torstai 29. joulukuuta 2016

Säilöntätarvikkeiden säilytys

Minulla oli ajatus tehdä vuosikatsaus kuluneesta vuodesta, mutta minulle tuli pari teknistä ongelmaa, joten se nyt tyssäsi kuvien osalta aika lyhyeen. Jos jaksan vielä innostua aiheesta uudestaan, saatan tehdä sellaisen postauksen tietokoneella. Nyt en enää jaksa sitä käynnistää. Yleensä käytän nykyään pelkkää tablettia.

Sen sijaan aion jakaa nyt vinkin, jonka opin työkaverilta. Tätä niksiä en löytänyt googlesta, eikä minulla ole vielä suurempaa käytännön kokemusta, mutta nyt aion testata. Talven mittaan tyhjenee purkkeja ja pulloja sekä rasioita. Säilytän niitä epämääräisessä järjestyksessä yhdessä käyttämättömässä kylmässä eteisessä. Kumikorkit on hiukan ongelma, kun niitä tuppaa pyörimään milloin missäkin laatikossa ja ne meinaa haurastua, jos ne eksyvät sinne kylmään säilytystilaan. Eikä niitä passaa kovin keitellekään, etteivät haurastu. Murtuneilla korkeilla säilötty mehu ei säily. Korkkien hyvänä pysymistä auttaa kuulemma se, että ne säilytetään perunajauhossa. Aion siis testata. Ja ainakin ne on nyt sitten kaikki yhdessä paikassa, jos ei muuta. Tovottavasti tämä ei ollut mikään salainen niksi. Tai no, niksit on käsittääkseni luonteeltaan selaisia, että ovat tarkoitettuja jaettaviksi .



Tulevana vuonna aion panostaa houkan enemmän järjestykseen ja tavaroiden järkevään säilyttämiseen. Katsotaan jääkö se vain haaveeksi vai saanko oukeasti jotain järkeä sotkuihini.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu


Joulu meni tänä vuonna sairastellessa. Koko perheemme sairastui flunssaan joko ennen joulua tai juuri jouluksi. Itsekin podin paria päivää ennen aattoa 39,3 asteen kuumetta, mikä vei kyllä voimat ihan totaalisesti. Mutta näytti se joulu tulleen vähän vähemmälläkin höösäämisellä. Joulupäivän vietimme sohvalla katsellen lahja dvd:tä. Katsoimme mm. pari Pekka ja Pätkä- elokuvaa ja muutaman jakson Kyllä isä osaa-sarjaa. 

Olen ollut ihan tolkuttoman väsynyt. Olen nukkunut kellon ympäri yöunilla ja saattanut silti ottaa päiväunia. En tiedä onko se tämä tauti vai vaatiiko se nyt veronsa, että elämä on käynyt ylikierroksilla viimeiset puolivuotta. Asialle pitää varmaankin tehdä jotain, ettei ssama vauhti jatku enää ensi vuonna. 








lauantai 10. joulukuuta 2016

Voitin arvonnassa!

Voitin taajamafarmari Maijan blogin arvonnasta kranssin. Kiitos tuhannesti paketista, kranssi on ihana! Paketissa oli myös saippuaa kauniissa kääreissä. 

Kranssin taidan laittaa ulko-oveen joulun ajaksi. Viime jouluna tein tuijan havuista kranssin. Yhtenä jouluna sain tosi ihanan käsin tehdyn kranssin joululahjaksi. Siinä oli huovutettuja koristeita. Joulun jälkeen huopa oli käynyt vähiin. Tintit repivät villat pesänsä lämmittimiksi. 



Olen aika vähän osallistunut blogeissa arvontoihin ja tämä taisi olla ensimmäinen voittoni. Muuten olen pari kertaa voittanut joissain arvonnoissa. Isoin palkinto oli kun esikoisen vauva-aikana voitin vuoden pampperssit. Trukkilavallinen siis. Ne tulivat jollain jakeluyhtiön kuorma-autolla, joka ei sitten pääsytkään meidän liukasta mäkeä ylös. Voitto toimitettiin rakkaan edesmenneen enoni autotalliin. Mitään muutakaan osoitetta en äkkiseltään kuskille osannut antaa. Vauvani oli syntyessään lähes viisikiloinen, joten noin kymmenen pakettia vaippoja oli liian pientä kokoa. Varsinkin kun lapsi taisi olla jo useamman kuukauden vanha voiton saapuessa. Lapsi osoittautui sitten hyvin herkkäihoiseksi, joka sai kyseisistä vaipoista ihottumaa ja oppi alle parivuotiaana kuivaksi niin ne loputkin vaipat jäi pääosin meillä käyttämättä. Mutta ei ne hukkaan menneet. Niitä meni sitten todella moneen muuhun perheeseen. Osan myin ja osan lahjoitin pois.



keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Juurikassiirappi pipareissa

Nyt testasin sitä itsetehtyä sokerijuurikassiirappia tositoimissa. Eli ainakin piparitaikinassa toimii!

Videosta tuli hauska, kiitos siitä lapsille. Parit nimet sieltä räjäytin ja teippasin piiloon.





tiistai 6. joulukuuta 2016

Kierrätystä kotona


Joku aika sitten tuli uudet lajitteluohjeet, jossa kerrottiin, että sekajätteet menee jatkossa polttoon ja siten energiaksi kaatopaikan sijaan ja kaikki kierrätyskelpoinen pitää tarkasti lajitella pois. Muovi kuitenkin sinne kuuluu, koska paikkakuntamme on niin pieni, ettei täällä ole Rinki-keräyspistettä. Tiedän monen tutun vievän kierrätettävät muovipakkaukset lähikaupunkien automarkettien pisteisiin. Itse en ole alkanut muovia sinne rahtaamaan, kun käynti kaupungeissa on hyvin epäsäännöllistä. Olen ajatellut, että muovien säästäminen ja kuljetus on kauhean vaivalloista. No onhan se tavallaan. Nyt on ollut tiedossa kaupunkikäyntejä ja kerran ole jo vienyt neljän viikon muovit, jotka olivat neljä kaupan muovikassillista löyhästi pakattuja pakkauksia. Huomenna olen viemässä tämän kuvan kasan. Jotenkin ajatus uusiomuovituotteista tuntuu kivemmalta kuin muovin poltto. Vaikka sekin kuulostaa paremmalta kuin se kaatopaikka. Voi olla, että muovin kerääminen taas jää kun säännöllisrt kaupunkikäynnit loppuvat. Saa nähdä.


Muuten yritän kierrättää kaikkea mahdollista. Kananmunankuoret säästän, kuivaan ja murskaan kanoille. Mummoni kuulemma teki kukkalannoitetta kananmunankuorista ja päätin kokeilla kun näin saman vinkin yhdessä fb-ryhmässä. Eli kuoret vaan laspurkkiin veteen likoamaan. Tätä lannoitetta sitten voi laimentaa kukkien kasteluveteen. Liemi haiseen kyllä aika kauhealta. Mutta laimennettuna haju ei kuitenkaan jäänyt kastelun jälkeen huoneisiin leijumaan. Sisäkasvini ovat olleet aika huonolla hoidolla ja olen huono vaihtamaan multia, joten kukat kyllä selkeästi virkistyivät. Vaikka ei tämä taida mitään parasta lannoitus aikaa ollakaan keskellä pimeintä talvea. Kiinanruusu kuitenkin päätti parit kukat tekaista! 


Kasveissani oli hirveästi kuolleita lehtiä ja yksi ilta poistin kaikki huonot lehdet. Niitä kertyi aikamoinen kasa. Ne toimittavat nyt kuivakäymälän kuivikkeen virkaa. 


Viimeaikoina perheeseen on iskenyt mandariinihimo (tai mitä klementiinejä ne nyt on ). Yritän välttää talvella kompostorin availua ja liikaa täyttämistä, se kun tahtoo jäätyä. Siksi olen kuivannut saunassa sitrushedelmien kuoret. Kirjoitin siitä täällä aiemmin. Käytän niitä sytykkeinä ja minusta ne toimii hyvin. Miehen mielestä ei toimi, eikä hän taida näitä käyttää. Hän käyttää mieluummin keräämäänsä tuohta.


Muutama sipuli oli alkanut itämään. Niitäkään ei kannata heittää suoraan kompostiin vaan ne voi laittaa joko multaan tai veteen ja jonkun ajan päästä voi leikata tuoreita sipulin varsia ruokiin. Tein tänään sipulin varsista ja kermaviilistä salaattikastiketta. Etualalla kuvassa on kiinankaalin kanta. En oikein tykkää siitä paksusta valkoisesta loppuosasta. Laitoin sen vesikuppiin ja nyt muutaman päivän päästä siinä kasvaa uusia pieniä lehtiä. Olen vaihtanut vettä, ettei mene inhottavaksi ja samalla olen huudellut kantaa muutenkin. Ei tämä ehkä kovin isoksi kasva, mutta kenties yhden salaattivoileivän tästä saa. Keräkaalia voi kasvattaa ihan samoin.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Osa 2: Sokerijuurikassiirappi


Sunnuntaina julkaisin sokerijuurikasvideon. Tässä nyt niiden jatkojalostusta.

Sato oli melko vaatimaton. Yksi sankollinen, eikä juurikkaat olleet mitään superisoja.



Kuorin ja pilkoin juurikkaat kattilaan. Keitin niitä puuhellalla parisen tuntia, kunnes olivat ihan pehmeitä. Siivilöin palaset pois ja otin keitinveden ja juurikkaista tulleen mehun talteen ja aloin keittää sitä sakeammaki. Ehkä noin tunnin päästä se sakeni siirapiksi.


Kaadoin siirapin kuumaan purkkiin. Aika reilusti yliarvioin purkin koon!


Seuraavana päivänä pehmenneet juurekset olivat jäähtyneet niin, että pystyin puristamaan niistä pyyhkeen läpi loput mehut. Jollain prässillä olisi saanut vielä tarkemmin, mutta käsinkin sain aika paljon mehua irti. Tämä liemi muuttui siirapiksi nopeammin. 

Siirappi on hyvän makuista eikä kitkerää kuten olin kuvitellut sen olevan.

Aion käyttää siirapin jouluruokiin/leivonnaisiin. 

Tätä aion tehdä jatkossakin. Ei ollut niin vaikeaa kuin olin ennalta luullut. Ensi kesänä yritän kasvattaa vähän enemmän juurikkaita.

Video aiheesta:





sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sokerijuurikasjuttuja osa 1

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa pitkään aikaan mitään. Olen tehnyt edelleen ajoittain neljää työtä ja vapaahetket vaan öllötän laiskana kotona enkä jaksa juuri mitään. Paitsi, että olen minä muutamassa tapahtumassa käynyt ja olen avoimen amk:n Tube haltuun-kurssilla. Nyt piti editoida ja julkaista video. Sain tehtyä ja palautettua materiaalin tähän tehtävään myöhässä ja lopputulos on tosi hätäinen ja rimaa hipova.

Tässä nyt teille näytille tämä video. Video liittyy siihen mitä puuhailin nyt viikonloppuna. Tein sokerijuurikassiirappia. Siirapin valmistuksesta kerron teille ensi viikolla. Mutta tässä tämä video:


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Fructolax- tuotetestaus

Sain Hopottajat suosittelumedista Frutolax- näytteitä. Ihan suoraan sanoen näiden näytteiden jakaminen on ollut minulle hiukan vaikeaa. Huomaan olevani tosi ujo ja häveliäinen ihminen, jonka on tosi vaikea kysäistä tuttavalta: "Ummettaako? Tiedän, mikä auttaa?" Tai työpaikan kahvipöydässä: "Ai onko maha kovalla? Kokeilepa tällaisia." Luontevaa tilannetta ei nyt oikein ole löytynyt. Paitsi kerran yhdelle ystävälle näytteen saatesanoin lykäsin ja jäi vähän kummallinen olo. Vielä pari "uhria" olisi mielessä.

Lapsille tätä tarjosin. Ihan tarpeeseen. Olivat kamalan epäluloisia. Ei maistunut. Ja palanen tuntui olevan liian iso lapselle. Itse maistoin ja maku on ihan ok. Muistan syöneeni Fructolaxia joskus vuosia sitten. Muistelen, että raskausaikoina oli tarvetta ja nämä olivat ihan oiva apu. Eli tuote sopii odottajille ja on luonnollinen kuituja ja hedelmiä sisältävä tuote. 

Tässä kampanjan aikana satuin kerran yhteen kauppaan ja kassalla jonossa edellä olevalla asiakkaalla oli korissaan Fructolaxia. En varmaan olisi noteerannut hänen ostostaan ilman kampanjaa. Eli näin ne tuotemerkit jää mieleen. 

Mulla olis vielä pari näytekuutiota, jos joku live-elämän tuttu haluaisi ja muut, voitte tilata omanne tästä linkistä.

Lisää Fructolaxista ja Hopottajista täällä.









lauantai 15. lokakuuta 2016

Operaatio Joulun Lapsi paketit

Seuraamassani blogissa Harmaassa torpassa on jo monta vuotta paketoitu joulupaketteja Romanian ja Moldovan lapsille.Päätin minäkin mainostaa keräystä, koska olen yhteyshenkilönä yhdellä keräyspisteellä. Olen myös itse innostunut hankkimaan lahjoja keräykselle. Täällä tietoa, kuinka pakkaat lahjan Euroopan köyhimmille lapsille. Haastan sinut mukaan operaatioon!


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Satoraportti

Tänä vuonna en ole pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, miten paljon mitäkin satoa on tullut. Mustikoita ja puolukoita oli metsisä paljon. Puutarhamarjapensaat tuottivat mukavasti. Paitsi, että sasktoonit ja marja-aroniat menivät taivaan lintujen nokkaan. Aroniaa sain yhdeltä tutulta kuitenkin. Metsävadelmia keräsimme myös, mutta metsämansikoita ei lupaavasta alusta huolimatta juuri tullut. Karhunvatukoita keräsin pitkin syksyä, mutta ne tuli syötyä sitä mukaa. Se kasvusto ei ole vielä kovin suuri. Tyrniä ja omenaa sain tuttavilta ja oma talviomenapuu tuotti kokoonsa nähden jättisadon. Kesäkurpitsoita söin monta viikkoa ja talvikurpitsoita on omaksi tarpeeksi kellarissa. Porkkanoita tuli riittävästi, perunoita ei ihan. Punajuuret eivät kasvaneet ja kaalit menivät ötököille jo heti alkuunsa, lukuunottamatta lehtikaaleja. Sipulit eivät kasvaneet tarpeeksi, mutta ostin niitä koko talven satsin rekosta. Maissi oli iloinen yllättäjä vaikka kaikki tähkät eivät ehtineet täysikasvuisiksi, minimaissit olivat makoisia nekin. Härkäpapuja on pakkasessa monta pussia ja ei niin priimaa on kuivattuna eläimille. Ne pitää ehkä rouhia jotenkin. Peltoherneet tekivät paljon palkoja ja niitä söimme sellaisenaan. Muut herneet ja pavut eivät oikein menestyneet. Kurkut ja tomaatit eivät tehneet mitään jättisatoa, mutta jotain kuitenkin. Sieniä pakastin jonkin verran ja kuivasin hiukan enemmän. Myös omenia innostuin kuivaamaaan monta purkkia. Yrttejä ehdin vain hiukan kuivata. Mutta jotakin kuitenkin. Hunajaa sain muutaman purkin, vaikka olin vasta keväällä ostanut pesän ja se parveili ja jouduin sitä jakamaan. Kanoilla oli hautomaintoa ja kahdesta isohkosta poikueesta johtuen myös lihaa on vielä tulossa. Kaneja ei tänä vuonna ollut, koska kaikki kanimme ovat uroksia, vaikka olin yhden naaraan muka hankkinut... Yksi pässi on myös tulossa pakkaseen. Kesä oli rehevä ja runsas ja satoinenkin. Ja ihmeellisesti saimme satoa vaikka ehdin tehdä pihan ja kasvimaan eteen todella vähän töiden takia. Heinäkuussahan tein neljää eri osa-aikahommaa... mikä oli kyllä hiukan hullua ja kuluttavaa. Sain toki pitkästä aikaa "normaalia" palkkaa, mutta se tuntui menevän siihen, että kaikenlaista kallista hajosi ja jouduimme ostamaan ja korjaamaan niitä.

Tässä satoaiheinen video:


maanantai 10. lokakuuta 2016

Syksyinen lintupaisti

Meillä oli kaksi vanhaa viiriäistä, jotka vielä tänä kesänä munivat. Olivat jo useamman talven yli eläneet ja luulen, että ne eivät enää olisi olleet kovin pitkäikäisiä. Niinpä minusta tuntui, että pääsen helpommalla kun en enää tuo niitä sisälle pannuhuoneeseen talveksi. Näiden kaverithan ovat kuolleet jo aiemmin. Ensin ajattelin, että teurastan ne kissoille kun niissä on niin tavattoman vähän syömistä, mutta meillä oli eilen myös tapaturmaisesti vammautunut kananpoika, jonka jouduin hätäteurastamaan ja siinähän ne samalla tuli käsiteltyä viiriäisetkin. Kananpoikakin oli vielä vähän pieni niin nyt sain pataan vähän enemmän täytettä. 

Ruuan ohje:

Kuori 2 porkkanaa, 1 keltajuuri (keltainen punajuuri siis), yksi sipuli ja kaksi valkosipulin kynttä. Pilko ne ja laita pataan kahden viiriäisen ja yhden kananpojan kanssa. Lisäksi pilkoin joukkoon yhden nahistuneen tomaatin ja kolme nahistunutta omenaa. Lisäksi maustepippuria, suolaa ja loraus oliiviöljyä sekä chunky salsa purkin jämät huuhdeltuna vedellä. Vielä vettä hiukan. Paistoin aluksi 200 asteessa ja sitten vähän vähensin lämpöä. Olisiko olleet noin pari-kolme tuntia uunissa. 



Kuva puhukoon puolestaan oliko hyvää.


Kananpoika oli muuten puoliksi silkkikana ja sillä oli sininen nahka. Se näytti aika epämiellyttävältä ja epäilin jopa voikohan sen syödä. Laitoin ystävälle viestin ja hän vakuutti itse joskus syöneensä ja olevansa hengissä. Google ei osannut vastata kysymykseeni silkkikanan syötävyydestä :-D 
Pääsin kuitenkin asian yli ja ihan maittavaahan tuosta ruuasta tuli.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Arjen pikaruokaa: kurpitapaistos


Olen viimeisen parin kuukauden ajan syönyt samaa ruokaa monta kertaa viikossa. Kesäkurpitsakausi on ollut pitkä ja olen paistanut sitä pannulla.

Pohja on aina sama: voita, oliiviöljyä, kurpitsaa, sipulia, suolaa.

Sen joukkoon pääsee sitä mitä milloinkin on: sieniä, kaalia, lehtikaalia, porkkanoita ohuina siivuina, herneitä, papuja, tuoreita yrttejä. Usein laitan ihan viimeiseksi sekaan mansikkapinaatin "marjoja". Jostain syystä perhe ei osaa syödä tätä, mutta saanpahan syödä koko pannullisen itse.

Olen innostunut ilmaisista kuvankäsittelysovelluksista. Tuntuu niinkuin osaisi jotain kun lätkii kuvia noihin valmiisiin pohjiin :-D

Kolmessa ylimmässä kuvassa paistosta. Ihan ylimmässä lisukkeena friteerattuja kurpitsan kukkia ja keskellä porkkanaraastetta ja minimaisseja. Omat maissit siis jäivät pääasiassa pieniksi, mutta ei se estä niiden syömistä. 

Alhaalla talvikurpitsasatoni. Ei kovin suuri, mutta useampi kymmenen kiloa riittää minulle, talon ainoalle kurpitsan syöjälle, ihan hyvin. Pitää taas piilottaa sitä johonkin.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Säilöntää: kesäkurpitsa-sitruunahillo & omena-tyrnihillo


Olen ollut aika hiljaa blogissa, koska olen ollut töissä ja tehnyt säilöntäjuttuja.
Olen innostunut kuivauksesta. Olen kuivannut omenaa ja sieniä. Ihan vähän mustatorvisieniä ja hiukan enemmän suppilovahveroita ja eniten sikurirouskuja, joka on sieni, jonka opin tunnistamaan tänä syksynä. Ihana sikurin tai curryn tuoksuinen pieni rousku, jota ei tarvitse ryöpätä.

Säilykekurkkuja sain sadosta vain vähän, mutta tyhjää pärempi sekin.


Tänään korjasin pois kurpitsat ja löysin vielä vähän minikurkkuja säilöttäväksi.

Tein kesäkurpitsa-sitruunahilloa:

N. 4l kesäkurpitsakuutioita
4 sitruunaa kuorittuna (siemenet pois) 
4 kirpeää omenaa.
8 dl hillosokeria.

Keitin aineksia pienessä vesimäärässä jonkin aikaa, lisäsin hillosokerin. Hienonsin sauvasekoittimella ja kuumensin sen jälkeen hetken. Tölkitin kuumennettuihin purkkeihin. Keitetyt kannet päälle.

Sitruunan kuoret laitoin tölkkiin ja etikkaa päälle. Annetaan tekeytyä. Siitä pitäisi tulla puhdistuainetta kodin siivoukseen.

Aiemmin tein myös tyrni-omenahilloa:

Litra tyrniä. Lisätään hiukan vettä. Kiehautetaan. Siivilöidään kuoret ja siemenet pois.
Lisätään tyrnimehuun reilu 4l kuorittuja omena lohkoja. Kuumennetaan, että omena alkaa pehmetä. Joukkoon kilo tavallista sokeria. Soseutetaan sauvasekoittimella. Tölkitetään.

Minulla olisi paljon kuvia sadosta. Jospa saisin kirjoitettua lisää loppuviikolla.



lauantai 3. syyskuuta 2016

Norjalaiset uudisraivaajat Areenassa

Yhtenä aamuna olimme oikeastaan jo myöhässä töistä ja päiväkodista kun aamupikkukakkosen jälkeen tuli tällainen ohjelma. Ei ehditty katsoa, mutta tiesin alun perusteella, että tähän on palattava illalla. Ihana fiilistelyohjelma norjalaisesta pariskunnasta joka asui metsässä itsetekemässään majassa. Ohjelma on jo muutaman vuoden vanha, liekö tyypit enää asuu metsässä. En tiedä olisiko tuosta loppuelämän kodiksi, mutta jännittävä vaihtoehto edes. Olisi ihana rakentaa tuollainen asumus omaan metsään tai rannalle. Inspiroivaa.


tiistai 30. elokuuta 2016

Sienisysteemit kaipailee rahoitusta

Olen nyt niin kovin innostunut sieniasioista, että jaampa teille tiedon, että Helsieni etsii joukkorahoitusta. Lisää tietoä löytyy täältä. Joukko rahoitus on minulle aika vieras juttu, mutta siitäkin lisää tuosta samasta linkistä, joka vie Joukon Voiman sivuille. En siis itse henkilökohtaisesti tunne näitä Helsienen ihmisiä, enkä ole tehnyt mitään mainostusdiiliä, kunhan vain innostuin. Vinkkinä kaikille sienifirmoille, mainostan sieniä erityisen mieluusti.


maanantai 29. elokuuta 2016

"Mitähän mä oon taas tilannut?"

Viime viikolla tuli postin ilmoitus kirjeestä joka ei ollut mahtunut laatikkoon. En yhtään muistanut tilanneeni mitään. Joskus on käynyt niinkin, etten muista pakettia hakiessa, mitä siellä voisi olla. Lähinnä jotain keväthuumassa tilattuja siemeniä niistä on löytynyt. Mutta tällä kertaa en ollut tilannut vaan voittanut! Olin kevätmessuilla osallistunut kotiseutuni palvelukyselyyn ja arvontaan. Olin voittanut Heikkilän yrttitilan kasvismausteen. Olen jo useamman viikon syönyt melkein päivittäin kurpitsa-kantarellipaistosta, jossa on vaihtelevasti muita kasviksia ja tämäkin mauste toimii siinä hyvin.


lauantai 13. elokuuta 2016

Uusi logo

Olin eilen pojan kanssa Helsingissä Tubeconissa ja siellä putkahti ajatus siitä, että minulla pitäisi olla oma logo näillä kanavillani. Tai siis oikeastaan juuri tämä logo tuli mieleen. Siinä on iso M niinkuin mammukka. Se on myös vähän kuin anarkistimerkki. En ole anarkisti perinteisessä mielessä, mutta Arjen Anarkisti olen. Arkeni ei aina noudata ihan niitä kaikkein sovinnaisimpia kaavoja, eikä mikään ole ihan niin nökönuukaa ja säännönmukaista. Tutut saattavat löytää logosta myös viitteen live-persoonaani :) (Minusta ei ehkä olisi graafikoksi...)


p.s. Jos vain jaksan kerron myöhemmin retkestä pojan kanssa. Meillä oli oikein mukavaa.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Sienijuttua mun lemppari tv-sarjassa...

...joka ei valitettavasti näy Suomessa. Ja ikävä kyllä Nat geo tv appia ei voi edes ladata täällä. Sarjan kolmannen kauden uudet jaksot ovat juuri menossa  rapakon takana, mutta edellisiä kausia löytyy jo helposti yuotubesta. Mun lempparit on Tony ja Amelia ja heidän permakulttuuripiha ja off grid talo rinteessä. Ne on niin ihania kaikkine eläimineen, mehiläisineen ja kasveineen... mun idolit! Nyt kyllä romantisoin ihan liikaa :-D

Mutta tämä pätkä näkyy ja muita tällasia pieniä. (Ja facessa voi seurata sarjaa sivujen kautta, jos kiinnostaa.) Tässä videossa Amelia näyttää kunka tekee teetä silkkivyökäävästä. Käävästä lisää suomeksi täällä, Jaakko Halmetojan sivulla. Luulen nähneeni näitä, vaikkeivat kai kovin yleisiä Suomessa olekaan. Ainakin tiedän nyt pitää silmäni auki kantosienien ja -kääpien kanssa.

Tänään söin ihan tuttuja ja tavallisia mustatorvisieniä, joita monen vuoden tauon jälkeen on putkahtanut niiden vakkaripaikkaan.


Mustatorvisienomuhennos

Torvisieniä muutama desi.
Kesäkurpitsaa kymmenen sentin pätkä pilkottuna.
Pieni sipuli.
Paistetaan pannulla voissa ja oliiviöljyssä.
Loraus kermaa ja neljä lusikallista kylmää aamukahvia.
Suolaa ja mustapippuria.

Lisänä perunaa, viiriäisen munia, salaattia ja tomaattia.

Melkein kaikki takapihalta.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Vielä ehtii Hilduriin



Juvan keskustassa, aivan 14-tien reunalla, on viehättävä keltainen puutalo nimeltä Hilduri. Siellä on tänä kesänä ollut näyttely Pitsiä ja pellavaa. Näyttelyyn kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Itselleni oli yllätys, että pitsiä voi tehdä todella monin eri tavoin. Pellava on myös kiinnostavaa. Mummoni ja äitini ovat sitä kasvattaneet ja valmistaneet ihan pyyhkeiksi, lakanoiksi ja liinoiksi asti. 

Näyttelyn lisäksi Hildurin vintillä on kirppis, jossa hinnat ovat mielestäni varsin kohtuulliset ja tarjonta monipuolista. 

Talon alakerrassa on kahvio, jota on pyöritetty paikallisten järjestöjen toimesta. Joka viikon tuotto menee aina johonkin hyvään tarkoitukseen. Kahviossa on myös taidokkaita käsitöitä myynnissä. 

Vielä tällä ja ensi viikolla ehdit käydä. Paikka on auki ma-pe klo 10-16 ja la klo 10-14.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kasvimaavideo. Taas.

Tein kasvimaasta videon. Tein siihen hienoja efektejäkin, mutta sitten se olikin liian pitkä julkaistavaksi vivavideona ilmaiseksi. Joten tämä on nyt ihan leikkaamaton. Mua hävettä sekasotku ja rikkaruohot. Huomaako, että olen puuhaillut kaikkea muuta kasvimaan kustannuksella? Minä huomaan.


Kirja-arvio: Luonnon suuri ruoka-aitta

"Kuka voisi vastustaa erämaan kutsua? Kun sitoo vaelluskengät jalkaan ja lähtee maastoon patikoimaan, metsälle tai kalastamaan, eväsreppu täydentyy matkan varrella. Vastapyydetty kala paistuu nuotiolla, marjoista saa lisäenergiaa ja sieniä on ahmittavaksi asti, kun nälkä ilmoittaa itsestään raittiissa ulkoilmassa.
Luonnon suuri ruoka-aitta -kirjassa Börje Salming esittelee parhaita luonnonantimista valmistettavia ruokalajeja, joissa hyödynnetään riistaa, kalaa ja paljon sieniä, juureksia ja marjoja. Puhtaista raaka-aineista valmistetut alkupalat, pääruoat, leivonnaiset, mehut ja hillot tehdään ja tarjoillaan reippaalla pohjoisen otteella. Tunnelman takaavat Bruno Ehrsin ainutlaatuiset valokuvat Lapin maisemista.
Pitkän jääkiekkouran tehnyt Börje Salming on aito ulkoilmaihminen. Luonnosta hän hakee voimaa, siellä hän nollaa ajatuksensa ja lataa akkujaan. Salming rakastaa karua, villiä ja koskematota luontoa, eikä hän tiedä avotunturia parempaa luksusravintolaa. ”Oli hienoa tulla valituksi ensimmäisenä ruotsalaisena NHL:n Hockey Hall of Fameen. Silti olen kokenut osan kaikkein parhaista elämyksistäni ylhäällä tunturissa”, kertoo Salming."





Sain arvosteltavaksi Börje Salmingin kirjan Luonnon suuri ruoka-aitta, Eränkävijän parhaat reseptit. Odotin nimen perusteella innostuvani kirjasta, mutta koska emme syö juurikaan riistaa, niin tämä kirja ei ollut ihan meidän keittiön tuleva hitti. Lopussa oli myös marjaruokien ohjeita, mutta minusta mennään kyllä aika rimaa hipoen, jos resepteissä on mm. mustikkasoppa, vispipuuro ja puolukkasurvos.Puolukkachutneyta kyllä voisin chutneyn ystävänä kokeilla.

Kirjassa on paljon hienoja maisema kuvia ja se toimii myös hyvin fiilistelykirjana. Kirjan kuvia katsellessa voi pieni retkeilyinnostus nostaa päätään.

Lievästä pettymyksestä huolimatta kokeilin jo yhtä ohjetta. Mesiangervomehua villiyrttien ystävänä oli pakko testata. Mehu tehdään käsittääkseni samoin kuin esim. horsmankkajuoma. Samoin teimme yrttikurssilla juomaa pihjalanlehdistä. Sokeria ohjeeseen tulee kyllä ihan älyttömästi. Ohjeesta poiketen minun juomassani ei ole kanelin makua, koska kanelitankoja ei ollut, enkä sitten uistanut niitä ostaakaan. Vaikka aikomus oli. Ihan hyvän makuista. Minusta maku muistuttaa paljon Sprite- limua. Jos meillä olisi vielä hiilihapotuskone, laittaisin vähän kuplia. Mehu on tiivistettä ja tulee laimentaa. Laitoin mehut pakkaseen ja ajattelin sitten flunssakaudella nautiskella. Mesiangervollahan on kipua lievittäviä ominaisuuksia. Asperiiniallergisten ei pidä tätä mehua naukkailla, koska mesiangervossa on salisyylihappoa. Eikä tätä juomaa kannata jokapäiväiseen käyttöön ottaa myöskään. En tiedä tuleeko tätä tehtyä tulevina kesinä, mutta tulipahan kokeiltua. Miehen mielestä maku oli ihan hirveän paha. Itse tykkäsin. Mutta runsas sitruunahappo hiukan kutittaa kurkkua.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Rotkossa


Kävimme viime viikonloppuna Orinoron rotkossa Leppävirralla. Meillä on ollut jo useampana kesänä aikomus mennä käymään siellä, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Kuvissa paikka on näyttänyt tosi hienolta, mutta oikeasti se on vielä paljon hienompi. Kuvissa tai videoissa ei pysty kertomaan paikan vaikuttavuutta. Päivä jolloin kävimme oli hiukan sateinen, mutta emme oikestaan kastuneet. Sateinen päivä oli hieno valinta, koska paikka oli yhtä vesiputousta. Satumaisen lumoavaa!


Paikoin näimme lakkoja ja kämmeköitä.


Pitkospuut olivat hiukan liukkaat, mutta tekipähän retkestä jännittävämmän.


Lähde, joka oli nyt myös vesiputous.


Nuorimmaisella retkeilijällä kastui sukka. Kumisaapas jäi liejuun ja seuraavalla askeleella tietysti jalassa oli pelkkä sukka. Mutta nuotiolla se kuivui hyvin. Rotkon lähellä on hyvä nuotiopaikka, jossa on puut valmiina odottamassa laavulla. Vieraskirjakaapissa oli myös tulitikkuja. Mutta kaiken varalta suosittelen ottamaan mukaan tulitikut, sytykkeitä ja vessapaperia.

Lisää tietoa täältä.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Sienistä

Olen innostunut sienistä. Olen aina poiminut niitä ja tykkään niitä syödä. Joskus vuosia sitten ostin herkkusienen kasvatuslaatikon ja tänä keväänä kasvatin sieniä kahvinporoissa. Sienten viljely olisi tosi mielenkiintoista ja perehtymisen arvoista.

Jokin aika sitten luin tällaisen blogitekstin ja siinä on minusta loistavati kerrottu, miksi sienet ovat tärkeitä! Hetkiä Hertalla on muutenkin tosi ihana permakulttuurista kertova puutarhablogi.

Sieni-innostuksesta ja mielenkiinnosta kävin tänään myös Juvan tryffelikeskuksen avoimissa ovissa. Niitä on joka perjantai touko-elokuussa klo 12-13. Kannattaa vierailla! Ensi keväänä kuulemma tulee myyntiin myös tammen taimia, joissa on tryffeliymppi. Kovasti houkuttelee ostamaan sellaisen tai pari. Ne vaativat hoitoa ja maan kunnostamista sopivaksi ph:ltaan. Hapan maa ei käy. Eli pihaan ne meillä pitäisi hankkia, ei metsään. Jännittävää, että tryffelit kasvaa myös Suomessa. Jopa villinä!

Pihaan ja metsään voisi ajatella jonkinlaisia sieniviljelmiä. Pitää perehtyä aiheeseen lisää.


PS. Eilen keräsimme ensimmäiset kantarellit. 

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kotieläinpiha Wanha Kievari

Kävimme tänään ensivierailulla ystäväperheemme kotieläinpihalla. Paikka on ihanan kotoisa ja siellä nähtävät eläimet eivät ole niitä ihan joka päivä vastaan tulevia. Sisätiloissa ihmettelimme mm. kotiloita, erilaisia isoja eksoottisia hyönteisiä, käärmettä, marsuja, gerbiilejä, kaneja ja ihan kaikkia en taida edes muistaa. Ulkona tepasteli värikäs joukko kanoja ja valloittava vuohiperhe. Heillä on myös kirppari ja pihalla saa syödä oma eväitä ja grilliäkin voi käyttää, jos haluaa viettää kunnon piknikin. Kahvilatoimintaa paikassa ei ole, mutta ihan lähellä 14-tien varressa on kesäkahvila, josta saa alueella kuuluisia lörtsyjä.

Jos liikut Etelä-Savossa ja varsinkin Juva-Rantasalmi-Sulkava-Savonlinna välillä, kannattaa pistäytyä. Minusta kannattaa tukea paikallista pientä perheyrittäjyyttä, eikä aina vain suuria ketjuja.

Eläimiä pääsee katsomaan joka päivä 10-18 välisenä aikana. Pääsymaksu on 5 euroa / henkilö.
Pääsylippu on henkilökohtainen ja voimassa koko loppukesän. Alle 3 - vuotiaat ja henkilökohtaiset avustajat ilmaiseksi. Osoite: Tunnilantie 23, Rantasalmi.

Facebook-sivulle TÄSTÄ.



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Viis virkaa ja kuus nälkää

Vai miten se vanha sanonta menikään?  Olen yllättäin eriskummallisessa tilanteessa, jossa minulla on neljä eri hommaa ja kolme eri työnantajaa. Olen tainnut joskus mainita, että minulla on puolikas päivätyö. Työ on minulle kutsumus ja olin ehkä jonkinlaisen downshiftaushuuman vaukutuspiirissä työn vastaanottaessani. Edellinen työni oli kokonainen, mutta naapurikunnassa ja työpäivät venyivät minulla sekä lapsilla matkoineen ja hoitopaikkalenkkeineen kymmentuntisiksi. Mutta todellisuudessa puolikas työ on myös puolikas palkka ja työkkärissä en ole. Pitkä tarina. Saatoin ehkä selittää siitä joskus. Yritän vältellä virastoja ja lomakkeita. Tai siis ne saavat minut hermostumaan. Enkä tajua sellaisia lainkaan.

Nyt olen kuitenkin viimeiset kaksi viikkoa ollut töissä täysillä tunneilla. Itseasiassa pari viikkoa ilman yhtään kokonaista vapaapäivää, vajaita päiviä on pari ollut. Ihan hullua tämäkin, eikä olisi mahdollista, jos mies ei olisi lomalla ja lasten kanssa kotona. Pitemmän päälle tämä kyllä ajaisi uupumukseen ja kalenterin hallinta olisi mahdotonta. Näkökulmaa työelämään tässä kyllä saa. On kuukausipalkkaa, tuntipalkkaa ja vuokratyötä. On työtä ihmisten kanssa ja työtä, jossa pitää saada tuotteita valmiiksi mahdollisimman hyvin, mutta nopeasti. On vajaita päiviä ja on ylitöitä. On töitä, jossa tarvitsee tehdä vain mitä käsketään ja parempi ettei sooloile. Ja toisessa työssä pitää itse melkein keksiä se mitä tehdään ja etsiä ne jotka tekevät sen mitä olin suunnitellut. Minusta on tullut sekatyöhenkilö. Siksi en ole jaksanut päivittää tänne mitään. Pihahommatkin on minun osaltani retuperällä. Miehen projektit tosin etenevät.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kesäloman viimemetrit

Ihan ensin kiitos kaikille, jotka kommentoivat blogiini. Kiitos teille. Kommenttien voimalla jaksaa kirjoitella lisää. Ja anteeksi, jos en aina vastaa niihin. En saa aikaiseksi tai ehdi. Mutta se ei tarkoita sitä, etten olisi lukenut kommenttiasi tai arvostaisi sitä. Luen ne kaikki AINA. Itse luen monen vakikommentoijan blogia säännöllisesti, olen vaan hirveän huono kirjoittamaan kommentteja.

Kesäloma alkaa olla käsitelty tältä vuodelta. Pidin sen kesäkuussa. Oli mukavaa kun sai tehdä puutarhahommia. Mutta olisin voinut ehkä olla ahkerampikin, mutta niinhän se aina on. Kesälomallani kaksi lapsistamme sairasti vesirokon. Ja mehiläisparvi karkasi naapurin savupiippuun. Nämä aiheuttivat ylimääräistä harmia, mutta onneksi tapahtuivat loman aikana kun kerran olivat tapahtuakseen. Nyt niitä asioita ehti hoitaa kunnolla vailla tunnetta, että on väärässä paikassa. Mielelläni jatkaisin vielä tätä kotona lorvailua, mutta ei kai se auta.

Yhdestä saavutuksesta olen erityisen ylpeä. Olin ajatellut viime kesänä maalata ulkosaunan pukuhuoneen ja minulla oli maalikin ostettu. Nyt se tapahtui, vuoden viiveellä. Lasten avustuksella maalasin uhannuksen aaton aattona. Tila siistiytyi muutenkin kun roudasin kaiken ylimääräisen pois ja tilalle tuli peili seinälle, koristeeksi veljeni pelastama pyykkilauta ja hylly, jossa on vanha pullo ja karkeasti veistettyjä lestejä pari kappaletta. Varastoista kaivoin puhtaan maton ja verhon. Jospa sisustusinto tarttuisi myös talon huoneisiin... ei ole vahvinta aluettani.


Metsämansikkakausi tuli avattua ja yksi rasiallinen on jo pakkasessakin. Mustikat on jo paikoin kypsiä. Se on ihmeellistä se!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...