sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kuka teillä syö vaahteran lehdet?

Vaahtera ja kotitie
Meillä on pihassa kaksi isoa vaahteraa ja yksi pienehkä hurmevaahtera, jossa on tumman violetit lehdet. En tykkää haravoinnista enkä moiseen puuhaan hierveästi aikaani uhraa. Mutta vaahterat tuottavat lehteä ihan tolkuttoman paljon. Olen monena syksynä kerännyt vaahteran lehtiä lampaille sitä mukaa kun niitä tippuu. Lampaat ja vuohi ovat sikäli ronkeleita, että niille ei voi oikein haravoida lehtiä, koska ne eivät niitä syö jos joukossa on hiekkaa, multaa tai ei-niin-tuoreitalehtiä. Joten ihan käsin keruuta se niille on ollut.


Huomasin, että possutkin rakastavat lehtiä, eivätkä ole edes niin ronkeleita kuin lampaat. Leikkivät lehdissä kuin pienet lapset heitellen niitä ilmaan. Jonkin ajan päästä lehdet oli kyllä natusteltu parempiin suihin. En tiedä saavatko noista mitään ravintoa, mutta ainakin niissä on possuille puuhaa hetkeksi.


Nyt alkaa vaahterassa olla jo alalehdetkin sen verran keltaisia ja irtoavia, että riivin ne suoraan puusta lampaille ja vuohelle. Ja nyt ne kelpasivat oikein hyvin. Toisessa isossa vaahterassa ei ole enää lainkaan lehtiä ja toisesta riittä vielä joksikin aikaa virikettä elukoille, kuten yläkuvasta näkyy. Loput maatuvat niille sijoilleen mihin putoavat tai sitten vähän ohjailen niitä haravalla lähemmäs kasvimaata. Eli matojen ja muitten pieneliöitten ruuaksi päätyvät ne.

Mutta nyt olen parissa fb-ryhmässä törmännyt friteerattuihin vaahteran lehtiin ihmisravinnoksi. Tässä linkki ja tässä. No ihan mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta en nyt ihan suoraan innostunut kokeilemaan. Eikä nuo taida olla meikäläisestä vaahterasta nuo lehdet vaan jotain japanilaisesta lajista. Syötänpä lehdet jatkossakin eläimille. Jostain luin, että joku oli valmistanut jotain myös vaahteran siemenistä. Mutta vaativat paljon esikäsittelyä ja liotusta tai keittämistä tai jotain? En oikein innostunut kokeilemaan, vaikka tänään totesinkin, että siemenet taitaisivat olla juuri sopivassa vaiheessa. Mutta noin niin kuin varuilta on hyvä tietää, mikä saattaisi olla syömäkelpoista omassa pihassa. Eihän sitä ikinä tiedä milloin joutuu jotain hätäravintoa keksimään elääkseen. 

10 kommenttia:

  1. Minäkin törmäsin noihin friteerattuihin vaahteranlehtiin. Ajattelin, että kun lehti on niin ohut, niin se ehkä antaa lähinnä muodon leipomukselle, ja itse taikinasta tulee enin osa syötävästä. Kauniitahan ne olivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa mennä :) Kauniita kyllä, totta.

      Poista
  2. Meillä ei ole vaahteria lainkaan, mikä on sinällään harmi kun ovat niin kauniita syyspuita. Sen sijaan kaikkien muiden puiden lehtiä syövät kanimme ahkerasti. Oli kyseessä sitten leppä, pihlaja, koivu tai muu niin hyvin maistuu pupuille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meijän kanit ei syö vaahteran tai koivun lehtiä tuoreena, keltaisena eikä kuivattuna, en tiiä miksi. Eivätkä puolukan varpuja. Muut tavalliset lehtipuut ja mustikan varvut kyllä menee :)

      Poista
  3. Kanit syövät myös vaahteran (kellastuneita) lehtiä erittäin mielellään. Kai niissä on pakko jotain ravintoarvoa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa edellä sanoin, meillä kaikki kanit jättää vaahteran lehdet syömättä. Nirsoja... On niissä varmasti jotain ravintoa, mutta possut... hmm... ei taida lihottaa ;)

      Poista
  4. Vaahteran kukista saa ihania kuivattuja "muroja". Kukat vaan kuivataan kuivurissa. Vaahteran kukat on ihanan makuisia. Keruuaika on aika lyhyt. Mulla meni puoliksi ohi. Lapset tykkäs kukista ihan tuoreeltaan! Ihmeellistähän se syötävä on. Luonto on ihme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva tietää tuo kukkajuttu. Ihan uutta mulle. Kuulostaa vaivattomalta verrattuna noitten siementen keräämiseen, kuorimiseen ja liotteluun. Luonto on ihme!

      Poista
  5. Noista possuista voisi muuten olla enemmän kuvia täällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ku oisin lukenut tän kommentin aiemminkin :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...