perjantai 29. kesäkuuta 2012

Tuntematon kukkanen ja muutama tunnettu

Osaako kukaan kertoa mikä tämä kasvi on? Oranssi kukka, osa kukinnon kukista vielä nupussa, karvainen varsi... En ole kylvänyt mitään tähän kohtaan. Kasvi kasvaa nurmikossa kukkapenkin vieressä. Tuo kohta on ollut ajamatta koko kesän koska siinä oli yksi iso ruusuruukku ja tämä oli ilmestynyt siihen viereen. Huomasin sen kun sain vihdoin istutettua ruusun maahan. Ehkä simen on ollut maassa kauan tai sitten kasvi on ollut aina tuossa, mutta tullut leikattua nurmen mukana aiemmin pois. Tai sitten sen simen on ollut esim. jossain kanin simensekoituksessa. Voisiko olla, en tiedä? Ei aavistustakaan onko yksi- vai monivuotinen.

Piha rinteen niitty alkaa kukkia. Niitty on jäänyt vähän hoitamatta pari kesää (lähinnä siis niittämättä) ja sitä uhkaa pahasti vuoden putki. Nyt olen sitä elukoille leikannut sirpillä. Vikatteella ei oikein voi kun menisi alla oleva metsämansikka sato samalla.

Keskellä niittyä kasvaa vuohenhernettä. Muuttaessamme, emme tienneet mikä kasvi on kyseessä, mutta kun sitten onnistuin tunnistamaan sen, löysin netistä mielenkiintoista tietoa kasvista. Sillä on ominaisuuksia, joita voitaisiin hyödyntää saastuneen maan puhdistuksessa. Kasvit on tosi mielenkiintoisia! Pitäisiköhän vaihtaa alaa ja alkaa opiskella kasvijuttuja?

Porkkana penkkiä kitkiessä viime viikolla löysin sieltä marjasavikkaa eli mansikkapinaattia. Sitä oli siellä viimekesänä kasvamassa ja näköjään se jatkaa toista vuotta. Harmittelin vähän kun en muistanut ottaa sen siemeniä talteen viime kesänä, mutta eipä tuo näköjään haitannutkaan. Jospa nyt onnistuisin ottamaan.

Kesäkurpitsat kukkii! Talvikurpitsoissa on nuppuja myös :)

Yrttipenkin monivuotisia; hyvänheikinsavikka, jonka olen saanut ystävältä monta kesää sitten. Aika vähälle käytölle jäänyt, harmi. Mutta opetellaan käyttöjä. Vasemmalla näkyy salvia, jonka poika toi eskarista äitienpäivälahjaksi! Ihana lahja sillä monta talvea säilynyt salviani kuoli toissa talvena, eikä minulla viime kesänäkään ollut sitä ollenkaan. Jospa tämä jatkaisi taas eloaan talven yli.

Kasvimani on tänä vuonna ehkä tavallistakin holtittomampi kun en ehdi siellä kuopsutella riittävästi. Mutta toisaalta eipä näköjään haittaa, vaikka tämäkin puolen metrin kasitale jäi kitkemättä. Siinä kasvaa kuitenkin itsestään kylväytyneet kurkkuyrtti ja kehäkukka. Toisessa vastaavassa kohdassa on "villiä perunaa". Kasvimaan "rikkaruohot" alkavat olla syötävää sorttia. Vaikka kevät kylvö jonakin vuonna jäisi kokonaan tekemättä, maalta todennäköisesti saisi kesällä ja syksyllä syötävää siitä huolimatta.

Kasvihuoneen vuoden erikoinen; viidakkokurkku. Siinä on vajaan sentin mittainen kurkun alku. Taustalla näkyy isäntä ihmettelemässä kanakoppia ja sen asukkaita. Teimme kahdelle kanaselle huussiin kodin ja ulkotarhan. Talveksi täytyy toki keksiä niille jotain muuta :)

Miesväki kävi mansikassa tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Omalta pihalta ja "lähimetsästä".

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus



Juhannuksen olemme viettäneet aikaa perheen kesken, mummon kanssa, enon perheen kanssa.
Ollaan grillattu, saunottu, hengailtu pihalla, opittu ajamaan ilman apupyöriä, paistettu pihalla vohveleita, makoiltu sohvalla, haukoteltu sadetta ja matalapainetta, syötetty eläimiä... Mukava juhannus. Varmaankin sellainen, joka jää lapsille mieleen yhdessäolon juhlana. Eikä kenelläkään ollut kiire.

Juhannuksen vihreys on niin kaunis.

Ja ihan kaunis tuo näkymä takapihallakin. Naapurin kesantopelto, jonka vuohen- ja koiranputket kukkivat.
Tuolla pellon yli kulkevalla sähköjohdolla istuu melko usein petolintuja vaanimassa pellossa asuvia jyrsijöitä.

Salaattiainekset omasta maasta.

 Meillä perinteeksi tulleet juhannusherkut; ohrarieskaa ja mustaviinimarjanlehtisimaa.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Haminassa


Toissa viikonloppuna olin lasten kanssa Haminassa Lähetysjuhlilla. Lähetysjuhlat ovat lähes joka kesäinen vierailupaikka, kaupunki vaan aina vaihtuu. Isukkia emme saa lähtemään mukaan, koska tässä kohtaa elämän- ja maailmankatsomuksemme eivät kohtaa. Mutta mummo lähtee mielellään mukaan. Esikoinen on osallistunut jo aika monille juhlille. Osallistuimme lähinnä lasten ohjelmiin, jossa kuulimme mm. Pekka Laukkarista ja näimme Taika-Petterin kavereineen. Pojista elämyksiä olivat myös varuskunnan lähistöllä nähdyt panssarivaunut ja ruokailu varuskunnan ruokalassa. Oli kuulemma myös hirmuisen kivaa kun hotellihuoneessa oli kylpyamme. Melkein kuin olisi ollut uima-allas :D
Koskeekohan kielto myös lastenvaunuja ;D

Hamina Bastioni. Olen tiennyt, että Haminassa on ympyrän muotoinen keskusta. Mutta sitä en tiennyt, että siellä on linnoitus ja varuskunta keskellä kaupunkia. Kun katsoin karttaa ja ympäristöä paikan päällä, tuli jonkin sortin deja vu. Linnoituksesta tuli vähän Suomenlinna mieleen, mutta myös jotain muuta. Kymmenen vuotta sitten olin harjoittelussa eteläisessä Afrikassa ja Haminan kartasta tuli mieleen Kapkaupungin Castle of Good Hope. Vähän googlailin ja löysin tietoa bastionijärjestelmästä. Maailma on ollut melkoisen globaali jo monta sataa vuotta sitten. Että ihan samoilla periaatteilla ja malleilla rakennettiin jo satoja vuosia sitten ihan maailman ääripäihin kauas pohjoiseen ja kauas etelään. Ja globalisaatiolla on ollut aika negatiivinen kaiku alusta alkaen. Valloittamista ja sotimista. Oman edun tavoittelua.

Tässä vähän positiivisempia terveisiä eteläisestä Afrikasta, Swazimaasta. Lähetysjuhlatuliaisina ostin tälläista reilun kaupan curry kastiketta, joka on ihan tosi hyvää. Ostin sitä osittain siksi, että samaisella reissulla, josta äsken vähän kerroin, kävin myös tutustumiskierroksella tuolla Eswatini Kitchenissä, jossa tuo kastike valmistetaan. Muistan tehtaasta vahvan hedelmien ja mausteiden tuoksun ja isot kattilat, joissa hillot ja kastikkeet kiehuivat. Tehdas työllistää naisia ja tuotoilla myös rahoitetaan lasten ja nuorten parissa tehtävää työtä.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesätöitä

Minulla on ollut yli viikon tauko, etten ole tietokonetta avannut. Ei, se ei ole ollut rikki, eikä minulla ole mitään konelakkoa menossa. Ei vaan yksinkertaisesti ehdi. Toisaalta sääli, koska nyt kesällä minulla olisi sisällöllisesti varmaankin kaikkein eniten tänne kirjoitettavaa ja kuvia laitettavaksi, jos vaan ehtisin jossain välissä. Silloin kun vauva on hereillä, yritän tehdä sisällä kotitöitä. Vauva viihtyy hyvin sitterissä, kehdossa, tai lattialla, kun näkee ja kuulee äidin ja veljien puuhastelevan lähellä. Sitten kun vauva nukkuu päiväunia, (yleensä kolme lyhyehköä pätkää päivän mittaan) riennän ulos puuhastelemaan. Ulkona riittä monenlaista puuhaa. Kasvihuoneen viljelykset ovat onnistuneet ehkä parhaiten ikinä. Toivottavasti tunne jatkuu syksyyn asti. Kasvimaa vaikuttaa hieman toivottomalta toistaiseksi. Se on kylvetty ja istutettu, mutta en ole varma ehdinkö kitkeä sitä riittävästi. Yleensä yksi tai ehkä kaksi kunnon kitkemiskierrosta riittää. Laitan kasvit melko tiheään, koska maa on pieni ja sitten kun kasvit ovat isompia, ei rikkakasvit enää mahdu sinne. Kate ei oikein toimi meillä. Kasvimaamme on suopellon laidassa ja kate kerää lähinnä vain etanoita. Mieluummin kitken kuin pidän etanafarmia.

Lemmikeissä riittää myös puuhaa. Kolme kissaamme ovat melkein vähiten vaivaa vaativia. Meillä on nyt myös kaksi kanaa, kolme kania ja neljä pässiä. Pässit on tarkoitus syödä. Lihakaneista vain vielä haaveilen, mutta seuran lisäksi näistäkin pupuista on myös hyötyä. Ne tekevät pihan heinästä ja rikkaksveista tosi hyvää lannoitetta. Valmiita lannoiterakeita joka päivä :D Sitä ei tarvitse välttämättä edes kompostoida ja kasvit kasvavat ja kukat kukkivat. En sitä nyt ihan tuorevihanneksille laita, mutta esim. pensaille ja kukille.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kun katsoo ihan läheltä

Kullero

Nuokkuhelmikkä

Puna-ailakki

Omena

Omenapuiden alla valkoisena mattona metsämansikan kukkia.

Punaherukka


Pihamme on puolivilli.
Moni puutarhapuritaani saisi sätkyn vuohenputken ja juolavehnänmäärästä, mutta eipä se haittaa. Minulle se vaan kertoo sen, että meillä on tosi hyvää multaa.
Kun katsoo ihan läheltä yksityiskohtia niin onpa tosi kaunista.



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Omavaraisempaako?

Olen pohdiskellut, että miksi yritän pyrkiä omavaraisuuteen oman tontin tarjoamissa puitteissa. Ensinnäkin siksi, että se on minulle ihan luontaista ja kotoa opittua. Jos jonkin asian osaa tehdä tai tuottaa itse, miksi maksaa siitä jollekulle muulle. Toiseksi jossain vaiheessa nuoruutta kiinnostuin ekologisuudesta ja osittain kyse on siitä. Osittain kyse on myös harrastuksista, vaikka jotenkin tuntuu oudolta, että viljely on harrastus. Ruuan kasvattaminen nyt pitäisi olla  elämän perusasioita, eikä harrastus. Ja sitten on se näkökulma, että kun itse tekee tietää melko varmasti mitä syö. Tällainen itse tekeminen myös opettaa tulevalle sukupolvelle elämän perustaitoja. Monet niistä olen itse oppinut vanhemmiltani ja he omilta vanhemmiltaan.

Välillä minua kyllä nolottaa käyttää täällä sanaa omavarainen, koska oikeasti olemme perheenä tosi kaukana siitä. Mutta en pidä jotenkin realistisena omassa elämässäni sitä, että tuottaisimme itse kaiken. Esimerkiksi sähkön tuottaminen itse vaatisi aikamoiset investoinnit aurinkopaneeleihin, johonkin tuuliviritelmiin tai vastaaviin. Ehkä se maksaisi itsensä takaisin enemmin tai myöhemmin, mutta emme ole oikeasti niitä saaneet hankittua. Siihen vaikuttaa myös se, että mieheni ei ole ihan niin innostunut näistä asioista kuin minä. Ja jos aiomme jatkaa pariskuntana, en todellakaan voi alkaa vaatia myös häntä muuttamaan elämäänsä ihan totaalisesti. Tällä hetkellä riittäköön puulämmitys ja talvellä myös veden lämmitys puilla. Sähkön kulutusta yritämme vähentää, mutta en oikein voi menna heittämään esimerkiksi tv:tä ja siihen liitettyjä laitteita pihalle oman ideologian takia. Perhesopu painaa vaa'assa kuitenkin enemmän. Enkä olisi valmis luopumaan vaikkapa pyykkikoneesta. En pitäsi mielekkäänä polttaa itseäni loppuun sillä, että raataisin pelkkiä peruskotitöitä käsipelillä päivät pitkät.

Mutta se missä pystyn pääsemään jotenkuten omavaraisuuteen on vihannekset, ainakin kesällä. Ne mitä säilön talveksi niin eiväthän ne ole kokonaan omavaraisuutta. Ne mitkä pakastetaan, vievät sähköä. Ja nekin mitkä säilötään kellariin, eiväthän nekään ole 100% omaa, koska ne sisältävät lähes poikkeuksetta sokeria, suolaa tai etikkaa. Juurekset ja perunat sekä sipulit säilyvät ihan sellaisenaan kevääseen ja kuivatut tuotteet. Mutta sittenkin kasvimaalla kasvavat kasvit ovat monet kasvatettu ostetuista siemenistä. Monia siemeniä olen kokeillut kasvattaa, mutta esimerkiksi porkkana, vaikka saan sen kukkimaan, ei tee siemeniä.

Metsästä kerätyissä tuotteissa olemme hyvin omavaraisia (kiitos ahkeran mieheni), mutta nekin pääsääntöisesti säilyvät pakastimessa.

Olemme lihan syöjiä ja lihaa voimme kesäisin kasvattaa eläiminä, jotka teurastetaan syksyllä. Ostorehua tarvitaan jonkin verran siihenkin. Munivia kanoja tai maitoa tuottavaa eläintä emme voi pitää lämpimän tilan puuttuessa ja vaikka voisimme joutuisimme ehkä niillekin ostamaan ruokaa.

Täysi omavaraisuus on ainakin meidän kohdallamme ihan täysin utopiaa. Mutta jospa se riittäisi, että yrittää parhaansa omissa puitteissaan. Ja vähän pilke silmäkulmassa, pitäen hommaa myös harrastuksena.

Kasvimaata varmaankin pitäisin ilman näitä haaveitakin, koska kasvimaa minulla on ollut siitä asti kun olen osannut kävellä. Teininä pidin 4H-kasvimaata vähän kesätöikseni ja myin sipulia paikalliseen ruokakauppaan ja kehäkukkia johonkin yrttifirmaan. Opiskeluaikana, kun minulla ei ollut muuta maata, kasvatin parvekeamppelissa perunoita. Silloin nuorena harrastukseni oli vähän friikkiä, mutta olen huomannut viime vuosina muuttuneeni trendikkääksi :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...