Pientä sisustusta.

Kotona oleminen alkaa jo vaikuttaa :) Sitä huomaa ihan uusia epäkohtia kodissaan tai muistaa ne uudelleen. Olemme teettäneet keittiöremontin noin 7 vuotta sitten. Hankimme edulliset kalusteet, jotka on kivan väriset, mutta muuten olisin kyllä halunnut sellaisen 50-luvun puisen keittiön. Joskus, tai aika useinkin, täytyy vaan tyytyä siihen mihin raha, taidot ja aika riittävät. Ehkä haave joskus toteutuu, nyt vaan ollaan tyytyväisiä tähän. Keittiömme on toivottoman pieni. Kaapit nippanappa riittävät, mutta pöytätilaa on ihan minimaalisesti. Ja kaappitilaa vähentää vielä tämä, että keskellä seinää on pieni ikkuna. Tykkään kyllä tästä ikkunasta nykyään tosi paljon. Lapset usein leikkivät ikkunan alla ja vilkuttelevat minulle :) Ja nään siitä kun isäntä kantaa ikkunan ohi puita pannuhuoneeseen. Ikkunasta näkee myös tielle, jos joku tulee meille. Pimeällä auton valot näkyy ensimmäiseksi tästä ikkunasta ja paljastaa, että isi tulee töistä. Tässä ikkunan kohdalla pöytä on matalammalla kuin muualla. Alla oli kaksi suurta vetolaatikkoa, mutta nyt siinä on pöytämallinen astianpesukona. Tila on sille juuri sopiva. Ikkunan yläpuolella on ollut ihan tyhjää. Kunnes nyt löysin paikalliselta fb-kirppikseltä täydellisen kaapin. Mitat on kuin tähän tehty. Tyyli on vähän eri, mutta haittaakse? Kaikki meillä on muutenkin eriparia. Sukista lähtien :D Vaihdoimme kyllä nupit sinisiksi, jotka ovat perua alkuperäisistä keittiökaapeista, jotka oli ennen remonttia. Onneksi säästämme kaikki ruuvit ja nippelit ja nappelit. Nyt laitoin kaappiin jotain vaan nättejä astioita, mutta luulen, että sinne päätyy ehkä kuitenkin vielä jotain muuta kuin nuo... Katsellaan. 

Vähän lisää säilytystilaa tuli myös tuosta tangosta. Sain idean yhtenä aamuyönä valvoessa ja murehtiessa. Joskus kannattaa murehtia :D Tangon pitimet on otettu talteen risasta lastulevyisestä vaatekaapista, joka oli talossa muuttaessamme. Tanko on 2€:n harjan varsi halpakaupasta. Oli kyllä ostettu harjaan, mutta jäänyt laittamatta. Sitä piti vähän lyhentää ja kaventaa lyhennetystä päästä. Toinen pää oli valmiiksi sopiva. Metallisia S-koukkuja piti katsoa monesta kaupasta ennen kuin löytyi sopivan kokoisia. Rautakaupoissakaan ei ollut. Mutta kylän pienimmässä ruokakaupassa oli! Sattumalta huomasin ne. Olisin tarvinnut enemmän, mutta neljäkin on ihan hyvä. Ainakin alkuun. Eipä näytä liian täydeltä. Saan tankoon roikkumaan 1dl:n 5dl:n ja litran mitat sekä puukon ja sakset. Eivät lapset yletä. Vielä haluisin emalisen mehukannun ja lasten emalimukit, jotka saivat joululahjaksi, tähän roikkumaan.

Sain tänään tilattua hieroja-ajan. Ja eilen käytin poikaa puheterapiassa. Pikku hiljaa rästityöt valmistuvat :)

Hyvä mieli!

P.S. En jaksa tarkistaa kirjoitusvirheitä...  

Linkkivinkkiä :)

Kirjoitin noin vuosi sitten Lykovien perheestä. Löysin filmin Agafiasta täältä. Jos kiinnostaa käy katsomassa. Olen Agafia- fani!

Eksoottisia ja erikoisia kasveja

Minulla on kaksi kenkälaatikollista siemeniä. Lähinnä syötävien kasvien siemeniä. En jaksa hoitaa pelkkiä koristeita. Koristeellisuus on toki iso plussa, mutta muutakin hyötyä on oltava. Meillä ei riitä, että on vaan nätti. Ei ainakaan pihalla :D Päätän aina, että en hurahda mihinkään uusiin kasveihin, mutta niin siinä vaan aina käy, että haluan kokeilla kaikkea uutta ja jännää. Niinpä nytkin kun posti toi Exotic Gardenin siemenluettelon, en voinut vastustaa kiusausta. (Täällä voit tilata oman) Oli tehtävä tilaus. Mitäpä uutta tilasin tänä vuonna. No minulle uutta ovat:  Kardoni eli ruotiartisokka (huomasin sen alunperin yhdestä puutarha kirjastani), Piparjuuri (ei varsinaisesti uutta, mutta kaupan piparjuuret eivät oikein ole lähteneet hyvään kasvuun),Lehmänpapu, Rehuydinkaali (eläimille), Jääpäivikki, Vuonankaali, Salaattisikuri, Palkoretiisi. Neljä viimeistä kuulostavat vaan niin "kivalta". Eli pakettia odotellessa elellään :D

Täältä löytyy kyseisen kaupan vuoden 2014 uutuudet.

Eipä ihmeempiä...

Ei mitään uutta meillä. Erinäisiä rästihommia yritän tehdä. Olen tehnyt vihkoon listan tekemättömistä töistä. Olen jo vetänyt yli ainakin kaksi kohtaa. Olen varannut keskimmäiselle lapselle puheterarian ja itselle hammaslääkärin. Huomenna on ihan pakko tilata hieroja-aika, koska niskat on ihan törkeän jumissa ja viikon on koskenut päähän juurikin siitä syystä. Kylmä ilma vetää niskat vielä enemmän jumiin, vaikka koitan niitä suojata. Minusta on vissiin tullut vanha. En tajua... listassani on monta tällaista juttua, jotka selviävät yhdellä puhelulla, mutta en jotenkin pysty ja kykene soittamaan niihin kaikkiin samana päivänä peräjälkeen. En tajua mihin kaikki energia on hävinnyt. En saa mitään aikaan. Ja varsinkin, jos täytyy lähteä kotoa johonkin, menee viimeisetkin voimat. Yksi asia päivässä nyt sitten riittäköön.

Pienen pieniä sisustusjuttuja ollaan tehty ja raivattu tätä huushollia. Olen yrittänyt toteuttaa tavara päivässä pois systeemiä ja kyllä se on toiminutkin ihan kohtuullisesti. Olen vienyt kierrätykseen tavaraa, kirppikselle ja myynyt netissä. Palauttanut lainassa olleita juttuja.

Jotenkin postaus ilman kuvia on tylsä niin olkoon tässä nyt kuva siitä, mitä me ollaan sisustettu. Keittiöön mm. ruuvattiin tuollaiset Palaset- hyllyt. Hyllyt olivat tässä talossa kun muutimme. Ne lojuivat alakerrassa vuosia. Olin heittämässä pois niitä, mutta vilkaisin niiden takana olevaa tarraa ja guuglasin Palaset. Tajusin, että nämähän ovat oikeasti ihan merkkitavaraa. Sitten hyllyt lojuivat vielä pitkään alakerrassa. Kunnes tajusin, että virolaisten kansallispukunukkejen ja venäläisten puunukkejen kokoelmani on kasvanut niin, että tarvitsen niille lisää tilaa johonkin. Ja Palaset toimivat tässä asiassa hyvin. Lapset ovat saaneet tädiltään muumipatsaita ja nyt niillekin tuli paikka. Ylemmän hyllyn päällä on kirppiksen ilmaiskorista löytynyt mummotaulu ja kuva omasta mummostani. Minä tykkään mummoista :)



Kaksi muistoa, kaksi puolta

Jostain syystä joskus tulee mieleen kaikenlaisia tarinoita ja muistoja. Tai koko ajanhan niitä pulpahtelee. Niitä ei vaan aina ehdi tai jaksa niin rekisteröidä ja miettiä.

Ystäväni, joka on minua parisenkymmentä vuotta vanhempi, on kertonut joskus ensimmäisestä kohtaamisestamme. Olin pieni alakoululainen. Olimme heillä kylässä ja jostain syystä aloin kinuta äidiltä ja isältä jotakin. Kun en saanut tahtoani läpi polkaisin jalkaani lattiaan ja huusin: "On saatava!" Luultavasti en kuitenkaan saanut tahtoani läpi, mitä se sitten lie ollutkin.

Toisessa pienessä muistossa olen lukiolainen. Olin ystäväni kanssa Tiimarissa. Ostin puuvillaisen, valkoisen repun, joka maksoi muistaakseni 10 markkaa. Kotona värjäsin sen kangasvärillä tummaksi. Ystäväni, jolla oli luultavasti ainakin 10 kertaisesti, ehkä enemmänkin, kalliimpi laukku, tokaisi minulle: "No, toiset tyytyvät vähän vähempään."

Se mikä tässä nyt on se jutun juoni, on se, että minussa taistelee koko ajan nämä samat ominaisuudet. Jalkaa polkien tiedän tosi tarkasti mitä haluan. Ja jos haluan, minun on lopulta saatava tahtoni läpi. Mutta toisaalta olen kuitenkin se toinen, joka tyytyy vähempään. Kumpikin ominaisuus on joskus hyväksi, mutta toisinaan sitten ei.  

Mikä on rikki, korjataan

Olen melkein kaksi vuotta sitten kirjoittanut kotitossuista. Olen pari kertaa paikannut niitä neulahuovuttamalla. Olen siis laittanut rikkinäiseen kohtaan ja siihen ympärille, molemmin puolin tossua, huovutusvillaa ja sitten huovutusneulalla töpötellyt villat kiinni. Hyvin kestää taas kävellä aikansa. Eivät kuluisi niin paljon, jos en käyttäisi myös kengässä näitä. Ovat paremmat kuin villasukat.

Sen lisäksi, että minulla on projektina siivota ja laittaa kodin ylimääräisiä tavaroita kiertoon, yritän myös korjata kaikki rempallaan olevat asiat. Olen aloittanut näistä helpoimmista. Vaatteiden parsimisesta esimerkiksi. Korjasin myös "uuden" hellamme kahvan. Saadessamme hellan, siitä puuttui kahva kokonaan ja luukun avaaminen oli vähän hankalaa. Mutta kahvaksi löytyi isännän jemmasta sopiva rima. Riitti, että sen sahasi oikean pituiseksi ja murjoi paikalleen. Yhtään ruuviakaan ei tarvittu. Melkein parempi kuin alkuperäinen.

Uuniin liittyvä toinen korjaus on patakintaat. Niitähän saisi eurolla tai parilla uusia. Mutta kun nämä on ihan parhaat. Söpöt neuvostovirolaiset puput, joihin kuuluu myös pannumyssy ja essu. Paitsi, että essu on tainnut hävitä jonnekin. Pannumyssy on kesäisin käytössä takapihalla kahvitellessa. Nämä kintaat on palaneet puhki, mutta saivat jatkoaikaa vanhan lakanan kustannuksella.

Vielä on asioita, jotka odottavat korjausta. Myös isompia asioita. Olen tehnyt listaa...

Keskimmäisen lapsen r- ja s- pitäisi korjata. Täytyy varata puheterapia-aika.

Omat hampaat pitää korjata. Täytyy varata hammaslääkäriaika.

Niskakipu pitää korjata. Pitää varata fysioterapia-aika. Mulla on jopa lähete sinne.

Auto on sisältä ihan hirveän likainen. Pitää varata aika, että saa sen pestyksi.

Pässi on alkanut puskea. Sen pitää korjata luunsa johonkin muualle. Joudun ehkä hieman auttamaan.

Ja saattaa olla vielä muitakin asioita, mutta eipä nyt pasahda mieleen.... Toivottavasti ei taas pasahda tuossa kahden ja kolmen välillä aamuyöstä. Ajoittainen unettomuus vaatisi myös jonkin sortin korjausta.

Nyt taidan korjata itseni yöpuulle :)



Tilinpäätös ja melko turhia numeroita

Aina vuoden päättyessä sitä on kai tapana katsoa vielä taaksepäin menneeseen ja tehdä pientä muisteloa ja tilinpäätöstä.  Vuoden alussa aloitin uudessa työssä. Tykkään työpaikasta, työkavereista, työstä, ihmisistä, asioista yleensä siellä. Mutta jotenkin silti uuvuin, yritin liikaa ja liian paljon. Otin kaiken jotenkin liian henkilökohtaisesti. Toisaalta se on voima toisaalta ei sitten ensinkään. Syksyllä sitten päätin ottaa aikalisän ja jäädäkin vielä hoitovapaalle kotiin kun se on mahdollista.

Kevättä ja kesää väritti remontti. Koko vuotta on ilahduttaut jälleen kerran lasten kasvu ja kehitys. Yksivuotias on kasvanut melkein kaksivuotiaaksi ja kehitys ja kasvu on ollut päätä huimaavaa. Vaikka kyseisen persoonan päätä ei juuri mikään tunnu huimaavankaan. Nopeammin, korkeammalle, itse. Se tuntuu olevan neidin elämän asenne. Neljävuotiaasta tuli viisivuotias. Hurmaava persoona. Tasaisen rauhallinen luonne, joka kuitenkin juoksee joka paikkaan. Innostuu kaikesta, eikä ikinä valita tekemisen puutetta. Jotenkin meidän helpoin lapsi, mutta jos johonkuhun sattuu, niin aina sattuu keskimmäiseen. Mutta tekevällehän sattuu. Esikoisesta kehittyi kakkosluokkalainen. Vaikka välillä tuntuu, että meillä on jo teini talossa. Niin koville ottaa oman tahdon ja rajojen etsintä. Luonteeltaan ihan kuin äitinsä ja valitettavasti ei niinkään hyvässä. Otamme jatkuvasti yhteen ja poden jatkuvasti huonoäitioloa tämän rakkaan kanssa. Miten rakkain ihminen voi olla niin väsyttävän ärsyttävän raivostuttava. On varmasti vaikeaa kun ei tiedä onko iso vai pieni. Lasten kasvamisesta huomaa ajan kulun ja itsensä vanhenemisen.

Kaksi mukavaa kurssia mahtui vuoteeni. Keväällä kävin mehiläiskurssilla ja syksyllä saippuakurssilla. Mehiläishommat alkoivat surkeasti, mutta kurssilla tapasin mukavan uuden ystävän. Tosin itse olen niin onneton pitämään ylipäätään ihmisiin yhteyttä, että tiedä sitten voiko tässä puhua ystävyydestä :D Ensi kesänä aion mennä kohti uusia pettymyksiä mehiläisten kanssa, kun kerran välineistöäkin on hankittu niin täytyyhän sitä jatkaa yrityksiä. Saippuakurssilla luulen oppineeni enemmän. Tosin nyt on saippuaa sen verran, ettei ihan heti tarvitse uutta satsia tehdäkään.

Viime vuonna toteutui kaksi eläinhaavetta. Sain munivia kanoja ja kääpiövuohen. Mies nikkatoi eläimille talviasunnonkin. Niistä hyvin kiitollisena. Opettelua toki tälläkin saralla vielä paljon.

Kesällä aloitin uuden harrastuksen, tavallaan. Vanha 4H-harrastus, mutta uudessa muodossa, kun pidin lapsille kasvimaakerhoa. Yhtenä päivänä minulta jo kysyttiin jatkanko ensi kesänä. Eli tarvetta toiminnalle taitaa olla. Vaikka omat lapset kyllä nurisivat, että onko pakko ensi kesänäkin... suutarin lapsilla ei siis kenkiä.

Vuosi näyttäätyy ihan kelvollisena ja onnellisenakin. Aika kultaa muistot näköjään aika pian. Oikeasti välillä väsytti ihan liikaa ja ahdisti kohtuuttomasti. Yöunet meni ja henki salpautui. Ajatukset ja pää jumittuivat ja kaikki kökkööntyi ihan sumeaksi ja sekavaksi. Mutta nyt näyttää taas selkeämmältä. Jospa elämä selkenisi vielä tästäkin.

Sitten niitä melkko turhia numeroita...

Ensiksi. Mieheni on pitänyt 8 vuotta sääpäiväkirjaa ja sinne on vähän merkkailtu myös määriä sadosta ja muusta perheelle tärkeästä. Suurinta osaa en jaksa mitata tai punnita ja suuresta osasta ei ole mitään tietoa, mutta nämä luvut löytyivät kirjasta kun ynnäilimme:

- 24,5 litraa viinimarjoja omalta pihalta ja 19 litraa muualta.
- Sekamarjamehua keitetty kellariin 16,5 litraa
- 10 litraa metsämansikoita
- 3 litraa lakkoja
- 15 litraa mustikoita (edellis vuonna oli 50l, joista osa oli edelleen pakkasessa ja hillona)
- 5 litraa puolukoita
- 7 litraa vattuja
- 2 hedelmälaatikollista omia omenia
- 8 kg kukon lihaa
- 2 kg ankkaa
- 5 kg kania

Ja paljon muuta satoa mistä ei ole jaksanut raportoida...

Itse olen pitänyt päiväkirjaa kirppismyynneistäni. Minulla on ollut projektina tyhjentää kotia turhasta, ennen kuin tämä muuttuu hamsterin luolaksi. Olen roudannut kassikaupalla tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle, mutta jotain olen myynyt, koska siten on jotenkin helpompi luopua joistakin tavaroista, joita ei muute raaskisi. Nyt näyttää olevan fb:ssä joku ryhmä, että tavara päivässä pois, joku mainosti tavaratonta tammikuuta ja tällaisenkin jaon löysin. Olen oikeastaan siis jo aloittanut ja kirjaakin pitänyt. Noin 100 tavaraa olen myynyt ja niistä rahaa saanut noin 400 euroa. Hauska harrastus ja jopa ihan koukuttavakin. Parempi koukuttua myymiseen kuin ostamiseen, eikö. Toivotaan, että tavarat aiheuttavat uudelle omistajalle iloa, eikä ahdistusta.