sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kaalikoristeita-koristekaaleja


Eilen ei vielä ollut lunta ja lämpötila oli reilusti plussan puolella. Aamusta olimme kuopuksen kanssa pihalla ja samalla kun tyttö touhuili leikeissään, ajattelin minäkin vähän touhuta pihaan jouluisia koristeita. Kaalimaallani oli vielä joitaitakin korjaamattomia kaaleja. Ne mitkä pystyi korjaamaan ihmisten ruuaksi on korjattu  kyllä jo aiemmin ja olen antanut eläimille lehtiä pitkin syksyä niistä kaaleista, mitkä eivät ehtineet tuottaa satoa. Kaksi vielä ihan hyvännäköistä kaalia kaivoin ylös juurineen ja istutin kukkapurkkeihin, joissa oli kesällä kukkia. Lisäksi laitoin asetelmiin Einon heittelemiä havuja sekä mustikan varpuja ja riidenliekoa lähimetsästä. Tuossa yläkuvan amppelissa on villiä maahumalaa. Se on kasvanut amppelissa kesästä asti. Mutta eiköhän se kohta lakastu.

Minua vähän harmitti kun en muistanut/saanut aikaiseksi ostaa syksyllä kanervia. Mutta eipä se haittaa enää, kun on nämä hyvin edulliset koristeet nyt paikoillaan :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Liemessä, kaniliemessä

Aamulla minulla oli vielä 8 kania. Nyt niitä on enää neljä. Talvea vasten helpottaa kun syötettäviä ja hoidettavia on vähemmän. Nyt on ollut kanien hoidossakin helppo syksy. Herkkupaloja kuten mustikan varpuja, ei ole tarvinnut kaivaa lumen alta ja kaalimaalta on saanut otetuksi lehden, pari, päivässä tänne asti. Mitään kuvasarjoja en näistä kani operaatioista pysty ottamaan, koska minun pitää toimia nopeasti sillä aikaa kun nuorimmainen on päiväunilla. Esikoinen oli mummon luona ja keskmmäinen katsoi Paavo Pesusientä. Jos kaipaat kuvia kanin teurastuksesta niin esim. Harmaassa torpassa ainakin on tällainen postaus. Itse en ole käynyt kurssia, vaan opettelin itse. Lähtökohtaisesti katsoin mallia lampaan teurastuksesta ja samoin opein toimin kanin kanssa. Voin sanoa, että homma alkaa n. 10 kanin jälkeen olla jo pikkuisen hallussa. Minusta kaikkein vaikeinta on olla rikkomatta virtsarakkoa. Mutta ole kohtuullisesti selvinnyt siitäkin. Meillä on tällainen lopetusjousi. Jousi on niin jäykkä, että minun voimat eivät riitä sitä lataamaan. Tarvitsen mieheni apua tainnuttamiseen siitä syystä. Luulen kyllä, että jousi löystyy käytössä... en tiedä.
Myös lihan paloittelun olen itse opetellut. Olen pilkkonut siitä, mistä luotevimmin irtoaa. Vasta äsken löysin Kokki Kolmosen jäniksen paloittelukuvat ja täytyy todeta, että ihan hakoteillä en ole ollut. En ole kyllä ihan noin moneen osaan laittanut kuitenkaan. Ajattelin tänään tehdä kokeellisesti lihalientä kaikkein luisimmista kanin paloista, mutta niinpä näkyy Kolmonen tuon jänisjutun lopussa mainitsevankin. Ihan vahingossa tulee joskus oikeita ajatuksia :D


Ihan joka asiaa varten en jaksa netissä surffata, joten etsin lihaliemen ohjeita keittokirjoista. Oma talouskoulun oppikirja, jota viikottain melkein käytän ei lihalientä tuntenut. Mutta tänä syksynä osto- ja myyntiliikkeestä löydetyt 50-luvun kirjat tottakai tunsivat.

Tein näin:

Kattilaan kylmää vettä X-määrä. Luiset kanin jämäpalat joukkoon ja suolaa. Kuumenna hissukseen kiehuvaksi. Keitä noin tunti ja kuori samalla muodostuva vaahto pois. Kun liemi on suhtkoht kirkasta lisää joukkoon vihanneksia ja mausteita. Minä laitoin: palsternakka (kaivoin tänään kasvimaalta!), porkkana, pieni maa-artisokka, sipuli kuorineen (multaiset kuoret pois). Juureksia paahdoin kuumalla pannulla ensin hiukan. Mausteita: kuivattua lipstikkaa, kuivattua purjoa, kokonaisia maustepippureita, pari laakerin lehteä. Kirjojen ohjeissa käskettiin keittämään 5 tuntia, mutta koska palaseni olivat aika pieniä, niin vähensin aikaa jonkin verran. Ja tämä kannattaisi oikeasti tehdä puuhellalla. Mitä en nyt sitten laiskuuttani jaksanut lämmittää...
Siivilöi lihat ja muut roippeet pois. Anna liemen jäähtyä kylmäksi. Kuori pintaan noussut rasva pois. Pakasta tai käytä.
Minä en ole oikeastaan ikinä käyttänyt lihaliemikuutioita, joskus harvoin luomulaatuisia. Lihalientä olen ottanut talteen mm. keitetyistä kielistä. Myös kasviliemiä otan talteen kun pakastan vihanneksia tai keitän enemmän lisäkkeeksi.

Maistoin tätä ja oli hyvää!



Tein tänään myös lihapaistia huomiseksi ja ensi viikoksi. Tässä on kaupasta ostettua possua ja tänään laitettua kania. Ensin paistoin lihoja hetken pannulla. Sitten laitoin lihat, porkkanaa, palsternakkaa, maa-artisokkaa, pienen oman omenan ja sipulin sekä mausteet (pippuri, laakerin lehti, suola) uuniastiaan ja paistoin muutaman tunnin. Paistoin mukana myös possun lihassa olleen luun ja rasvan, jotka otin kypsänä pois. Ne antavat makua. Tykkään paistaa aika kypsäksi niin, että vesikin haituu noin puoleen ja lihat ruskistuvat päältä. Lopuksi lisään kiehuvaa vettä, että lihat uudelleen peittyvät, eivätkä ihan kuivahda.
Nam! Huomista odotellessa :)

torstai 21. marraskuuta 2013

Roinaa ja tavaroita

 Mulla on projekti. Yritän siivota nurkkia ja vähentää tavaraa. Yritän joka kerran kylälle mennessä viedä jotain pois. Viimeksi oli keräyspaperia, pahvia, metallia. Vaatteita ja tavaraa paikalliselle hyväntekeväisyys kirppikselle. Fb-kirppiksellä ja huutonetissä myytyjä tavaroita eteenpäin.
Ja silti. Minä en saa elämääni järjestykseen. Minulla on ihan selvä visio, miltä haluan kotini näyttävän, mutta kun käytännössä en saa aikaiseksi. Hirveän turhauttavaa.
Tässä tarpeeksi lähellä ei ole kirppistä, josta voisi varata pöydän ja myydä omaan pussiin tavaroita, mutta onneksi olen nyt saanut aikaiseksi myydä netissä. Jotenkin alkuun arastutti tehdä niin. Ja vähän taskurahaakin siitä on tullut. Saamme paljon lasten vaatteita tutuilta ja olen vähän niin kuin pitänyt sen periaatteen, etten myy sellaista, minkä olen saanut ilmaiseksi. Sellaiset tavarat laitan kiertoon ottamatta mitään vastineeksi. Mutta ihan aina en kyllä muista, mistä joku tavara tai vaate on meille tullut. Ennen joulua pitäisi kyllä saada koti aivan siistiksi. Toiveajattelua kenties... 
Asiasta ihan toiseen... Tein tänään muffineita ja ensimmäistä kertaa ikinä, ne näyttivät siltä miltä pitää. Johtuneeko noista silikonivuoista tai "uudesta" uunista, en tiedä.
Meillä oli sähköuuni rikki ainakin puoli vuotta, enkä voinut siinä leipoa mitään. Saimme yhdeltä tutulta perheeltä tällaisen vanhan kunnon Rosenlewin. Tämä on paljon parempi kuin entinen oli ikinä. Ostimme noin 7 vuotta sitten ihan uuden Ahman. Ostimme sen pakon edessä, kun se oli halvin. Halvalla ei taida saada laatua... Tästä uunista on luukun kahva poikki, mutta ajattelin korjata sen ohuella puurimalla. Kunhan saan etistyksi sopivan riman.

Hmm... eipä mitään tämän järkevämpää tällä(kään) kertaa....


tiistai 19. marraskuuta 2013

Kysyvälle vastataan... vai vastataanko?

Viimeaikoina blogiini on päädytty mitä erilaisimmin kysymyksin. Pitäisi kai kirjoittaa niitä ylös :D Mutta kun on tätä parempaakin tekemistä. Pari vastausta:

Suolatun kinkun pakastaminen? Miksi ihmeessä se suolattu kinkku pitäisi vielä pakastaa. Suolaaminenhan on säilöntää. Ja vieläpä täysin ilman sähköä. Jos olet tönkkösuolannut kinkkusi, muista ottaa se ajoissa raikkaaseen veteen lillumaan, että liiat suolat lähtee pois ennen paistoa.

Voiko hiiri syödä viemäriputkeen reiän? En tiedä. Ei ole kokemusta. Kaipa se muoviputkeen voisi syödäkin...

Yökiskon puhdistus? Minä puhdistan hammasharjalla jossa on hammastahnaa, astianpesuainetta tai nestesaippuaa. En ole kyllä kiskoa käyttänyt pitkään aikaan...

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tuunailuja vanhoista joulukorteista



Tässä taannoin törmäsin useammassa tilanteessa keskusteluun joulukorttien lähettämisestä. Siitä on vaivaa, siihen menee rahaa ja aikaa sekä lähettäminen aiheuttaa stressiä. Korttien vastaanottaminen taas... joidenkin mielestä se on vähän turhuutta kun roskiin ne joulun jälkeen menee kuitenkin, toiset taas säästävät niitä vuodesta toiseen, kun eivät raaski heittää pois. Mutta samalla stressaa ja ahdistaa kun nurkat ja kaapit tursuaa ylimääräistä tavaraa. Hankalaa on.

Minusta on kiva lähettää kortteja. Tiedän, että monelle vanhemmalle sukulaiselle korttimuistaminen on tärkeää ja se ilahduttaa. Itse tykkään joulukorttiajasta kun postilaatikossa on joka päivä jotain kivaa. Ei ole niin väliä millainen kortti on; itsetehty, ostettu, tusinatavaraa tai vaikka ilmainen mainoskortti. Ajatus siitä, että joku pitää minua niin tärkeänä, että haluaa muistaa ilahduttaa. Kaikkein parhaita joulukortteja on kortit henkilöiltä, joilta ei odottanut saavansa joulupostia.

Minäkin säästän kortteja, mutta toisinaan olen kyllä uhrannut niitä askarteluun. Nyt vähän vähensin kortti varastoja. Säästin lähinnä sellaisia kortteja joihin liittyy erityisiä muistoja tai kortteja henkilöiltä, joita ei enää ole.

Tänään iltapäivällä innostuin askartelemaan koristeltuja tulitikkuaskeja. Nämä on niitä isoja tikkuaskeja. Sain tällä tavoin tuunatun askin viime jouluna lahjaksi. Olen aiemmin askarrellut töihin ja 4H:n arpajaisiin koristeltuja askeja talkoilla.

Koristelin molemmat puolet. Osa on päällystetty tavallisilla korteilla, osan materiaali on jonkun itse tekemistä korteista. Joten jos näet tässä aski kasassa oman joulukorttisi, älä pahastu, ota kohteliaisuutena. En ole heittänyt korttiasi pois vaan antanut sille uuden elämän. Sipuli askarteli myös. Liimasi jämäpaloja yhteen. Ihmeen näppärästi kävi vaikkei olla kotona koskaan yhdessä askarreltukaan. Tunnin ainakin näpersi, mutta sitten piti antaa tytölle lopputili kun alkoi syödä liimaa. Artisokka innostui myös. Askareteli myös tosi kauan ja teki kaikille läheisille joululahjaksi askin. Ja kun isotaskit loppui isi haki Artisokalle pieniä tavallisia tikkuaskeja pannuhuoneesta.


Nämä olisi aika kivan kokoisia joulutervehdyksiä lähettää myös postissa, mutta tiesitkö, että postissa ei saa lähettää tulitikkuja kun ne on vaarallisia. Tarkista vaikka tästä.


Irrotin korteista myös postimerkit. Otan aina kaikki postimerkit talteen ja toimitan ne Suomen Lähetysseuraan. Siellä on jatkuva postimerkkikeräys. Luulisi tätä pikkunäpertelyksi, mutta järjestö on kerännyt tänäkin vuonna lähes 40 000 euroa postimerkkihuutokaupoilla. Varat käytetään ulkomaisten kohteiden hyväksi eli niillä tehdään lähetys- ja kehitysyhteistyötä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Eräkokki, makuja kairasta kaupunkiin


Sain ensimmäistä kertaa blogini vuoksi kirjan näytekappaleen arvosteltavaksi. Se kirja on keittokirja nimeltä: Eräkokki, makuja kairasta kaupunkiin
Kirjan kustantaja on Mtsäkustannus ja mielelläni tällaista kirjaa mainostan jo siksikin, että tuo sama taho julkaisee Metsälehteä, joka tulee kotiimme ja on hyvin luettu ja pidetty.
Tämän kirjan ohjeita en ole vielä ehtinyt testailla, kun jotenkin ei ole tullut kauheasti muutenkaan kokkailtua sen erityisempää. Sitä arkista vaan.
Kirjassa on tosi monipuolisesti ohjeita riistasta ja luonnonantimista. Erityisellä mielenkiinnolla katselin hirvireseptejä ja kalareseptejä, koska nämä eivät raaka-aineina ole minulle kovin tuttuja tai helppoja. Vaikka niitä sillointällöin omaan käyttöön saakin. Myös metsäkanalintu ohjeita katselin, vaikka niistä ei ole mitään kokemusta. Mietin, josko niistä saisi jotain vinkkiä noiden kesyjen lintujen valmistamiseen. Toki riistan ja kotieläimen maku saattaa olla hieman erilainen. Erityisen mielenkiintoinen aihe on kuivalihanvalmistus. Tosin on hyvin epätodennäköistä, että tulisi koskaan kuivata poronlihaa. Mutta uusista asioista on hauska lukea. Olisi kiva jos joka päivä oppisi jotain uutta, vaikka sitten kirjasta, jos ei ihan käytännössä oppisikaan.
Kirjaa mukavasti höystää ihmisten omat tarinat liittyen luontoon ja ruokaan.
Kyllä minä tämän kirjan hankkisin kirjahyllyyni. Kirja tulee ihan varmasti käyttöön.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Joulukorttiteline kirjasta


Tässä kierrätysaskartelijalle vinkki. Käyn työni puolesta sellaisessa käsityökerhossa ja siellä tuli vastaan tällainen kirjan kierrätysvinkki. Siellä töissä teimme tällä tavalla servettitelineitä, mutta minä päätin tehdä telineen joulukorteille. Joulukortit on olleet meillä vuosien varrella seinällä, "pyykkinarulla", kipossa, pinossa pöydällä ja sitten sellaisessa retrossa kankaisessa joulukorttitaskussa, jonka olen kirppikseltä löytänyt. Minä tykkään tosi paljon saada etanapostia. Ja lähettää myös. Ainoa vaikeus on se, etten henno heittää kortteja pois. Olen kyllä askarrellut ja tuunaillut niistä kaikenlaista vuosien varrella ja ehkä laitan postauksen niistäkin. Katsotaan. Mutta asiaan....


Hain tarvikkeet kirppikseltä. Ilmaiskorista vanha kirja ja 50 sentillä joululiina.


Leikkasin joululiinan sopivan kokoiseksi ja ompelin sen kirjan kansien päälle.


Taittelin kirjan kaikki sivut niin että aina kulmasta keskellepäin taitos. Oikeasti ei ole vaikeaa ja tämä oli tosi rentouttavaa, aivot narikkaan hommaa.


Sivukuva.

 Ja joulukortit aseteltuna telineeseen. Vanhimmat taisi olla vuodelta 2004 :D Minäkö hamsteri?

maanantai 11. marraskuuta 2013

Vastauksia haasteeseen

En ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään järkevää. Olisi pari aihetta mielessä, joista haluaisin kertoa, tai oikeastaan ne kaikki liittyy kirjoihin. Haluaisin kertoa yhdestä kirjasta, jonka näytekappaleen sain arvosteluun. Kierrätysidean vanhasta kirjasta. Tilasin ison kasan kirjoja antikvariaatista. Esitellä oman kirjahyllyni omavaraisuuteen liittyvät kirjat. En vaan saa aikaiseksi aloittaa... huoh.

Viime viikko töissä oli aika vauhdikasta. Lähinnä yritin vain pysyä mukana ja ottaa opiksi. Selvisin. ...jee... Olen siis puolikas. Minulla oli viime viikolla 5 työpäivää, joista kaksi oli lauantai ja sunnuntai. Tällä viikolla on neljä työpäivää, joista yksi on sunnuntai. En taida oikein osata suunnitella kalenteriani. En taida osata sanoa ei.

Mutta nyt ihan johonkin muuhun... jokainen bloggaajahan seuraa omia tilastojaan (seuraahan?). No, äsken huomasin, että blogiini on eksytty Pupuleipomosta. Tietysti alkoi kiinnostaa, että mikäs se sellainen leipomo on. Ja huomasin, että minut on sieltä haastettu vastaamaan 11 kysymykseen. Ja tässä vastaukset:

1. Kerro mukavin lapsuusmuistosi
Onpa vaikeaa... kesät oli ihania ja ne kestivät niin kauan...
 
2.Oletko joskus voittanut arpajaisissa? 
Hassuin arpavoitto oli Pampers vaippoja vuodeksi esikoiselle. Olimme päättäneet kestoilla ja kestot oli jo hankittu kun voitto tuli. Esikoinen oli vieläpä niille allerginen, sai ihottumaa. Ja rekka, joka toi lavallisen vaippoja, ei päässyt meille kun kotitien mäki oli niin liukas. Vaippalava piti jättää enoni autotalliin vajaan 10km päähän :D
 
3. Mikä on lempimakeisesi?
Ne sellaiset isot, suolaiset, pehmeät salmiakkipääkallot, joita saa irtokarkkeina.
4.Onko sinulle tapahtunut jotakin selittämätöntä?
No äkkiseltään tulee mieleen se kun enkeli herätti minut herättämään mieheni. Meillä oli sisällä savua niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Meinasimme kuolla savuun nukkuessamme.

5. Kerro painajaisesi jonka muistat?
Iso musta susi hyppäämässä kimppuuni ihan suoraan edestä. Jotenkin se ei edes ollut susi vaan paholainen. Melkein näen painajaisia tästä painajaisesta...

6. Kerro pienestä asiasta joka tuo arjessa sinulle iloa.
(Omani ovat esim. pirkan värilliset roskapussit ja earl grey-tee...)
Sipulin kikatus, Artisokan hauskat vitsit, kun iso kömpelö 8-vuotias vänkäytyy syliini kuin vauva...

7. Mikä on pahin paheesi tai piirteesi josta et pidä 
josta eroon pääsemällä elämäsi paranisi?
Jos oppisin laittamaan tavarat paikoilleen. Tai siivoamaan sotkut, enkä vain ohita ja väistele.

8. Joutuisit aikavääristymään ja palaisit nykyjärjelläsi ja 
mielelläsi aikaan jolloin olit 18-vuotias. Mitä tekisit?
Ehdottomasti en seurustelisi. Hakisin 4H-vaihtoon USA:n, johon jätin hakematta tämän "vakavan suhteen" takia.

9. Kerro kolme miellyttävää tuntemusta
Intialainen päähieronta, porekylpy, nukahtaminen

10. kerro kolme epämiellyttävää tuntemusta
Pohkeiden hierominen, hampaiden poraaminen, palelu

11. Tee tämä pikainen numerologinen tulkinta. Pitääkö se kohdallasi paikkansa?
Englanniksihan tuo on mutta suomenkielinen vastaava löytyy vaikka tästä.
 
Numero 8: Etsijä
Suunnitelmallisuus, itsenäinen työskentely ja realistisuus ovat numero 8 elämänopetuksina. Hänen luontainen optimistisuus ja usko omiin voimiin saa hänet näyttämään uhmakkaana ja uhkarohkeana. Uteliaisuus ja itsenäisyys tekevät hänestä maailmanamatkaajan, joka tutustuu uusiin ja mieltä kiehtoviin paikkoihin. Hän on keräilijä, joka keskittyy mielummin laatuun kuin määrään. Rahan ja omaisuuden kerääminen on yksi tapa kohdistaa omat päämääränsä itselle tärkeisiin asioihin. Ryhmässä hän on johtaja ja työskentelee tuotteliaasti ja aktivoi myös ryhmän tekemään parasta mahdollista tulosta. Tarve saada hankkeet päätökseen ei suo riittävästi aikaa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä. Elääkö hän elämäänsä muiden avulla tai kautta vai saako itse päätettyä mitä tehdä elämällään?
En nyt ihan hirveästi usko tällaisiin. Tunnistanko itseni. No joo matkaajan tavallaan tunnistan ja keräilijän. Tosin minä kyllä taidan panostaa määrään enemmän kuin laatuun, jos täällä kodissa katselee ympärilleen. En kyllä kerää rahaa ja omaisuutta. Enkä missään nimessä ole johtaja tai työskentele tuotteliaasti. Tuo viimeinen lause pisti kyllä vähän miettimään...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Saippuakurssin tuotokset


Olin noin kuukausi sitten ystäväni kanssa kansalaisopiston saippuakurssilla. Olisin jo keväällä halunnut kyseiselle kurssille, mutta se oli täynnä. Yläkuvassa on kaikki saippuani, jotka tein. Teimme ystävän kanssa aina yhdessä kaikki "kiisselit" ja sitten viimeisellä kerralla teimme saippuoista tasajaon. Meinasin laittaa tähän postaukseen reseptit joilla saippuat on tehty, mutta kun minä olen vähän tämmönen huithapeli niin en löytänyt kurssin monisteita mistään. Kyllä ne varmaan jostain vielä putkahtaa... Suurin osa saippuoista on ihan sellaisella perusreseptillä, jossa rasvoina on kookosrasvaa (sellaista kovaa, jossa paistetaan munkkeja) ja oliiviöljyä. Lisäksi vein kurssille oman sian rasvaa, joka oli odottanut 2 vuotta pakastimessa juuri tällaista tilaisuutta. Olen ollut tosi arka itsekseni opettelemaan saippuan tekoa, koska lipeä on pelottanut. Kurssi antoi rohkeutta. Opettaja sanoi, että kyllähän sitä tulee käsiteltyä esim. kiehuvaa vettäkin tosi usein ja se on yhtä vaarallista kuin lipeä, jos vahinko sattuu. No niinpä, se on kyllä ihan totta.


Kuvassa ylhäällä vasemmalta: kookosrasva- oliiviöljysaippua ilman mitään "mausteita", sianrasvasaippua ilman "mausteita", sianrasvasaippua, jossa mukana kuivattua nokkosta ja tuoksuna petitgrain- eteerinenöljy.
Alhaalla vasemmalta: kookosrasva-oliiviöljysaippua kuivatuilla kehäkukan terälehdillä, sama kuivatuilla kamomillan kukilla ja vielä sama kuivatuilla maurinmalvan kukilla ja geranium- eteerisellä öljyllä.

Nuo ihan pelkät valkoiset saippuat ovat jotenkin ihanan puhtaita. Nokkossaippua vihreine väreineen ja kirpeine tuoksuineen on kuin vanha kunnon Sunlight-palasaippua. Ja kukkasaippuat on myös ihania. Maurinmalvan violetit kukat muuttuivat keltaisiksi saippuassa. Kamomilla ei tarvinnut mitään tuoksuja ja se tuoksuu ihan kamomillalta edelleen. Nokkonen, kehäkukka, kamomilla ja maurinmalva on omasta pihasta kerätty ja itse kuivattu. Tosin kerätessä en arvannut niiden päätyvän saippuaan. Geraniumöljy on iHerbistä ja Petitgrainöljy Hyvinvoinnin tavaratalosta. Possusaippuan ohje on Karppaus ja perhe- blogista.
Nyt vielä jonkin aikaa näitä kypsytellään ja osa pakataan joulupakettiin. Ystävän kanssa oli puhetta, että tekisimme saippuaa myös jatkossa yhdessä.


Ja vielä lopuksi... Jos ketään kiinnostaa, miten sain sitä sian ihraa niin se tapahtui näin:


Saimme kotipaikaltani tällaisen Teuva-keittimen sian kalttausta varten.
Kun sika oli teurastettu, otin talteen sisusrasvat sekä lihan paloittelusta yli jääneet rasvaiset roippeet. Myös nahkan otin suurimmaksi osaksi pois, koska paskatin (pakastin siis, mutta en nyt halunnut kirjoitusvirhettä korjata, koska sain tästä päivän parhaat naurut itselleni... :D)oli tosi täynnä, vaikka osan lihoista suolasimme saaveihin.

 Roippeet kiehuivat pehmeiksi padassa. Siivilöin kiinteät aineet lopuksi reikäkauhalla ja siivilällä vedestä pois. Annoin veden jäähtyä, jolloin rasva nousi veden pinnalle. Kaavin rasvan siitä talteen ja pakastin. Säilyi pakkasessa ihan raikkaan tuoksuisena kaksi vuotta.

(Voi olla, että joku olisi tehnyt tämän jotenkin toisin, mutta minäpä nyt satuin tekemään näin. Ei kannata pitää mitään täällä kirjoittamaani absoluuttisena totuutena :D ihan mutulla mennään...)

Luulen, että vanhaan aikaan saippua olisi tehty jo tässä vaiheessa lisäämällä lipeä tähän keitokseen. Ja nämä tarpeet olisivat olleet saippuaan liiankin hyviä.

"Saippuan keittämiseen tarvitaan 500g rasvoja, 1,5l vettä, 80-100g lipeäkiveä ja 1-2 tl suolaa. Vesi, lipeäkivi ja rasvat pannaan kiehumaan. Noin tunnin kuluttua saippua alkaa olla venyvää ja sakeaa. Silloin lisätään suola. Keitos saa kiehahtaa ja se nostetaan tulelta, kaadetaan muotteihin tai saa hyytyä keittoastiassa. Hyytyneenä erotetaan pinnalle muodostunut kova saippua erilleen. Pohjalle jääneen tummemman kerroksen voi myös leikata palasiin ja käyttää pyykkisaippuana. Keitos mahtuu kiehumaan n 3l:n kattilassa. Lipeäkiveä on yleensä käytettävä runsaasti." 
(Kirjasta: Sotavuosien konsteja ja korvikkeita)

Kirjassa on myös ohje saippuan keittämiseen luista. Sitä en nyt jaksa tähän naputella. Ehkä voin joskus, jos yleisö pyytää ;)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivänä


Toissaviikolla näin unta:

Minä ja perheeni olimme työpaikkani aulassa ja katselimme suurista ikkunoista kirkolle päin. Yhtäkkiä huomasimme, että pappa seisoi ulkona. Artisokka kiljaisi riemusta kirkkaalla lapsen äänellään: "Äiti, miksi sanot, että pappa on kuollut? Äiti, pappa elää!" Kaikki lapsemme juoksivat heti ulos papan luo, myös Sipuli. Oli kuin myös pienin olisi tuntenut papan, vaikka oikeasti he eivät ehtineet toisiaan tavata. Vai ehtivätkö sittenkin...

Vei kaksi vuotta ennenkuin näin isästä unta. Haudalla käyminen tuntuu edelleen pahalta. Rintaa puristaa musta möykky.



PS. Kuva on kahden vuoden takaa, silloin isä oli vielä elossa. Vein pienen veljeni haudalle silloin kynttilän. Sipuli mukana vatsassa. Mukana myös hirveä haikeus. Kuin tunne siitä, että ensi vuonna on haudalla kaksi muistettavaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...