maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tunnustuksia pukkaa

Jotenkin aina vähän hämmennyn näistä huomionosoituksista.
En oikein tiedä kuinka suhtautua ja kelle jakaa eteenpäin.
Mutta onhan tämä aika imartelevaa :)
Olen saanut nyt kahdesti tällaisen tunnustuksen.




Tunnustus tuli ensin Tuomikilta ja sitten Minnalta. Kiitos :)

Tästä pitää kiittää ja antaa eteenpäin 5:lle blogille, joissa on alle 200 lukijaa.

Kaikki viisi blogia ovat aivan erilaisia, mutta kaikkia seurailen, koska ilahduttavat mieltäni postauksillansa ja usein myös kommenteillansa :)

Moni seuraamani blogi olikin jo tämän saanut. On paljon ihania blogeja, jotka ansaitsevat tulla muistetuksi.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mutahauta

Joskus lapsena muistelen kuulleeni, että naapurissa lehmä putosi mutahautaan. Se kuulosti pahalta. En tiennyt mikä se sellainen hauta on, mutta paha paikka epäilemättä.

Talvella kävin eräässä paikassa, jonka pihapiirissä oli tehty koristelampi vanhasta mutahaudasta.

Mikä se sellainen hauta on ja miksi minulle se nyt tuli mieleen?

Kaivoin tänään itselleni jonkinmoisen mutahaudan.
En tosin siksi, miksi niitä on ennen vanhaan kaivettu.
Se siis oli kosteikolla oleva kuoppa, hauta, josta kaivettiin humusta/turvetta/jotain pellolle lannoitteeksi. Lannan lisukkeeksi. Tämä tapahtui ajalla ennen kemikaaleja, mutta jälkeen kaskenpolton.
Niin luulen.
Google ei oikein tiennyt mutahaudoista mitään.

 

Olen neljä vuotta sitten ostanut mustan allasmuovin ja muistaakseni myös pienen pumpun.
Enkä yhtään tullut ajatelleeksi, että pihalammikon kaivaminen ei ehkä olekaan ihan pikkujuttu.
Tai onko meillä edes järjellistä paikaa sille. Tai onko sen kaivamiseen aikaa tai innostusta.
Ihan puhdas heräteostos siis.
Olisko ollut tarjouksessa.


Viime kesänä jo kävi mielessä, että meillä pihan peränurkassa ei ole mitään järjellistä. Huussi(kanala) ja suuri kuusi. Huussin takana miehen korkuista ohdaketta loppukesästä.
Ja oja, joka rajaa tonttimme ja naapurin pellon.
Oja on kaivettu viime vuonna auki. Kuivatti pihan alalaitaa mukavasti.
Tänne minä aloin kaivaa lammikon paikkaa.
Mutta sain vain aikaiseksi mutahaudan.
Juutuin kiinni haudan pohjaan.
Muta on raskasta, eikä irtoa lapiosta. Hullun hommaa.
En tosiaan tiedä tuleeko tästä kuunaan mitään. Toivoisin tulevan.
Vettä lammikkoon saa kasvihuoneen edessä olevasta kaivosta. Siinä on ruskeaa suovettä.
Pelto on jonkinmoista suota. Siihen ei oikeastaan voi kylvää mitään puitavaa, koska puimuri uppoaa.
Pelto on kesantona, mutta jos on märkää se on hankala niittää.
Mutta pellossa, kuten kasvimaassammekin on muhevaa mustaa multaa.
Ja sellaista on tuo mutakin. Jospa kärräisi ylimääräisen johonkin hyödylliseen paikkaan.

Jos saan lammen aikaiseksi. Hankkisinko siihen ruutanoita.
Niitä hakisin sieltä missä se naapurin lehmä upposi mutahautaan kauan sitten.
Ei ne ruutanat siinä haudassa ole. Viereisessä lammessa ovat.
Vai olisiko se kalojen kiusaamista?
Onkimalla kuulemma kannattaa pyydystää.
Katiskassa kalan iho menee rikki ja aiheuttaa enemmän vaivaa kuin ongenkoukku,
joka tekee vain yhden lävistyksen.
Näin olen kuullut. En minä mitään tiedä.

Tuon huussin muuten aion maisemoida villiviinillä.
Nyt kun remontin yhteydessä jää punamullalla maalatut puusäleiköt turhiksi,
 aion viedä ne huussin seinustoille villiviinin tueksi.
Säleiköt ovat vielä aika sopivan kokoisetkin.

Keväänmerkkejä.

Keskimmäinen huomasi sammakot. Isäntä kuvasi. Liekö toinen se, jonka toissapäivänä pelastin.
Kannatti pelastaa :)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Vanhan toistoa

Ei mitään uutta auringon alla.
Olisiko siinä vaiheessa hyvä lopettaa blogin pitäminen kun alkaa kertoa samoja juttuja uudestaan?
Mutta minkäs teet kun vuoden kierrossa ja arjessa samankaltaiset asiat tapahtuvat aina uudelleen ja uudelleen. Niin se elämä menee. Välillä eteenpäin, välillä vain pyörähtää sama nauha alusta uudelleen.
Joskus taitaa tulla taantumiakin.

Vähän aikaa sitten luin Keskeneräisen kasvimaa postauksen. Se tuli tänään pihalla mieleeni ja päätin käydä vähän möyhimässä viime kesän palsternakka penkkiä. Niinpä niin ainakin kuusi yksilöä löytyi. Neljä suurinta, joista kolme kuvassa, paistoin leipäuunin jälkilämmössä. IHANIA! Nam!
Kaksi pienintä jätin maahan, että voin syksyllä kerätä uusia siemeniä.
Tein niin viime syksynä. Kokeilin ja siemenet ovat itäviä. Luin jostakin, etteivät säily kovin kauan itävinä kuten jotkut muut siemenet. Voi olla, että muistan väärin. Kaikkea mitä kirjoitan ei kannata uskoa :D
 Taisi nyt kyllä kasvinjalostuksen näkökulmasta mennä väärinpäin. Olisi kai pitänyt jättää suurin siementämään. Niinkö se menee?


Tein tänään taas leipää. Ei siis mitään uutta, mutta nämä onnistuivat erinomaisesti!
Alustin taikinan ennen mehiläiskurssille lähtöä.
 Isäntä lämmitti uunin sillä aikaa. Leivoin leivät sitten palattuani.
Leivän teko ei oikeasti vie aikaa.
Aina happanemista, nousemista tai paistumista odotellessa voi tehdä vaikka mitä.
Itse työkään ei vie paljon aikaa.
Eikä ole vaikeaakaan, kun tulee rutiinia.

Ja kiinanruusu kukkii taas. Siinä on jälleen kerran kirvoja.
Mäntysuopa ei auta. Kunnon suihkuun ei voi viedä, kun on liian iso. Ainoa keino liiskata kirvat sormin. Tai metsästää leppäkerttuja, mitä ei kyllä vielä ole.
Tässä on tälläkertaa tosi paljon nuppuja.
Sitä mukaa kun kukat aukeavat, kasvi tiputtaa paljon keltaisia lehtiä pois.
Ehkä kirvat ja kukinta vie voimat lehdiltä.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Yksi arkinen päivä muiden joukossa

Olipa monipuolinen päivä.

Aamulla siivosin huussikanalan tuleville kotkottajille. Tai siis enimmäkseen kiekujille. Luulisin.
Laitoin ruisleipätaikinan happanemaan.
Pelastin sammakon. Vein kauemmas pihasta lähelle ojaa, ennen kuin kissat ehtivät huomata sen.
Remontti etenee hyvää vauhtia. Kiitos osaavan rakentajan ja isännän, jolla on talviloma.
Tein ruokaa ja kerhoeväitä.
Pesin kaksi koneellista pyykkiä.
Ja yhden tiskiä.
Ja altaallisen käsitiskiä.
Harrastin hyvin suurpiirteistä raivausta.
Kävin paikallisessa lasten tapahtumassa vähän vapaaehtoistöissä.
Koko perhe oli mukana.
Tapahtuman jälkeen kävimme Apsilla syömässä. Ei olla aikoihin käytykään.
Toin dogibägissä tähteet kotiin. Myös vesimelonin kuoret. Kyllä ne joku syö. Ei ihminen.

Monipuolinen päivä oli esikoisellakin. Ei ehtinyt edes äkäillä missään välissä.
Aamulla lähti kahdeksalta koulutaksille. Suoraan koulusta seurakunnan kerhoon.
Kotiin pariksikymmneksi minuutiksi.
Lasten tapahtumaan ja syömään.
Hammaspesulle ja nukkumaan.

Keskimmäinen on ollut hyvin kiireinen kaksi päivää.
Kävelee rakennusmiehen perässä ja höpöttää.
Kävelevä radio. Tosin radio ei kysy. Tai jos kysyy, ei ole pakko vastata.

Nuorimmainen on rautahermo.
Pihalla saattaa istua tunnin pari kärreissä ja katsoa mitä muut puuhailee.
Jos äiti häviää näkyvistä, huutaa: "Äitää!".
Vastaan: "Mitä?"
Jatkamme tätä noin kaksikymmentä kertaa.
Kunnes taas näemme toisemme.
Se on huuteluleikki.
Jos kärrissä istuminen on tylsää, lapsi nukahtaa.
Epäilen, ettei ulkona puuhailu ole pitkään näin helppoa.
Kunhan oppii kävelemään pihalla, kengät jalassa.
Sitä ei pitele mikään.
Lasten tapahtumassa mennä möngersi poikien perässä hyvin touhukkaan tyytyväisenä.
Apsilla oli kiva leikkipaikka, ei olisi halunnut pois.

Ja ettei nyt menisi ihan kehumiseksi.
Luulevat pian, että olen hyvä ihminen.
Tai luulevat, että luulen olevani sellainen.
Tai, että meillä on joku idylliperhe.

Ei.
Väsyttää.
Tuntuu, että kaikki on niin sotkussa ja kesken, vaikka koko ajan touhuaa.
Pinna kiristyy.
Hermostuttaa.
Huudan ja tiuskin.
Äkäilen kaikille.

Siksipä menen nyt nukkumaan.

Huominen päivä on tahdiltaan kutakuinkin tämänpäivän kaltainen :)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Huomenna alkaa

Huomenna tapahtuu jonkinmoinen remontin aloitus. Purkamisellahan se kai tavallisimmin alkaa. Niin meilläkin. Naapurissa asuva rakennusmies kävi jo talvella vähän katsomassa, mitä meillä olisi tekeillä ja tänään soitti, että huomenna olisi tulossa katsomaan mitä purettavien rakenteiden alla on ja millaisia hankintoja remonttimme vaatii rautakaupasta. Me ollaan itse ihan uuveloita raksahommissa. Purkamista osataan ja maalaamista, mutta ei paljon muuta.
Tämä kuva on karmea, koska siinä näkyy tuollainen kauhea romuläjä. Kaikkea sekalaista. Osa tuulettuu, osa menossa roskiin, osa vaan lojuu talven (viime kesänkin) jäljiltä.
Mutta kuva on siitä meidän kohteesta. Remonttikohteesta. Toisen kuvakulman näet tuosta blogin otsikkokuvasta.
Talomme on kaksi kerroksinen. Rakennettu rinteeseen. Alapihan puolella osa talosta on "tyhjän päällä". Jonkinmoinen terassi kai. Katos. Yläpuolella on kylmä eteinen ja osa olohuonetta. Tämä osa olohuoneen lattiasta on jääkylmä. Tarvitsee ehdottomasti uuden eristyksen. Lämpö karkaa tätä kautta.
Alapuolista tilaa olemme olohuoneen kohdalta käyttäneet "kesäkeittiönä", siinä on grilli. Pöytäkin siinä oli ja yhtenä kesänä tiskauspistekin. Kylmän eteisen puoli on kanin häkkinä. Siinä on puinenristikko ja sisäpuolella verkko. Lattiana vesivanerin jämäpaloja. Ihan älyttömän hyvä ratkaisu ollut tähän asti, mutta se alkaa olla jo huonossa kunnossa. Vaikkei kani siinä ihan koko vuotta olekaan.
"Kesäkeittiön" ja kanilan välissä on ovi sisälle taloon.
Pannuhuoneeseen kulkee puut tätä kautta. Oven vieressä on pikkukammarin ikkuna. Kammari on aika hämärä, koska ikkuna jää tähän syvennykseen.
Tässä on tällaista hukkatilaa, jolle nyt pohdimme järkevää käyttöä.
Suunnitelma on seuraavanlainen. "Kesäkeittiön" puolelle laitetaan ikkunoista seinä ja siihen tulee myös ikkunallinen ovi. Tulee toimimaan vähän kuin "kylmänä eteisenä" ja jonkin sortin kasvihuoneena. Mahdollisesti taimikasvatukseen ja syksyllä pidentämään kasvukautta. Tämä on etelän puolella. Myös oleskeluun, niinkuin lasitettu parveke ikään. Kanilan puolelle saisi yhden isomman varasto huoneen. Tai sitten ihan reunaan kanala, kanila, viiriäishuone tai jotain sellaista omalla sisäänkäynnillä. Ja viereen varastokomero, johon käynti lasiseinäisestä tilasta. Mittoja en nyt teille osaa heittää, mutta ei nämä "huoneet" suuren suuria tule olemaan.
Myös viemäriputkia ja likakaivoja täytyy remonteerata ja ne sijaitsevat myös tällä nurkalla, joten sekin remontti linkittyy nyt tähän.
Sen verran jo aloitin viikonloppuna, että siirsin perennoja pois kukkapenkistä, joka sijaitsee ihan tuossa kaniverkon tällä puolen. Minun ainoa kukkapenkkini. Siinä on kasvanut keltaisia kevätesikoita, sinistä akileijaa, kerrottua rohtosuopayrttiä ja vuohenkelloja. Kaikkia vein uusiin paikkoihin ja uskon niiden selviävän. Ovat kaikki kovia leviämään.
Että semmoista.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lintujuttuja

Neljä viikkoa sitten, pääsiäispyhinä, kuoriutunee tipuset. Yksi näistä, tuo joka tönöttää nurkassa on viikon muita nuorempi ja eri munista kuoriutunut. Hyvin on pärjännyt parvessa mukana. Näitä on kahdeksan ja, jos nyt yhtään osaan katsoa yli puolet on kukkoja. Oikeastaan yhdestä vain olen melko varma, että on kana. Kahta muuta epäilen kanaksi ja loppuja kukoiksi. En minä nyt tällä kokemuksella mitään tiedä, kunhan epäilen. Perhehän tarvitsisi niin monta kanaa kuin on perheen jäseniä, mutta jos minulla kaksikin kanaa tai kolmekin kanaa olisi, olisin näin alkuun hyvin iloinen. Ja kyllä kukkopaisti kuulostaa niin hyvältä, että ei minua harmita vaikka suurin osa kukkoja olisikin. Sitäpaitsi talvi menisi vähän helpommin, jos eläimiä olisi vähemmän. Siinä samassahan ne tietysti menisi, mutta mitä enemmän eläjiä, sitä enemmän menee ruokaa ja sitä enemmän tulee sontaa.

Viiriäisrouva kurkistaa, että missäs nyt ollaan. Kaksi rouvaa ja nuori kukko ovat olleet tähän asti eri häkeissä, mutta nyt siirsin ne samaan isompaan lukaaliin. Tein havuista molempiin päihin häkkiä piilopaikat, joissa linnut voivat lymyillä. Toivottavasti rouvat eivät höyhennä ukkoa ihan tyystin. Sitä ovat aiemmin yrittäneet, mutta isompi tila ja piilot näyttivät rauhoittavan tilannetta.

Viiriäiset pääsivät tänään pois pannuhuoneesta ja tiput oli pakko viedä ulos talosta kun haisivat niin vietävästi. Tilapäisesti ovat nyt kasvihuoneessa. Siellä on yksi seinä ja kahdesta seinästä osa betoni/harkkoseinää ja siellä on jo aika lämmin. Tänään päivällä yli 20 astetta, yöllä tietysti viilenee, joten lämpölamppu on vielä tarpeen. Kohta täytyy alkaa katsella tipuille isompaa tilaa, kun häkki alkaa käydä ahtaaksi.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Raitisilmamyrkytys ja kasaumia

Olin tänään ihan pihalla :) Ja se oli niin mukavaa! Aion jatkaa samaan malliin siihen saakka kun lumet taas tulevat. Nyt ne on lähteneet pihalta lähes kokonaan. Vaikka talvellakin tulee ulkoiltua, niin huomaa taas keväällä kuinka vähäistä se oikeastaan on. Ja kuinka rapakuntoon sitä pääsee talven aikana. Minä en ole mikään himoliikkuja. Lenkkeily ei oikein innosta keskellä pimeää metsää ja omien arkiaikataulujen takia mihinkään säännöllisiin ryhmiin en pysty sitoutumaan. Ja salilla käynti... sinne on liian korkeat kynnykset. Ei jalka nouse yli ei. Ja kotijumppa. No jumppaapa kun siinä on sitten kolme tenavaa päällä hyppimässä. Ja oikeasti, en minä saa aikaisesksi. Mutta hyötyliikunta, se sopii enemmän minulle. Eikä maksa mitään.

Mitäpä ulkona puuhailin. Levitin kasoja. Muutamia pieniä sulamattomia lumikasoja. Risusilppukasoja pensaiden juurille. Paskakasoja kurpitsojen ja kasvihuoneen lämpöpenkeiksi. Ja kompostikasoja edellisten kaveriksi. Työt kasautuvat keväällä :D

Käänsin kompostin, joka on ihan höyryävän kuuma, jee! Siivosin kasvihuoneen. Työnsin Neiti-Sipulin kärrejä ja kottikärrejä vuorotellen eripuolille pihaa. Lapsen kärryt aina ensin niin, että näkee aina, missäpäin äiti menee. Raahasin talikkoa edestakaisin. Kaivoin satsin maa-artisokkaa. Ihan tuli syksyfiilis. Tuulla tuiversi, multa oli märkää ja tuoksuvaa ja sieltä pullahteli meheviä mukuloita!

Tarkkailin penkkejä, joista pilkistää jo saksankirveli, viinisuolaheinä ja ruohosipuli. Ja penkkien reunamilla puskee vuohenputki versoja. Se tietää salaattia pian. Vihersilppua leivälle. Ja kaneille tuoretta ruokaa.

Merkkailin uusia puuntaimen alkuja punaisella nauhalla. Itsekseen kylväytynyt mänty, kuusi ja siperianpihta. Ettei ukko aja leikkurilla yli tai niitä viitakkeella. Paljon uusia kuusentaimia muuten ympäri pihaa. Ihan pieniä. Pitää tilata siirtotyökalu, voi laittaa ne sitten metsään. Saa ilmaisia taimia. Perustaisinko joulukuusifirman :D

Ison puunjuurella oma taimitarhani. Ruukuissa kolme vaahteran tainta, siperianpihta ja kymmenkunta mansikan rönsyä. Kaikki elossa. Tyhjissä purkeissä omenan siemeniä Jään toivomaan itämistä.

Hirveän väsynyt. Liian iso annos raitista ilmaa ja ruumiillista työtä kerralla. Mutta ensi yönä ei tarvitse unettomana pyöriä. Tämä on juuri sitä lääkettä mitä ruumini ja mieleni tarvitsee.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pottumaisia juttuja

Pikku potaatti kurkistaa.
Nuukuusviikko jatkuu, tai nuukuuselämä oikeastaan.
Meillä käytetään vaatteet hyvin nuukasti loppuun saakka, kuten Pikku-Sipulin varpaat tässä todistavat :D Nyt se lemppari Tutan majavahaalari sitten hajosi. Kirppikseltä ostettu ja veljiltä jo peritty.
Meidän perheen paras (tai pahin, miten sen ottaa) vaatenuukailija on ehdottomasti isäntä. Hänen osaltaan ei vaatekaupan ovi kovin tiuhaan käy. Poolo- ja T-paidoista päiväpaistaa läpi, mutta niitä ei saa heittää pois ennenkuin suurinpiirtein tippuvat päältä :D Töissä käyttää työsuhde haalareita ja turvavaatteita. Saa melkein aina kesäksi ja talveksi uudet, mutta käyttää silti aina niitä edellis- tai sitä edellisvuotisia, kun eihän ne ole edes rikki vielä. Työnantaja oli kai joskus vähän vihjannut, että ne vaatteet on annettu ihan käytettäväksi. Siellä niitä on alakerran naulakossa pitkä rivi uusia turvatakkeja ja -haalarihousuja :D

Asiasta takaisin pottuihin.
 Hain eilen postista paketillisen siemenperunoita. Aion taas kasvattaa Blue kongoja, vaikka aika herkkiä taudeille ovatkin. Viime kesänä niihin kovasti ihastuin. Viime vuonna oli myös Timoa, mutta sitä en kyllä nyt hanki. Viime vuonna olivat tosi huonoja, tosin kesäkin oli huono perunalle. Parhaiten kasvoivat ja kaikkein taudittomimpia perunoita viime syksynä olivat kasvimaan "villit" potut, jotka olivat edelliskesän jäljiltä maahan jääneiden jälkeläisiä. Suurin satokin niissä oli suhteessä istutettuihin. Aika erikoista. Tuon Blue congon lisäksi laitamme jotain tavallisempaakin. Meillä ei ole kasvimaata riittävästi koko vuoden satoon, mutta hyvähän se on, että edes noin puoleksi vuodeksi riittää.
Viime syksynä oli tosi paljon perunoita, joissa oli vihreää. Luulen, että johtui ainaisesta sateesta, joka vei mullan perunoiden päältä. Huomasin, että myös kaupan perunapusseissa oli luvattoman paljon vihreitä. Keräsin myös vihreät talteen ja niitä on nyt kellarissa. Ajattelin siemenperunaksi säästää. Pitäisi tutkia, ovatko ihan kunnossa. Täytyy kyllä ehkä miettiä laitanko niitä maahan ollenkaan, kun viime syksyiset potut oli tosi tautisia.

Potuttaako? (kysymys vaan nyt jotenkin sopi tähän)
Eipä oikeastaan. Ei juuri mikään. Melko tasaista arkea ollut ja se on hyvä juttu se.
Tai vähän potuttaa.
Se, että kuraa tulee sisälle ihan älyttömästi!
En ole mikään himosiivooja ja joka iltainen kuraralli eteisessä on aika tuskastuttavaa.
Mutta kuten isäntä minulle tokaisi: "Se on nyt sitä aikaa."
Niinpä.
Mutta onhan tämä ihan hauskaakin.
Lapsille nimittäin.


Mat ja Pat.
Eikä ne suostu mitään kurapukuja käyttämään.


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Nuukuusviikko

Tällä viikolla kuulemma vietetään nuukuusviikkoa. Sehän vaan passaa meikäläiselle. Täällä kerroin aiemmin omasta nuukailustani. Tosin minulle usein käy tällaisten kamppanjoiden kanssa niin, että törsään sitten tavallista enemmän. Esimerkiksi jotkut älä-ostä-mitään-päivät usein sattuvat juuri kaupassakäyntipäivilleni. Mutta pääasia kai on, että herättelee itseään ajattelemaan ja tiedostamaan. Voihan sen oman kampanjaviikkonsa tai -päivänsä pitää vaikka seuraavana päivänä tai viikolla.

Missähän asiassa sitä nuukailisi erityisesti tällä viikolla... Ei nyt kyllä sytytä yhtään...

Palailen ehkä asiaan, jahka saan jonkun ahaa-elämyksen :)

Kerro sinä, missä asiassa sinä nuukailet säästäen rahaa ja luontoa.

Nuukailemisiin!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Taimi vakassa, taimivakassa

Isi on tilannut paketin ja pikku aputyttö on heti mukana avaamassa.
Mitähän siellä mahtaa olla?


Tällainen sininen metalliputki, jossa on kahvoja ja vipuja.


Ja punainen loota. Voisiko siinä kylpeä?
 (Huomaa mukana on sama punainen kenkä kuin ensimmäisessä kuvassa :D)


Ei tässä voi kylpeä. Tässä on taimi vakassa, taimivakassa.

(Minusta tämä oli hauska, vaikka itse sanonkin. Jo ihan siksikin, että minä en osaa yhdyssanoja.
Olet ehkä huomannut.
Merkitys voi olla ihan eri kun sanat on erikseen tai yhdessä.)


Paketista löytyi siis putki, jolla voi istuttaa puuntaimia metsään. Tai oikeastaan aukkoon, josta on tuleva joskus metsä. Ja taimivakka, jossa taimia kuljetetaan istutettaessa. Tuossa vakassa ei vielä ole valjaat kiinni, että sitä saisi puettua ylle. Taimien istuttaminen on ihan mukavaa puuhaa. Pari kertaa olen ollut talkoilla istuttamassa kuusentaimia. Nyt olisi istutusurakka omalla maalla. Se taitaa kyllä nyt olla enempi isännän urakka. Ei näitä putkiakaan ole kuin yksi. Pitäisi lainata toiselle ja järjestää lasten hoito. Tuo pienimmäinen ei menisi mitenkään mukana siellä.

Tässä ja tässä linkissä vähän lisää aiheesta.


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kalebassi


Kalebassia laitoimme esikoisen kanssa yhtenä iltana kasvamaan. Toivotaan, että itävät ja vielä enemmän toivotaan, että saamme vielä satoa. (Ja sitten toivotaan menetystä kilpailussa) Nämä on pojan 4h-kasveja, joista äiti taitaa olla enempi innostunut :D Ihan mielellään se kyllä poikakin näitä laittoi. Olivat kerhossa laittaneet myös herneen versoja muutama viikko sitten. Nyt versot on jo tosi pitkiä. Poika maistoi niitä ja totesi, että mieluummin kasvattaa versoista isoja kasveja ja katsoo saako niistä palkoja, ku tuollaisenaan maistuu ihan heinältä :D

 4H-kerho on muuten "syyllinen" omaan kasvimaainnostukseeni. Silloin kun olin lapsi ja nuori, yhdistyksen kautta sai ihan oikeasti ostettua vihannesten siemeniä, joita sitten neuvojan ohjeiden mukaan hoideltiin. Ja tietysti vanhempien avulla myös. Siitä sain ensimmäiset tienestitkin, kun myin paikalliseen markettiin sipulia ja joskus porkkanaakin. Kerran minulla oli puoli aaria kehäkukkaa, joiden kukat kuivasin ja lähetin johonkin yrttifirmaan linja-autorahtina. Yhtenä kesänä kävin niittykasvikurssin, keräsin siemeniä ja myin niitä. Meillä oli myös 4H-ketjulammas ja veljellä 4H-ketjuvasikka. Ja arvatkaa, olen edelleen paikallisen yhdityksen toiminnassa mukana. Olen ikikerholainen, liian vanha varsinaiseksi jäseneksi, mutta jäsen kuitenkin.

Olen vähän surrut sitä, että jossain vaiheessa tuntui, että 4H-järjestö haluaa irti maalaisleimasta ja esim. kasvimaajutut on aikalailla unohdettu toiminnasta viimeisen 10-vuoden aikana. Minusta sikäli vikatikki, että nyt oltaisiin taas trendin harjalla ja sille toiminnalle olisi käsittääkseni kysyntää ja kiinnostusta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

(Ja ei. 4H ei ole Keskustan nuorisojärjestö. Jotkut ihmiset tuntuvat niin luulevan. En käsitä miksi. Ehkä siksi, että jossain vaiheessa molempien tunnuksessa oli vihreä apilan lehti. 4H-liike on hyvin vanha kansainvälinen järjestö, jonka syntyhistoria käsittääkseni juontaa juurensa USA:han. Suomessakin toimintaa on ollut jo kauan. Minulla on tuttu, joka on sodan jälkeen jo osallistunut joillekin nuorten kursseille.)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Haastellaan

Sain haasteen.

Minäpä vähän tässä nyt sitten teille haastelen (huastelen).
Huasteluhan on sellaista kevyttä savolaisläppää, jonniijoutavoo smooltoolkkia. Vastuu jää kuulijalle. Tässä tapauksessa lukijalle.

Haastajana Viola-mamma.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!


Asiat itsestäni:
1. Tänään eräs rouva tunnisti minut, koska näytän kuulemma mummoltani, joka on kuollut vuonna 1988!
2. Minulla on hymykuoppa. Ja toinenkin, joka näkyy vain silloin kun naamani on laiha.
3. Naamani on nyt laiha. Mutta se lihoo taas kun lopetan imetyksen.
4. Olen imettänyt lapseni 2-vuotiaksi.
5. En mene tarpeeksi aikaisin nukkumaan iltaisin. Siksi olen liian väsynyt ja kiukkuinen usein.
6. En osaa keskustella netin keskustelufoorumeille. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa niille mitään kun kaikki on jo sanottu tai kysytty kuitenkin.
7. En oikein osaa keskustella tuntemattomien kanssa livenäkään.
8. Paitsi töissä. Koska silloin en ole vain minä, vaan olen ammattini takana. Hämärää, eikö?
9. Harva tuttuni tietää blogistani, koska jotenkin nolottaa.
10. Olen vähän koukussa tähän bloggaamiseen.
11. Oli hirveän vaikea keksiä kerrottavaa itsestä. Paljon helpompi vastata valmiisiin kysymyksiin.





1. Lapsuuden unelmatyösi? Oletko tällä hetkellä tuossa unelmatyössä?
Olen melkolailla unelmatyössäni, mutta tuskin lapsuuden haaveammatissa, koska en muista mitään kovin selkeää toivetta olleen.
2. Parasta kesässä?
Se, että saa tonkia pihamaalla ja että elinpiiri laajenee sisältä ulos.
3. Parasta talvessa?
Kun saa nyhjöttää sisällä.
4. Parasta viikonlopuissa?
Saa nukkua pitkään. Teoriassa. Käytännössä lapset herää samaan aikaan kuin viikollakin. Voi lorvia yöpaita päällä, kun ei tarvitse viedä ketään mihinkään tai lähteä heti ulos. 
5. Oletko matkustellut paljon? Missä päin maailmaa?
Mikä on nykyaikana paljon? Riippuu kehen vertaa. Etelä-Afrikka, Swazimaa, Namibia, Mosambik, Israel, Saksa, Englanti, Tanska, Ruotsi, Itävalta, Viro, Venäjä... oisko ne siinä.
6. Suosittele yhtä nettikauppaa, jota itse käytät.
7. Teetkö blogissasi yhteistyötä yritysten kanssa? Jos teet, millaisten yritysten kanssa ja miksi olet valinnut juuri nämä toimijat?
TradeTrackerin. Sain myös pyynnön joltain firmalta, katsotaan johtaako se johonkin... Vähän ristiriitaisin tuntein näiden juutujen kanssa. Mä oon kuitenkin ihan tavis, joten tuntuu vähän hullulta nää yhteistyökuviot :D
8.Blogisi menneisyys ja tulevaisuus. Miten kauan olet blogannut ja uskotko bloggaavasi vielä vuoden kuluttua? Jos näin, uskotko, että kirjoitusten teemat ovat tuolloin samoja kuin nykyään ?
Minulla oli vuodatuksessa ensimmäinen blogi. Olisinko siellä aloittanut 2007 tai niillämain. Välillä homma jäi. Täällä aloitin pari vuotta sitten. Voi olla, että jatkan puuhaa. Eiköhän samoilla teemoilla mennä jatkossakin. Tällaiset arkiset, maanläheiset tee-se-itse puuhat ja säästäväisyys, niin rahan kuin luonnon, ovat minulle tärkeitä ja minusta on mukava jakaa ajatuksiani. Näihin asioihin liittyvät kirjat ja linkkivinkit on aina kivoja löytöjä ja haluan niitä jakaa myös eteenpäin.
9. Kuka on lähin sukulaisesi, jos aviomiestä ja mahdollisia omia lapsia ei lasketa?
Äet
10.  Millaisia kesälomasuunnitelmia sinulla on ensi kesäksi?
Lintsillä käydään. Koko perhe mennään bussilla. Yhden paikallisen toimijan retki. Toivottavasti muistan ilmoittautua. Joo ja ruokaa kasvatellaan ja tehdään remonttia. Yhden aitan hirsikehikon oon varannut ja pari uutta karitsaa. Ja siiten on nuo tiput ja kani toivottavasti tekee poikasia. On taas vissiin mopo karannut... Ai nii LOMAsuunnitelma. Mikä loma :D Mä oon puolikkaassa työssä, mulla on puolikas loma. Paitsi, että mä oon just alottanut, ettei mulla vissiin oo sitäkään. Nii joo, sillon kun mä en oo puolikkaana töissä niin oonko mä kokonaan lomalla? Myöntäiskö joku mulle niistä puolikkaista taysipäiväisistä kotityöpaivistä lomaa :D
11. Elämänohjeesi?
"Unelmat on toteuttamista varten."
Olen lyhyehkön elämäni aikana haaveillut melko hulluistakin asioista ja saanut jo toteuttaa melko monta niistä. Minulla on hirmuinen kiire elää. Toisaalta se on siunannut minua monilla TOSI hienoilla muistoilla ja asioilla. Mutta toisaalta se sama kiire on aiheuttanut elämäni pahimpia virheitä. Jotka ei oikeasti ole mitään vakavaa ja niistäkin on tullut paljon oppia. Mutta kantapäänoppi ei ole se helpoin oppi.
Jos tämä tahti elämässä jatkuu, niin mihin vielä pääsenkään. Jos nyt edes kerran sinne Afrikkaan vielä.
Ja sen maatilan ostan. Ja....
 
 
 
Nyt on kyllä pakko mennä nukkumaan joten kysymysten keksiminen jää. Ja haastaminen. Katsotaan jaksanko myöhemmin. Voi olla, että en....

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Päivänpaistetta risukasassa


Kiirastorstaina meillä kaadettiin koivu. Kerroin siitä jo aiemmin.
Tuollaisesta isosta puusta tulee ihan valtavasti risua. Ja sepä vasta olikin hyvin ispiroivaa. Aurinkoisessa kevättalven säässä on ollut mukava taivutella kaikenmoisia koristeita. On tarennut ilman hanskoja askarrella. Kädet vaan on ihan naarmuilla ja nokka vähän tukossa, sen verran olen tuolle koivulle sidätyksestä huolimatta allerginen. Risuista syntyi vaikka mitä; muutama "linnunpesä", joista pari lahjaksi, kymmenkunta kranssia, pari sydäntä ja tuollainen roikkuva sipulinmallinen juttu. Laitan siihen ehkä jotain sisälle, mahtaisikohan kestää jonkin kukan painon...


Mutta nyt on Mammukkan risuhommat tehty, sillä isäntä osti koneen.
Tässä sitä Sipuliinan kanssa kokoavat.
Parina iltapäivänä on isännän oksasilppuri käynyt ja risut alkavat olla jo pienissä sievissä kasoissa. Levitämme hakkeen pihan pensaiden ja puiden alle. Aiemmin olemme vieneet kaadettujen pihapuiden oksat metsään. Tai siis ne ihan ohuimmat osat vain, paksummat tietysti poltetaan uunissa. Nyt oli lunta sen verran paljon vielä, että risujen metsään raijaaminen olisi ollut hieman hankalaa. Totesimme kyllä, että tämä härveli olisi kannattanut hommata jo aiemmin. Olisi saanut oksat aina hyötykäyttöön pihassa. Aina on jäänyt ostamatta, kun on tuntunut sellaiselta ei-niin-pakolliselta-rahanmenolta.


Täällä juttu kesäisestä puunkaadosta.

Olin muuten tänään siellä mehiläiskurssilla. Mielenkiintoista. Kurssia on vielä muutaman kerran. Ensin teoriaa ja lopuksi tutustutaan mehiläistarhaan. Katsotaan johtaako tämä lopulta siihen, että meille tulee myös pesä/pesiä. Mahdollinen pesä onkin jo tiedossa, mutta enpä kerro siitä vielä kun asia on aikalailla vaiheessa vielä.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Tiput


Tässä nämä minun tipuset nyt on. Ihan ensimmäiset kananpoikaset, joita olen hautonut. Aiemmin taisin kirjoittaa, että maatiaisia, mutta siis sekarotuisia ovat. Ja kuinkas muuten kuin sinisistä munista haudottuja, kun kerran siniselle linjalle on lähdetty :D Tipuja on seitsemän, mutta niitä on hirveän hankala saada nätisti kaikkia samaan kuvaan. Tämä kuva taitaa olla toissapäiväinen ja tiput on nyt siis jo pikkiriikkisen isompia. Siipisulista huomasin, että ovat kasvaneet. Tämä lintujen kasvatus on kyllä opettavaista puuhaa. Ensimmäinen opetus tuli siinä, että kaikki tiput eivät siis olekaan keltaisia. Minä tyhmä olen luullut, että tiput ovat aina keltaisia ja saavat värinsä sitten isompana höyhenien mukana. Väärin! Neljä ensimmäistä kuoriutunutta oli keltaisia ja kuoriutuivat Pitkäperjantaina ja lauantaina. Sunnuntaiaamuna kun heräsin ja tarkistin hautomakoneen, piti hieraista silmiä. Mustia tipuja! Kaksi mustaa ja yksi viirullinen. Yhdeksästä munasta kuoriutui seitsemän tipua. Yhden munan arvelin olevan kuollut. Olin läpivalaistuani huomannut ettei kehity kuten muut. Jätin kuitenkin koneeseen, koska en aloittelijana tiennyt varmaksi. Viimeinen muna joka heilui, jäi kuoriutumatta. Poikanen ei saanut edes säröä aikaiseksi. Mutta sellaista elämä on. Nyt tiput ovat alakerrassamme, aulassa, josta on käynti pesutiloihin ja pannuhuoneeseen. Täytyy sanoa, että nuo söpöläiset haisevat ihan hirveästi vaikka kuinka koittaisi pitää puhtaannäköisenä. En malta odottaa, että voin viedä ne ulkosaunan eteiseen, jossa viime kesän kukot poikasvaihettaan elivät. Sieltä on hajut helpompi tuuletella pois. Jos kaikki sujuu hyvin, ehkä haudontaa ei tarvitse suorittaa joka kevät. On tässä oma vaivansa. Mutta toisaalta tämä vaikuttaa hyvin addiktoivalta puuhalta... Hautomakoneeseen muuten putkahti vielä äsken kahdeksas tipu. Viikko sen jälkeen kun olin ostanut siitosmunia, kävin yhdessä kylässä, josta sain munia. Siis syötäväksi. Olin kuitenkin kuunnellut kanojen kasvattajan puhetta siitä, miten kukko on tykästynyt tiettyihin kanoihin laumassa. Kotona sitten ajattelin, että laitetaanpa kokeeksi pari munaa vielä koneeseen. Toinen niistä nyt sitten kuoriutui. Ruskeasta munasta, aika perinteisen näköinen tipu :) Viiriäisiä vielä tarvittaisiin, sitten hautomakone joutaa kylille lainaan.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Akkaripäivä ja köyhän lehtikotelot


Keskiviikkoisin, jos pojat tulevat samaan aikaan kotiin, tulee useimmiten kiista. Ja aiheena on mikäs muu kuin Aku Ankka. Esikoinen osaa jo jonkin verran itse lukea, mutta keskimmäisellekin lehti on tärkeä. Hänkin "lukee sujuvasti" tarinoita ääneen. Lukee kuvista, mitä niissä tapahtuu. Jos itse luen lapsille ääneen luen mieluummin kirjoja. Jotenkin en tykkää lukea sarjiksia ääneen. Ennen vauvaa luin joka ilta pojille, mutta nyt harvemmin. Esikoiselle on luettu kaikkein eniten. Toinen ei ole ollut ihan niin innokas kuuntelija muutenkaan. Ehkä palaamme iltasatujuttuihin taas kun neiti vähän kasvaa. Äitini luki meillä aina satuja ja minusta se on hirmuisen tärkeää ja hieman huonoa omaatuntoa poden tämän hetkisestä lukemattomuudesta.

Meillä on käytössä tällaiset köyhänmiehenlehtikotelot. Muropaketit on leikatti vinottain koteloiksi ja ne on juuri sopivia akkareille. Ei välttämättä kauniita, mutta ihan asiaansa auttavia. Osa on päällystetty vanhoilla akkarijulisteilla. Eivät ole kovin kestäviä, mutta ne on helppo kierrättää tai polttaa ja aina saa uusia, jos vain syö muroja.

Ja kun nyt tässä mainostamaan rupesin, Mammukkakin sai tänään postia. Meidän perhe- lehti on suosikkini. Siinä on aina itseä kiinnostavia artikkeleita. Todella harvoin olen ollut pettynyt lehden sisältöön, jos ollenkaan. Tämän lehden lisäksi minulle tulee Kotipuutarha. Molemmat lehteni olen välillä lopettanut nuukuuksissani, mutta olen aina palannut tilaajaksi. Muita "naisten lehtiä" saan äidiltä, kirpparilta, kirjaston poistomyynnistä ja joskus lehtikeräyksestä. Olen kova selailemaan lehtiä. Minulla on kansio, johon olen säästänyt parhaimpia artikkeleja, mutta olen aika kranttu. Artikkelin pitää olla tosi erityinen, että leikkaan irti ja säästän. Ruokaohjeita tulee leikeltyä hövelimmin ja yksi laatikko niitä pullistelee. Tuossa Meidän perheessä on muuten ihan hyvä tarjous meneillään 5kk:n lehdet 19,90.

Pitäisi niistä tipuista postata... Katsotaan lopummalla viikkoa :)

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Siemenmainos

Olen aiemmin jo maininnut, että Hyvinvoinnin Tavaratalo on minun lempinettikauppani, josta tilaan luomutuotteita ja ekologisia pesuaineita ja vähän kosmetiikkaa. Vähän, koska käytän kosmetiikkaa muutenkin hyvin vähän. Nyt on pakko jakaa iloinen yllättyneisyyteni, kun huomasin kaupan myyvän nyt myös Nelsonin luomusiemeniä. Täältä voi katsella, mitä löytyy. Itse olen jo siemeneni kesäksi hankkinut (tai suurimman osan ainakin), mutta voi olla, että jotain siemeniä tilaan täältä jahka tulee jotain muutakin tilattavaa mieleen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...