyä ja suunnittelua (ja rahaa). Saunasta lämmin ilma tulee huoneisiin "kanavia" pitkin. Eli joka huoneessa on aukko, josta lämmin ilma tulee. Jos sauna olisi keskellä taloa, lämpö tulisi ehkä tasaisemmin joka puolelle, nyt joudumme kaikkein kovimmilla pakkasilla käyttämään parissa äärinurkassa liikuteltavaa sähköpatteria. Tämä lämmityssysteemi on kokemuksemme perusteella ihan tosi hyvä. Ainoa miinuspuoli on se, että joskus sisäilma menee tosi kuivaksi ja se aiheuttaa minulle ja esikoiselle nenäongelmia. Pyykkiä kuivaamalla ja pahimpina aikoina ilman kostuttimella tilanne korjaantuu. Tämä lämmitys oli talossamme silloin kun muutimme, tuskin olisimme itse osanneet tällaista uunia etsiä. Onneksi isäntä on innokas puuntekijä ja puunkantaja niin pysyy mökki lämmänä :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...