maanantai 29. joulukuuta 2014

Taviokuurna ja muutama muu


Tämä kuva on olohuoneen ikkunasta tänä aamuna. Muutaman metrin päässä talosta on pieni kaunis pihlaja, joka on aivan täynnä marjoja. Meillä on kyllä pitkin pihaa isoja vanhoja pihjalia ja nekin notkuvat marjoja. Pitkään näytti siltä, että linnut eivät ole ollenkaan kiinnostuneita tulemaan syömään niitä. Johtunee varmaankin siitä, että pihlajanmarjasato oli valtaisa tänä vuonna joka puolella. Noin kuukausi sitten isompiin puihin ilmestyi rastaita ja edelleen pihassa on päivittäin räksiä ja mustarastaita. Tänä aamuna huomasin pihalla, että joku lintu viheltää äänellä, jota en ole koskaan aiemmin kuullut. Vilkaisin lähipuuhun ja siellä oli joitain punatulkkumaisia lintuja, joita en kuitenkaan tunnistanut. Mies sitten kiikareilla ja lintukirjasta katsomalla selvitti uudet tulokkaan taviokuurniksi. Lienenkö ikinä edes kuulleeni moisista. Kuulostaa kivalta nimenä. Taviokuurna. Tänään huomasin myös ensimmäisen tilhiparven pihassa. Yleensä meillä talvella on vain tiaisten sekaparvi, jossa on töyhtö-, hömö-, tali- ja sinitiaisia. Satunnaisesti olemme tunnistaneet kuusitiaisia. Muutama närhi kuuluu talviimme ja joskus tikat. Nyt on pihlajissa sekä lintulaudalla käynyt näiden lisäksi myös viherpeippoja ja punatulkkuja. Hyvin linturikasta elämää :)

Pari linkkiä taviokuurnasta tässä ja tässä.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!


Kaikenlaisen häsläämisen ja sekamelskan keskelle on laskeutunut joulun tunnelma. 
Hyvää joulua!

tiistai 16. joulukuuta 2014

16. Kamomillashampoo


Mulla on tässä jonkin aikaa ollut shampoo loppu. Olen pessyt hiuksia omatekoisella palasaippualla. Ei toimi, hiukset jää oudon oloisiksi. Olen kokeillut itsetehtyä suopayrttilientä. Löysin nimittäin purkillisen ylivuotisia kuivattuja suopayrttejä siivotessa. Ei toimi, hiukset ja päänahka jäävät aivan likaisiksi. Lopulta pesin kolme kertaa miehen terveshampoolla ja sain niskan ihottuman kukkimaan oikein kipeän punaisesti... Pesen hiuksia noin joka kolmaspäivä. Joitakin vuosia sitten pesin joka päivä, sitten harvensin joka toiseen. Tänä vuonna olen päässyt tähän joka kolmanteen. Pelkkään vesipesuun en aio siirtyä. Ei oo mun juttu. Meillä lapset on lähestulkoon shamppoottomia olleet koko ikänsä. Kesällä kun ovat oikeasti ihan likaisia on välillä pakko käyttää saippuaa tai shampoota. 

Minulle on tulossa kyllä "omaa shampoota", mutta sitä odotellessa päätin kokeilla seuraavaa ohjetta:

Kamomillashampoo

Kourallinen tuoretta tai kuivattua kamomillaa
3 dl kiehuvaa vettä
3 rkl marseille saippuaa raasteena
1 rkl glyseriiniä (saa apteekista)

Laitoin kaksi kamomilla teepussia veteen. Annoin olla noin vartin. Liuotin saippuaraasteen "teehen".
Vispasin joukkoon glyseriinin. Kaadoin pulloon.

Ohjeessa oli myös 5 tippaa keltaista elintarvikeväriä. Ei ollut ja minusta ihan turhaa.

Ja pikku vinkki. Älä kaada lasipulloon niinkuin minä vaan tyhjään shampoo pulloon. Shampoo on sen verran paksua, ettei tule ulos pullosta, jota ei voi puristaa. 

Ensimääisen kerran jo kokeiltu. Ihan miellyttävää käyttää. Lopputuloksen näkee ja tuntee huomenna kun hiukset on ihan kuivat. 

Jos teen jatkossa, aioin käyttää omaa saippuaa ja kamomillan tilalle voisin laittaa kehäkukkaa, joka on iholle hyväksi. Mitenköhän okkonen kävisi. Saisi ainakin vihreää shampoota. 

Oma vakkarishampooni on Ole Hyvän hajusteeton Aloe Vera- Xylitol. Se on alkoholiton ja ainoa mikä ei ole ärsyttänyt ihoani ja uskokaa, aika montaa ainetta olen kokeillut jo.


maanantai 15. joulukuuta 2014

15. Pikainen tonttuhattujen ompelu

Tänä aamuna lapset heräsivät tapansa mukaan klo 7. Taksi tulee hakemaan klo 8.30. Noin 7.30 eskarilainen pyytää etsimään tonttuhatun kun "kaikilla muillakin" (veljen mukaan 2:lla eskarilla ) on sellainen. Eipä löydy joulukoristekaapista muuta kuin yksi liian pieni ja siitäkin on kulkunen irronnut. Naama menee pojalla ruttuun ja alkaa mökötys. Minä muistan säästäneeni kohta vuoden kahta rikkinäistä punaista vaatetta tonttuhattumateriaaliksi. Kaivan ompelukoneen esiin ja surautan aamupalan lomassa pojalle tonttulakin. Tuli sellanen superäitiolo hetkellisesti. Varsinainen kätevä emäntä! Olen siis parantumassa taudista! Jee! Ääni vielä vähän korisee, mutta joulun tulo on edistynyt kummasti. Kammarista on pyyhitty pölyt ja lantut keitetty. Kyllä se tästä vielä jouluiloksi muuttuu.

Lähtötilanne: rikkinäinen vauvanvelourhaalari ja reikäinen joulumekko.


Eskarilaiselle velourpipo kaninnahkatupsulla. Iltapäivällä ompelin vielä kulkusen, mutta aamulla en sitä ehtinyt.


Pikkuneiti katsoo muumeja uusi myssy päässään.


lauantai 13. joulukuuta 2014

13. Haarniska

Tää ei liity nyt taas millään lailla jouluun. Tai voishan tällasen tehdä lahjaksi pikkuritarille.  Aiemmin syksyllä tein pojille pyynnöstä haarniskan kahvipusseista. Olivat koulussa tehneet kahvipusseista kruunun. Materiaaleina kahvipussit, ilmastointiteippi ja sähköteippi.



perjantai 12. joulukuuta 2014

12. Sohvajuttu


Noin vuosi sitten meille tuli uusi (kierrätetty) sohva. Vuodessa penskat on tärvelleet sen. Siinä on kaikenlaista. Ne ei saa syödä sohvalla, vaan pöydässä syödään. Siitä huolimatta sohva on ihan tahrainen. Mä en tiedä mitä tämä läiskä on. Sen tiedän, että sitä ihtiään se ei ole. Ei oo hajua nimittäin olluna. Äsken sain tarpeekseni ja päätin hankkiutua tahrasta eroon.


Ompelin tahran päälle pitsiliinan. Olen suunnitellut päällisten ompelemista, mutta tämä olkoon vähän niinkuin laastari ensiavuksi. 

Ja vielä terveysraportti lopuksi. Olen punasilmäinen hirviö. Mulle tuli se silmätulehdus ja kuopusta käytin tänään lääkarissä. Tytöllä on korvatulehdus. 

torstai 11. joulukuuta 2014

11.

Ei irtoo mitään tänään. Ei ees ääntä. Lapset on olleet tosi hämmentyneitä kun äiti ei puhu. Äiti ei voi edes kieltää ja komentaa. Ei kuulustella läksyjä eikä lukea iltasatua. Nuorimmainen ei kertakaikkiaan ymmärrä, että äiti on kipee. Koko ajan haki huomiota. Sitä ehkä pelotti :( Keskimmäinen kuiskasi mulle asiansa ja esitti erilaisia viittomia ja elekieltä. Enkä voinut edes sanoa, että ei mulla korvissa tai älyssä mitään vikaa oo :D Vanhin otti huoltajan roolin. Luki muille äitin lapulle kirjoittamia viestejä. Ukkoa vaan ärsytti koko tilanne. Olis onnellinen kun en kerrankaan sano mistään mitään. Mua turhautta kun mä en jaksa. Nukuin muutaman tunnin päikkärit tänään ja se oli virhe. Nyt ei nukuta yhtään. Toivon, etten näe samanlaisia painajaisia kuin viime yönä. Tuskien yö oikein oli. Tänään ei kierrätetty, eikä valmisteltu joulua. Ei laitettu ees ruokaa. Turha päivä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

10. päivä Joulupaperit, kassit ja narut


Olen se tyyppi joka säästää joulupaperit ja kassit sekä osan nauhoistakin seuraavaa joulua varten. Lapset ei vaan muista aina niin varovasti avata pakettejaan, että sain aina isoja ehjiä papereita jemmaan. Itse en muista lähivuosina ostaneeni joulupapereita. Mutta onhan noita kertynyt silti yhteen komeroon aikamoinen kassillinen. Tuo iso joulupukkikassi meillä on ollut käytössä ainakin 5 vuotta, eikä lapset tajua ollenkaan ihmetellä miksi joulupukilla on aina mukana tuo sama kassi ja sama kangassäkki :D Säästän papereita ja kasseja myös lasten synttäreistä.

Minulla on viisi kummilasta ja kolme omaa lasta, joten pikkupaketteja tulee tehtyä. Kerään sopivia lahjoja pitkin vuotta, jos löydän. Eli hyödynnän siis alennusmyyntejä. Joskus innostun itsekin jotain neulomaan ja kirppiksiltäkin löytyy toisinaan lahjoja. Tuo tavarakasa siis odottaa minua olohuoneessa. Lähdenpä paketointihommiin :)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukuun yhdeksäs

Tänään ajattelin mennä siitä, mistä aita on matalin ja jakaa viime jouluisen kierrätysaskarteluni. Kävin tänään hakemassa postista yhden paketin ja ahdistuin kun tajusin, että en ole uhrannut vielä montaakaan ajatusta joulukorteille. Olen monesti päättänyt, että tänä vuonna en postita kortteja. Se on vaan velvollisuus, joka aiheuttaa joka vuosi paineita ja jää viime tinkaan. Mutta tiedänpä sen jo etukäteen, että lähetän ne kuitenkin, koska kiltit tytöt toimivat niin kuin heidän oletetaan toimivan. Potisin kuitenkin huonoa omaatuntoa, korttien lähettämättömyydestä. Kuvittelen, että joku loukkaantuu kun ei saa korttia. Mä oon niin pöljä, kun mä mietin aina mitä muut miettii. Ne mitään mieti kuitenkaan ja jos miettii niin entä sitten. Itsepä ainakin tietäisin, etten tarkoittanut mitään korttien lähettämättömyydellä. Etten ehkä vaan jaksanut ja saanut aikaiseksi. Mutta toisaalta, tuliskohan se joulumieli, jos alkais tehdä kortteja ja paketteja. Maisemasta ja säästä joulumieltä ei kyllä täällä paljon revitä :( 

Tässä kuva kirjasta tekemästäni joulukorttitelineestä. Eskarilainen toi siihen jo ensimmäisen kortin tänään. Oli luokkakaverilta saanut.





Testissä Vanishin tahranpoistoaineet

Liityin aiemmin syksyllä Buzzadoriin ja sitä kautta sain testattavaksi Vanishin tahranpoistoaineita sekä näytteitä jaettavaksi kavereille. 

Tein liinatestin tahroilla, joita meillä useimmiten esiintyy. Nuorimmainen lapsista on vielä hyvinkin paljon sotkuiässä ja paitojen rintamuksissa on milloin mitäkin.

Testiliinaan siis töhräsin ylhäältä vasemmalta alkaen 
1. Omenaa 2. Omenamehua 3. Ketsuppia 
4. Karpalokiisseliä 5. Mustikkaa 6. Rypsiöljyä
7. Porkkanaraastetta 8. Luumuhilloa

Pesin testiliinan valkoisen tavallisen pyykin kanssa 40 asteessa. Pesuaineena oli pesupähkinöitä ja muuna pyykkinä valkoisia sukkia, alkkareita ja T-paitoja. Mukaan koneeseen annostelin purkin ohjeen mukaan valkoiselle pyykille tarkoitettua Vanish OxiAction Crystal Whitea. Tätä ei ehkä ole ajateltu pesupähkinöiden kaveriksi vaan "tavallisten pesuaineiden" kanssa, mutta minulla ei nyt niitä sattunut olemaan. Jos käytän jauhetta se on useimmiten Erisanin allergikoille sopivaa jauhetta. Tänä syksynä vaan on ollut rahat niin vähissä, että en ole ostanut pesuainetta, kun on tullut joskus ostettua noita pähkinöitä reilummin. En ole pesupähkinöiden suuri fani. Ne tekee ainakin meillä pesukoneen tosi likaiseksi ja lopulta sekä kone että vaatteet haisevat tosi pahalta. 


Nyt tuli höpöteltyä ihan kaikkea tähän kuuumatonta. Mutta siis pesutulos oli pähkinöistä huolimatta tosi hyvä. Kaikki tahrat omenaa ja mustikkaa lukuunottamatta hävisivät täysin. Jopa rypsiööljy, jolla olen joskus jonkun vaatteen pilannut täysin. Mustikasta jäi jäljelle aavistus ja omenasta vähän pienempi aavistus. 


Pistin Vanishin myös ihan tosi toimiin. Minulla on ulkotyötakki, joka on ihan kamalan likainen aina vielä pesun jälkeenkin. Tosi fiksu valinta työtakiksi tuollainen hempeän vaalea, mutta se oli kirppiksellä ilmainen. Tämä takki oli pesun jäljiltä, mutta siinä oli aivan harmaat hihan suut ja nuo ruskeat tahrat ovat aitoa tervaa. Tervatahrat ovat olleet jo ainakin 5 kertaa pesussa ennen tätä kuvaa. Laitoin tahroihin ja hihan suihin nestemäistä Vanish Power Geliä. Pesukoneeseen lisäsin vielä perinteistä jauhemaista Vanishia pinkistä purkista. Pesin normaalisti koneessa 40 asteessa toisen takin kanssa.


Lopputulos oli kyllä minusta hyvä. Harmaat hihan suut puhdistuivat melkein kokonaan ja tervetahrat pinenenivät, vaikka luulin niiden olevan täysin mahdottomia. Kiva testi, vaikka sinänsä tällä takilla ei ole mitään väliä. se voi olla tahrainen, eikä se vaikuta käyttöön. Enkä muutenkaan laittaisi takkia ihmisten ilmoille. Se on kaksi numeroa liian isokin minulle :D

Ostaisinko Vanishia jatkossa? Kenties, jos johonkin tärkeään vaatteeseen tulisi tahroja. En kyllä tiedä onko minulla tärkeitä vaatteita. Mutta mieluummin yrittäisin poistaa jostain arvovaatteesta tahrat kuin heittäisin pois. 

Pidin tuotteissa siitä, että ne eivät tuoksu, niissä on allergia- ja joutsenmerkki. Joutsenmerkki kertoo ympäristöystävällisyydestä. Tuote voikin olla sitä, mutta jäin miettimään sitä miksi ympäristömerkki on annettu tuotteeseen, joka on muovipurkissa ja joka purkissa on muovinen mittalusikka. Eikö näitä voisi pakata vaikka pahviin? Ymmärrän toki, että tuo pyöreä pinkki purkki on osa brändiä, mutta en silti tajua ympäristön kannalta. Siski nämä tuotteet kenties jäävät jatkossakin minulta hyllyyn.

Minulla on muuten vielä muutama näyte, joten tosi elämän tutut huomio. Jos haluatte kokeilla Vanishia, voin tuoda näytepussukan ja kertoa tuotteesta :)

(Jos joku miettii, että mikä ihmeen Buzzador, niin se on sivusto, johon rekisteröitymällä voi saada erilaisia tuotteita testattavaksi, joko ilmaiseksi tai alennettuun hintaa. Lähetyksen mukana saattaa olla myös näytteitä jaettavaksi kavereille. Tähän tietysti liittyy se, että saaduista tuotteista on kerrottava kavereille joko naamatusten tai netissä. Sivusto ei lähetä mitään tuotteita kenellekään ihan yllättäin vaan saan aina ennakkoon ehdotuksia kampanjoista ja voin itse päättää haenko kampanjaan mukaan tai en. Nyt syksyllä minulla olisi ollut mahdollisuus testata kirkasvalolamppua, mutta se ei olisi ilmainen vaan huomattavasti alennettuun hintaan. Valitettavasti kampanja sattui sellaiseen saumaan, ettei tilillä ollut kuin parikymppiä. En luonnollisestikaan käyttänyt niitä lamppuun vaan ruokaostoksiin. En haluaisi myöskään hakea kampanjaan, jonka tuote sotisi jotenkin totaalisesti arvojani vastaan.)

(Niin ja jos joku nyt tämän postauksen perusteella luuli, että olemme taloudellisesti ihan järkyttävän tiukoilla niin ei kannata huolestua. Tilanne on ohi jo ja ihan normaalin joulun saamme aikaan. Lahjoineen, ruokineen , kaikkineen. )

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukuun kahdeksas

Tää mun joulukalenteripostaaminen ei nyt oikein ota onnistuakseen. Mä oon kipee. Lapset oli viime viikon silmätulehduksessa ja kauheassa räkätaudissa. Oli joillakin vähän kuumettakin. Itse olen vetelehtinyt hyvin aikaansaamattomana tässä kotosalla vaan. Eilinen ilta menikin sitten 38 asteen kuumeessa peiton alla pötkötellen. Tänään ei ole ollut kuumetta, mutta kurkku on tosi kipeä. Toivon, ettei silmävaiva iske minuun. Onneksi on silmälääkkeitä jäljellä. Lääkäri arvioikin ensimmäistä silmäpotilasta käyytäessäni, että tauti on tarttuvaa ja useampi saattaa samoja tippoja ja voidetta tarvita, joten niitä pitää laittaa siten, ettei koske purkilla potilaaseen. Viikon olisi vielä käyttökelpoista se aine, mutta eiköhän se tauti siihen mennessä ole tullut minuunkin, jos on tullakseen. Jääkappissa sille saisi jatkoaikaa hiukan. Lääkkeelle nimittäin. 

Tämän päivän kierrätysvinkki on pieni ja yksinkertainen.


Viime joulun alla käytin töissä tällaista korvista, joka on tehty puisesta kuusen koristeesta. Korvis on aika iso, mutta onneksi kevyt. Paria tälle ei ole, mutta voisihan toiseen korvaan tehdä tänä vuonna toisenlaisesta koristeesta parin. Tästä  koristeesta oli irronnut lanka ja paikalla oli pienen pieni reikä, johon ruuvasin pienen pienen metallikoukun, jonka olen säästänyt ties mistä ja siihen laitoin korviskoukun. Minulla on sellaisia purkkeja jemmassa, joihin olen tallettanut erilaisia nappeja ja nippeleitä rikkoutuneista jutuista. Osa saattaa olla myös löytöroinaa. Olen se tyyppi, joka poimii löytämänsä napit ja ruuvit mukaan lattiolta, kaduilta, uimarannoilta jne. :D

Siivousurakka edistyi tänään taas vähän. Siivosin eilisenkin luukun kohteen, kun eilen en jaksanut. Tänään olisi tullut luukusta tosi iso urakka, joten huijasin vähän. Arvoin silmät kiinni yhden luukun, josta vaihdoin lappuja. Harmi vaan, että nyt tiedän ison urakan odottavan 18. päivä. Pitäisi ehkä pyytää jotakuta muuta perheenjäsentä sekoittamaan lappuset. 

Ihanaa joulun odotusta :)


lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Nyt ei kyllä irtoo mitään tekstiä tänään. Hyvää itsenäisyyspäivän loppua kuitenkin :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Luukku 5. Väriliituhuulikiilto

FB:ssä törmäsin linkkiin, jossa oli ohje kuinka tehdä lasten myrkyttömästä vahaliidusta ja kookosöljystä huulipuna. Viime viikolla olin lähdössä ekaa kertaa 10 vuoteen pikkujouluihin ja tajusin, ettei minulla oikein ole mitään meikkejä. Huulipunaa olisin hiukan kaivannut ja siksi varmaankin nyt tartuin tähän vinkkiin. Elen illalla ihan muistinvaraisesti sekoittelin öljyä ja liitua keskenään. Sellainen moka tässä kävi, että mulla on nuo suhteet ihan päin prinkkalaa ja tästä tuli kyllä huulikiilto, eikä huulipuna. Lapset vähän hitaasti katsoivat kun kolusin kynälaatikoita ja aloin liitua sulattamaan hellalla. Olivat taas vähän sitä mieltä, että näistä äitin puuhista ei kannata koulussa paljon puhella :D

Tämä liitu on tarkoitettu pienille lapsille ja oletettavasti se on turvallinen. Mutta ihan täysin vakuuttunut en ole tämän "huulipunan" turvallisuudesta. Kokeile ihan omalla vastuulla. Mutta ei ne kaikki kaupan huulipunatkaan ihan täysin myrkyttömiä ole, tuskin tämä sen pahempaa terveydelle tai luonnolle on. Oikeastaan huulipuna on ihan turhaa samoin kuin muutkin meikit, mutta joskus sitä nainen kaipaa hiukan koristusta. Eikö?


Liidun pätkä ja kookosrasvaa.


Sulatin ainekset pienessä lasissa vesihauteessa pannulla.


Kaadoin huulikiillon pullonkorkkeihin. Muita sopivan pieniä astioita en löytänyt. 

Musta tää on tosi pöhkö kierrätystä, mutta tulipahan kokeiltua :D

torstai 4. joulukuuta 2014

Luukku 4. Voiko lelu olla enää yksinkertaisempi?




Nappihyrrä. Muistan, että aina aika ajoin tällainen nappihyrrä oli kova juttu. Lelu oli kova juttu luultavasti jo vanhempieni lapsuudessa, koska äiti tämän on alunperin minulle opettanut. Tarvikkeet ovat iso nappi ja kalastajalanka. Vajaa kolmevuotiaalla tämä menee vielä ihan yli hilseen, mutta pojat tästä kovasti innostuivat. Kolmasluokkalainen lähes hypnoosissa pyöritteli pitkiä aikoja. Eskarilaisella meni vähän kauemmin, että hoksasi kuinka nappi lähtee pyörimään. 

Ja tässä tyylinäyte:


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Luukku 3. Kierrätyskynttilät


Olen pariinkin kertaan kirjoittanut täällä kierrätyskynttilöistä. 

Jos ei halua kynttilän pätkistä tehdä systykeruusuja, niin ne voi valaa uusiksi kynttilöiksi. Tällainen kahvikuppiohje näytti olleen uusimmassa s-ketjun asiakaslehdessäkin. Siinä taisi olla kupit öljytty, että sai kynttilät sitten kupista pois. Minä en tehnyt niin vaan tarkoitus on polttaa kynttilä tuossa kupissa. Ilmaisia parittomia kahvikuppeja löytyy usein kierrätyskeskuksista, joskus kirppareiltakin. 

Tässä linkki vanhaan kynttilän teko-ohjeeseeni.

Siivouskalenterista löytyi tänään keittiön tasot. Niiden tyhjennyt ja pyyhkiminen. Samalla tuli siivottua lääkekaappi.

Tänään on kehtuuttanut ihan hirveästi. Meillä on yksi kuumeinen silmätulehduspotilas ja pari kuumeetonta räkänokkaa. Toivottavasti tämä ma vetämättömyys ei ole ensi oire taudista. Sitä en nyt kyllä kaipaisi.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kierrätysjoulukalenteri 1. & 2.

Olen joskus ennenkin pitänyt joulukalenteria blogissa ja kuvakalenteria omassa fb-profiilissani. Nyt ajattelin elämäntapakierrättäjänä julkaista joka päivä jonkun pienen jouluun liittyvän kierrätysvinkin. Sellaisen, jota itse toteutan joulussani. En ole järin pitkäjänteinen tahi suunnitelmallinen tyyppi, joten pyydän jo etukäteen anteeksi, jos joku päivä intoni kalenterin päivitykseen yllättäen lopahtaa :D 

Vinkki nro 1.
Vuonna 2011 (miten mä oon jo niin kauan tätä blogia pitänyt?) olen kertonut tehneeni siivousjoulukalenterin ja tänä vuonna otin systeemin taas käyttööni. Muuten en näköjään saa itseäni oikein motivoitua siivouspuuhaan. Minua oikeasti välillä niin harmittaa se, että kotini on aikalailla retuperällä. Tänään kävin kylässä eräässä todella kauniissa kodissa ja kyllä taas pisti miettimään....  Kaksi kohdetta hoidettu siis jo. Naulakot on tyhjennetty ja pyyhitty pölyistä. Turhat kamat poistettu, likaiset pyykkikorissa ja tarpeelliset ojennettu oikeille paikoille. Yhden lipaston tasolta tyhjennetty kasa lasten piirustuksia ja outoa irtoroinaa ja pölyt pyyhitty siitäkin. Ajatuksissa siintää siisti koti... Siivouksessa löytyneet roskat ja turhat tavarat kierrätetään asianmukaisesti: kirppikselle, keräyslaatikkoon, sytykkeeksi, matonkuteeksi jne.

Vinkki nro 2.

Viime viikolla olin kyläseuran askarteluillassa ja siellä tehtiin sytykeruusuja. Materiaalina kananmunakennot ja kynttilän pätkät. Monille varmasti ihan tuttu juttu, mutta ohjeet löytyvät esim. täältä. Minulla oli meidän eskarilainen mukana ja poika oli hyvin ahkera kokoamaan ruusuja kennoista. Eli ruusujen teko lasten kanssa onnistuu hyvin. Mutta aikuisen on parempi olla se, joka dippaa ruusut steariiniin.



lauantai 29. marraskuuta 2014

Omavarainen kirjahyllyni

Sain viikolla siivotuksi kirjahyllyä ja samalla otin kolmesta hyllystä kuvan. Näillä hyllyillä on lähinnä ne tietokirjat, jotka sivuavat omavaraisuutta. Rakastan kirjoja. Lainaan myös kirjastosta kirjoja, mutta tiettyjä kirjoja minusta on hyödyllistä omistaa. Eikä minusta tietoa kannata jättää vain sen varaan, että ainahan sitä voi googlettaa, kun tarvitsee. Mutta ehkä se google ei aina toimikaan. Silloin se tieto pitää olla omassa päässä tai paperille painettuna. Minulla on myös jonkin verran romaaneja, mutta ole luopunut niistä, mitkä koen turhiksi. Vain kaikkein rakkaimmat haluan säilyttää ja niissäkin on sellaisia, jotka liittyvät omavaraiseen elämän tapaan. Minulla on myös leikekansio, johon olen kerännyt artikkeleita lehdistä. Se alkaa olla niin täysi, että ostin tänään kaksi uutta kansiota, että voi tehdä vaikka joillekin aiheille oman kansion.

En jaksa näpytellä kaikkien kirjojen nimiä ja tekijöitä, joten kuva puhukoon. Kysykää, jos jostain ei saa selvää. Osan kirjoista olen saanut lahjaksi, mutta useimmat on kirppislöytöjä tai vartavasten nettikaupasta tilattuja.








torstai 13. marraskuuta 2014

Omavarainen lihansyöjä


Jos aikoo kasvattaa ja teurastaa eläimiä, suosittelen hankkimaan kuvassa näkyvän englannin kielisen Adam Danforthin Butchering kirjan. Vinkin kirjaan löysin aikoja sitten Keskeneräisen blogista. Hassua, hän oli kirjoittanut samasta aiheesta tänään. Olin ottanut näitä kuvia päivällä ja meinasin jättää tämän postauksen tekemättä, kun ajattelin, että nyt kaikki luulee mun matkivan Keskeneräistä :D 

Tuota kirjaa suosittelen, vaikkei olisi kovin hyvä englannissa, koska kirjassa on ihan älyttömän hyvät kuvat teurastuksen lisäksi myös lihan leikkaamiseen. Eli, jos et itse teurasta, mutta pilkot lihaa, kirja on hyödyllinen. Kirjassa on käsitelty kaikki tavallisimmat kotieläimet nautaa lukuunottamatta, josta on tehty oma kirja. 

Mutta sen verran olisin varovainen näissä jutuissa, etten suosittelisi opettelemaan teurastusta ihan pelkän kirjan varassa. Se ei olisi eettistä. Kannattaa käydä kurssi tai olla jonkun oppilaana mukana kotiteurastuksessa. 

Itse tulen perheestä, jossa molempien vanhempien puolelta kaikki esi-isät ovat olleet maalaisia ja käytännön pakosta omavaraisviljelijöitä. Torppareita, renkejä ja pientilallisia. Myös lapsuudenkotini oli hyvin omavarainen. Ja kuten usein käy, ei lapsena ja nuorena oikein osaa arvostaa vanhempiensa arvomaailmaa ja elämää. Tai ainakaan minä en osannut. Olin enempi sellainen kapinoitsija. Ehkä noin 10-vuotta sitten havahduin siihen, että kaikki suvussa kulkenut tietotaito elämän perusasioista on valumassa minun kohdallani unholaan. Hiukan ehkä syytin vanhempia siitä, ettei minua oltu opetettu, mutta veljeä oli. Totuus oli ehkä enemminkin se, että veljeä kiinnosti, minua ei. Vuosi tai pari ennen isäni kuolemaa, sain kerran puhelinsoiton kotipaikalta. Veli soitti, että nyt tääällä isän kanssa hätäteurastetaan hiehoa, tule äkkiä katsomaan, kun olet kerran valittanut, ettei kukaan mitään opeta. Se oli ensimmäinen kosketus minulle tähän teurastusasiaan. Valitettavasti se jäi viimeiseksi, jossa isä oli opettamassa. Äiti taas neuvoi minulle linnun teurastamisen ensimmäisten viiriäisteni kanssa. Olisikohan siitä viitisen vuotta. Ensimmäisiä pässejä meillä kävi teurastamassa eräs sukulainen ja hänen apunaan opin kuinka se tapahtuu. Nyt osaan jo yksin. Sian teurastuksessa meillä käy ammattilainen, mutta lihat pilkon itse. Olen aikalailla omillani näissä jutuissa, koska mieheni ei halua liata käsiään. Häntä ällöttää. Hänen ainoat roolinsa ovat käyttää lopetusjousta ja pulttipyssyä, nostaa lampaan ruho kanssani roikkumaan ja vahtia lapsia sen aikaa kun työskentelen. Hän kyllä arvostaa tekemiäni ruokia, vaikka toisinaan sanookin, että kaupasta saisi helpommalla.


Pelkään hiukan kertoa ihmisille tästä taidostani, koska monet kammoavat aihetta. Ja vähän pelkään, että pitävät minua ihan hulluna. Minusta tämä on asia, joka on ollut varmasti osa ihmisen työtä ja ruuan hankintaa kautta ihmiskunnan historian. Vähän pelkään, millaisena äitinä, minua pidetään kun hankin lapsille ruuan tappamalla eläimiä, enkä kaupan kylmäaltaasta vakuumiin pakattuna. Täällä meidän korkeuksilla ihmiset ovat vielä aika lähellä näitä asioita, mutta en ihan joka seurueessa uskalla sanoa mitään. Kuten huomaatte, mietin ihan liikaa muiden mielipiteitä...


Olen törmännyt monesti siihen luuloon, että lihan leikkaaminen on erityisen vaikeaa ja että sen voisi tehdä jotenkin ihan totaalisen väärin. Tavallaanhan se riittää, että lihan saa niin pieneksi, että se mahtuu uuniin tai astiaan kyspymään. Minulla ei ole taitoa tehdä kaikkea ihan prikulleen oikein eikä ole ollut oikein aikaakaan perehtyä oikeaoppiseen paloitteluun. Kanin ja kanan kanssa kyllä näkee ihan maalaisjärjellä miten se kannattaa leikata. Ruho on pieni ja eri osat helposti erotettavissa. Lampaankin kanssa on melko helppoa. Siasta meidän perheelle tärkeimmät palat ovat kinkut, potkat, sisä- ja ulkofileet ja kylkiluut. Muut osat saavat pilkkoontua miten pilkkoontuvat. Luut, lihakset, nivelet yms. antavat vähän osviittaa. Minusta kannattaa pilkkoa siten, miten tykkää palasia valmistaa ja syödä. Tuossa kirjassakin on esitelty useampi eri "oppi" eli vain ja ainoastaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Hyvät välineet on tärkeät. Ainakin lihasaha, kunnon veitsi ja lihamylly.


Tässä luultavasti ihan vääräoppisesti leikattu lampaan lihapala, joka oli kyllä ihan äärettömän herkullista. Pilkkominenhan ei vaikuta makuun. Maustaminen vaikuttaa.
Tänään söimme siis lampaan selkää. Siinä oli pätkä rankaa ja fileet kiinni kylkiluissa. 
Paistoin hiukan palasta joka kulmalta kuumalla kuivalla valurauta pannulla. Laitoin palan uunivuokaan. Huuhtelin maut pannusta vuokaan. Eli laitoin vettä kiuhumaan pannulle ja kaadoin ne lihan ympärille. Mausteena pari sipulia, oliiveja, laakerin lehtiä, maustepippuria, karkeaa suolaa, pari omaa mietoa chiliä. Paistoin ehkä noin 3 tuntia. Käänsin puolessa välissä aikaa palasen vuokassa toisinpäin. Kun laitoin perunat kiehumaan otin kypsän lihan uunista, irrotin fileet luusta ja viipaloin fileet. Valelin lientä lihan päälle. Perheen mielestä oli taivaallista.

Nyt on mentävä nukkumaan.

p.s. elämä on hiukan kirkastunut edellisestä postauksesta :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Älä lue. Tää on masentava postaus.

En nyt aloittaessa vielä ihan tiedä mihin tämä kirjoitus vie, mutta katsotaan :)

Olen nyt taas törmännyt syksyn tullen siihen, että alkaa väsyttää ja vetää mielen matalaksi. Väsyttää siitä huolimatta, että syön säännöllisesti D-vitamiinia ja joitain muitakin. Toisinaan muistan ottaa nokkosen siemeniäkin puhtia antamaan. Viime yönä vetäisin unta lähes 12 tuntia, mutta eipä se sanottavasti virkistänyt. Lievää masentuneisuutta haaittavissa myös. Se tunne taas, että on huonompi kuin muut. Tekee mitä tahansa niin rima ei ylity. Kenties olen asettanut riman liian korkealle. Pitäisi saada juttuja aikaiseksi, mutta väsyttää ja ajatus harhailee enkä saa. Mitä pitäisi saada aikaiseksi. No kaikkia juttuja, en ehkä edes muista mitä kaikkea. Yleensä teen listoja, että muistan ja pää pysyy kasassa, mutta ei sekään nyt auta. Päivät menee jotenkin kelluen sellaisessa petollisen suoloisessa laiskassa aikaansaamattomuudessa. Tai luulen niin. Luulen, että minulle ei tee ollenkaan hyvää roikkua netissä. Blogien lukemisen olen jättänyt minimiin, mutta Feisbuukissa tulee lueskeltua kaikenlaisia viestiketjuja ja linkkejä. Luulen, että muut tekee ihan hirveästi kaikenlaisia juttuja ja ovat tosi hyviä niissä jutuissaan mitä tekevät. Minä vaan tarvon täällä suossa olematta tai tekemättä mitään tärkeää ja merkittävää. Tai jos teen samankaltaisia asiota, ainakin teen pienemmin ja huonommin. Huoh. Minä en yleensä kommentoi mihinkään mitään, koska aina joku on sanonut ja tiennyt kaiken paljon fiksummin. Minulla on vaan opittavaa, ei mitään annettavaa. Ja miten ihmiset ehtivät istua koneensä, ruutunsa, älyvehkeensä ääressä ja raportoida siitä, mitä ne tekee ja miten hienosti. Milloin ne tekee ne juttunsa kun tuntuvat aina olevan sen päätteen ääressä? Minulla on selkeästi vähemmän tunteja käytössäni tai en ainakaan osaa käyttää niitä tuntejani tehokkaasti. Järkyttävää itsesääliä :D

Olen joissain FB-ryhmissä törmännyt linkkeihin, jotka johtavat tänne minun blogiini. Niitä on ollut useampia. Olen ollut suunnattoman hämmästynyt. Onko ihan oikeasti joku saanut jotain apua tai inspiraatiota täältä? Minun kirjoituksistani? Minulla on ihan epärealistinen käsitys siitä, että en osaa mitään. Luultavasti osaan ja tiedän. Ainakin ihan vähän. Pidän itseäni alisuoriutujana, joka on mennyt siitä missä aita on ollut matalin. Luulen, että olisin voinut opiskella vaikka mitä jos olisin uskonut itseeni. Olen kenties oppinut monia käytännöntaitoja esimerkin kautta oppimalla sukulaisilta ja itse kantapään kautta kokeilemalla. Mutta taitoni tuntuvat olevan melko turhia valtavirran mielestä. Enkä ole niissäkään omasta mielestäni riittävän pitkäjänteinen ja hyvä. Aliarvioin itseäni jatkuvasti.

Tässä kotona ollessa olen usein ihan tyytyväinen tähän kaikkeen, mutta tuolla ulkomaailmassa käydessä aina huomaan häpeäväni sitä, että puitteni ovat nykymittapuun mukaan, etten sanoisi jopa, köyhät. Ihan tietoisesti yritän olla ostamatta uusia juttuja ja kaikki tavarat käytetään meillä loppuun. Mutta silti jotenkin kolahtaa pahasti, jos minua tai lapsiani arvioidaan vaikkapa vaatetuksen perusteella. Olen yrittänyt ajatella, että köyhyys ei ole minussa vaan arvioijan korvien välissä. Olen miettinyt paljon köyhyyttä tänä syksynä. Se on ollut omavalinta. Kun ei ole rahaa, ei voi ostaa turhaa. Mutta niissä tilanteissa kun joutuu ruokakaupassa miettimään litra- tai kilohintaa joissa on kyse senteistä, ei ole kivaa. Tai silloin kun puolessa kuussa rahaa loppukuuksi on jäljellä 20 euroa. Tai silloin ei ole kivaa, kun ei voi ostaa sukkia, joiden tuotto menisi lapsen harrastuksen hyväksi. Onneksi en ole oikeasti köyhä vaan tilapäisesti vaan vähissä rahoissa. Jos tätä jatkuisi kuukausi- tai vuositolkulla elämä voisi muuttua sietämättömäksi. Sen olen kyllä huomannut, että kun tuntee itsensä köyhäksi, se laskee itsetuntoa. Vaatii suunnatonta vahvuutta elää vaatimattomasti nykypäivänä kulutusyhteiskunnassa lapsiperheenä. Vaatii suunnattoman hyvää itsetuntoa, ettei ala tuntea alemmuutta.

Asiasta hiukka toisalle. Mutta ärsytyksessä pysyn silti. Olen ollut tämän kesän aika sinut sen asian kanssa, että meillä ei ole sitä maatilaa. Mutta nyt taas. Minua turhauttaa ihan hirveästi asua tässä. Meidän talo on ihan juuri sellainen kuin haluankin (paitsi, etten onnitu pitämään sitä siistinä, mutta se ei ole talosta kiinni). Mutta tuo piha. Se on kertakaikkiaan liian pieni. Ärsytys sai alkunsa siitä nyt ,että näin unta, jossa naapurit myivät talonsa pois ja siihen muutti jotain toisia ihmisiä. Minusta on täysin kestämätöntä, että meillä on puulämmitys, mutta polttopuumme ei mahdu omaan pihaan vaan tilaa on vuokrattu naapurista. Samoin automme ei mahdu parkkiin omaan pihaan. Ja omenapuutarhamme on naapurin maalla. Vuokrattu 50 vuodeksi (osa on jo kulunut) Jos tuohon joskus muuttaisi joku ei yhtä kiva, elämästä tulisi hankalaa. Tunnen hirveää alemmuuden tunnetta ja häpeää siitä, että loisimme toisten mailla. Miksi en ymmärtänyt sitä tähän muuttaessa. Olemme asuneet tässä 10 vuotta ja mieheni ei halua muuttaa. Hän tyrmää ihan täysin kaikki talohaaveeni. Olen elämässäni surkeassa umpikujassa, josta en pääse pois.

Koko elämä on ihan paska elämä. Ja luultavasti ei ole kuitenkaan vaan tämä on tuon pimeän paska syksyn vika, joka aina masentaa minut! Ei mulla muuta. Toivottavasti sulla oli parempi päivä :)

torstai 6. marraskuuta 2014

Arktinen puolustaja säästi minut flunssalta?


Meillä oli pari viikkoa räkätauti. Minuun se ei oikein iskenyt. Vähän meinasi olla kurkkukipeä, mutta otin pari tällaista, joita oli saanut näytteinä. Ehkä se auttoi. Ihan huikea maku tässä Puolustajassa! Vähän epäillen maistelin.  Maku oli todella tuju, muttei paha ollenkaan. Hiukan makea ja tosi yrttinen. Joku lapsuuden tuoksumuisto tuli tästä. Helteisenä päivänä vastaniitetty heinä suopellolla tai jotain. Ehdottomasti hyvä muisto.

Vähän vierastan tällaisia yksittäispakkauksia, mutta mieluummin kuitenkin tällainen kuin apteekin "vinreksin", jota mieheni kittaa laatikkotolkulla kipeänä. Itse enempi olen yrttiteetyyppi, mutta kenties nämä pussit voisivat olla jossain tapauksessa helppoja ja käteviä. Tosin roskaahan näistä tulee. Mutta yrttiteesekoitusta olisi vaikeampi kuljettaa varuilta mukana käsilaukussa. Ja tämän nauttimiseen ei tarvitse vettä. Välttämättä. 

Pakkauksen kuvamaailma oli lapsiin vetoava. Lapset luulivat, että nämä on jotain karkkeja. Toisaalta huono juttu, mutta sikäli hyvä, jos tarvitsisi lapsille tarjota.

Sarjaan kuuluu kaksi muutakin yrttituotetta. Ihan hyvä innovaatio. Näitä puolustajia saatan jopa hankkia lisää. 

Lisätietoa: Arctic Warriors

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Paluu syyslomalle


Syysloma oli ja meni jo aikoja sitten, mutta muutama kuva vielä "loman kivoimmasta päivästä", kuten lapset asian ilmaisivat. 

Meillä ei ole nyt ollut varaa matkustella yhtään mihinkään. Eikä me oikein muutenkaan olla kovia matkustamaan. Ja lapset kärsivät kaikki enemmän tai vähemmän matkapahoinvoinnista, joten sekin tekee ainakin autoilusta vähän inhottavaa.

Ajoimme yhtenä päivänä lomalla omaan metsään vajaan 10 kilometrin päähän. Minä löysin kassillisen jäisiä suppiksia ja muut tekivät sillä aikaa nuotion.



Esikoinen sai synttärilahjaksi vesurin ja hän pääsi sitä ensi kertaa kokeilemaan tositoimissa. Poika oli tosi innoissaan.


Keskimmäinen "sisusti" nuotiopaikaa ja pehmusti penkkejä veljen karsimilla havuilla.


Pojat on joskus aiemmin tehneet sillan metsäojaan.

 

Metsurit töissä.

Paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja. Mukana oli termareissa kahvia ja kaakaota.
Näitä retkiä pitäisi tehdä enemmän :) Hyvät muistot syntyvät pienistä asioista.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Hempan ja Pekan täkit ja tyynyt


Olen taas vaihteeksi kaivellut kaappeja ja vienyt tavaraa kierrätykseen. Olen tänä vuonna heittänyt ihan tosi paljon tavaraa pois ja osan myynyt. Minun ongelmani ei ole shoppailu. En tykkää siitä, eikä minulla ole siihen varaakaan. Oikeasti tänä vuonna minulla ei ole ollut oikeastaan varaa edes kirppisshoppailuun. Jos tulot on noin 370+lapsilisät kuussa, niillä saa juuri ja juuri ostettua ruokaa ja maksettua yhden tai kaksi laskua. Minun nurkkiini tavaraa kerryttää se, että säilön kaikenlaista, jota voi vielä joskus tarvita johonkin. Ja myös tuttavani tietävät, että "tarvitsen" kaikenlaista, koska olen elämäntapakierrättäjä ja niinpä he hyvää hyvyyttään antavat minulle kaikenlaista tarpeellista. Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikeasti äärimmäisen kiitollinen kaikista saamistani lahjoituksista ja olen pääosin vaatettanut lapseni näillä lahjoituksilla. Ja osin itsenikin. Mutta se mitä minun pitäisi opetella on se, että paljonko vaikkapa vaatteita on tarpeeksi yhdelle muksulle ja laittaa HETI kirtoon se, mitä emme tarvitse. Osa ongelmaani on se, etten aina osaa heittää pois edes kaikkea rikkinäistä, koska kuvittelen joskus korjaavani tai käyttäväni rikkinäisiä juttuja johonkin. Olen heittänyt paljon sellaistakin nyt pois ja oikeasti on helpottanut huomata, että en minä pian edes muista niitä kamoja enää. 

Nyt oli taas aika kaivella lasten talvivaatevarastot. Sieltä löytyi parit rikkinäiset toppahousut. Niitä ei oikein voi materiaalinsa puolesta leikata matonkuteiksi. Ainakaan tällainen kangaspuuton, joka tekee virkkaamalla mattoja. Otin housuista vetskarit ja napit talteen ja toisista housuista säästin muutaman palasen paikoiksi. Housujen toppavanulliset vuoret oli minusta jotenkin ihanat ja sainkin niistä idean. Tein pari tyynyä ja täkkiä Sipulin nukeille. Nyt on Hempalla ja Pekalla lämmin nukkua. Tyttö on muuten itse nimennyt nuo nukkensa. Kaalimaan kakara on Hemppa. Sipuli ei osannut edes vielä muuta puhuakaan kun alkoi kutsua nukkeaan nimellä HHHMMMPPA. Ja poikapeippari on Pekka. Nimetty Farmi-ohjelman Pekan mukaan. En tiedä, miksi pari vuotias kiinnitti niin huomiota ohjelman vanhaan setään :D tai ainakin hänen nimeensä.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Siemeniä


Mulla olis ylimääräisenä ja pussitettuina 7 pussia kaurajuuren, mansikkapinaatin ja palsternakan siemeniä. Niissä on ihan reilusti siemeniä per pussi. Olen kerännyt ne omalta kasvimaalta. Jos olet kiinnostunut voin lähettää. Ota yhteyttä sähköpostilla, joka näkyy tuolla jossain oikeassa reunassa. Koska näistä on ollut oma vaivansa pyytäisin euron pussi ja 90 senttiä postikuluista. Minulta löytyy myös ainakin viinisuolaheinän ja kehäkukan siemeniä. Viinisuolaheinän siemenistä en saanut roskia pois, joten en ole niistä tehnyt myykäispusseja. En osaa sataprosenttista itävyyttä luvata, mutta oman kokemuksen mukaan nämä kyseiset lajit ovat olleet hyvin itäviä myös itse kerättyinä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kuka teillä syö vaahteran lehdet?

Vaahtera ja kotitie
Meillä on pihassa kaksi isoa vaahteraa ja yksi pienehkä hurmevaahtera, jossa on tumman violetit lehdet. En tykkää haravoinnista enkä moiseen puuhaan hierveästi aikaani uhraa. Mutta vaahterat tuottavat lehteä ihan tolkuttoman paljon. Olen monena syksynä kerännyt vaahteran lehtiä lampaille sitä mukaa kun niitä tippuu. Lampaat ja vuohi ovat sikäli ronkeleita, että niille ei voi oikein haravoida lehtiä, koska ne eivät niitä syö jos joukossa on hiekkaa, multaa tai ei-niin-tuoreitalehtiä. Joten ihan käsin keruuta se niille on ollut.


Huomasin, että possutkin rakastavat lehtiä, eivätkä ole edes niin ronkeleita kuin lampaat. Leikkivät lehdissä kuin pienet lapset heitellen niitä ilmaan. Jonkin ajan päästä lehdet oli kyllä natusteltu parempiin suihin. En tiedä saavatko noista mitään ravintoa, mutta ainakin niissä on possuille puuhaa hetkeksi.


Nyt alkaa vaahterassa olla jo alalehdetkin sen verran keltaisia ja irtoavia, että riivin ne suoraan puusta lampaille ja vuohelle. Ja nyt ne kelpasivat oikein hyvin. Toisessa isossa vaahterassa ei ole enää lainkaan lehtiä ja toisesta riittä vielä joksikin aikaa virikettä elukoille, kuten yläkuvasta näkyy. Loput maatuvat niille sijoilleen mihin putoavat tai sitten vähän ohjailen niitä haravalla lähemmäs kasvimaata. Eli matojen ja muitten pieneliöitten ruuaksi päätyvät ne.

Mutta nyt olen parissa fb-ryhmässä törmännyt friteerattuihin vaahteran lehtiin ihmisravinnoksi. Tässä linkki ja tässä. No ihan mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta en nyt ihan suoraan innostunut kokeilemaan. Eikä nuo taida olla meikäläisestä vaahterasta nuo lehdet vaan jotain japanilaisesta lajista. Syötänpä lehdet jatkossakin eläimille. Jostain luin, että joku oli valmistanut jotain myös vaahteran siemenistä. Mutta vaativat paljon esikäsittelyä ja liotusta tai keittämistä tai jotain? En oikein innostunut kokeilemaan, vaikka tänään totesinkin, että siemenet taitaisivat olla juuri sopivassa vaiheessa. Mutta noin niin kuin varuilta on hyvä tietää, mikä saattaisi olla syömäkelpoista omassa pihassa. Eihän sitä ikinä tiedä milloin joutuu jotain hätäravintoa keksimään elääkseen. 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Linkki: Live free or die

Natgeo Live Free or Die tony and amelia

Törmäsin facebookissa tällaiseen ohjelmaan jota rapakon takana esitetään: Live free or die (Sivulta löytyy myös yksi kokonainen jakso ohjelmaa)

Minuun teki jotenkin suuren vaikutuksen nuo ihmiset, jotka ovat tietoisesti syrjäyttäneet itsensä systeemistä tällä tavoin. Erityisesti tykästyin tuohon kuvan pariskuntaan. Tuo ukkeli muistuttaa kovasti omaa ukkoani. Tosin oma ukkoni on hieman vähemmän, miten sen sanoisi nätisti, noh, hurahtanut. On niinku enempi yhteiskunnassa sisällä, vaikka mieluiten metsässä onkin. Ja noilla ihmisillä on ihan samannäköinen kissa kuin meillä. Jotenkin tosi söpöjä. Ja niin idealisteja. Sellaisia tarvitaan, vaikka en tiedä uskonko sellaiseen. En pystyisi itse, mutta oppia voi ottaa, vaikkei ihan äärimmäisyyteen menisikään.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Mukulapähkämöitä, puolukoita, suppiksia ja kaikkee siltä väliltä


Minulla on yksi sellainen 70-luvulta peräisin oleva puutarhakirja, jossa on muutama vähän erikoisempi vihannes. Sieltä bongasin myös mukulapähkämön ja tänä keväänä löysin ja sain ostetuksi yhden ruukkutaimen kyseistä erikoisuutta. Se yksi taimi kasvi valtavalla voimalla vihreää puskaa, joka rönsyili sinne tänne. On muistaakseni mintun sukulainen ja se selittäisi leviävää elinvoimaa. Siitä yhdestä ruukusta kaivoin litran pieniä valkoisia toukan näköisiä mukuloita. Niitä oli noin neliön alalla maanalla ja epäilen, etten saanut niitä kaikkia edes kerätyksi. Hyvin elinvoimaista. Katsotaan montako pähkämöä minulla kasvaa siinä kohtaa ensi vuonna. Valloittako tämä koko kasvimaan... Mukulat oli aika työläitä pestä pienen kokonsa ja muotonsa tähden. Keitin koko satsin kerralla. Olin epäileväinen. Mutta mikä maku! Mieto ja hienostunut. Hiukan perunamainen. Hiukan porkkanamainen. Ei ollenkaan tunkkainen niin kuin minusta maa-artisokan maku on. Kyllä tämä saa jäädä meille. Muutaman mukulan olen jemmannut kellariin, jos ne siellä maassa eivät säilykään. Ja jos tämä leviää niin onhan tämä nyt paljon hyödyllisempi rikka kuin juolavehnä. Jep, tiedetään senkin juuria voisi hyödyntää, mutta oikeasti. Kuka jaksaa, jos ei ole suoranainen pakko. On ne sellaista multaista narusotkua.


Mies kävi puolukassa. Sillä on tuollanen puhdistusvehje, jonka saa liitettyä imuriin. (Älä kiinnitä huomiota tausta sotkuun.... elämä on...) 


Tein survosta kellariin. Maailman helpoin säilyke. Ei mitään lisäaineita. Pelkät puolukat rikki, niin ettei yksikään jää ehjäksi ja nehän säilyy. Osan keitin tänään mehuksi mustaviinimarjojen kanssa.


Ekat suppikset.


Kuivasin taas purjot saunassa. Ei tullut iso sato, mutta ei niitä tämän enempää kai kuluisikaan.


Muistatko nämä? Olivat hyviä, mutta osa pilaantui. Jokaikisen pavun pitäisi olla öljyn alla ja kun tein nämä oliiviöljyyn ja lykkäsin jääkaappiin, missä öljy hyytyi niin... no pilalle menivät. Harmittaa. Mutta sikoja ei haitannut paha haju. Söivät pois.


Entä muistatko nämä? Nehän vaan suurimmaksi osaksi muuttuvat punaisiksi ja nyt ollaan syöty joka päivä tomaattia. Muutamat sekä punastuvat, että mustuvat, mutta sekään ei haittaa sikoja. 

Osasta vihreistä tein chutneytä tällä ohjeella 
(ohje on samasta 70-luvun puutarhakirjasta, josta löysin pähkämön):

CHUTNEY VIHREISTÄ TOMAATEISTA: 
1 ja puoli kiloa vihreitä tomaatteja, 
250 g happamia omenoita, 
250g sipulia, 
250 rusinoita, 
120 g hillottua inkivääriä silputtuna (laiton kyllä ihan tuoretta)
5 dl säilöntäetikkaa eli 2dl etikkaa ja 3 dl vettä, 
250 g fariinisokeria, 
2 tl suolaa 

 Silppua kuritut tomaatit, omenat ja sipulit pataan. Lisää rusinat inkivääri ja puolet etikasta ja kiehauta. Vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta miedolla lämmöllä kunnes saostuu. Sulata sokeri tällä välin etikkaan ja lisää pataan samoin suola. Keitä vielä kunnes on sakeaa. Kaada tölkkeihin.

Varo ettet polta pohjaan. Mulle ehkä hiukan kävi niin. Tämä chutney ei ehkä ole mitään herkkua, eikä varsinkaan lievästi palaneena. Mutta toivon, että sitä voisi käyttää vaikka marinadina... No aina ei voi onnistua :)







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...