Huhtikuun #suuntanaomavaraisuus- yhteispostauksen aiheena on omavaraisuuden siirtäminen uusille ihmisille ja keskinäinen varautuminen.
Koen, että olen päässyt kannustamaan ihmisiä omavaraisuuteen ja varautumiseen useammassa eri yhteydessä. Tietenkin omat lapset ovat enemmän tai vähemmän oppineet erilaisia taitoja ja kasvaneet tähän elämäntapaan. Tietenkin jossain iässä on luonnollista kapinoida omien vanhempien arvoja ja juttuja vastaan, mutta vielä ei ole isommin ollut sellaista ilmassa. Hyvin maanläheistä jälkikasvu on. Kaikki ovat esimerkiksi hakeutuneet ensimmäisiin tet-harjoittelu ja kesätyöpaikkoihin maatiloille, mistä olen tosi ylpeä.
Olen saanut vähän myös opettaa muidenkin lapsia, pidin esimerkiksi useamman kesän 4H-kasvimaakerhoa. Se valitettavasti jäi kun alkoi tulla erilaisia luottamustoimia eikä aika riitä ihan kaikkeen. Puolisoni on muutaman kerran pitänyt kalastusaiheista kerhoa ja käynyt mm. kyläkoululla vetämässä pilkkiretken. Hän on myös innostanut lähipiirin lapsia kalastuksen pariin. Nämä ovat meille itselle sellaisia taitoja, joita olemme oppineet jo lapsena. Minulla on ollut kasvimaa varmaan siitä lähtien kun olen oppinut kävelemään ja puolisolla sama juttu kalastuksen kanssa. Ne ovat enemmän kuin harrastus; elämäntapa ja erityinen mielenkiinnon kohde. Näistä aiheista meiltä myös kysytään melko usein ja on mukavaa, jos voi antaa neuvoja ja auttaa.
Ainakin kerran olen päässyt myös luottamustoimen puitteissa hyödyntämään omavaraistietotaitoa. Laitan tähän linkin "Maallemuuttajan Opas Oravanpyörästä omavaraisuuteen"- oppaaseen, jonka on kirjoittanut Kirsi Salo ja joka löytyy Juvan kunnan sivuilta. Olin mukana kunnan työryhmässä jonkinlaisena asiantuntijana.
Tuntuu, että enää vähemmän herättää ihmetystä halu elää omavaraisemmin kuin ennen. Enää ei ole niin outoa haluta kasvattaa itse ruokaa tai miettiä vaihtoehtoisia energiaratkaisuja. Maailman meno on muuttunut niin arvaamattomaksi ja hinnat nousseet, että yhä useampi miettii tällaisia asioita. Myöskään varautuminen ei tunnu enää ihmisistä niin oudolle. Se on jo aika arkipäiväinen aihe.
Itse olen kiinnostunut varautumisesta jo kauan ennen näitä viime vuosien kriisejä. Minulla on ollut joku sisäinen pakko elää omavaraisemmin, päästä kaikesta velasta eroon ja jostain eniten turvallisuuden tunnetta itselle ovat tuoneet ruokavarastot. Ja kyllä mulle on naureskeltu paljon lähipiirissä. Silloin kun koronasulut iskivät, useampi läheinen soitti ja sanoi, että: "Olit muuten koko ajan oikeassa. Kotona pitäisi olla jonkinlainen varasto." Meidän elämä on muuttunut naurettavasta järkeväksi.
Luulen, että ruokavarastojen tuoma turvallisuuden tunne johtuu siitä, että muutaman kerran elämässä minulla ei ole ollut käytännössä yhtään rahaa mihinkään ja kaikki on pitänyt laskea sentilleen. Kaikkein ahdistavinta se oli jäädessä yksin kolmen lapsen kanssa. Joskus jaoin ruuan lapsille lautaselle valmiiksi, että kaikille riitti. Enkä laittanut itselle sitä ruokaa vaan jotain, mitä sattui löytymään. Minusta tuntuu, että yhden kevään elin lähinnä paistetuilla ahvenilla, joita sain katiskasta, että lapsille riitti muuta ruokaa. Näistä kokemuksista on jäänyt sellainen tunne, että ei enää koskaan, jos se vaan minusta on kiinni.
Minusta on mukavaa säilöä ruokaa. Se ei tunnu vaivalloiselta, koska se on myös mukava harrastus. Joskus joku aina sanoo, että "Sitten kun jotain sattuu, tulen teille syömään." On hyvin hämmästyneitä ilmeitä kun vastaan, ettei se ihan niin mene. Säilökää ja hankkikaa omat kotivaranne, en minä ota ketään meille syömään. Voin opettaa, mutta en tee toisten puolesta. Käytännössä, jos joku tarvitsee apua niin tietenkin autan, muta minusta ihmisiä pitää vähän patistella itse ottamaan vastuu tästä asiasta.
Lähimmäisistä tietenkin pitää huolehtia. Jos tulee joku poikkeustilanne ja tiedän, jonkun yksin asuvan naapurin tai sukulaisen, niin tietenkin on hyvä käydä kysymässä tarvitseeko apua jossain asiassa. Etenkin iäkkäämmistä lähimmäisistä on hyvä huolehtia. Aina ei kannata jäädä odottamaan avunpyyntöä, vaan tarjota apua jo ennen sitä.
Erilaisiin elämäntilanteisiin kannattaa varautua myös säästämällä käteistä ihan rahana, mutta myös erilaisiin pankin tarjoamiin talletusmuotoihin. Käteistä siltä varalta, että ei voi maksaa kortilla tai muilla sähköisillä tavoilla. Moni ei näinä aikoina pysty säästämään yhtään, mutta jos pystyy, niin kannattaa. jotain kallista voi mennä rikki, voi sairastua tai jäädä työttömäksi. Silloin auttaa, jos on edes vähän puskuria olemassa.
Yllättäviin elämäntilanteisiin olen varautunut myös puutarhassa keräämällä erilaisia syötäviä perennoja. Jos jonakin vuonna esikasvatus tai jopa kylvöt jäävät tekemättä, pihalta löytyy edes jotakin syötävää. Omenapuut ja marjapensaat ovat tietenkin ilmeisiä. Mukuloita ja juuria tuottavia kasveja ovat esimerkiksi maa-artisokka, mukulapähkämö ja vuohenkello. Kevät vihanneksia parsa ja raparperi. Monivuotisia yrttejä minttu, lipstikka ja ruohosipuli. Nämä tässä muutamia mainitakseni. Ja sitten ovat pihan villit kasvajat, joita ei tarvitse erikseen kasvattaa; vuohenputki, voikukka ja nokkonen esimerkiksi.
Varautumista on myös se, että koittaa elää mahdollisimman terveesti. Aina sairastumiselle tai loukkaantumiselle ei voi mitään, niitä voi tulla kenen kohdalle tahansa, mutta omilla elämäntapavalinnoilla voi ehkäistä joidenkin sairauksien puhkeamista tai huonot valinnat voivat aiheuttaa terveysongelmia. Tietenkään asiat eivät ole ihan näin yksioikoisia, meillä jokaisella on omat heikkoutemme. Tässäkin yhteisöllisyys ja vertaistuki voi auttaa. Voimme kannustaa toinen toisiamme, eikä ainakaan syyllistää.
Varautumisessa on hyvä ottaa huomioon myös lemmikit ja kotieläimet. Miten ne hoidetaan, jos ei ole sähköä tai vettä tai jos hoitaja sairastuu. Maatiloilla nämä asiat ovat ihan omaa luokkaansa, mutta lemmikkienkin kanssa näitä on hyvä pohtia.
Mitä aiomme itse seuraavaksi tehdä?
Pitkään katselin taloja, joissa olisi jotain piharakennuksia ja vähän maata. Olen siitä haaveesta luopunut jo aikaa sitten. Sellaista, mitä haaveilin, ei vaan sopivalla sijainnilla ole löytynyt. Viimeisimmäksi se, että minulla eikä meillä ole senttiäkään velkaa on niin iso asia, etten halua ottaa uutta lainaa. Olisin todennäköisesti lähellä eläkeikää kun se olisi maksettu ja tuntuu, ettei maksa vaivaa. Tässä on nyt hyvä.
Lainan maksun jälkeen minulla on ollut ihan selkeä tavoite; säästää 10 000 euroa. Siitä puuttuu pari-kolme tonnia. Tämä tavoite johtui siitä, että oli selkeä tarve ostaa puolisolle auto ja korjata talon ulkoseinää. Auto asia on ratkennut toisella tavalla, mutta ulkoseinän kanssa pitää tehdä jotain ensi kesänä. Puoliso varmasti pystyy sen tekemään itse, mutta pitää ostaa tarvikkeita.
Pienemmät suunnitelmat liittyvät ensi kesän kasvimaahan ja puutarhaan. Tomaatin ja paprikan taimet sekä muutamia muita on jo kasvamassa.
Ja kaipa sekin on suunnitelma, että nyt pitäisi syödä ainakin yksi pakkanen ihan tyhjäksi ennen kesää. Talvellakin tulee säilöttyä pakastimeen, kun sinne tulee kalaa.
Oman terveyden suhteen voisi kyllä varautua paremmin ja harrastaa enemmän tavoitteellista liikuntaa ja jättää herkkuja vähemmälle.
Ja ehkä voisi ottaa tavoitteeksi järjestää villiyrtti ja -vihannesillan keväämmällä tässä kotona. Pidin sellaisia useampana keväänä. Jostain syystä sekin jäi. En tiedä rohkenenko, en ole pitkiin aikoihin kutsunut ketään vieraita ihmisiä kotiini.
#Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/
Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9.00.
Kirjoituksissa kerrotaan miten bloggaajien suunnitelmat etenevät ja /tai kuukauden aiheista.
Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi
Linkit muiden kirjoituksiin:
Kasvuvyöhyke 2.
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/nain-varaudut-kesan…
https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/…/suuntana…
Kasvuvyöhyke 3.
https://www.villavarmo.com/…/perint%C3%B6ni-omavaraisen-el…
https://tsajut.fi/https-tsajut-fi-suuntanaomavaraisuus2025-osa-4/
Kasvuvyöhyke 7.
