sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sadonkorjuu jatkuu

 Kuluneella viikolla olen yrittänyt tyhjentää kasvimaata. Ainakin sellaiset kasvit pois, jotka ovat arkoja kylmälle. Tässä on os kurpitsoistani, niitä tuli noin pari kottikärryllistä. Isoimmatkaan eivät ole mitään superjättiläisiä, koska alkoivat kasvaa hedelmää melko myöhään, mutta kiitos pitkän kesän, sain runsaan kurpitsasadon. Ja minusta on kivempi, että on monta kohtuullisen kokoista kurpitsaa kuin yksi jättiläinen. Osan näistä vien kellariin, osan olen antanut pois ja osalla tehnyt vaihtokauppaa. Moni on halunnut koristekurpitsoita. Itse en niistä niin välitä. Meillä on aina sellainen kaaos, että turha sitä on koristella :D
Viimeiset avomaan kurkut. Keräsin kaikkein pienimmätkin ja tein minisuolakurkkuja.

Siemeniä olen kerännyt jonkin verran. Tässä tattaria, vihanneskrassia ja punajuurta. Myös porkkanan siemeniä sain. Siinä en ole aiemmin onnistunut. Minulla on jemmassa myös palsternakan, kaurajuuren, korianterin, paprikan, chilin, tomaatin, orvokin yms. siemeniä. Kuivaan monet kasvit varsineen tai siemenkotineen ja säästän myös ne hukkaan menevät osat kaneille talviherkuiksi. Samoin yrteistä, jotka olen kuivannut, säästän ovat varret eläimille.

Viimeisiä papuja; ruusu- ja härkäpapua sekä violetteja herneitä. Keitin ja pakastin. Vajaa litra papuja ja vajaa 10 litraa kuoria. Lampaat ja vuohi söi nämä "roskat".

Porkkanat ja perunat on kellarissa. Kaalit, lantut ja purjot vielä maassa.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Shoppailusta

Tässä on mun uudet lempipaidat. Löysin pari viikkoa sitten kirppikseltä. Ja tiedän kyllä. Ne on miesten kalsaripaitoja. Mutta eihän se haittaa kun ne on niin mukavia päällä, kuin toinen iho. Ja kauniita kuin mitkä ;) Kauneushan on katsojan silmässä, eikö? Ja jos pidät niitä rumina, niin sanompa sinulle sitten, että rumat ne vaatteilla koreilee :D Ja testasin männä viikolla, että kestääkö itsetunto käydä ihmisten ilmoilla pappapaidassa ja kestihän se. Ihan sujuvasti tuli ostokset paikallisessa osulassa hoidettua.

Mutta shoppailusta. Kyllä minäkin shoppailen. Paikallinen työttömien kirppis on minulle se heikko paikka. Siellä tulee käytyä usein ja tuskin koskaan poistun tyhjin käsin. Tosin kyllä minä usein sinne tavaraa vien takaisin päinkin. Lähikaupungin kierrätyskeskus on myös toinen heikkopaikkani, mutta käyn siellä ehkä 3 kertaa vuodessa, joten tuskin syytä huoleen. Toisen lähikaupungin Fidat on myös lemppareitani. Käyn mieluiten hyväntekeväisyyskirppiksillä, koska siellä on hinnat kohdillaan ja joskus voi saada ylläreitä ilmaiseksikin. Sellaiset kirpparit, joissa ihmiset itse myyvät, eivät ihan niin paljon vetoa ostosvaistoihini. Toki joskus käyn niillä, jos tarvitsee vaikka etsiä lapsille jotain tiettyä. Lapsille ostan harvoin kirpputoreiltakaan, koska me olemme sellainen jonkinsortin vaatteiden loppusijoituspaikka johon tutut dumppaavat pienet vaatteensa. Ja olen ikionnellinen niistä kasseista! Kierrätän aina eteenpäin kaiken mitä ei tarvita.

Lempivaatteet käytämme tosi loppuun. Niitä myös paikataan ja korjataan ja lopulta niistä saattaa tulla rättejä, matonkudetta tai paikkoja ja varaosia. Osa poltetaan alakerran uunissa, jos on luonnonkuitua. Niistäkin yritän poistaa napit, kuminauhat ynnä muut sellaiset pois.

Vaatemakuni saattaa olla hieman outo. Tykkään retrosta, mutta tyylini voi vaihdella hyvinkin paljon. Tykkään myös "hippivaatteista" ja etnovatteista. Minua ei haittaa vaikka vaatteessa olisi kulumisen merkkejä, nyppyjä tai muita käytössä tulleita vikoja. Arvostan kyllä laatua Saatan ostaa myös jotain kalliihkoa uutta, jos tiedän voivani käyttää vaatetta vuosia. Tai, että vaatteen voi kierrättää useammalle lapselle.

Nämä aatokset putkahtivat mieleeni kun luin HS:n jutun. Kannattaa lukea, pistää miettimään.

Aiemmin tällä viikolla eräs kommentoija oli jättänyt myös samaan aiheeseen liittyvän linkin: http://nyt.fi/20130913-himoshoppaaja-piti-nytille-ostospaeivaekirjaa-perusviikolla-paloi-500-euroa/
Ei minulla vaan ole laittaa 800 euroa kuussa shoppailuun. No eipä minulla ole sellaista summaa mihinkään, kun palkka miinus lasten hoitomaksut ovat vähemmän kuin tuo 800 euroa... Mutta ajatella meillä, kuitenkin eletään ihan onnellista ja rikasta elämää :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Syyskuun eksotiikkaa

Yin Yang- tarhapapuni ovat nyt valmiita kerättäviksi. Muut papuni eivät sitten itäneetkään, lukuunottamatta härkäpapuja. Niin ja ruusupapuja. Ruusupavut ovat ihan hirveän reheviä ja niissä on aivan mahdottomasti palkoja. Jos jollakin on hyviä vinkkejä niiden hyödyntämiseen, niitä otetaan vastaan. Palkoineen niitä ei kannata käyttää, koska palot ovat kuituiset, mutta muistaakseni itse pavut ovat ihan maukkaita keitettyinä. Kaikki pavuthan pitää keittää, ettei tule vatsan väänteitä. Mutta takaisin Yin Yang- papuihin. Tilasin niitä keväällä Exotic Gardenista, josta olen useampana keväänä tilannut joitain erikoisuuksia. Rakastan kokeilla kaikkea uutta! Keitin osan näistä pavuista ja osan jätin siemeneksi kuivumaan. Osa on vielä kasvimaalla kasvamassa, koska nuorin lapsi meinasi karata kun oli kasvimaalla ja piti lähteä perään. Sipuliina-neidistä on tullut ihan hirveä menijä ja on kyllä ehdottomasti vilkkain lapseni. Ryökäle kiipesi eilen poikien kerrossänkyyn tikkaita pitkin. Pystysuoria tikkaita. Ei pojista kumpikaan olisi osannut tehdä moista 1,5-vuotiaana.
Lähti taas vähän ajatus harhailemaan. Mutta siis Yin Yangit olivat hyvänmakuisia. Pavulta maistui :)

Edit. 20.9. En eilen muistanutkaan kertoa tuon yläkuvan koisoista, jotka on tuossa papujen alapuolella. Vasemmalla isompi hedelmä on ananaskirsikka ja oikeanpuoleinen pienempi on mansikkakoiso. Aion jatkossakin laittaa näitä kasvamaan kasvihuoneeseen tai ainakin mansikkakoisoa. Se on tehnyt melko paljon hedelmiä tänä kesänä, on helppo kasvattaa ja maistuu hyvältä. Ananaskirsikka kasvoi enemmän vartta kuin hedelmiä, vaikka poistin siitä varkaita välillä kun rehotti ihan liikaakin. Ananaskirsikka on kirpeämpi kuin mansikkakoiso. Isäntä eikä pojat tykänneet mausta, mutta minä ja Sipuli olemme näitä syöneet.
 Nettikaupan sivuilla ja siemen pussissa pavut olivat selkeän mustavalkoisia ja muistaakseni kylvämäni siemenpavutkin olivat. Kaikkein kypsimmissä paloissa oli kaikkein tummimmat pavut ja luulen, että väri tummenee, jos pavut kuivaa.
 Tätä vähän ihmettelin. Meillä juhannusruusu kukkii toisella kierroksella.
Tässä viime tai toissa keväänä saamani äitienpäiväruusu. Sekin alkoi kukkimaan tosi myöhään. Nämä ruusukuvat on siis tältä viikolta, syyskuun puolivälistä.


Kaalimaani, joka ehti lähestulkoon kuolla keskikesällä kuivuuteen ja sitten ötököihin. Mäntysupavesi ei paljon auttanut. Tuossa autotallin takana on vaahtera ja siinä linnun pönttö. Minusta siinä pesi leppälintu, joka sitten haki kaaleista ötököitä ja vei pönttöön. Keittiön ikkunasta aina lintua katselin ja kiittelin. Ihmeellistä, miten lintu autttaa kun niitä auttaa :)
Iso osa noista kaaleista on pelkkiä isoja lehtiä vailla varsinaista sisältöä, mutta keräkaaleja on kymmenkunta. painoltaan ehkä keskimäärin puolikiloisia. Yhden kaalilaatikon tein eilen. Omaa kaalia, sipulia, lampaan jauhelihaa, porkkanaa, oreganoa ja katajan marjoja. Kaupan aineita vain ohraryynit, siirappi, suola, pippuri, meirami ja yksi laakerin lehti. Perhe ei oikein innostunut ruuasta, paitsi Artisokka, joka tykkää kaalilaatikosta. Minulle tuli laatikosta vatsa kipeäksi. Taitaa kaali olla satunnaisesti syötynä liian vahvaa minulle :( Tässä postauksessa on muuten kuva samasta kaalimaasta reilu kuukausi sitten. Ja jos lämpimän puolella säät pysyvät, kaalit kyllä vielä kasvavat. 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ketsuppia

Päätin kokeilla ketsupin tekemistä. Olen usein miettinyt asiaa, mutta aina se on johonkin tyssännyt. Omia tomaatteja meillä ei ole niin paljon, että niistä keittäisin. Minulla pitäisi olla ammattimainen tomaattiviljelmä, että saisin niin paljon tomaatteja, että niistä riittäisi säilöntään asti. Kaikki menevät kyllä raakana ihan samantien mitä tulee. Nyt K-marketissa oli Puolalaisia tomaatteja 50 senttiä kilo ja ajattelin kilohinnan olevan niin edullinen, että ei edes paljon harmittaisi, jos ketsuppi ei sitten onnistuisi tai muistuisikaan. Kotimaisia tomaatteja ostan silloin kun ostan, mutta tässä tapauksessa päätin livetä, koska tuskin ne ostamani ketsupinkaan tomaatit on suomalaisia. Ja lopputulos on varmasti puhtaampi ja aidompi kuin kaupan ketsupissa. Meillä lapset on ketsuppikoukussa, hävettää myöntää, myös puolitoistavuotias. Vähän varauksella perhe tähän suhtautui, mutta minusta lopputulos oli onnistunut. Oma arvioni on, että yhtä pahaa kuin kaupankin tavara. En ollenkaan ole ketsupin ystävä. Hyi, yäk! Esikoinen ja kuopus maistoivat ja ihan hyvältä vaikutti. Keskimmäinen ei suostunut maistamaan. Ainakaan vielä. Ohjeen löysin vanhasta Yhteishyvän Ruoka-lehdestä. Minusta niissä on hyviä ja toimivia ohjeita.

Kahdesta kilosta tomaatteja tätä keittelin. Paprikan korvasin omilla punaisilla chileillä. Sipuli, valkosipuli ja basilika olivat myös omaa tuotantoa.

Ketsuppi:

1 kg tomaatteja
2 punaista paprikaa (1 chili)
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
4 ruokalusikallista tomaattisosetta (1 pikkupurkki)
1 ja puoli dl ruokosokeria (luomu)
1 dl punaviinietikkaa
2 tl basilikaa ( tuoreenapakastettuja lehtiä)
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta (jauhetta)

Halkaise tomaatit ja poista kova kanta. Pilko ainekset kattilaan. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä tunti miedolla lämmöllä tunti. Sekoita ja vahdi, ettei kiehu liikaa ja pala pohjaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Säilö kuumana kuumennettuihin purkkeihin/pulloihin ja sulje heti. Säilyy viileässä kuukausia.
Itse aina kuumennan puhtaat lasipurkit uunissa ( 100, enemmänkin saattaa olla, astetta min. 15 min.) ja keitän kannet ja korkit (n. 10 min) . Täytän aina tölkit ja pullot piri pintaan ja suljen heti kuumana. Jäähtyessään purkkiin/pulloon tulee tyhjiö, eikä siellä pöpöt muhi tai homeet juhli.
Säilöntä kannattaa tehdä kunnolla ja huolellisesti, muuten koko työ on turhaa ajan ja ainesten hukkaa.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Paprikoita ja kesäkurpitsapikkelssiä

 En muista, että koskaan vielä olisin onnistunut kasvattamaan kypsiä makeita paprikoita kasvihuoneessa. Chilejä olen ja joskus tuonut paprikat ruukkuineen päivineen sisälle kypsymään. Nyt onnisti. Olen kehittynyt tai sitten oli vaan hyvä kesä. Tai hyvä mäihä tällä kertaa :D Tuon "mustan" paprikan lajiketta en muista, täytyy katsoa löydänkö siemen pussin vielä jostakin. Siitä oli mahdoton sanoa päällepäin, oliko se raaka vai kypsä, koska on ollut koko ajan tumma ja kasvanut jo viikkojen ajan. Nyt kasvu näytti pysähtyneen ja luulin paprikan olevan kypsä. Se oli vihreä sisältä ja vihreän paprikan makuinen. En tiedä kuuluiko sen ollakin sellainen. Ihan hyvältä maistui kuitenkin leivällä. Punainen paprika on kasvatettu marketin unkarilaisesta makeasta suippopaprikasta. Olisko ollut joku plussatarjousostos. Tuota ei olla vielä maistettu, mutta se ainakin on kypsä. Kasviin jäi vielä 3 raakiletta. Jos ilma viilenee kannan ruukun sisälle.

(Edit 11.9. Löysin siemenpussit ja paprikan nimi on Purple Beauty. Pitkulainen tomaatti on San Marzano, pienet punaiset ovat Red Pear- lajiketta, violetti tomaatti on Black Cherry ja tuo "ryppyinen" on ehkä Costoluto fiorentino. Seassa on myös avomaakurkku ja viiriäisen muna :D) 

On ihana hengailla pihalla korin kanssa ja poimia sinne ruokaa. Voi olla vähän niinkuin heräteostoksilla omalla takapihalla. Eikä tarvitse edes lompakkoa mukaan :D
Ihan äsken, olisiko tunti sitten, tein kesäkurpitsapikkelsiä. Edellisessä postauksessa oli kuva kesäkurpitsoistani. Tein pikkelssin siitä pyöreästä, pallon muotoisesta. Kurpitsaa leikatessa en ollut aivan varma, onko se kurpitsa vai kesäkurpitsa. Lehdistä ja kuoresta olin vähän epäillyt kesäkurpitsaksi ja oikeassa olin. Minulla on vielä kasvimaalla pari jalkapallon kokoista ja muutama pienempi. Sipuli luuli kai meloniksi ja pyysi saada palan. Ja tyttöhän söi ison palan ihan raakana, hyvällä ruokahalulla. Artisokka syö meillä keltaisia kurpitsoita raakana. Minulle ei raakana maistu oikein kumpikaan.

Päivällä etsin kaikki keittokirjani ja reseptini läpi, että löytäisin pikkelssin ohjeen. Nopeampi olisi kai avata kone ja kooklettaa, mutta periaatteesta en avaa konetta päivisin, koska jumitan sitten surffailemaan ihan epäolennaisuuksiin. Löysin Yhteishyvän Ruoka-lehden numeron 8.11, jossa oli seuraava ohje:

1kg kesäkurpitsaa
500g sipulia

Mausteliemi

2dl väkiviinaetikkaa
1dl vettä
3dl sokeria
1rkl suolaa
2tl sinapinsiemeniä

Raasta sipuli ja kesäkurpitsa, josta on poistettu pehmeä sisus.
Kiehauta kattilassa mausteliemi.
Lisää raasteet liemeen ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 15min.
Säilö puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin.
Säilytä kylmässä.


Helppoa. Mausta en vielä tiedä.

Kuten kuvasta näkyy, yhdessä purkissa pilkistää kurkkuja. Yksi tölkki jäi vajaaksi ja siihen jäi eniten lientä. Viipaloin pari pestyä avomaan kurkkua liemen sekaan. Täytyy ehkä syödä tuo purkki ensin pois. Pikkelssin ja suolakurkun risteytys. Yritän aina toimia niin, että mikään ei mene hukkaan. Joskus se poikii hulluja kokeiluja. Joskus ne onnistuu, joskus ei. Tämä todennäköisesti onnistuu.


Ai niin. En ole koskaan muistanut toivottaa ketään lukijaa tervetulleeksi tai muutenkaan ketään erityisesti huomioinut. Nyt huomasin, että minulla on 40 lukijaa. Wau! Aika huikeaa, että ketään kiinnostaa jorinani :) Kiva kun luette :) Jättäkäähän myös merkkiä itsestänne tuonne kommentteihin joskus. Tosin ymmärrän hyvin, jos ette kommentoi, koska tiedän itsekin, ettei aina jaksa, ehdi, keksi mitään sanomista jne. Seuraan monia blogeja ja käyn lukemassa juttuja, mutta silti melko harvoin kommentoin mitään. Ei vaan saa aikaiseksi.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Remonttisiivousta ja sadonkorjuuta

 Tänään esikoisella oli koulupäivä vaikka olikin lauantai. Saatoin hänet taksille ja kävin samalla 15 minuutin sieniretkellä. Suppilovahverotkin ovat näköjään nousseet.
 Kesäkurpitsoista on tullut huomaamatta suuria. Niiden sato jäi aika myöhäiseksi. Nyt täytyy alkaa kaivella erilaisia reseptejä. Mitähän näistä tekisi? Meillä on sähköuuni rikki, joten en taida nyt kovin mitään leipoa, ellei viilene niin, että jaksaisin lämmittää puu-uunin.
 Yleisön pyynnöstä, kuvia kesällä remontoiduista tiloista. Tänään vasta sain aikaiseksi siivota kunnolla. Imuroitua perusteellisesti ja pestyä ikkunat ja raivailla muutenkin. Kesken tilat ovat vieläkin sikäli, että hyllyjä ja järkeviä säilytyshuonekaluja puuttuu, mutta niitä saattaa puuttua vielä vuosien päästä.... Asiolla on tapana jäädä roikkumaan. Varastokopperossa on yksi hylly ja lamppu. Siitä on hyvä aloittaa. Huomaa hieno ovenkahva. Se on isännän liiteristä löytämä puinen pahka tai joku vastaava.
Kopperon sisältä otettu kuva "lasitettuun" huoneeseen. Siitä on huomaamatta tullutkin pyykkihuone.

 Ja lasihuoneesta näkymä kopperoon päin.
 Ja ulkokuva samoista tiloista. Lasihuoneen sisälle jäi toisen alakerran kammarin ikkuna. Äärimmäisenä vasemmalla eläinhuoneen ovi. Ylhäällä vasemmalla kaksi ikkunaa ovat toisen kylmän eteisen ikkunat. Eteinen lähinnä varastotilana, koska emme kulje siitä juuri koskaan. Oikean puoleiset ikkunat ovat olohuoneen ikkunoita.
 Pyykkipojan kokoinen isäntä niittää eläimille heinää :D Vasemmalla retropaita arkeologisilta kaivauksilta huussikanalan takaa, jossa kävimme poikien kanssa metallinpaljastimen kanssa kaivelemassa. Ei tänään vaan jo viime viikolla. Tai saattoi se olla jo aiemmin. Ajan taju heittää kun kesä vain jatkuu ja jatkuu...Siellä huussin takana on ollut kai joskus tunkio, koska sieltä löytyi tämä paidan riekale ja pari tyhjää kosmetiikka tuubia jostain 60-70-luvuilta sekä nappi.
 Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen :D
 Eläinkomerosta. Tämä huone ei ole suuren suuri. Nyt siellä asuu isäpupu, kaksi viiriäistä sekä vasemmalla 4 kaninpoikaa, joille täytyy pian etsiä suuremmat ympyrät. Sain juuri häkit siivottua ja huoneen lattian, niin oli kiva ottaa kuva. Kantokopan takana on vielä pienen säilytyskomeron ovi. Tänne kaavailin kanoja, mutta tuntuu, että tämä on nyt niin uusi ja siisti, että hennooko sitä kanoilla sotkettaa... Pitää miettiä. Huomaa pikku kanien hieno matala maja, jonka katolla ne tällä kertaa nököttävät. Meillä meni rikki kissankantokoppa. Pohjaosa on kuitenkin ehjä, joten jätin sen jemmaan. Nyt huomasin, että sen kun kumoaa ylösalaisin, siitä saa kaneille kopin. Älä ikinä heitä mitään pois :D Toki sen rikkoontuneen yläosan hävitin.
Ja lopuksi söimme koko perhe ja mummo grillimakkaraa ulkona.
Mukava ja puuhakas päivä :)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Älä huoli

Mä oon nyt tässä jo aika kauan ruikuttanut kurjuuttani. Mikään ei ole suoranaisesti muuttunut elämässä, mutta minulla on paljon parempi mieli ja sellaisia yllättäviä ilon pilkahduksia on tulvahdellut eri puolilta. Olen ollut niin hirmuisen vakuuttunut siitä, että kukaan ei tykkää, kukaan ei välitä ja että olen ihan surkea ja huono ihminen. Oikeasti on aika itsekästä juuttua tähän itsesääliin, koska siinä samalla kyllä tulen lytänneeksi kaikki läheiset, jotka ihan taatusti minusta välittävät ja minä en sitä välittämistä ota vastaan.

Ne ilon pilkahdukset ovat olleet nyt sellaisia, että minut on yllätetty ihan täysin, monta kertaaa tällä viikolla. Ihmiset, jotka ovat yllättäneet, eivät edes ole minun lähipiiriäni, eivätkä tasan tarkkaan tiedä mitään viime aikojen kurjuudestani. Elämä on todella ylläreitä täynnä ja olen hyvin kiitollisin mielin. Olen ollut alkuviikon töissä ja minulle tuotiin töihin pussillinen piirakoita. Vastapaistettuja karjalanpiirakoita ja sanottiin, että ole hyvä, tässä sinulle, hyvää ruokahalua. Ihanaa! Iltapäivällä eräs toinen rouva oli paistanut munkkeja vartavasten perheelleni. Uskomatonta! Nämä ihmiset tuskin tajusivat itse kuinka merkityksellisen teon tekivät. Samoin viime aikoina olen saanut useilta eri ihmisiltä omenoita. Osa perheelle, osa eläimille. Jopa melko vieraat ihmiset ovat niitä antaneet. Eilen äitini kertoi, että minun pitäisi ottaa yhteyttä erääseen rouvaan jolla olisi vaatteita meidän esikoiselle. Olen parin kuukauden aikana saanut lapsille vaatteita viidestä eri perheestä! Siinä on toki ihan hirmuisesti liikaa meille, mutta kaikki ovat sanoneet, että anna eteenpäin, jos en jotain tarvitse ja niinpä olen antanut niitä eteenpäin ainakin neljään eri perheeseen. Hyvä kiertää :) Minulla on tosi siunattu olo siitä, että tällaisia ihmisiä on putkahdellut juuri nyt kun itsellä on ollut oman pään kanssa tosi vaikeaa. Tuli vaan jotenkin mieleen tässä yhteydessä, että yhdessä Kirjassahan sanotaan, että ei kannata huolehtia huomispäivästä. Ei siitä mitä söisi tai millä itsensä vaatettaisi. Esimerkkiä voisi katsoa taivaan linnuista ja kedon kukista, ei nekään turhia murehdi. Tällaiselle krooniselle murehtijalle ja huolehtijalle tässä oli melkoinen opetus :) Asiolla on taipumus järjestyä!

Yksittäinen ilahduksen aihe on myös se, että isäntä toi minulle sunnuntai iltana muovikassillisen taulakääpiä. Aion kuivata ne hyttyssavuiksi ja mehiläissavuttimen polttoaineeksi. Käävät on omasta metsästä :) Ja eilen ilahduin ihan suunnattomasti kun käväisin kaupungissa työasioissa ja ehdin pikaisesti piipahtaa yhdellä hyväntekeväisyyskirppiksellä. Löysin sieltä jotain mitä olen kauan etsiskellyt. Itselleni sopivat lapikkaat. Nyt on talvikenkäasiakin järjestyksessä! Jos ensi talvena näet jossakin naisen lapikkaissa, se saattaa olla minä ;) Ne on sellaiset ihan perinteiset vaaleanruskeaa nahkaa, made in Finland. Lapset sanoivat, että äitillä on joulupukin kengät :D

Kiitollisin mielin tänään. Toivottavasti huomennakin :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Usein sitä ennen ajatteli
että jos olisi ollut toisin
jo lapsuudesta alkaen.
Jo syntymässä.
Jo ennen syntymää.

Vaan olisiko mikään
paremmin?
Olisin eri ihminen.
Elänyt eri elämän.
En olisikaan tämä. Minä.

En istuisi nyt tässä
auringon hyväiltävänä
kädessä tämä kukka
             pieni ihme
             maailmankokoinen
en osaisi ihastella
en rakastaa tätä hetkeä.

Ja sinä siinä-
missä olisitkaan

Maaria Leinonen




En tiedä tuosta Maariasta yhtään mitään, mutta epäilen, että sillä on ollut mun sukulaispää.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...