keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kaniinin nahan muokkaus


Pitkään mietin, että voinko kirjoittaa tästä. Syystä tai toisesta aiheet kuten lihakanien kasvattaminen tai eläinten turkkien käyttäminen herättävät suurta paheksuntaa ja vastareaktioita. Jopa niissä ihmisissä, jotka syövät lihaa. Ja jopa niissä ihmisissä, jotka saattavat ulkomailla syödäkin kanin lihaa paikallisena herkkuna tai katsoa tv:stä kuinka julkkiskokki kyseistä lihaa valmistaa. Ja niissäkin, joiden kotoa saattaa löytyä esim. lampaantalja lapsen pulkasta tai lehmännahka lattialta.

Olen vähän huono ottamaan kritiikkiä, koska minusta olisi paljon kivempaa olla aina kiva ja mukava ihmisten silmissä. En jaksa vääntää aina omista mielipiteistäni, koska pääsee helpommalla kun on hiljaa. En myöskään kerro ihmisille pitäväni tällaista blogia, kun pääsee helpommalla kun ei tarvitse selittää omaa elämäntapaansa. Luulkoot, että olen melko tavallinen. Mutta kaiken tämän uhallakin olen nyt kirjoittamassa kaniinin nahan muokkauksesta, kuten Sotavuosien konsteja ja korvikkeita- kirjani otsikossaan asian ilmaisee. Kirjan ohjetta en nyt tähän kirjoita, koska en toiminut sen ohjeen mukaan vaan ohjeen, jonka löysin netistä ja vaikutti minusta yksinkertaisemmalta.

Laitan tähän ensin kuvan valmiista tuotteesta. Se on aivan ihanan pehmeä ja pörröinen. En tiedä mihin sitä voisi käyttää... Istuintyynynä? Lämmittää mukavasti kylmällä tuolilla. Vauvanukkeleikeissä "lampaantaljana"?
Koska olen aloittelija, tulos ei ole ihan ammattilaistasoa. Toisella puolella nahassa on reikiä ja se ei ole niin pehmeä kuin voisi olla, joten tästä ei oikein voi ommella mitään. Kani oli osaksi angoraa ja osaksi sekarotuista sukua. Siksi karva on niin valtava pörröinen.






Muokkaus ohje, miten menettelin:

Leikkasin tuppeen nyljetyn nahkan auki mahan puolelta.
Poistin rasvan, jota ei juuri ollutkaan.
Laitoin nahkat viileään sanomalehden päälle karvapuoli alaspäin.
Sirottelin reilun kerroksen (reilu sentti) karkeaa merisuolaa päälle.
Nahkat kuivuivat suolassa noin viikon. En vaihtanut suolaa välillä, koska se näytti ja tuoksui ihan raikkaalta. (Käytetyn suolan pystyy säästämään ja kuivattamaan ja käyttämään uudestaan.)
Kun nahka on selvästi kuiva, poistetaan kaikki suola.





Liotusvesi kahdelle nahkalle:
12 litraa haaleaa vettä
100 g suolaa
140 g alunaa (apteekista)

Anna nahkojen liota yön yli.
Seuraavana päivänä poista kalvot, voit käyttää apuna tylsää veistä, mutta varovasti, nahka repeää helposti. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja sormivoimia. Suolaliuos on aika voimakasta, kannattaa käyttää ohuita kumihanskoja.
Valmistaa uusi kylpyvesi, ja anna nahkojen liota jälleen yön yli.
Seuraavana päivänä huuhtele varovasti karvapuoli, väännä varovasti kuivaksi ja aseta verkon päälle ilmavaan paikkaan karvapuoli alaspäin, sirottele kerros vehnäjauhoja nahalle.
Anna nahan levätä päivä tai kaksi. Ravista jauhot pois ja aloita nahan muokkaus pehmeäksi, rullaamalla sitä pyöreän kalikan päällä, leipomalla ja hieromalla.
Mitä enemmän jaksat muokata sitä hienomman nahan saat.
(suoralainaus kaniharrastaja foorumilta)



Mies kävi ostamassa alunan. Apteekin täti oli kysynyt, mihin se tulee. Oli vastannut vaan, että vaimo tekee jotain nahkahommia. Apteekin täti muistutti, että tätä ei sitten voi syödä :D Vaikka on sillä kuulemma, joskus säilötty punajuuria. Niin se täti sanoi. En tiedä. Mielenkiintoista.

No nahkojen kanssa tein suurin piirtein juuri noin. Paitsi, että liotuksen jälkeen nahkat vehnäjauhoineen kuivuivat liian kauan. Menivät aika korpuiksi ja olin pulassa sikäli, että tummempi nahka halkesi puoliksi muokatessa. Se on muuten muokattu, mutta ei ole huvittanut siistiä ja harjata sitä... En kuitenkaan heittänyt sitä pois. Katsotaan keksinkö sille jotain.

Tässä tausta puoli. Siinä näkyy nyljettäessä tulleita reikiä ja se, ettei reunat ole ihan tasaiset. Tässä vaiheessa nahkapuolta on muokattu puunuijalla ja puulastalla hankaamalla ja hieromalla. Karvapuoli on harjattu puhtaaksi vehnäjauhoista, heinäroskista ja liotuksessa synyneistä takuista. Joitakin kohtia hieman siistin saksilla. Harjaamiseen käytin tavallista pöytähaarukkaa ja se toimi hyvin. Nahkapuoli ei ole kovin pehmeä. muistuttaa paikoin enemmän leivinpaperia kuin nahkaa. Niin ohutta se on ja paikoin ratisevaa, mutta ei kuitenkaan halkeile. Ei kovin hyvä, mutta onpahan itse tehty. Mitään ei opi tekemään, jos ei koskaan harjoittele ja tuskin kukaan on seppä syntyessään. En tiedä jatkuuko tämä harrastus. Aika näyttää.



P.S. MasterChefissä oli ollut kanin käsittelyä. En jaksoa nähnyt, mutta se löytyy Ruudusta. Kiitos vinkistä Kikkailija! Jos nyt vertaa, miten itse homman tein, niin olen kyllä kaukana ammattilaisesta. Tosin tilanne oli muutenkin vähän toisenlainen. Eli oma pupu ei ollut vielä jäykistynyt kuolon kankeuteen, enkä nylkenyt tasolla. Enkä suolistanut ennen nylkemistä, koska kyseessä oli paaaljon pitkävillaisempi yksilö ja jos olisin mennyt mahan aukaisemaan, niin kaikki karvat ja haituvat olisivat olleet lihassa kiinni. Eli meikäläisen pupu riippui jaloista. Tein viillot jalkoihin niinkuin tuokin setä ohjelmassa, ja nyljin tuppeen, kuten olen nähnyt lampaalle tehtävän. Vasta sitten suolistin. En uskaltanut ihan noin vaan vetää nahkaa, vaan puukolla avitin ja siksi tuossa nahkassa on nyt noita reikiä. En tiedä olisiko nahka ihan noin irronnutkaan ihan tuoreeltaan.





Täytyypä myöhemmin postata ruuan valmistuksesta saman eläimen tiimoilta.

14 kommenttia:

  1. Kuin hienoa! Sitten kun olet tosi etevä niin voit tehdä kanipipon ;)

    Jostain muistan lukeneeni että sen nahka puolen voi myös kevyesti öljytä, olisko ollut oliiviöljyn ja jonkun sekoitus? Pehmentää sitä myös.

    Nytpä muistankin että kaniharrastajien foorumilla on useampi lihakani keskustelu ketju ja siellä on myös tuo sama nahan muokkaus ohje! :)

    VastaaPoista
  2. Moikka,

    Sulta löytyy kyllä taitoa hommaan kuin hommaan! Hienoa, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa:).

    Hyvää ystävänpäivää Mammukka:)!

    T:Anne

    VastaaPoista
  3. Eve: siellähän tuo ohje taisi ollakin :) Parkitsemis- ja muokkausohjeita myös täällä: http://wikikko.info/wiki/Parkitseminen

    ja

    http://wikikko.info/wiki/Nahan_muokkaus

    Tuota rasvausta ajattelin, mutta sitä sopivaaa luonnonmukaista rasvaa jäin miettimään, ettei ala haista eltaantuneelta, kuten kerran rasvatessani yhtä vanhaa puista huonekalua... Mietin, että sekoittaisin mehiläisvahaa vähän kookosöljyyn. Luulen, että saattaisi toimia. Ehkä kokeilen ensin siihen haljenneeseen taljaan.

    Kiitos Anne :) samoin sinulle!

    VastaaPoista
  4. Minä olen vähän keskimailla sen kaninlihan kanssa. Luultavasti sen takia että olen yli puolet elämästäni ollut lemmikkikanin omistaja. Olen minä kerran kaninlihaa syönnyt, kun en tiennyt kun vasta jälkikäteen mitä se oli. Maukasta se kuitenkin oli :D Kanitalja on kyllä ihan ok juttu, mutta en itselleni sitä hankkisi. Mittailin silmilläni aamulla meidän pientä reilun puolentoistakiloista pupua ja totesin että ei siitä kyllä paistia saa :D Itse ajattelen että kun lihaa syön niin pitää koko eläin hyötykäyttää, eikä vaan niin kuin monet nykyihmiset ajattelevat että fileet ruoaksi ja muut roskiin. Haaveena on koti jossa voisi pitää eläimiä (lampaita, vuohia, kanoja) ja olen lukenut jo jonkun verran kotiteurastuksesta.

    VastaaPoista
  5. Kirppu, sepä tässä vähän vaikeaa olikin alkuun kun on aluksi ollut kaneja, jotka ovat vain lemmikkejä. Nämä olivat kuitenkin kasvatettu siten poikasesta asti, että en alkanut ajatella niitä lemmikkeinä vaan kotieläimina. Kaiken varalta kielsin perhettä antamasta niille nimiä, koska en jotenkin halunnut siten kiintyä niihin. Kun näiden emo on hankittu, emon myyjä on tiennyt, että saatetaan teettää sillä poikasia hyötykäyttöön. En hankkisi lemmikkikania ja söisi sitä. Enkä hankkisi siitoskaneja tai lihakaneja keromatta myyjälle, mikä kaneja saattaa odottaa. Jos asia ei ole myyjälle ok, en ota sellaisia kaneja. Eikä se myyjä varmasti myisikään! Ja minusta toisten arvoja pitää kunnioittaa vaikkei aina ihan samaa mieltä olisikaan. Näiden poikasten emo saa kyllä kuolla vanhuuteen aikanaan, se kyllä tuntuu liian läheiseltä.

    Ja juu, olen samaa mieltä, jos eläimiä kasvattaa syötäväksi, niistä ei saisi mennä hukkaan muuta kuin henki. No joo, oikeasti vaatisi aika paljon perehtymistä, jos haluaisi käyttää ihan kaiken niin kuin ennen vanhaan.

    VastaaPoista
  6. Todella upean kanin turkki! Siitä saa vaikka mitä ihanaa. Oli tosiaan mainio veto (näitkö jakson?) kun suomen masterchefe kokit pääsivät yhdessä jaksossa valmistamaan kaninlihasta ruokaa!!! Ottivatkohan lie turkit talteen... ; )

    VastaaPoista
  7. Kiitos Kikkailija! Tuo turkki on kuin pumpulia. Tämä kanin nahkakokeilu oli ihan innostava, ehkä jatkan harrastusta. Ja kiitos tuosta ohjelmavinkistä! Laitoin linkin, josta jakson kohdan voi katsoa.

    VastaaPoista
  8. Kirjoitit "ettei ala haista eltaantuneelta, kuten kerran rasvatessani yhtä vanhaa puista huonekalua... Mietin, että sekoittaisin mehiläisvahaa vähän kookosöljyyn. Luulen, että saattaisi toimia."

    Minä en ymmärrä yhtään mitään nahan käsittelystä, mutta öljyistä jonkin verran. Esimerkiksi puiseen leikkuulautaan ehdottomasti kaikkein paras öljykäsittely on parafiiniöljy, koskapa mineraaliöljynä se ei eltaannu eikä kuivu (=hapetu) ja kovetu. Mietin, josko sama parafiiniöljy voisi toimia myös nahkaan? Jos joskus teet kokeiluja, niin käsittele joku nahkapala parafiiniöljylläkin ihan vertailun vuoksi. Olisi ihan kiinnostavaa joskus lukea mikä öljy toimii ja mikä ei.

    VastaaPoista
  9. Kiitos vinkistä. Minä taas en noista öljyistä ymmärrä juurikaan. Mietin lähinnä vain niitä öljyjä mitä kotoa jo löytyy. En ole saanut aikaiseksi kokeilla vielä mitään. Näin minulle usein käy. Moni asia jää vain roikkumaan. Joko ajan puutteen takia, kun on jotain tärkeämpää tekemistä tai sitten ei vaan saa aloitettua... Parafiiniöljy, nyt se on korvan takana muistissa :)

    VastaaPoista
  10. Hei! Ollaan kasvatettu lihakaneja muutama vuosi, ja noin päin mekin tehdään: jaloista roikkumaan, sitten nyljetään ja viimeksi suolistetaan. Nylkeminen onnistuu ainakin nuorella kanilla helposti ihan vetämällä, kun ei ota päätä eikä tassuja mukaan. Ei tarvitse paljon puukolla auttaa.

    En ole itse muokannut nahkoja, koska ne eivät meidän nuorilla patakaneilla ole vielä ihan parhaimmillaan. Rupesi kuitenkin sen verran haaskaus harmittamaan, että tarjosin niitä jälkikoirien kouluttajille, ja hyvin kelpasi! Takaisinpäin tuli viinipullo :)

    VastaaPoista
  11. Mä en oo uskaltanut vaan vetää sitä nahkaa. Mutta ehkä ensi kerralla sitten uskallan vähän ronskimmin. Kiitos neuvosta.

    Ei tämäkään nahka ihan parhain mahdollinen ole, mutta tulipahan kokeiltua. Ja olihan tuo vähän turhan kauniskin kompostiin heitettäväksi. Meillä ei sitä koiraa ole. Tai no veljellä on, mutta niillä tulee kaikkia omiakin tähteitä sille.

    VastaaPoista
  12. Veikkaan, että luonto säästyisi paljolta jos jokaisella omakotitalolaisella olisi lihakaneja takapihalla eikä rahaa menisi sikojen ja nautojen tehdastuotantoon. Itse olisin todella halukas kokeilemaan, mutta lähipiirin asenteet ovat erittäin vastahankaiset juurikin tuon lemmikkileiman takia.

    VastaaPoista
  13. Meillä on onneksi lähipiiri niin maalaisia, että asia ei onneksi herättänyt niin suurta tyrmäystä kuin aluksi otaksuin. Ihan joka paikassa en kyllä tästä asiasta huutele ihan varmuuden vuoksi. En jaksa selittää ja perustella. Pääsen helpommalla.

    VastaaPoista
  14. Kiitos hyvästä ohjeesta.. :) Minulla on supiturkki työnalla. nyt ollaan jo loppusuoralla eli nyt pitäs alkaa muokkaamaan turkista..
    T.Jarza

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...