perjantai 25. marraskuuta 2016

Osa 2: Sokerijuurikassiirappi


Sunnuntaina julkaisin sokerijuurikasvideon. Tässä nyt niiden jatkojalostusta.

Sato oli melko vaatimaton. Yksi sankollinen, eikä juurikkaat olleet mitään superisoja.



Kuorin ja pilkoin juurikkaat kattilaan. Keitin niitä puuhellalla parisen tuntia, kunnes olivat ihan pehmeitä. Siivilöin palaset pois ja otin keitinveden ja juurikkaista tulleen mehun talteen ja aloin keittää sitä sakeammaki. Ehkä noin tunnin päästä se sakeni siirapiksi.


Kaadoin siirapin kuumaan purkkiin. Aika reilusti yliarvioin purkin koon!


Seuraavana päivänä pehmenneet juurekset olivat jäähtyneet niin, että pystyin puristamaan niistä pyyhkeen läpi loput mehut. Jollain prässillä olisi saanut vielä tarkemmin, mutta käsinkin sain aika paljon mehua irti. Tämä liemi muuttui siirapiksi nopeammin. 

Siirappi on hyvän makuista eikä kitkerää kuten olin kuvitellut sen olevan.

Aion käyttää siirapin jouluruokiin/leivonnaisiin. 

Tätä aion tehdä jatkossakin. Ei ollut niin vaikeaa kuin olin ennalta luullut. Ensi kesänä yritän kasvattaa vähän enemmän juurikkaita.

Video aiheesta:





sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sokerijuurikasjuttuja osa 1

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa pitkään aikaan mitään. Olen tehnyt edelleen ajoittain neljää työtä ja vapaahetket vaan öllötän laiskana kotona enkä jaksa juuri mitään. Paitsi, että olen minä muutamassa tapahtumassa käynyt ja olen avoimen amk:n Tube haltuun-kurssilla. Nyt piti editoida ja julkaista video. Sain tehtyä ja palautettua materiaalin tähän tehtävään myöhässä ja lopputulos on tosi hätäinen ja rimaa hipova.

Tässä nyt teille näytille tämä video. Video liittyy siihen mitä puuhailin nyt viikonloppuna. Tein sokerijuurikassiirappia. Siirapin valmistuksesta kerron teille ensi viikolla. Mutta tässä tämä video:


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Fructolax- tuotetestaus

Sain Hopottajat suosittelumedista Frutolax- näytteitä. Ihan suoraan sanoen näiden näytteiden jakaminen on ollut minulle hiukan vaikeaa. Huomaan olevani tosi ujo ja häveliäinen ihminen, jonka on tosi vaikea kysäistä tuttavalta: "Ummettaako? Tiedän, mikä auttaa?" Tai työpaikan kahvipöydässä: "Ai onko maha kovalla? Kokeilepa tällaisia." Luontevaa tilannetta ei nyt oikein ole löytynyt. Paitsi kerran yhdelle ystävälle näytteen saatesanoin lykäsin ja jäi vähän kummallinen olo. Vielä pari "uhria" olisi mielessä.

Lapsille tätä tarjosin. Ihan tarpeeseen. Olivat kamalan epäluloisia. Ei maistunut. Ja palanen tuntui olevan liian iso lapselle. Itse maistoin ja maku on ihan ok. Muistan syöneeni Fructolaxia joskus vuosia sitten. Muistelen, että raskausaikoina oli tarvetta ja nämä olivat ihan oiva apu. Eli tuote sopii odottajille ja on luonnollinen kuituja ja hedelmiä sisältävä tuote. 

Tässä kampanjan aikana satuin kerran yhteen kauppaan ja kassalla jonossa edellä olevalla asiakkaalla oli korissaan Fructolaxia. En varmaan olisi noteerannut hänen ostostaan ilman kampanjaa. Eli näin ne tuotemerkit jää mieleen. 

Mulla olis vielä pari näytekuutiota, jos joku live-elämän tuttu haluaisi ja muut, voitte tilata omanne tästä linkistä.

Lisää Fructolaxista ja Hopottajista täällä.









lauantai 15. lokakuuta 2016

Operaatio Joulun Lapsi paketit

Seuraamassani blogissa Harmaassa torpassa on jo monta vuotta paketoitu joulupaketteja Romanian ja Moldovan lapsille.Päätin minäkin mainostaa keräystä, koska olen yhteyshenkilönä yhdellä keräyspisteellä. Olen myös itse innostunut hankkimaan lahjoja keräykselle. Täällä tietoa, kuinka pakkaat lahjan Euroopan köyhimmille lapsille. Haastan sinut mukaan operaatioon!


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Satoraportti

Tänä vuonna en ole pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, miten paljon mitäkin satoa on tullut. Mustikoita ja puolukoita oli metsisä paljon. Puutarhamarjapensaat tuottivat mukavasti. Paitsi, että sasktoonit ja marja-aroniat menivät taivaan lintujen nokkaan. Aroniaa sain yhdeltä tutulta kuitenkin. Metsävadelmia keräsimme myös, mutta metsämansikoita ei lupaavasta alusta huolimatta juuri tullut. Karhunvatukoita keräsin pitkin syksyä, mutta ne tuli syötyä sitä mukaa. Se kasvusto ei ole vielä kovin suuri. Tyrniä ja omenaa sain tuttavilta ja oma talviomenapuu tuotti kokoonsa nähden jättisadon. Kesäkurpitsoita söin monta viikkoa ja talvikurpitsoita on omaksi tarpeeksi kellarissa. Porkkanoita tuli riittävästi, perunoita ei ihan. Punajuuret eivät kasvaneet ja kaalit menivät ötököille jo heti alkuunsa, lukuunottamatta lehtikaaleja. Sipulit eivät kasvaneet tarpeeksi, mutta ostin niitä koko talven satsin rekosta. Maissi oli iloinen yllättäjä vaikka kaikki tähkät eivät ehtineet täysikasvuisiksi, minimaissit olivat makoisia nekin. Härkäpapuja on pakkasessa monta pussia ja ei niin priimaa on kuivattuna eläimille. Ne pitää ehkä rouhia jotenkin. Peltoherneet tekivät paljon palkoja ja niitä söimme sellaisenaan. Muut herneet ja pavut eivät oikein menestyneet. Kurkut ja tomaatit eivät tehneet mitään jättisatoa, mutta jotain kuitenkin. Sieniä pakastin jonkin verran ja kuivasin hiukan enemmän. Myös omenia innostuin kuivaamaaan monta purkkia. Yrttejä ehdin vain hiukan kuivata. Mutta jotakin kuitenkin. Hunajaa sain muutaman purkin, vaikka olin vasta keväällä ostanut pesän ja se parveili ja jouduin sitä jakamaan. Kanoilla oli hautomaintoa ja kahdesta isohkosta poikueesta johtuen myös lihaa on vielä tulossa. Kaneja ei tänä vuonna ollut, koska kaikki kanimme ovat uroksia, vaikka olin yhden naaraan muka hankkinut... Yksi pässi on myös tulossa pakkaseen. Kesä oli rehevä ja runsas ja satoinenkin. Ja ihmeellisesti saimme satoa vaikka ehdin tehdä pihan ja kasvimaan eteen todella vähän töiden takia. Heinäkuussahan tein neljää eri osa-aikahommaa... mikä oli kyllä hiukan hullua ja kuluttavaa. Sain toki pitkästä aikaa "normaalia" palkkaa, mutta se tuntui menevän siihen, että kaikenlaista kallista hajosi ja jouduimme ostamaan ja korjaamaan niitä.

Tässä satoaiheinen video:


maanantai 10. lokakuuta 2016

Syksyinen lintupaisti

Meillä oli kaksi vanhaa viiriäistä, jotka vielä tänä kesänä munivat. Olivat jo useamman talven yli eläneet ja luulen, että ne eivät enää olisi olleet kovin pitkäikäisiä. Niinpä minusta tuntui, että pääsen helpommalla kun en enää tuo niitä sisälle pannuhuoneeseen talveksi. Näiden kaverithan ovat kuolleet jo aiemmin. Ensin ajattelin, että teurastan ne kissoille kun niissä on niin tavattoman vähän syömistä, mutta meillä oli eilen myös tapaturmaisesti vammautunut kananpoika, jonka jouduin hätäteurastamaan ja siinähän ne samalla tuli käsiteltyä viiriäisetkin. Kananpoikakin oli vielä vähän pieni niin nyt sain pataan vähän enemmän täytettä. 

Ruuan ohje:

Kuori 2 porkkanaa, 1 keltajuuri (keltainen punajuuri siis), yksi sipuli ja kaksi valkosipulin kynttä. Pilko ne ja laita pataan kahden viiriäisen ja yhden kananpojan kanssa. Lisäksi pilkoin joukkoon yhden nahistuneen tomaatin ja kolme nahistunutta omenaa. Lisäksi maustepippuria, suolaa ja loraus oliiviöljyä sekä chunky salsa purkin jämät huuhdeltuna vedellä. Vielä vettä hiukan. Paistoin aluksi 200 asteessa ja sitten vähän vähensin lämpöä. Olisiko olleet noin pari-kolme tuntia uunissa. 



Kuva puhukoon puolestaan oliko hyvää.


Kananpoika oli muuten puoliksi silkkikana ja sillä oli sininen nahka. Se näytti aika epämiellyttävältä ja epäilin jopa voikohan sen syödä. Laitoin ystävälle viestin ja hän vakuutti itse joskus syöneensä ja olevansa hengissä. Google ei osannut vastata kysymykseeni silkkikanan syötävyydestä :-D 
Pääsin kuitenkin asian yli ja ihan maittavaahan tuosta ruuasta tuli.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Arjen pikaruokaa: kurpitapaistos


Olen viimeisen parin kuukauden ajan syönyt samaa ruokaa monta kertaa viikossa. Kesäkurpitsakausi on ollut pitkä ja olen paistanut sitä pannulla.

Pohja on aina sama: voita, oliiviöljyä, kurpitsaa, sipulia, suolaa.

Sen joukkoon pääsee sitä mitä milloinkin on: sieniä, kaalia, lehtikaalia, porkkanoita ohuina siivuina, herneitä, papuja, tuoreita yrttejä. Usein laitan ihan viimeiseksi sekaan mansikkapinaatin "marjoja". Jostain syystä perhe ei osaa syödä tätä, mutta saanpahan syödä koko pannullisen itse.

Olen innostunut ilmaisista kuvankäsittelysovelluksista. Tuntuu niinkuin osaisi jotain kun lätkii kuvia noihin valmiisiin pohjiin :-D

Kolmessa ylimmässä kuvassa paistosta. Ihan ylimmässä lisukkeena friteerattuja kurpitsan kukkia ja keskellä porkkanaraastetta ja minimaisseja. Omat maissit siis jäivät pääasiassa pieniksi, mutta ei se estä niiden syömistä. 

Alhaalla talvikurpitsasatoni. Ei kovin suuri, mutta useampi kymmenen kiloa riittää minulle, talon ainoalle kurpitsan syöjälle, ihan hyvin. Pitää taas piilottaa sitä johonkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...