maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kesäloman viimemetrit

Ihan ensin kiitos kaikille, jotka kommentoivat blogiini. Kiitos teille. Kommenttien voimalla jaksaa kirjoitella lisää. Ja anteeksi, jos en aina vastaa niihin. En saa aikaiseksi tai ehdi. Mutta se ei tarkoita sitä, etten olisi lukenut kommenttiasi tai arvostaisi sitä. Luen ne kaikki AINA. Itse luen monen vakikommentoijan blogia säännöllisesti, olen vaan hirveän huono kirjoittamaan kommentteja.

Kesäloma alkaa olla käsitelty tältä vuodelta. Pidin sen kesäkuussa. Oli mukavaa kun sai tehdä puutarhahommia. Mutta olisin voinut ehkä olla ahkerampikin, mutta niinhän se aina on. Kesälomallani kaksi lapsistamme sairasti vesirokon. Ja mehiläisparvi karkasi naapurin savupiippuun. Nämä aiheuttivat ylimääräistä harmia, mutta onneksi tapahtuivat loman aikana kun kerran olivat tapahtuakseen. Nyt niitä asioita ehti hoitaa kunnolla vailla tunnetta, että on väärässä paikassa. Mielelläni jatkaisin vielä tätä kotona lorvailua, mutta ei kai se auta.

Yhdestä saavutuksesta olen erityisen ylpeä. Olin ajatellut viime kesänä maalata ulkosaunan pukuhuoneen ja minulla oli maalikin ostettu. Nyt se tapahtui, vuoden viiveellä. Lasten avustuksella maalasin uhannuksen aaton aattona. Tila siistiytyi muutenkin kun roudasin kaiken ylimääräisen pois ja tilalle tuli peili seinälle, koristeeksi veljeni pelastama pyykkilauta ja hylly, jossa on vanha pullo ja karkeasti veistettyjä lestejä pari kappaletta. Varastoista kaivoin puhtaan maton ja verhon. Jospa sisustusinto tarttuisi myös talon huoneisiin... ei ole vahvinta aluettani.


Metsämansikkakausi tuli avattua ja yksi rasiallinen on jo pakkasessakin. Mustikat on jo paikoin kypsiä. Se on ihmeellistä se!


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Pökkelö

Olen jäänyt koukkuun näihin videoiden tekemiseen. Tämä video minun piti tehdä kun tulikin vahingossa kissavideo, jonka laitoin eilen tänne blogiini.

Meillä on ollut vuosia korkea koivun kanto pihalla. Se on tuulenkaato, joka on kaatunut jo ennen meidän muuttoa. Ehkä 13-15-vuotta sitten. Kannosta on ollut iloa hyönteisille, linnuille ja muille kasveille ja kääville. Ja toki meillekin. En arvannutkaan, että lahoavaa puuta voi olla näin mielenkiintoista seurata vuosia. Ja hyötyäkin siitä ollut, kuten tämä postaus osoittaa. Myös tässä postauksessa pökkelö on mainittu.

Ja tässä video:


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kissa ja hiiri

Olin menossa tekemään pihavideota ja aiheena oli ihan jotain muuta kuin mitä tässä nyt on. Aihe vaihtui lennosta, koska kissa tuli vastaan hiiri suussa. Video varmaan jakaa mielipiteitä. Kissat jakaa mielipiteitä. Jotkut inhoavat kissoja ylipäätään. Jotkut kissoja rakastavat inhoavat kissan omistajia, jotka päästävät kissat vapaaksi ulos. Tässä videossa on varmaan paljon inhottavaa, mutta silläkin uhalla aion tämän nyt julkaista.

Meillä kissat on rakkaita lemmikkejä, mutta ne ovat myös töissä hiiren pyytäjinä. Hiiret tuppaavat toisinaan tulemaan myös taloon ja kellariin ja eläinten ruokavarastoihin. Toki kissat tekevät paljon pahaa luonnon linnuille, oravan poikasille ja muille ihanille otuksille, sen myönnän. Olemme yrittäneet hyvittää linnuille jotain sillä, että talviruokimme niitä ja laitamme pönttöjä. Tässä videossa näkyvistä pöntöistä toinen on vähän huonosti pihlajassa johon kissa periatteessa pääsee. Muut pönttömme ovat paljon paremmissa paikoissa. Tämä pönttö taitaa olla lapsen tekemä. Pöntöissämme asuu tänä kesänä tinttejä ja yhdessä taitaa olla kirjosieppo. Eilen kuuntelin, että yhdessä marjapensaassakin on pesä. Pahoin pelkään, että jonkun rastaan... mutta sen nyt on vaan annettava olla. Siellä oli pesä viimekin vuonna. En älynnyt ajoissa alkaa karkottamaan pesijöitä.

Videolla esiintyvä kissa on 12-vuotias vanha konkari. Ja kuten huomaatte se osaa keskustella. Sillä on muitakin erityistaitoja. Se mm. menee käskystä ulko-ovelle ja tottelee muutamia muitakin komentoja. Mutta tottelee vain meidän perheen isukkia. Ja lapsia se ei tottele juurikaan. Tietää olevansa arvoasteikossa niitä ylempänä, onhan se vanhempi kuin yksikään lapsista. Tosin se kyllä saattaa mennä lohduttamaan itkevää lasta joissakin tilanteissa. Ja kyllä se lapsilta pyytää apua esim. päästämään ulos tai täytettä ruokakuppiinsa. Ja nätisti pyytääkin. Tulee viereen naukumaan ja pyytää seuraamaan itseään. Sillä on oma paikka sohvalla ja jos siinä paikalla istuu joku, se vain hyppää päälle ja olettaa ihmisen väistyvän.


torstai 9. kesäkuuta 2016

Sivilisaation loppu- kirja


Minun on pitänyt tehdä tästä kirjasta jonkin sortin arvostelu jo pari kuukautta. Tämä oli melko nopeasti luettu eli varsin kansantajuinen teos. Sain tämän arvostelukappaleena Intolta ja aloin lukea tätä iltaisin heti postista saatuani. Voin sanoa, että muutamat yöunet meni. Sen verran kirjan sisältö jäi askarruttamaan. Mutta tämän arvostelun tekeminen on jotenkin takunnut. Olisi paljonkin sanottavaa aiheesta, mutten oikein osaa muotoilla mitään järkevää. Suosittelen kyllä tätä kaikille. Tämä meidän öljyyn ja kuluttamiseen perustuva kulttuurimme ei voi jatkaa kauan näin. Yksinkertaisesti erinäiset rajat tulevat vastaan. Tämänkaltaisista jutuista kirjoitetaan jo paljon ja tutkimuksiakin on tehty, mutta jotenkin viesti ei pääse valtamedioissa pinnalle. Sivilisaatiomme kriisiä ei haluta tunnustaa. En tidä johtuuko se siitä, että pelätään paniikkia vai siitä, että kaikkea ohjaa talouspolitiikka. Vaiko ihan vain siitä, että ihmiset, jotka elävät sivilisaation loppuaikoja eivät tajua elävänsä sellaista aikaa. Ei varmaan muinaiset roomalaisetkaan tajunneet.

Kirjassa on kerrottu mitä sivilisaation romahtaminen tarkoittaa ja mistä sellainen voi johtua. Sivilisaatioitahan on romahtanut jo kauan ennen meitä kuten esimerkiksi Maya-kulttuuri ja Rooman valtakunta. Kirja kuvaa mm. näiden kulttuurien nousua ja tuhoa sekä sitä mitä sitten tapahtui. 

Kirjassa kerrotaan myös öljyvarojen rajallisuudesta ja ongelmista joita rajallisuus tulee aiheuttamaan. Tai aiheuttaa jo. Tuli vähän mieleen kirja " Suomi öljyn jälkeen".'Tosin sitä en ole onnistunut vielä lukemaan kokonaan alusta loppuun. Sikäli tämä kirja oli helppolukuisempi. Kirja on ruotsalaisen  David Jonstadin kirjoittama ja välillä kirjassa on esimerkkejä Ruotsista. Ruotsi on niin lähellä ja tavallaan samanlainen, että kirja toimii hyvin myös suomeksi käännettynä. 

Jotain mielleyhtymiä kirjasta tuli myös Riikka Kaihovaaran Riippumaton puutarha kirjaan. Ehkä jotain maanviljelysesimerkkejä tuli siitä mieleen. Kaihovaaran kirjahan on jonkinlainen permakulttuurikirja. Tässäkin kirjassa permakulttuuri  mainitaan yhtenä ratkaisuna nykyisiin ja tuleviin ongelmiin. 

Kirja miettii myös talouskuplaa, ilmastokysymyksiä ja maapallon luonnonvarojen rajallisuutta ylipäänsä. Kirja loppuu kuitenkin toiveikkaasti Jonstadin omaan ratkaisuun. Hän on hankkinut yhdistyksen kanssa maatilan, jossa on mukana viitisentoista ihmistä. He kutsuvat parinkymmenen hehtaarin paikkaa ekoyksiköksi, jossa tuotetaan ruokaa ja energiaa kestävästi. Tavoitteena on elättää noin kolmekymmentä ihmistä permakulttuurimenetelmin. 

Lopuksi muutama hajamainen lainaus, jotka jäivät minulla mielenpäälle.

"Amerikkalainen teollisuusmaanviljelijä näyttäytyy täysin ylivertaisena gambialaisen kuokkaviljelijän rinnalla, koska pystyy viljelemään ruokaa hehtaarilla paljon enemmän kuin gambialainen. Niinhän se on, jos vertailuun ei lasketa mukaan energiaaja luonnonvaroja, jotka hankitaan muualta. Näitä ovat fossiiliset polttoaineet, keinolannoitteet, maahan tuotu eläinten rehu, torjunta-aineet eikä vähiten koko teollinen infrastuktuuri, joka on välttämätön, jotta koneet voidaan tuottaa ja ylläpitää. Jos kaikki tämä lasketaan mukaan, toelisuusmaanviljely on äärimmäisen tehotonta samaan aikaan kun gambialainen saa hyvän tuoton työpanokseensa nähden." 

" Onneksi ihminen on luonnostaan hyvin sopeutumiskykyinen. Esi-isämme ovat kokeneet lämpimiä ajanjaksoja ja jääkausi, he ovat selviytyneet sodista, romahduksista ja erilaisista vaaratilanteista. Ihmisen sopeutumiskyky pienemmissäkin asioissa on paljon suurempi kuin miltä nyky-yhteiskunnan valossa saattaa näyttää."

" Virtuaaliset sosiaaliset verkostot voivat tietysti sinänsä olla hyvä voimavara, mutta ne eivät korvaa ystävien, perheen, naapurien ja tuttujen fyysisempää verkostoa, joka on olemassa siinä paikassa, missä elämme."

"Koska yhtäkkisessä kriisissä voi kestää ennen kuin viranomaiset tulevat apuun, suosittelee Siviilipuolustusliitto, että kotitalouksilla olisi vähintään viikon ruokavarasto koton, mielellään myös vedellä täytettyjä pulloja (voi hyvin varastoida pakastimeen) Jos keskellä talvea lämpö katoaa, on hyvä jos ei ole yksin; yhdessä on mahdollista selvitä runsain vaattein ja huovin erittäin matalissa lämpötiloissa."



Kirjassa on paljon ajateltavaa ja sulateltavaa. Ehkä on parasta, että luet sen itse.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Sienisankon toinen sato

Sienisankossa ei näkynyt ensimmäisen sadon jälkeen mitään elämää, luluunottamatta sisällä kasvavaa rihmastoa. Vein sankon alakertaan kellarin oven eteen, missä on pimeää ja viileää. Vähän olin kastelut sankkoa ennen sitä. Kävin äsken kellarissa ja huomasin, että kappas vain, taas on uusi sato kypysynyt! Ensimmäisestä sadosta on kulunut noin kaksi kuukautta ja kasvatuksen aloituksesta kolme kuukautta. Tänään herkutellaan taas sieni paistoksella!


Edellinen sienipostaus täällä

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uutta elämää

Meillä ei ole vielä koskaan aiemmin ole ollut hautovaa kanaa. Nyt kolmisen viikkoa siten yksi kana katosi. Löysin sen parin päivän päästä ankkojen luukun takaa. (Ankkoja meillä ei tänä vuonna ole.) Vähän jännitti jaksaako noin vuoden vanha kananen hautoa loppuun saakka. Pari päivää sitten kana ilmestyi pihaan seitsemän tipun kanssa. Pesässä oli seitsemän munaa lisää. Niistä kaksi oli yrittänyt kuoriutua, mutta viisi oli kokonaan ehjiä. Vein ne kaikki pois, kun olivat jo ihan kylmiä,veikä niistä enää olisi mitään tullut. Ehkä olivat tyhjiä? En viitsinyt availla. Nyt kana lapsineen on aidattu ankkojenaitaukseen, jossa niiden on turvallista olla, mutta tilaa liikkua kuitenkin. Pääsevät yöksi tuttuun koppiinsakin. On se kyllä ihmeellistä seurata, miten kana ruokkii ja suojelee. Lämmittää, hoivaa ja puolustaa tipujaan.

Eilen posti toi myös kuningattaren, koska tein ostamastani mehiläispesästä jaokkeen. Eilen haimme myös eräältä tutulta kaksi gerbiiliä. Nyt gerbiilejä on viisi. Gerbiilit on aika verrattomia tyyppejä. Niiden pahvin ja paperin silppuamistyönsä on minusta verratonta seurattavaa. Tekevät kanoille kuviketta ;-)


torstai 2. kesäkuuta 2016

Video kasvimaalta - kompostiasiaa




Kauhealla tuskalla ja vaivalla sain ladattua tällaisen videon. En ole koskaan ikinä editoinut mitään, mutta kymppivuotiaan esikoisen avulla löytyi helppo ohjelma, jossa on varsin vitsikkäitä erikoistehosteita! Ei kovin laadukkaan näköistä, mutta juurikin niin omanlaistansa, että meille tämä sopii kuin nenä päähän. 

Videon ideana oli alunperin näyttää kuinka ravinteet kiertää tässä pikku tontilla. Ei ihan suljettukierto, mutta jotain sinnepäin. 

Meidän ihmisten ruoka tulee osittain tästä pihalta ja vessan kautta ravinteet menevät kompostiin ja ajan kanssa takaisin pihalle. Ruuantähteistä paljon päätyy eläimille, joiden 
kautta ravinteet taas palaavat kompostin kautta pihalle. 


Kesällä eläinten ruoka (heinä) tulee osin pihasta, osin tästä läheltä noin kilometrin säteeltä. Talvella joudumme hankkimaan myös kauempaa. Ja jätökset taas päätyy tähän pihaan kompostin kautta. 

Pitkään kypsytettyjä komposteja käytämme kasvimaille. Virtsaa, kanan ja kanin lantaa lannoitteena laimennettuna. Ja noihin kerroksittain kasattuihin kurpitsakasoihin päätyy myös vähän vähemmän palanutta tavaraa. Ei kuitenkaan vessan jätteitä.

Koska meille tulee ravinteita paljon oman tontin ulkopuolelta, meillä on alkanut kasvaa kaikki hyvin rehevästi. Villit kasvit vähän liiankin rehevästi, mutta ne niitetään ja leikataan sitten taas takaisin eläinten ruuaksi. 

Rehevyys näkyy myös muuna elämänä pihalla. Koska kaikenlaisia kasoja löytyy, sekä erilaisia kukkivia kasveja, pihalla on tosi paljon erilaisia hyönteisiä. Ja koska on hyönteisiä ja linnunpönttöjä, meillä on myös paljon lintuja ihan omassa pihassa.Ja hyönteisiä syövät myös omat kanat silloin kun saavat olla vapaana. Lähinnä loppukesällä, alkukesästä sotkevat vaan kasvimaat turhaan. Matoja ja mustaa multaa meillä on reilusti.

Vaikka aina välillä haluan muuttaa pois, en tiedä olisiko minusta myymään tätä pihaa kenellekään. Pahimmillaan pohan ostaisi joku erilaista puutarhaoppia noudattava, joka myrkyttäisi voikukat ja vuohenputket sekä kaikki hyönteiset, joukossa myös ne kivat ja kauniit kuten kultakuoriaiset. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...