torstai 31. heinäkuuta 2014

Kirjamainoksia ja hellehöpinää

Sain arvostelukappaleen Saunakeittokirjasta jo aikoja sitten, mutta en ole muistanut kirjoittaa siitä mitään.

Minä en tykkää saunomisesta, koska siitä tulee pahaolo. Liittyy luultavasti matalaan verenpaineeseen, joka entisestään laskee saunassa. Ehkä vastenmielisyydestä saunomiseen, en tykännyt kirjan kuvista. Ruokakuvista joo, mutta ihmisistä saunomassa, ei.

Kirja tuli mieleeni nyt helteillä, johtuen siitä, että helteillä on joutunut miettimään, mitä sellaista voi syödä, ettei tarvitse sisätiloissa laittaa uunia tai hellaa tuottamaan vielä lisää lämpöä. Kirjan ohjeet ovat kaikki sellaisia, että ruuat valmistetaan saunan kiukaan päällä, tulipesässä tai vesisäiliössä.

No ei me olla saunottukaan näillä keleillä, mutta jos saunoisimme, ehdottomasti tekisin ruokaa samalla. Saunassa voi muuten tehdä muutakin kuin kiuasmakkaraa. Itse en ollut koskaan asiaa ajatellut. Varteenotettava vinkki myös siinä tilanteessa, että sähköt katkeaa pitkäksi aikaa ja sähköhellan käyttö tyssää siihen. Kaikilla ei välttämättä ole muuta tulisijaa kuin saunankiuas (jos sitäkään...).

Kirjassa oli kivaa myös se, että siellä oli yhdessä reseptissä raaka-aineena ternimaito (meilläpäin se on juustomaitoa) ja joissain ohjeissa oli käytetty villivihaneksia. 

No pienen uuden näkökulman ruuan valmistukseen sain kirjasta. Yhtään reseptiä en ole kokeillut.

Missä me olemme kokanneet viimepäivinä? Olen tehnyt kattilaruokia pihalla pienellä yksilevyisellä sähköliedellä, olemme grillanneet ja olen grillannut myös vähän isompia lihakönttejä, kuten kokonaisen kukon kaasugrillissä. Possujen perunoita keitämme nyt Teuvan rehukeittimellä. Se on sellainen iso puulla lämpiävä pata tuossa pihalla. Sitä pitää kyllä vahtia koko ajan, ettei vaan pääse kipinää maastoon. Keitin on betonilaattojen päällä kaukana puista tai rakennuksistä, mutta silti vähän hirvittää, kun on ollut kuivaa. Nyt onneksi on kahtenatena iltana satanut reilusti.

Olen myös tilannut ihan itsemaksettuja kirjoja viimeaikoina. Tilasin esim. Henriette Kressin Käytännön lääkekasvit kirjan. Innostuin ihan hirveästi keväällä käymästäni yrttikurssista ja olen nyt viikonloppuna menossa Kressin lääkeyrttikurssille. Olen teini-ikäisestä asti kuivannut yrttejä, mutta tänä kesänä erityisen paljon. Olen oppinut hiostamaan teeyrttejä ja oppinut uusia käytettäviä kasveja. Minulla on nyt varastossa teeaineksia, mausteita, rohtoja ja siemeniä leivän jatkeeksi aion kuivata vielä. Olen jopa miettinyt, voisiko yrttijutuissa olla minulle uusi ammatti. Miullahan on puolikas työ, josta en halua luopua, koska se on minulle kutsumus. Mutta jotenkin on tullut sellainen olo, että toiselle puoliskolle on varattu myös kutsumus. Se on ehkä äitiys, mutta se saattaa olla myös yrtit, kasvit ja omavarainen elämäntapa. Kuulostellen ja johdatusta pyydellen. Mutta tosiaan kasvit ja yrtit ovat olleet mukana yläasteikäisestä asti, joten ihan hetken haihatus tämä ei ole.

Olen säilönyt tänä kesänä ainakin: puna-apilan kukkia, mesiangervon kukkia, kevätesikon kukkia, vadelman lehtiä, horsmanlehtiä ja -kukkia, kuisman kukkia, kultapiiskua, saksankirveliä, lillukan lehtiä, ruusun terälehtiä, nokkosta, pinaattia (jonka joukossa jauhosavikkaa ja hyvänheikinsavikkaa), minttua, basilikaa, kanervan kukkia... näitä ainakin, ehkä jotain unohtui. Osa näistä vain rohdoiksi, kaikkia näitä ei voi käyttää jatkuvasti ettei saa myrkytystä tai outoja oireita.

Ja yhdestä mausteyrtistä löysin ihan uuden ulottuvuuden. Oliiviöljyssä rapeaksi paistetut salvian lehdet on NIIIIN herkkua! Ja ripaus suolaa päälle. Ihan huippua. Vajaa minuutti kuumassa öljyssä riittää. Olen vielä öljyisellä pannulla paistanut lopuksi mangoldin lehtiä. Voiko uusien perunoiden kanssa olla mitään parempaa. Perheen mielestä voi... minusta ei :)

Ehkä ensi viikolla jakasaisin kertoa kasvimaan kuulumisia. Katsotaan :)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pikakuulumiset


Huomasin, että blogini on nukahtanut. Anteeksi vakkarilukijat, jotka odotatte kuulumisia.
Meille ei kuulu oikeastaan mitään erityistä, mutta kotipuuhat vievät ajan niin, etten kertakaikkiaan jaksa raportoida niitä tänne. Roikun kyllä netissä hetken joka ilta, mutta en juuri kirjoittele mihinkään mitään. Netti on vaan sellaista pään nollaus viihdettä, joka irrottaa arjesta.

Eläimet:
Posuut kasvavat hyvää vauhtia sioiksi ja niille pitää keittää hirmuisesti perunoita.
Pässipojat ovat kasvaneet mukavasti ja äiti-lammas sekä vuohi-täti voivat hyvin.
Petteri-Tanu on ottanut roolinsa kolmen kanan kukkona vakavasti ja on jo hommassaan varsin pätevä.
Meillä on yksi pikkukana ja pikkukukko keväällä kuoriutuneista tipuista. Kana jää kotiin, kukko etsii kotia ja jos ei löydä sitä, päätyy syksymmällä pataan.
Kolme viiriäistä voivat hyvin. Kaksi munii, yksi on tauolla. Kukkoa niille etsin. En aktiivisesti, vain kuulostellen.
Kaneja on 10. Taisin kertoa, että äitipupu kuoli. Kaksi kesähoidokkia palasi kotiin, koska kesäperheessä olikin allergiaa. Etsin ensi kevääksi uutta kookasta äitipupua. Tarjota ja vinkata saa. Mieluiten Etelä-Savosta.
Ankat kaakattavat edelleen.

Kasvimaa:
Herneitä tulee ennätys paljon.
Kaalit kuoli.
Pavut eivät ole menestyneet.
Härkäpavut ovat menestyneet.
Sipulia tulee ennätysmäärä, koska olen täyttänyt kaikki kuolleiden taimien kohdat sipulin istukkailla.
Kurkut ja kurpitsat kärsivät kylmästä alkukesästä erittäin paljon. Ei satoa odotettavissa.

Puutarha:
Omenoita ei ehkä tule kovin paljon.
Marjoja tulee, mutta räksät syö ne ennen kuin kypsyvät.
Metsämansikkasato jäi pieneksi.
Kriikunapuissa on raakileita.

Kasvihuone:
Tomaatit ovat viihtyneet, mutta nyt helteillä ovat käyneet jumittamaan. Vaikea saada kasvihuoneeseen alle 28 asteen lämpötilaa, kun ulkonakin on yli 30 astetta...

Muuta:
Maalasimme viimekesänä rakennetun osan ulkoseinää.
Ostin kaksi mehiläisjaoketta.
Olemme uineet paljon läheisellä uimarannalla.
Ajoin tänään kolarin ja olen hiukka järkyttynyt.
Olen menossa lääkeyrttikurssille.
Raivasimme romukammarin Artisokan huoneeksi. Huone oli pahimmillaan kattoon asti täynnä tavaraa.
Olen saanut heitettyä paljon turhaa tavaraa kiertoon. Ja parhaimmillaan olen tienannut niillä muutaman euron, ehkä kympinkin.

Tää menis nyt nukkumaan.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Apua, nään pikku-ukkoja!


En ole mitenkään erityisesti Lumikin ja 7 kääpiön fani, mutta jostain syystä olen viimeaikoina nähnyt kääpiöitä esineissä. Outoa, eikö? Kaikki alkoi kai siitä, että dyykkasin lapsille moitteettoman kirja aiheesta. Siitä jonkin aikaa Sipulin leikkikeittiössä katkesi puinen lusikka. Se oli jo matkalla uunin pesään, kun huomasin siinä olevan kääpiön :D Nyt sadepäivien ratoksi maalasin lusikan ja porasin siihen reiän, ajatuksena tehdä siitä kaulakoru. Yhtenä päivänä mies siivosi autotallia ja sieltä löytyi paljon ruukkuja ja aluslautasia. Tuon kivan emalisen lautasen olen joskus löytänyt metallin keräyksestä ja se on ollut kukan alla, mutta sittemmin unohtunut autotallin rojuihin. Mutta hei kas kummaa, siinäkin kurkkasi kääpiö :D Jännityksellä jään odottelemaan löytyykö kääpiöitä vielä lisää jostakin....


Myös keskimmäisellä lapsella pukkaa askarteluja. Isäntä toi joskus keväällä metsästä hienon ison palan lehtikuusen kuorta. Ja nyt Artisokka halusi tehdä siitä merirosvolaivan. Yhdessä askartelimme ja sain kunnian piirtää laivan asukkaat. Ei ne kovin hienoja ole, mutta hyvä kun kelpaavat. Laivassa seilaa Köyhäläinen, Banskunsyöjä- apina, Pavunsyöjä- papukaija ja kapteeni, jonka nimeä en jaksa nyt muistaa.


Kynttilöitä tuli muutama tehtyä eilen. Kaikki kierätettyä. Tai no langat on uusia, mutta kirpparilta nekin.


Yhdessä FB-ryhmässä oli kuvia helmillä tuunatuista kastelukannuista. Oma pieni sisäkäytössä ollut kannu oli jo menossa metallinkeräykseen, mutta säästyi toistaiseksi siltä kohtalolta. Pohjassa on reikä, mutta koristekäytössä palvelkoon ainakin tämän kesän. Olen siis laittanut helmiä siimalla kiinni kannun suukappaleeseen. Sieltä tulee nyt sitten leikisti vettä. Olisin halunnut tehdä kirkkaista helmistä, mutta en viitsi ostaa uusia helmiä moisen hömpän takia.


Ja loppuun kuva "taivaallisen hyvästä" iltapalasta, kuten isäntä asian ilmaisi. Vohveleita, itsetehtyä jäätelöä ja oman pihan metsämansikoita. Eli metsämansikoita on kypsynyt sateista huolimatta.

Että tämmöstä se "pakollinen" sisälläolo teettää... Tai ehkä vaan pakoilen noita loputtomia siivoushommia :D 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Sataa, sataa ropisee....

Harmaata, kylmää ja märkää. Mikään ei oikein huvita, eikä oikein mitään saa aikaan. Toisaalta nyt olisi ollut hyvää aikaa päivittää tätä blogia, mutta kun ei oikein sekään huvita. Piha on ällöä kuralillua, eikä siellä viisti oikein mitään tehdä. Mikään ei kasva, paitsi rikkaruohot näyttävät rehottavan. Ajattelin, jossain vaiheessa, että kun tulee sadepäiviä niin siivoan sisällä perusteellisesti. No arvatkaa olenko siivonnut? Ei huvita.

Mihinkä ne nämä kesäiset pivät oikein kuluvat? Possuille pottujen keittelyyn ainakin. Yhtenä päivänä käytin kissaa tikattavana. Neljä tikkiä raukka sai jalkaansa. Yli 150 euron kissa tuli nyt tuosta pikku maatiaisesta. Mutta olihan se kuntoon saatava. Ja on tässä nyt muutakin harmia eläinten kanssa ollut. Äiti kani meni ja kuoli. Edellisenä päivänä hyppeli ihan tyytyväisen oloisena aitauksessaan ja illalla kun laitoin sisälle, söi poikastensa kanssa heinää. Mutta kun menin aamulla ruokkimaan, löytyi kuolleena kopin nurkasta. Mitään ulkoisia sairauden merkkejä ei ollut havaittavissa. Mietin, että jätän yhden uros pennun kasvamaan ja ostan ensi keväänä uuden emon. Isäkani saa jäädä eläkeukoksi ja lemmikiksi. Vaikka voihan se elää vielä pitkäänkin. Se on nyt jotain 6-vuotias. 

Tupposia pitäisi tehdä ja kuivata yrttejä, mutta kun on niin hirveän märkää. Nuorempi poika haluaisi pitää pihakirppistä kotona, mutta siihenkin on liian märkää ja sateista.

Isäntä sen sijaan on ollut hirveän ahkera lomailija, vaikka säät eivät suosikaan. Tyhjensi lampaiden kestopehkun kokonaan ja siivosi autotallin. Tai siis varaston, meidän mikään auto ole sinne ikinä sopinut. On kai rakennettu sellaiselle pikku susukille aikoinaan... Hävettää olla näin aikaansaamaton kun en saa tuollaisia juttuja tehtyä vaikka olen "vaan kotona".

Mutta olen minä joutessani askarrellut. En ole pariin vuoteen oikein jaksanut innostua. Virkkasin yhden matonkudematon ja tuunasin kastelukannua ja tein kierrätyskynttilöitä yms. Ihan jonninjoutavaa. Mutta todiste siitä, että olen "toipunut". Pääni kykenee taas ahdistuksen sijasta (ohella) myös luovuuteen. Ehkä laitan kuvia näpertelyistä. Ehkä en.

Olen tehnyt paketteja. Monia paketteja. Olen taas innostunut myymään tavaroitani netissä. Ja tuntuu niin tavattoman hyvältä päästä irti tarpeettomasta. Mikä kivointa. Saan postittaa paketteja. Harkitsin jo hakeutumista töihin jonkin postimyyntifirman pakkausosastolle :D

Vein tänään yhden pikkukukon uuteen kotiin ja kyläilin samalla. Sopivaa sadepäivän puuhaa sekin.

Hmm. Oliks mulla muuta? Eipä kai.

Ajatukset vaan virtaa niinku tuo sateentekemä puro tuossa pihassa, vailla mitään järkevää päämäärää... Öitä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...