lauantai 31. toukokuuta 2014

Sikamaista


Tässä kaivatut kuvat potseista.



Ankat ei oikein pysyneet aitauksessaan, vaan karkasivat läheiseen ojaan, jossa on runsaiden sateiden seurauksena paljon vettä. Ovat sitten tällä viikolla seikkailleet omilla teillään. Tosin omat tiet eivät vie onneksi kovin kauas. Ikkunasta yleensä näkee, missä linnut luuraavat. Ja yöksi menevät niin nätisti omaan katokseen.

Olen ollut kovassa flunssassa koko viikon ja olo on kurja. Ääntä ei lähde ja öisin ei saa nukuttua kun on kuivaa yskää ja hengittäminen tuntuu vaikealta. Pakko nukkua melkein istualtaan. Ensi viikolla menen kurssille. Kasvimaa aiheuttaa pientä stressiä... ja muukin arki.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Trukkilavahäkki kaneille ja muuta höpinää :)


Niin ne vaan helteet lopuuivat. Ja jos Kustaa Vilkunan Vuotuiseen ajan tietoon on uskominen niin, siinäpä ne kesän helteet taisivat sitten ollakin. Helteet alkoivat Erkin päivästä, ainakin meillä, ja Erkin päivästä vanha kansa on sanonut, että sitä mitä on Erkkinä, ei ole koko loppu kesänä. " Kylmä Erkki, hyvä merkki. Lämmin Erkki, paha merkki." Ja helteiden viimeinen päivä oli Urpon päivä ja aikalailla samat säännöt sään suhteen liittyvät Urpoon kuin Erkkiinkin. Eli kylmää kesää odotellessa sitten, ellei ilmaston muutos sitten ole sotkenut Erkkiä, Urpoa ja muita merkkihenkilöitä... Sunnuntaina eli Urpon päivänä meillä satoi kahden tunnin aikana yli 50 mm/m2. Ja kyllä sitä vettä tulikin! En ole tässä meillä sellaista sateen määrää vielä nähnyt. Pihamme takana on pieni metsikkö, jonka läpi virtaa oja. Suurimman osan vuotta se on kuiva, mutta nyt siitä oli tullut kohiseva vesiputous. Tiellä virtasi vettä todella runsaasti ja tiemme alkupäässä on isoja syviä uria, joista kaikki hiekka on karannut jonnekin. Pelkään, että kasvimaalla siemenet ovat karanneet liestyneen mullan mukana ihan vääriin paikkohin. Onneksi vielä ehtii tehdä uusinta kylvöjä, jos niin on tapahtunut. Ukkonenkin jyrähteli, mutta meillä se ei tehnyt tuhojaan. Ukkosen jälkeen ilma sitten kylmenikin alle 10 asteeseen. Helteiden jälkeen tuntuu kamlan kylmältä. Ankeuden tunnetta lisää vielä sekin, että minulla on flunssa. Kurkku kipeä ja räkätauti. Eilen ja tänään en ole oikein jaksanut muuta kuin makoilla sohvalla. Sipulilla on kuumetta ja kaikilla muillakin perheessä on tämä sama köhä. Onneksi lievimmin on selvinnyt esikoinen, joka oli viime yön leirikoulussa koulun kanssa.


Tässä vielä muistoja hellepäivistä. Olemme saaneet aiemmin keväällä yhden peräkärryllisen ja pakettiautollisen trukkilavoja possuaiatusta varten. Toinen kuorma oli isoja lavoja toinen vähän pienempiä. Lähestulkoon kaikki lavat meni possuaitaan, mutta näitä pienempiä lavoja jäi yli enemmän. Mies on innostunut rakentelemaan juttuja sen jälkeen kun ostin hänelle lahjaksi akkuporakoneen. Lauantaina teimme lavoista tällaisen pienen kopperon kahdelle kanin poikaselle. Ei ehkä maailman kaunein vinoine kattoineen, mutta taas mentiin melkein 0 budjetilla. Katto on tietysti vino, ettei sade vesi jäisi katolle seisomaan. Häkissä on pohjana kaksi lavaa, seininä 4 lavaa ja kattona valokatetta. Meillä oli aiemmin valokatekatto kasvihuoneessa, mutta se ei ollut hyvä. Lumi rikkoi sitä ja palasimme takaisin kasvihuonemuovikattoon, joka tuntuu olevan jopa kestävämpi kuin tuo kate. Nyt puretut valokatteet on uusinta käytössä poikien majassa ja tässä häkissä. Vähän ehkä pitää seurata onko tuo läpinäkyvä kate paras kattomateriaali. Kuumeneeko häkki kasvihuoneen lailla? En tiedä vielä. Toisaalta seinät ovat ilmavat ja harvat. Sisällä häkissä on vesivanerista tehty koppi varjoksi ja tuulen suojaksi. Ajattelin maalata katon, jos tulee ongelmia. Tai ehkä sen saisi sammaloitumaan... Etuseinan lavaan on moottrisahalla sahattu oviaukko ja ikkuna. Ikkunassa ja muissa isoissa raoissa on myyrverkkoa, jota on tullut hankittua joskus vuosia sitten. Häkin ovi on joku luukku, joka on purettu jostakin. Saranat on säästetty jostain puretusta kaapin ovesta(?). Kaikki kannattaa näköjään jemmata myöhempää käyttöä varten.

Tarkoituksena on siirtää myös pari vanhaa häkkiä tähän läheisyyteen ja tehdä myös ulkoilu tarha häkkien väliin. Ehkä seuraavana lämpimänä isännän vapaapäivänä. Jos saan ukon innostumaan. Ei se aina jaksa näitä mun rojekteja ja ideoita.



Possuista juttua ehkä joku toinen kerta. En ole saanut aikaiseksi kuvailla niitä. Eikä niissä nyt sen kummemmin ole mitään kertomista. Tavallisia possuikoita. Possujen kanssa vaan jotenkin pelkään, että ne sairastuu. Ensimmäinen possumme nimittäin sai jonkin kuumeen vuosia sitten. Selvisi kyllä siitä, mutta siksi jännitän nyt.

Mutta ehkä minä lähden nyt itse parantelemaan tätä omaa flunssaista oloa täkin alle.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kevätkiire ja 10 kuvaa


Viime viikon ma-ke olin Tallinnassa. Se oli työmatka ja kävimme 7 hengen ryhmämme kanssa tutustumassa työhömme liittyvissä paikoissa sekä Viru- hotellin KGP-museossa, jonka tasanteelta tämä kuva on otettu. Matkasta olisi kertomista, mutta valitettavasti toukokuu on kyllä sen verran suuritöinen kotona, että en millään pysty enempää viettämään aikaa koneella ja blogin parissa. Matka oli mukava, mutta jotenkin toisaalta harmitti olla poiskin juuri kevättouhujen aikaan. Mutta kotona oli kuulemma satanut koko ajan, joten ihan turhaan harmittelin. En olisi kuitenkaan tehnyt pihatöitä.


Lauantain vietimme Tykkimäellä koko perhe. Mukavaa oli.



Ankat ovat jo ulkona. Kiitos helteiden. Lammasaita on turhan harva ankoille, mutta onneksi löysin jostain vanhat kaihtimet, joille ei ole mitään muuta käyttöä enää. Varjostavat mukavasti ja ovat "tien tukkona".


Koppi huussin alakerrassa. Oikean puoleiselle aidalle jouduin punomaan risuja, koska ankathan siitä karkasivat lampaiden puolelle. Kunhan oppivat kunnolla ulkoilemaan, saatan päästää linnut pihalle etana- ja ötökkäjahtiin. Pienempi tarha on hyvä olla olemassa niiksi ajoiksi kun emme ole itse pihapiirissä vahtimassa.


Kesäkanala-ankkala. Ei ehkä kaikkein kaunein... Mutta melkein nolla budjetilla toteutettu.


Isäntä laittoi minulle sadevesikeräimen rännin alle. Jos saisimme jostain toisen pöntön, laittaisimme sen lähemmäs kasvihuonetta. Ajatuksena laittaa putki maan sisään. Putken toinen pää laitetaan tämän pöntön hanan alle ja toinen pää rinteessä alemmas niin että vesi valuisi siihen toiseen pönttöön. Tähän päähän tarvitaan tietysti myös joku suppilo... Huomaa, putki on jo valmiina. Se on viime kesänä ylös kaivettu vanha viemäriputkemme. Joka ei siis materiaalina oikeasti edes ole viemäriputkea...


Viiriäiset asuvat nyt yhteisessä häkissä, mutta omissa lokeroissaan. Niistä on (kai?) toisilleen seuraa, mutta kumpikaan ei voi nokkia toiselta silmiä päästä. Ihan ovat samannäköisiä äiti ja lapsi.


Isännän pömpelit :) Näiden taakse teimme eilen trukkilavoista aitauksen. Asukkaat tulevat lauantaina.


Tiput.


Kasvimaan ja pellon välissä, tontin rajalla kasvaa luonnosta siirrettyä rentukkaa. Mä tykkään tästä kukkapenkistä tosi paljon ja on tosi helppohoitoinen!

Kasvimaata on osittain tehty, tomaatit laitettu kasvihuoneeseen ja monta muuta puuhaa on levällään ympäri pihaa... Paljon voisi kuvata ja kertoa. Mutta ihan kaikkea ei vaan jaksa. Eikä jaksa tehdä sisällä mitään kun on tehnyt ulkona vaikka mitä. Kädet on niin mustat ettei niitä saa edes harjalla ja saippualla puhtaaksi. Tammikuuhun mennessä lika yleensä kuluu pois :D Toivoisin, että myös kotitaloussotku kuluisi itsestään pois, mutta valitettavasti sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut....

perjantai 16. toukokuuta 2014

11-11-11 tietoja minusta jo monetta kertaa

Sain haasteen lumiukolta, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Kiitosta vaan. En nytkään laita tätä eteenpäin, mutta voinhan mä vastailla kysymyksiin kuitenkin.
 
11 asiaa minusta
 
1. Minä en sauno. En pidä siitä ja saan saunomisesta päänsäryn.
2. Saan päänsäryn myös voimakkaista tuoksuista, kuten hajuvedet ja pesuaineet.
3. Saan päänsäryn, jos siristelen silmiä auringossa.
4. Saan päänsäryn punaviinistä. Siis melko pienestä määrästä jo.
5. Eipä silti, en käytä alkoholia lainkaan.
6. En käytä alkoholia edes ulkoisesti. Tulee ihottuma. On muuten tosi vaikeaa löytää iholle laitettavia tuotteita, joissa ei olisi alkoholia. Jos niissä ei ole niissä on sitten useimmiten jotain muuta, josta saan ihottuman.
7. Minulla on suljetunpaikan kammo. Pelkään olla maan alla, tunneleissa, luolissa, laivan alakansilla, joskus harvoin hisseissä. Kylmiöt, joissa on painava suljettu ovi, ovat myös pelottavia.
8. Nukun usein huonosti. Joko en saa unta. Tai sitten herään keskellä yötä valvomaan.
9. En aio kasvattaa ankkoja enää tämän kesän jälkeen. Liian työlästä verratuna hyötyyn ja iloon.
10. En tiedä kuinka saan tehtyä mitään kasvimaata tänä vuonna, sillä perässäni kulkee täystuholainen. Tai jos hän ei kulje perässä, sekään ei ole hyvä. Hän on nimittäin hyvä tekemään myös katoamistemppuja.
11. Sain tänään täydelliset kilarit tuholaiseni kanssa. Hän oli levittänyt ihan uuden naamarasvani omiin varpaisiinsa ja hiuksiinsa. Tai no, jäi minulle vähän purkin pohjaan...
 
11 kysymystä, jotka lumiukko minulta kysyy:

1. Mietitkö hiilijalanjälkeä?
Mietin.
2. Paras äitis antama neuvo?
Jos toinen pyytää anteeksi, aina pitää vastata: "Saat anteeksi."
Ja, ettei ikinä saa sanoa kenellekään ihmiselle: "Minä vihaan sinua."
3. Hiiligrilli vain kaasugrilli?
Meillä on kaasugrilli.
4. Paras kotimainen elokuva?
Ei tule mitään mieleen...hmm...
5. Lempivaatteesi kotona?
Joatin vanhaa ja kulunutta.
6. Mitä kuuluu aamupalaasi?
Ruisleipää ja kahvia.
7. Kuntosali vai lenkkipolku?
Ei oikeastaan kumpikaan. Mutta lenkkipolku, jos olisi aikaa ja jaksaisin.
8. Paras kevätjuhlamuistosi?
Ei tule nyt mieleen...
9. Mummosi nimi?
Olga ja Siiri
10. Keittiönpöytäsi väri?
Jalat on vihreät ja kansi on ladon harmaa, käsittelemätöntä puuta siis.
11. Kirja vai DVD?
Kirja.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Eläimiä, kukkia... jaarittelua elämästä


Mä nyt laitan kuvan meidän tipuista. Kaksi isompaa on 2 viikon ikäisiä, kolme pienempää ovat viikon vanhoja. Kuva on eiliseltä tai toissapäivältä. Laitan kuvan ihan silläkin uhalla, että yleensä aina kun laitan kuvan linnunpoikasista tai kerrron niistä jotain täällä blogissa, ne kuolee. Olen surkea hoitaja, joka ei osaa huolehtia mistään. Siltä toisinaan tuntuu. Muutama yö sitten yksi neljästä ankan poikasesta oli kuollut. Olin tosi pettynyt ja vihainen itselleni. Tiedän kyllä, että eläinten pitämiseen kuuluu myös se, että eläimiä saattaa menettää toisinaan. Mutta silti. Tällä viikolla on ollut kovia yöpakkasia. Ja pelkään pahoin, että ankka kylmettyi. Ankoilla on ollut jatkuvasti lämpölamppu, mutta ehkä huone viileni silti liikaa. Nyt huoneessa on sähköpatteri pohottamassa. Soimasin itseäni siitä, että tajusin kyllä laittaa taimille patterin ja kanalaan lämpölampun, mutta miten ihmeessä en ymmärtänyt laittaa lisälämpöä ankoille. No nyt on soimaukset soimattu. Piste. Iloitsen kolmesta elävästä ankasta ja suuntaan rintarottingilla kohti uusia pettymyksiä :D
Näiden kanatipujen suhteen olen luottavainen. Tosin hienoisia epäonnistumisia liittyi näihinkin... Noita pienempiä tyyppejä voisi olla viisi, mutta jotakin niiden haudonnassa epäonnistui, sillä kaksi viimeksi kuoriutunutta kuoriutui jotenkin keskentekoisina. Niillä ei ollut ruskuaispussi vetäytynyt sisälle kononaan. Lopetin ne jonkin ajan kuluttua, kun näytti ettei niistä ole eläjiksi. Hautomakoneeni on sellainen pienehkö ja halvahko, jonka lämpötilan ja kosteuden säätäminen on todella hankalaa. Ja sitten vielä laitoin noita munia viikonvälein erissä, mikä ehkä hankaloitti haudontaa myöskin. Mutta iloitsen siis näistä viidestä, enkä murehdi niitä, jotka eivät selviytyneet.
Näiden tipujen isäkukon kanssa meni myös kaikki mönkään. Se päätyi pääsiäisen tienoilla paistiksi. Se alkoi tulla ihan silmille. Ei antanut mennä kanalaan edes munia hakemaan. Ruokaa pystyi häthätää viemään. Kukko kaikkine pitkine kannuksineen ja terävine nokkineen on todella pelottava ja kunniotusta herättävä, jos se tulee päälle. Lapsille se voi olla todella vaarallinen. Kukko oli aiemmin asunut paikassa, jossa on vain aikuisia, jotka käyvät kanalassa aika hissukseen tekemässä hoitotyöt. Meillä ei ihan niin hiljaista ja rauhallista ole. Lisäksi kukolle varmaan aiheutti stressiä lampaiden ja vuohen läsnäolo, vaikka niillä olikin verkkoseinä välissä. Kukosta oli kyllä pieni epäilys että näin saattaa käydä. Edelliset omistajat sanoivat, että laittakaa pataan, jos on äkäinen. No kukko kyllä suoritti tehtävänsä sikäli, että nuo tiput nyt tuossa piipittelee.
Olisin voinut jättää kertomatta näistä vastoinkäymisistä ja voisin pitää sellaista puhtoista kiiltokuvablogia. Mutta kun se ei olisi totta. Elämä ei ole aina kivaa. Kaikki ei mene aina niinkuin on suunnitellut. Olen usein jotenkin alla päin siitä, että en osaa hyvin tai, että kaikki ei näytä hienolta kotona ja elämässä. Olenkohan oikea henkilö ollenkaan pitämään tällaista blogia. Blogit on kauniita ja niissä kerrotaan hienoista onnistuneista projekteista. Annetaan ohjeita ja vinkkejä ja ollaan inspiraationa muille. No tässä blogissa ollaan vaan tämmösiä. Ihan tavallisia. Sanoisinko, että jopa keskinkertaisia.


Asiasta vaskitsaan. Hieman säikähdin tänään iltapäivällä kotiin tullessa. Kotirappusten vieressä puisessa hedelmälaatikossa oli vaskitsa. Kaikki käärmemäiset otukset aiheuttavat minussa lievää kauhua. Mutta sitten tuli vähän surku. Kissa oli ilmeisesti tämän tuonut. Raukalta oli häntä syöty. On varmaankin katkaissut häntänsä itse hämäykseksi. Sillä on samanlainen hännänkatkaisuominaisuus kuin sisiliskolla. Tässä meidän lähistöllä on ilmeisen paljon vaskitsoja, koska melkein joka vuosi olemme niitä nähneet joko elävinä tai kuolleina. Tässä pihassa on paljon myös sisiliskoja, sammakoita ja rupikonnia. Ja valitettavasti ympäristössä on myös kyitä. Joku muu varmaan niitä ihailisi, mutta minä en siihen kykene.

Tänä keväänä pihassamme on ollut valtavasti lintuja. Tänään katselimme punatulkkuja ja puukiipijää. Eilen ammulla katsoin sepelkyyhkyjä, joka söivät tiellä hiekkaa. Rastaita on ihan älyttömän paljon. Toivon niiden menevän jonnekin kauemmas ennen marja-aikaa... Taivaanvuohen mäkätystä olemme myös kuunnelleet. Ja tietysti tiaisten sekaparvi oleilee myös pihapiirissä ja tikka. Olemme ilmeisesti tehneet lintujen mielestä jotain oikein, koska ne tulevat tähän pienelle tontillemme niin sankoin joukoin.



Poikien huoneessa kukkii pelakuu. Taustalla näkyy ulkona kukkiva onnenpensas. Joinakin keväinä se ehtii kukkia vain pari päivää, mutta nyt se on kukkinut jo toista viikkoa. Se aloitti lämpimillä ilmoilla ja sitten tulikin kylmää joka on saanut kukat pysymään kiinni ja estänyt lehtien puhkeamisen pensaaseen. Onnenpensas ja pelakuu, mun lempparit <3


Tässä samettikukan taimia lähdössä huomisiin 4H:n myyjäisiin. Itse en pääse myymään kun se permakulttuurikurssi jatkuu huomenna. Tein nyt sitten talkoita koulimalla näitä kukkasia.


Pari iltaa sitten. Yöpakkasen enteitä?

Tänä iltana oli lämpimämmän oloista, kosteaa ja pilvistä. Ilma tuntui tosi leppeältä verrattuna alkuviikkoon. Lämpö ja kosteus ovat varmasti hyväksi parsalle ja raparperille, jotka ovat pilkistäneet monta päivää, mutteivät ole jaksaneet kasvaa. Niitä odotellessa...


Tähän piti tulla vielä juttua kirjoista, mutta mä en nyt enää jaksa ajatella.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kuulumisia ilman kuvia

Huomaa, että kevät on saapunut. Ei jotenkin ehdi ottamaan kuvia tai kovin kirjoittelemaan mitään. Toisaalta taas... en minä nyt kyllä kovinkaan ole mitään näkyvää ole saanut aikaiseksi. Eilen ja tänään on väsyttänyt ihan tolkuttomasti. Tekisi mieli vaan pötköttää sohvalla kirjan kanssa tekemättä mitään. Eilen paleli ihan hirveästi ja ajattelin jo jonkin taudin iskeneen, mutta luulen kuitenkin, että allergialääke on se, mikä väsyttää nyt ihan luonnottomalla tavalla.

Taimihommia on tullut tehtyä hiukan. Jos ilmat lämpenisivät tarpeeksi, olisi kiva istuttaa jo tomaatit lkasvihuoneeseen. Ne ovat jo aika isoja. Kaikenlaista muutakin on tullut kylvettyä ja istuteltua esikasvatukseen. Tänään kylvin kurpitsat. Kaalin taimet tuli laitettua liian aikaisin ja ne hujahtivat liian lämpimässä ihan kammottaviksi honkkeleiksi. Niitä ei ehkä pelasta enää mikään... Luulen, että joudun kylvämään ne uudelleen. Toistaiseksi muut taimet näyttävät olevan ihan ok. Pitäisikin kuvailla niitä joku päivä, jos muistan.

Kasvimaalle olen laittanut aikaista perunaa ja härkäpapua sekä naurista, porkkanaa, palsternakkaa ja retiisiä. Suuremmin ei olla vielä kasvimaita laitettu. On vielä ollut melko aikaistakin. Ei pidä hämääntyä ensimmäisistä "helteistä". Nythän on sitten ollutkin jo taas niin viileää, ettei pihalla ole oikein tehnyt mieli puuhata mitään.

Sisällä puuhaa on riittänyt sitten kanatipujen kanssa. Meillä piipittää viisi tipua ja niiden elo näyttää ihan lupaavalta. Neljä ankkaa ovat alkaneet jo vaakkua piipittämisen sijaan. Ja kaksi kanin poikasta on kovasti vankistuneet ja ovat noin 2 kuukauden ikäisiä. Yhden viime keväänä syntyneen kanin sai uuteen kotiin. Viime vuotiset poikaset kaikki päätyivät pataan, paitsi tämä kyseinen yksilö. Jostain syystä siihen tuli kiinnyttyä. Se kesyyntyi. Näin voi näköjään joskus käydä paatuneellekin lihansyöjälle :D

Pässipojat ovat jo aika kölliköitä ja kovasti odottelen, että pääsisi lampaille ja vuohelle niittämään vihreää ruohoa. Toistaiseksi ovat saaneet nauttia satunnaisesti käsin nyhdetyistä vuohenputken versoista. No eipähän tule vatsaongelmia kun saavat vähitellen tottua vihreään. Kaneille ja linnuille jaksan kerätä sankoon vihreää päivittäin, mutta en oikein noille isommille elukoille. Esikoista taksille saattaessa olemme kuopuksen kanssa tuoneet aamuisin tuliaisiksi eläimille silmuisia lehtipuiden oksia. Niitä versoo tuossa sähkölinjan alla ja omantien varren ojanpientareella. Ne tulisivat kesällä kuitenkin niitetyksi, joten ihan vapaasti niitä voi siitä keräillä. Vähän tällaista näpräilyä välillä tämä touhu, mutta mun pää tarvii jonninjoutavaa näpräämistä. Sellasta ettei tarvi ajatella muuta kuin seuraavaa taitettavaa oksaa tai rikkaruohoa. Siksi mä tykkään myös kitkemisestä.

Mun sosiaalinen elämä näyttää myös vilkastuneen. Vappuna meillä kävi vieraita ja mun äiti sekä naapurin mies asentamassa uuden kiukaan pihasaunaan. Viikonloppuna meillä kävin mun serkku perheensä kanssa. Kahtena lauantaina olen ollut permakulttuurikurssilla. Kävin yhtenä päivänä vaatekutsuilla. Ja ensi viikolla olen menossa työmatkalle Viroon. Tai siis en mä ole töissä, mutta mun kollegat pyysi muakin mukaan niitten työmatkalle. Odotan matkaa, mutta jännitän ihan kauheesti, miten isäntä ja mummo pärjää näitten mun elukoiden kanssa. (Tosin mummo on maatalon emäntä, joten mä kyllä luotan siihen)Ja miten mun vauvat pärjää ilman äitiä. Mä en ole ollut yötä poissa kotoa ilman lapsia vuosiin. Olen ihan hermona. On miljoona asiaa jotka pitää tehdä ennen matkaa. Väsymys ja tekemättömät työt + jännitys ja stressi saa mut hermoromahduksen partaalle. Iloitsen kyllä kovasti siitä, että mulla on näitä ihmiskontakteja. Olen ollut kyllä hyvää vauhtia mökkiytymässä. Käyn kodin ulkopuolella noin 2-3 kertaa viikossa. Olen alkanut kovasti viihtyä omissa oloissani. Olen jopa perunut joitakin suunniteltuja  menojani, koska kotoa lähteminen tuntuu hirveän työläältä. Tuntuu tunne, että jotain jää kotona tekemättä. Vaikka en sitten ehkä kuitenkaan tee mitään kovin ihmellistä.

Mutta nyt taidankin lähteä lukemaan. Olen löytänyt taas pitkästä aikaa lukemisenkin. Tai ehkä se on vain pakoa tästä matkajännityksestä....

torstai 1. toukokuuta 2014

Mä oon sellanen

Tää menee nyt kyllä niin ohi mun blogin aiheen... Tai onko blogillani selkeästi aihetta, en tiedä. Tai on sehän kertoo mun elämästä, joten oikeastaan tämäkin postaus on sitten ihan asian ytimessä. Kertoo minusta. Jotenkin olen tuntenut itseni aina vähän ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Olen pienestä asti saanut kuulla siitä, että suutun ja tulistun ihan liian helposti. Reagoin liian voimakkaasti ihan pikku juttuihin. Mieheni on luonnehtinut joskus, että jos muilla on hermoja kilometri, niin minulle niitä on suotu metri. Äitini on sanonut minulle monesti, että minun pitäisi "kasvattaa luonnettani". Tarkoittaa kai, että pitäisi olla enemmän itsehillintää. Ja minusta ajatus on ihan utopistinen. Oli tunne mikä hyvänsä, en pysty sitä pidättelemään tai panttaamaan. Jos teen sen paina käy jossain kohtaa sietämättömäksi ja räjähdän täysin hallitsemattomasti. Lapsena ja nuorena kaikki tyttökuviot oli minulla tosi vaikeita. Loukkaannuin älyttömän helposti. Muut ei ehkä edes aina tajunneet, miksi loukkannuin. Tytöillä ja naisilla oli minusta ihan käsittämättömät sosiaaliset kiemurat ja minä en vaan niitä ymmärrä. Varon ystävystymästä tai pitämästä liikaa yhteyttä kehenkään, koska pelkään ristiriitoja. Ylikuormitun ylenpalttisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Sukujuhlat ovat painajaisia. Istuisin mieluiten jossain sivussa. Niitä näitä puhuminen on jotenkin teennäistä. Puolison sukujuhlat ovat vielä suurempaa tuskaa. En kerta kaikkiaan osaa olla luonteva. Pelkään, että teen tai sanon jotain väärin. Pelkään, etten kelpaa. Näissä juhlajutuissa on yksi merkillinen pokkeus. Olen työni puolesta joutunut käymään hyvin monenlaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa. Niissä en jännitä, vaan on ihan kivaakin olla esillä. MUTTA siellä en ole "vain minä" vaan "minä-ammattilainen". Tosin viime vuonna huomasin, että työssäni oli huomaamatta niin paljon kaikenlaista muistamista ja hoitamista, että kävin koko ajan todella ylikierroksilla. Ajatukset oli pelkkää puuroa, hukkasin yöunet ja kaikki meni hyvin sekavaksi ja itkuiseksi. Olen nyt selaillut kaikenmaailman erityisherkkyydestä kertovia sivuja ja olen täysin varma, että olen sellainen. Olen hyvin helpottunut siitä, että kaikelle on syy. En ole hullu tai sairas. Enkä ole yksin. Löysin mm tällaisen vajaan 10 minuutin ohjelman pätkän: ohjelman pätkän ja mielestäni hyvän tiivistelmän aiheesta pähkinän kuoressa. Pari testiäkin tein ja tulos oli lähes 100%:n niissä. Olen jotenkin niin helpottuneen innoissani tästä. Ehkä jotenkin osaan paremmin elää itseni kanssa tästä eteenpäin. Tuossa ohjelmassa puhuttiin äänistä, valoista ja tuoksuista. Ne aiheuttavat minulle migreeniä. Puhuttiin säikähtämisestä. Olen ollut aina tosi säikky. Minusta on jotenkin merkillistä, että nämä liittyy myös tähän. En tiedä liittyykö ihon herkkyys myös. En siedä esim. karheita materiaaleja ja pesulaput niskassa saattavat olla hermostuttavan ärsyttäviä. Olen myös allergisen herkkä. Jostain luin, että myös nälän aistii herkästi. Tulen hyvin äkäiseksi, jos ateriaväli venyy liian pitkäksi. Jos olemme reissussa, minä alan kiukutella kuin laspet, jos en saa ruokaa ajallaan. Kiukuttelen myös kauppakeskuksissa kuin lapsi ja niinpä emme käy sellaisissa. Niissä vaan on liikaa ihmisiä ja ärsykkeitä. En kestä kauppoja ja kaupunkeja. Luinmyös, että erityisherkällä on vilkas mielikuvitus ja paljon ajatuksia. Lapsena uppouduin aivan omiin maailmoihini, joissa vilisi paljon mielikuvitusystäviä. Minulla on edelleen hyvin paljon lennoikkaita idoita ja ajatuksia päässäni. Välillä niin paljon, että tuntuu kuin aivot menisi ihan tukkoon ja kaikki muuttuu sekavaksi päässä, jos virikkeitä on ollut liikaa. Tulkitsen myös mielestäni hyvin muiden tunteita. Saatan ärsyyntyä muiden kiukusta ja ärtymyksestä vaikka asia ei koskisi minua. Saatan loukkaantua vain siitä, jos minua katsotaan "pahasti". Saatan kantaa muiden murheita ja suruja ja jäädä miettimään niitä pitkäksikin aikaa, kun jää niin paha mieli. Liikutun helposti ja tulee helposti tippa linssiin.
Tästäpä taisi tulla nyt varsin sekava kirjoitelma, mutta kun niin innostuin tästä omasta "diagnoosista". En osaa nähdä, että tämä olisi vika. Tässä vain on selitys sille, miksi olen tällainen. Ja anteeksi taas kirjoitusvirheet. Olen ihan liian laiska tarkistamaan niitä ikinä :) Öitä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...