lauantai 21. toukokuuta 2011

Mukava päivä

Olipas kiireinen päivä, mutta sitäkin mukavampi. Aamupäivän käväisin töissä, jossa meillä oli mukava ulkoilmatapahtuma. Sitten oli kummitädin häät. Ja juhlista tullessa kävimme Mikkelipuistossa. Muistaakseni viime kesänä ei siellä käyty, mutta toissa kesänä useamman kerran. Tosi kiva paikka ja jostain syystä meidän lapset tykkää siitä ihan tosi paljon, vaikka äkkiseltään voisi luulla ettei siellä ole lapsille oikein mitään. Puisto on lähinnä sellainen mallipuutarha. Suosittelen kyllä vierailemaan. Mukava ilmainen nähtävyys melkein 5-tien varressa.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Sieniä

Mies toi metsästä kevään ensimmäiset korvasienet. Vähiin ne kävi keittämisen jälkeen, mutta on kyllä kaiken vaivan arvoista. Huomenna muhennosta luvassa, nam!

Kävin äsken kellarissa kurkkaamassa myös, miten herkkusienten kasvatus edistyy ja kyllähän siellä jo pieniä alkuja on. Tilasin paketin Exotic Garden nettikaupasta. Tosi helpot ohjeet ja kaikki tarvittava on paketissa. Katsotaan saanko onnistumaan ihan ruuaksi asti. Mitenkäs tästä nyt tulee aikaa... silloin vaalivalvojaisiltana laitoin kasvamaan eli ei ihan pikakasvatusta, mutta jäädään odottelemaan.

torstai 19. toukokuuta 2011

Keittiössä

Oman pihan kasvit aina innostavat kokeilemaan uusia reseptejä. Tällä viikolla paikallisessa sanomalehdessä oli raparperichutneyn ohje, jota oli pakko kokeilla:

3-4 raparperin vartta
2 sipulia
1 chili
1 rkl raastettua inkivääriä
4 rkl hunajaa
1 tl jauhettua neilikkaa
suolaa

Kaikki vaan paloitellaan ja haudutetaan pehmeiksi keskenään. Ihan tosi hyvää oli makaronilaatikon kanssa. Ohje suositteli grillatun lihan lisukkeeksi. Nytpä tiedän mihin raparperia jatkossa käytän.


Monena keväänä olen tehnyt Louhisaaren juomaa ja äsken laitoin sitä tulemaan. Se tehdään kuten tavallinen sima, mutta mausteeksi tulee mustaherukan lehtiä. Ohjeessa n 400g tuoreita lehtiä 5 litran satsiin. En minä niitä kuitenkaan mitannut niin tarkasti. Nyt tein fariinisokerista, joskus olen tehnyt ihan tavallisesta, enkä ole laittanut siihen rusinoita, niinkuin vappusimaan. Yhtenä keväänä tein myös voikukkasimaa. Se oli hyvää, mutta voikukkien nyppimisessä oli minusta liian iso työ.

Innostuin paistamaan myös vuokaruisleipää, vaikken ole leipää syönytkään kohta kuukauteen ja hapanleipä närästää ihan älyttömästi. Lähinnä kai siksi, että juuri säilyisi hengissä. Hyvää tämä on, oikealla juurella tehtyä ja tähän tulee monta desia auringonkukan ja pellavan simeniä ja ihan pikkuisen lähinnä vain sitkon vuoksi vehnäjauhoja. Löytyy varmaankin terveysleivän nimellä googlettamalla.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kitkentää

Meidän kasvimaalla on ihan älyttömästi juolavehnää ja koska en halua käyttää myrkkyjä, on kitkeminen ainoa keino päästä siitä eroon. Vanhempi poika on auttanut kärräämään juuria pois kasvimaalta. Muutaman kottikärryllisen kärrättyään keksi, että juuriahan voi käyttää leikissä. Tekevät veljen kanssa niistä leikisti rehua. Eka kerta kun juolan juurista on meillä jotain hyötyä :D

Pihalla kukkii

En ole erityisemmin mikään kukkapenkki-ihminen ja kasvatankin paljon mieluummin kaikkea sellaista mitä voi syödä tai muuten on hyödyksi. Mutta onhan nämä kukat tietysti ihan ihania ja varsinkin kevään ensimmäiset. Ylhäällä onnenpensas, joka kukkii komeammin kuin koskaan. Tykkäsi ilmeisesti kun sai viime kesänä viiriäiset naapuriksi lannoittamaan.

Kevätesikko. Näitä on ihan kukkapenkissäkin, mutta tämä yksinäinen erakko pihaniityllä on kaikkein aikaisin joka vuosi.

Tämä taitaapi olla ihan vaan joku rikkaruoho.

Vuorenkilpi aloittelee kukintaa.

Metsämansikka. Meillä on pihassa näitä tosi paljon ja muutenkin lähiympäristössä. Joinakin kesinä olemme keränneet mansikoita ihan useamman litran. Nam!

Pieni, villi orvokki.

Viime vuotisia pääsiäisnarsisseja, niitä mitä myydään marketeissa ruukuissa. Laitoin sipulit maahan ja kaskummaa, nehän lähtivät kasvamaan.

Marjapensaiden välissä on mustikkamätäs, ei pensasmustikkaa vaan ihan luonnon mustikkaa. Näyttää olevan paljon kukkia. Kimalainenkin tuli mukaan kuvaan. Saa nähdä viekö halla mustikan ja mansikan kukat. Myös viinimarjat näyttävät aloittavansa kukintaa.

Kevätväsymys

Ahistaa ja väsyttää ja hermot menee. Mä en tajua, että minkä ihmeen takia mun pitää kerätä ja haalia niin paljon tekemistä, että mä sitten uuvun ihan tyystin. Olen ollut ihan kamalan väsynyt jo monta viikkoa. Joka päivä haaveilen, että tänään sanon itseni irti, kun en jaksa mennä töihin. Oikeasti, kyllä tykkään työstä, mutta arki uuvuttaa. Onko ihan kaiken vaivan arvoista viettää ainakin 10 tuntia päivästä poissa kotoa ja olla kotona äkäinen kuin persiille ammuttu karhu. Mitä järkeä on ajaa päivässä 100 km, vaikka kuinka tykkäisi työstään ja kokisi sen kutsumuksekseen. Ja surullista on, että kaikesta kärsii vaan koti ja perhe. Mä niin odotan kesälomaa. Ja syksyä, kun vanhempi poika menee eskariin ja minä ajttelin pyytää töistä, että tekisin lyhyempää viikkoa. Tuntuu, että pitäisi nyt keksiä jotain helpotusta ennen kuin iskee joku burn out. Mutta nyt minulla olisi sanan varsinaisessa merkityksessä yksi lintu kynittävänä, joten menenpä tekemään siitä paistin. Onneksi on tänään vapaapäivä.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Haaveista totta

Jos perhettä ja sen sellaisia asioita ei lasketa, niin elämäni suuri rakkaus on Afrikka. Minun ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että ihmiskunnan alkukoti olisi kyseisellä mantereella. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että opiskeluaikana oli mahdollisuus olla 3 kuukautta harjoittelussa Swazimaassa ja siinä samalla vierailla myös Etelä-Afrikassa ja pikareissulla Mosambikissa (se on ihan oma tarinansa, heh). Tuosta matkasta on jo kohta kymmenen vuotta, mutta Afrikka vaan kiinnostaa edelleen. Reilu vuosi sitten päätin, että annan itselleni 30-vuotislahjaksi matkan Ambomaalle. Miksi juuri Ambomaalle, noh, kukapa ei olisi jo pyhäkoulussa kuullut Ambomaasta, se vaan on jotenkin niin. En tiedä, niin vaan tulin luvanneeksi itselleni, että lähteä täytyy. Mutta. Viikko on liian lyhyt aika ja kaksi on niin pitkä, että en minä voi olla erossa pienistä pojistani niin kauan. Mutta kas kummaa kaikki järjestyi, ihanat ihmiset, joihin olen työn kautta tutustunut, auttoivat Ambomaan päässä monin tavoin, että matka järjestyi. Löysin vanhan ystävän, joka innolla oli mukana matkasuunnitelmissa ja lähti mukaan. Ja sain ottaa pikku riiviöt mukaan. Kaksi viikkoa vietin ystäväni ja poikien kanssa Namibiassa viime lokakuussa. Aika moni piti ihan hulluna suunnitelmaa, että varataan netistä lennot, suunnitellaan matka ilman matkatoimistoa ja otetaan juuri 2- ja 5-vuotta täyttäneet pikkupojat mukaan Afrikkaan. Mutta tämän tarinan opetus oli, että haaveista kannattaa tehdä totta, monesti se on kiinni vaan siitä, että uskaltaa. Ja, että Taivaan Isä pitää kyllä huolta. Kaikki meni tosi hyvin, emme sairastaneet edes kunnon turistiripulia. Reissusta riittäisi tarinoita vaikka kuinka paljon ja on niitä kerrottukin. Olen esim. käynyt koululaisille kertomassa kuvien ja esineiden kanssa siitä millaista Ambomaalla on. Tässä ihan vaan "maistiaisiksi" muutama kuva. Katsotaan, jos joskus vielä innostun kertomaan tästä aiheesta enemmän.

Ilta pimenee

Olukondan kirkko

Seeproja Etoshassa

Kuopus ihmettelee mangustia vähän turhan läheltä Namutonissa

Norsuja Etoshassa

Paluumatkalla Windhoekissa kävimme ravintolassa syömässä, mutta pikkumies missasi koko touhun, kun nukkui rinkassa. Eräs vanhempi rouva oli kovin huolissaan, että mahtaako lapsi hengittää. Rinkka oli tosi kätevä, joskin hieman painava. Ambomaan hiekassa ei rattailla mentäisi.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...