lauantai 31. maaliskuuta 2012

Siemenperunoita

Hain tänään postista jo aiemmin tilaamani blue congo- perunat. En ole koskaan ennen kasvattanut niitä ja ymmärtääkseni ne ovat vähän vaativampia kuin perusperunat. Aiemmin olemme kasvattaneet ihan tavallisia timoja, pitoja ja sen tyylisiä pottuja. Mutta kokeillaan nyt vähän muutakin. Tuossa isommassa säkissä on viime viikolla torilta ostamiani timo-siemenperunoita. Olin aikoinut käydä ihan puutarhamyymälästä siemenperunoita, mutta sattumalta huomasin ne torikauppiaat. Sangossa pikku pussissa on muutama matilda, jotka myös aion istuttaa. Monena keväänä ollaan istutettu omista edellisvuotisista perunoista perunamaa, mutta viime syksyiset perunat oli niin huonoja, että niitä juuri ja juuri kehtasi syödä. Muusia olen niistä tehnyt. Katsotaan joudutaanko kääntämään nurmikosta uutta perunamaata näille...

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kasvua; kukkia ja taimia

Minulla on monta vuotta vanha joulutähti, olisiko ehkä viisi vuotias, ainakin. Se on kyllä viherkasviksi aika ruma, se on harva ja pienilehtinen, mutta pidän siitä kuitenkin. Joka vuosi kevätpäiväntasauksen aikaan se palkitsee vaivannäköni tekemällä sentin ja parin mittaisia pikkuruisia punaisia lehtiä. Muistaakseni luin jostakin, että se on päiväntasaajan kasvi ja vaatii kukkiakseen yhtä pitkän valoisan ja pimeän ajan. Nuo punaiset lehdethän eivät ole terälehtiä vaan vaatimattoman kukinnon ympärillä olevia punaisia lehtiä. Punaisia lehtiä saisi aikaan myös keinotekoisesti säätelemällä valon määrää, mutta eipä minulla ole intoa alkaa kukittaa sitä millään lisävaloilla joulun aikaan. Riittää, että se ilahduttaa keväällä.

Tomaatit on koulittu ja ovat jo hyvällä mallilla, chilit ja paprikat odottavat koulintaa edelleen. Tässä muutama päivä sitten itäneet purjot ja tsinniat. Nyt ovat jo saaneet seurakseen sitruunaruohon ja viidakkokurkun pikkuiset alut. Myös poikien orvokit ovat itäneet. Sekä yllätys-yllätys kokeellinen maapähkinäni on itänyt. Tilasin sen siemeniä tai siis pähkinöitä exotic-gardenista. Ruokakaupan pähkinät eivät idä.
Tomaatin taimia annoin myös äidille ja yhdelle ystävälle. Aina niitä tulee yli oman tarpeen vaikka yrittää kylvää vain vähän.
Niin ja poikien rairuohot ovat jo monta senttiä pitkiä. Nuorempi ilahtui eilen: "Äiti! Tuu kattomaan! Mun rikkaruohot kasvaa!"

Pojan huoneessa kukkii pelakuu. Kurkottelee kohti lumikinoksia :) Nämä ovat useamman vuoden vanhoja, alunperin ihan vaan kesäkukiksi ostettuja, mutta tykkäävät talvehtia näköjään pojan huoneen ikkunalaudalla. Olen keväisin ottanut niistä uusia pistokkaita, kun muuten kasvavat tällaisiksi hojokeiksi, mutta nyt tänä vuonna rupesivat kukkimaan, niin eihän niitä uskalla mennä leikkelemään.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Omenasoseessa paistettua possua

Osaksi sunnuntaipäivällistä paistoin palan possun ulkofileetä. Tämä on viimekesän kesäpossustamme. Otin lauantaina lihan ja omanasoseen sulamaan. Illalla laitoin lihan paistoastiaan ja lihan pintaan lorauksen oliiviöljyä ja omenaviinietikkaa sekä suolaa ja pippuria. Sitten lisäsin vuokaan vielä omenasoseen ja pistin marinoitumaan yöksi jääkaappiin. Nostin vuuan aamulla lämpenemään ja sen jälkeen paistoin lihan 150 asteessa pari-kolme tuntia. Kun liha oli kypsää lisäsin omenasoseen joukkoon vielä kolme sipulia renkaina, voissa kuullotettuina sekä nokareen voita. Ukkojen mielestä liha oli herkullista, mutta vierastivat omenakastiketta. Minusta omenakastikkeesta tuli niin ihanan makuista!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Traktorin ulkoilutusta

Tämä nyt ehkä vähän on periaatteitani vastaan, että pojilla on tällainen "pikku lelu" Värhi-minitraktori. Kun en nyt ihan hirveästi innostu kaikista bensahärveleistä. Oikeastaan kiitos ja kunnia tämän vekottimen hankinnasta kuuluu poikien enolle. Ja onhan se toisaalta ihan hauska ja kun vielä omassa lapsuuden kodissani oli samanlainen. Isäni hankki meille sellaisen jostakin käytettynä ja veli sillä enemmänkin ajeli ja väsäili isän kanssa joitain "työkoneitakin". Tämä ei ole se enää sama kone, mutta samanlainen. Nuorempi poika ei vielä ajele tällä, mutta vanhempi ajelee isän valvonnassa pellolla tai tässä omalla tiellä, joka on loppu päässä oikeastaan vaan metsätie. Jotain pieniä hommia yritetään myös pojalla teettää. On ajanut puita liiteristä/liiteriin tai vaikka perunoita kasvimaalta. Viime viikolla montaa päivää ohitsemme ajeli hakerekkoja. Haketuspaikan ympäristöön yleensä lentää irtohaketta jonkin verran ja tänä aamuna kävimme tuolla pojan kärrillä hakemassa sitä tienpientareelle tippunutta haketta kompostikuivikkeeksi. Vähän aikaa mennessä pikkuveli istui kärrissä, mutta tuo kelkka oli sitä varten, että isä sitten veti pienempää poikaa siinä. Traktori kulkee hidasta aikuisen kävelyvauhtia ja isä aina kävelee varmuuden vuoksi vierellä. Isä ei nyt ole kuvassa, koska ei halua esiintyä täällä.

Kuiviketta.

Pikkusiskokin oli mukana. Ensimmäinen kerta kun ei itkenyt vaunuissa. Tähän asti vaunuilut ovat olleet hirmuista huutoa ja siksi onkin nukuttu vain sisällä. Mutta jospa se tästä pikkuhiljaa.

Ja lounas maistui ulkoilun jälkeen. Lihapullia, pinaatti-perunamuussia, porkkanaraastetta ja idätettyjä mung-papuja. Muussi oli kuulemma pahaa, joka ukko oli samaa mieltä. Minusta maistui ihan tavalliselta. Luulen, että olivat ennakkoluuloisia värin takia...

torstai 22. maaliskuuta 2012

Köyhiä ritareita

Minä en oikeastaan koskaan tee pullaa, ehkä pari kertaa vuodessa. Vaikka pojat tykkäisivät siitä ihan tosi paljon. Pullan tekeminen on minusta jotenkin vaivalloista ja mieluummin teen sitten vaikka sämpylöitä. Ja taitaa ne sämpylät olla hivenen terveellisempiäkin kuin valkoinen vehnäpulla. Ja sämpylöihin voi upottaa vaikka mitä; puuroa, raasteita, keitinliemiä, siemeniä jne.  Mummo tuo joskus pojille pullaa. Tänään paistoin iltapalaksi mummon pullasta köyhiä ritareita. Liotin pullapaloja hetken maidossa ja paistoin palat sitten voissa. Söimme itse tehdyn mansikka- ja viinimarjahillon kanssa. Lisäksi omaa marjamehua.  
Tein myös luumusoppaa. Ostin tänään kaksi pussia luumuja, kun vatsa vaatii niitä. Mutta paha moka, ostin kaupan omaa halpamerkkiä. Olivat kaupan kaikkein halvimmat kuivatut luumut, mutta ne oli ihan tosi pahoja. Ajattelin, että jos ne menisi sopassa rusinoiden kanssa, mutta ei ne oikein hyviä ole siinäkään. Kyllä minä tuon sopan pystyn syömään, mutta luulen kuitenkin, että joudun heittämään sen toisen luumupussin pois. Ei enää ikinä halpoja luumuja.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Taimia ja viherkasveja

Ei ehkä kaikkein kauneinta sisustuksen kannalta, eikä muutenkaan käytännöllistä, mutta taimemme kasvavat makuuhuoneessa, koska siellä on tällainen iso ikkuna (oikeasti ovi, joka vie ei-mihinkään, tekemättömälle parvekkeelle) Tuo varastohylly on tänä keväänä ostettu ja tarkoitus purkaa sitten keväämmällä ja kasata taas uudelleen ensi keväänä. En tiedä onko makkarissa hyväksi hengittää mullan tuoksua, varsinkin kun saan helposti poskiontelutulehduksia, mutta toistaiseksi mitään oireita ei ole ollut. (Nuo "kennot", joissa kasvatan, ovat muuten lego-joulukalenterien sisältä otetut muovilokerot)

Makkarissamme on toinenkin hyvä ikkuna. Nurkassa on ikkunat kahteen suuntaan. Tässä kasvaa viherkasveja, mutta kunhan taimipurkit lisääntyvät koulimesen myötä, täytyy näitä siirtää muualle ja laittaa taimia tähänkin. Olohuoneessa on myös lisää kasveja, mutta olohuoneen siisteys on siinä jamassa, että otanpa kuvia joku toinen päivä :D Eipähän siinä tietysti ole muuta kuin lasten leikit kesken, mutta en nyt kuitenkaan ala kuvailla kaikkia rojukasojamme... Vähän huonoja kuvia näistä tuli, mutta olkoon.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Akkauatra eli sahra

Monta kesää isäntä on puhunut, että pitäisi hommata akkauatra, mutta jostain syystä se on aina jäänyt hommaamatta. Nyt hän oli sitten tilannut sellaisen paikalliseen rautakauppaan. Maksoi noin sadan euron verran eli minusta aika kohtuullinen sijoitus. Nyt luulisi perunan istutuksen onnituvan ja voisihan tuota kokeilla miten onnistuisi tuon meidän pikkuisen kasvimaapläntin kyntäminen tuolla vekottimella. Kuvan uatra on vielä kahdessa osassa ja pitää ruuveilla laittaa tuo toinen kahva vielä kiinni. Vehje siis toimii niin, että toinen työntää ja toinen vetää ja niin maahan syntyy vako. Tähän asti ainoat maanmuokkausvälineemme ovat olleet lapio, harava ja hara. Jyrsimestäkin on puhuttu joskus, mutta olemme hylänneet ajatuksen. Turhaa polttoaineen kulutusta ja luultavasti se vaan saisi juolavehnän leviämään rajahdysmäisesti maalla, kun juuret pilkkoutuisivat pienemmiksi pätkiksi. Emme ole myrkyttäneet juolaa, vaan aina käsin kitkeneet. Ja käsin kitkemällä sitä ei kyllä saa ihan kokonaan pois varmaan ikinä. Ainakaan minun kärsivällisyys  ei siihen riitä.

Edit. 20.5. 2012 Tämä on ollut ihan loistava työväline kun olemme kääntäneet kasvimaan. Miksi ihmeessä emme hankkineet tätä aiemmin! Perunan teimme uuteen maahan joka oli vielä vähän kovempaa ja paakkuisempaa kuin vanha kasvimaamme. Siinä aatra ei kulkenut ihan yhtä hyvin, mutta ihan kelvollisesti saimme myös perunan maahan.

Kylvöhommia

Olen nyt kylvänyt tomaatit, paprikat/chilit, latva-artisokat, purjot ja kukkia sekä yrttejä. Osa on kylvetty eilen ja osa on jo taimia ja esim. tomaatit on jopa koulittu jo. Nyt olen laittanut ehkä vähän enemmän kukkia kuin esim. viime keväänä. Samettikukkia pitää olla kasvimaalle ja sisälle palsameita. Lisäksi laitoin sinitähtösiä, joita sain kaupantekiäisiksi siemen ostoksista, kessua ja tsinnioita. Kaalit, kurkut ja kurpitsat saavat odottaa vielä ihan jonkin aikaa. Laitan ne varmaankin vasta kasvihuoneeseen esikasvatukseen. Riippuu miten tämä kevät etenee. Eilen kysyin pojilta haluaisvatko he kasvattaa jotain ja joo, orvokkeja pitäisi olla. Tyhmänä tietysti olen unohtanut kerätä orvokin siemeniä viime kesänä, joten isukki kävi sitten ostamassa niitä samalla kun muutenkin kävi rautakaupassa. Orvokin simeniä olisi ihan tavattoman helppo kerätä itse talteen. Ehkäpä tulevana kesänä muistan. Mutta tässä tämä olennainen eli pojat kylvöpuuhissa:



Pojat kylvöpuuhissa.

Ja sitten vaan odotellaan...


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hierin; työväline, jolla sekoitetaan leipätaikinaa

Jouluaaton aattona mies haki kuusen lisäksi metsästä myös nuoren männyn, koska oli luvannut tehdä minulle hierimen leipätaikinan tekoa varten. Isoa taikinatiinua on vähän hankala hämmentää lyhyt vartisella kauhalla tai vastaavalla, joten tämä tulee ihan tarpeeseen. Isä oli syksyllä vielä eläessään antanut vähän ohjeita, miten tuollainen työkalu valmistetaan. Siihen tarvitaan siis nuori mänty, jonka rungossa on sopivan paljon oksia samalla kohtaa piikeiksi. Katkotaan kaikki ylimääräiset oksat pois ja katkaistaa sopivan mittaiseksi ja kuoritaan. Helppoa, eikö?

Ja tässä tässä se nyt on valmiina kuorittuna ja hiottuna. Hieno tuli. Nyt kun vielä saisi taas aikaiseksi leipoa ruisleipää.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Hiusvärit vaarallisia

Meillä tykätään katsoa oman alueen uutislähetyksiä kakkoselta ja tällä viikolla siellä uutisoitiin mm. tällaisesta aiheesta:

"Hiusvärien aiheuttamat allergiat ovat hälyttävässä kasvussa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan keskussairaalassa hoidetaan kuukausittain hiusväreistä oireilevia henkilöitä. Lääkärit ovat värjäystrendistä huolissaan, sillä kestovärien epäillään aiheuttavan muun muassa syöpää."

Kannattaa lukea tuo juttu tuolta linkistä kokonaan. Tuntuu, että lähestulkoon kaikki värjäävät hiuksiaan, niinkuin tuossa jutussakin todetaan. Nyt täytyy kyllä olla ylpeä omasta laiskuudestaan, sillä en ole värjännyt hiuksia ehkä noin kymmeneen vuoteen. Kaksi kertaa olen sinä aikana hennanut, mutta minusta se on aika vaivalloista ja sotkuista. Olen värjännyt hiuksia lähinnä joskus teini vuosina ja sen jälkeenkin aika satunnaisesti. Taidanpa pitää tämän linjan.

Huomasin muuten tässä yhtenä päivänä, että minulla on muutama harmaa hius! Samoin isännällä. Oikeasti luulin, että hiukset harmaantuu joskus viisikymppisenä, aikaisintaan. Me ollaan 32- vuotiaita! Mutta siitä huolimatta, taidanpa jättää värjäämättä täst'edeskin.

Jostain muuten luin ihan tässä lähiaikoina, että Tanskassa odottavia äitejä kehotetaan välttämään hiusten värjäämistä ja voimakkaita parfyymeja, koska ne voivat haitata sikiötä. Aika ahdistavaa, millaiseksi maailmamme on myrkyttynyt.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kesto vaippoja ja hassuja sunnuntai perinteitä

Pari ensimmäistä kotonaolopäivää käytimme kertakäyttövaippoja. Niitä, joita saa sairaalasta ilmaisnäytteenä vihreässä kassissa (aiemmin violetissa). Ekat päivät olivatkin aika kipeitä leikkaushaavan takia ja olo kurja myös siksi, että sain sairaalassa ollessa myös streptokokkipöpön kurkkuun. Onneksi sain myös antibioottikuurin mukaan, ei tarvinnut heti kotiinpäästyä palata päivystykseen. Ei ole muuten moneen vuoteen ollut sellaista kurkkukipua. Eli ihan hyvällä omallatunnolla nyt sitten käyttelin ne kertakäyttövaipat pois. Kokemuksista viisastuneena oppinut, että itseään ei kannata vetää ihan piippuun, ei edes periaatteiden takia.
Pojat vaipatin alkuun harsoilla ja villahousuilla ja sitten kun alkoivat enenmmän liikehtiä niin täytettävillä kuorilla. Nyt kun aloin kaivella vaippavarastojani niin huomasin, ettei minun tarvitse lainkaan ottaa harsoja vaippakäyttöön, koska olinkin ostanut kirppikseltä yhden kassillisen erikokoisia sisävaippoja, kuoria ja imuja. Ja sitten löysin vaikka kuinka paljon saatuja vaippoja. Olen poikien vaippoja lainannut muutamaan otteeseen tutuille ja ne ovat palautuneet näkjään melkoisten korkojen kera takaisin. Osa S-kokoisista on kyllä niin pieniä, että ne eivät meidän neidille mahdu.
Olen muuten huomannut taas, että kun ottaa vaipan pois, heti kohta tulee pissa tai kakka. Senpä takia pitelen vauvaa aina vaipanvaihdon yhteydessä hetken aikaa lavuaarin yläpuolella. Lähes joka kerta sinne tulee pissa ja muutaman kerran on tullut kakka. Vauvaa ei todellakaan tarvitse pitää siinä kauaa, vaan tuotos tulee ilman suurempia odotteluja. Enkä tietenkään edes pitäisi siinä, jos toimitus kestäisi vauvan kannalta kiusallisen pitkään. Juuri tästä syystä olen kiinnostunut vauvan vessahätä viestinnästä. En tavoittele mitään täysvaipattomuutta, vaan olisi mielenkiintoista toimia niin, että voisi luontevasti hyödyntää tuota lapsen luontaista taipumusta pissata kun ottaa vaipan pois. Harjoittelimme tätä myös edellisen vauvan kanssa, mutta se sitten lopahti ajastaan. Katsotaan miten nyt käy :)
(Tuolla vaippakorin takana on muuten "taimitarhani", tomaatit olisi kyllä jo koulittava.)

Edit. 20.5.2012

Olemme luovuttaneet vaipattomuuden kanssa. Kaikki kevät puuhat vievät niin paljon aikaa. Kestoilemme kuitenkin niin kuin ennenkin :)

Tänään tein ruuaksi riisipuuroa ja mustikkasoppaa. Omassa lapsuuden kodissani riisipuuro oli lähes joka viikko sunnuntain lounas. Useimmiten mansikkasopan kanssa, joskus muun marjasopan. Ja lisäksi oli keitettyja kananmunia. Hassu perinne. Pitäisiköhän elvyttää. Olisi nopeaa ja perhe tykkää kuin hullut puurosta. Sananmukaisesti ;D

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sain ensimmäisen tunnustuksen



Sain tunnustuksen Sauvajyväseltä, jonka blogia olen seuraillut. Siellä on tosi hyviä ruokaohjeita ihan oikeista luonnon raaka-aineista tehtyinä. Olen tosi otettu tunnustuksesta :)

Tunnustus olisi tarkoitus jakaa eteenpäin jollekin pienelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa.

Jaan eteenpäin Kotiäidin luomulaaksolle. Luen mielenkiinnolla hänen taimikasvatus- ja puutarhajuttujaan. Ja on tosi hienoa, että hän on niin perehtynyt luomuun ja oikeasti noudattaa periaatteitaan.

Tunnustus menee myös miumaulle, joka on uusi blogituttavuus. Vaikuttaa mukavalta.

Lisäksi tunnustuksen saa Tanja, joka on rakas ystävä. Hänellä blogi täynnä herkkuja :)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Vauvauutisia

Viikko sitten syntyi kolmas lapsemme, "pieni" tyttö. Hän siis syntyi suunnitellulla sektiolla, koska lääkäri arvioi lapsen olevan suurikokoinen (sillä on ihan lääketieteellinen nimi; makrosomia). Edellinen vauvamme painoi 5,4 kiloa, eikä tämäkään paljoa pienemmäksi jäänyt. Neitokaisemme painoi syntyessään 5,2 kiloa ja oli 52 cm pitkä. En tiedä miksi vauvamme kasvavat näin isoiksi. Ei kyllä osaa sanoa lääkärit tai kätilötkään. Se voi olla geneettistä. Olen helpottunut, että minun ei tarvinnut yrittää synnyttää, vaikka tietynlaista haikeutta siitä tunnen, etten saanut synnyttää, enkä enää koskaan saa. Koska nyt on takana jo kaksi sektiota, seuraavat mahdolliset raskaudet ovat automaattisesti sektioita, koska kohtu ei välttämättä kestä synnytystä haavan kohdalta. Esikoisen olen synnytttänyt ja olen kiitollinen siitä kokemuksesta, vaikka se olikin jotain ihan hirveää, koska esikoinenkin oli kookas, vaikkakin pienin lapsistamme "vain" 4,7 kiloinen.
Sairaalassa olimme tytön kanssa vain neljä yötä ja sitten pääsimme kotiin. Onneksi haava on parantumassa hyvin, enkä ole kovin älyttömän kipeä. Nyt täytyy vain muistaa olla tässä kotona aika hissukseen, että voisin toipua hyvin. En ole uskaltanut mennä ulos ollenkaan, koska siellä on niin liukasta ja pelkään kaatuvani ja repäiseväni haavan auki. Sairaalassa olo oli tällä kertaa aika mukavaa, koska osastolla oli vähän väkeä ja hoitajilla ja kätilöillä oli aikaa. Yhden yön saimme olla ihan yksin neljän hengen huoneessa, eikä se ollut täynnä missään vaiheessa. Muuten nuo neljän hengen huoneet on minusta tosi ahdistavia. Minusta tulee siellä osastolla tosi epäsosiaalinen. En muista koskaan oikein jutelleeni kenenkään huonekaverin kanssa juuri mitään. Voi olla, että olen antanut itsestäni aika nuivan ja oudon kuvan, mutta minusta siellä on yksityisyys aika vähissä ja siellä käsitellään niin intiimejä ja henkilökohtaisia asioita, että minä en halua jakaa niitä kenenkään kanssa. Minulle riittää juttelu henkilökunnan kanssa. Tunnen monia, jotka ovat solmineet hyviä ja syviä ystävyyssuhteita sairaalassa synnytysreissulla, mutta minä en siihen kykene. Menen siellä sosiaalisesti ihan lukkoon. Minulle siellä on tärkeintä oma toipuminen ja keskittyminen omaan vauvaan.
Mutta nyt olemme onnellisesti kotona ja huomenna odotellaan terveydenhoitajaa kotikäynnille poistamaan hakasia haavasta ja katsomaan vauvaa.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pistipä miettimään

Eilen pikkuneidin tankatessa ja ukkojen ollessa uimahalliretkellä, sattumalta katsoin tällaisen ohjelman. Katselen pölykoiria ihan uusin silmin ja vähän muutakin. Kannattaa katsoa, jos kemikaalien vaikutukset kiinnostavat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...