sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Luonnon kiertokulku ja sen vaikutus omaan tekemiseen

Vuoden kierto

Se, että tietyt asiat tapahtuvat joka vuosi aina samaan aikaan ja samoin, tuo rutiinia ja turvallisuutta. On oppinut, mitä milloinkin kannattaa tehdä. Toki vuodet voivat olla säiden osalta hyvinkin erilaisia, joten ihan tarkkaan päivämääräperusteisesti asioita ei kannata tehdä vaan tarkaten myös keliä, säätä ja lämpötiloja.

Itse pidän oikeastaan kaikista vuoden ajoista paitsi syksyn ja talven vahteesta; loka-, marras-, joulukuusta. Pimeys varsinkin niinä vuosina kun lumi tulee myöhään, ovat henkisesti tosi vaikeita. Kun enää ulkona ei kasva mitään ja on vaan pimeää. Silloin on vaikea nauttia mistään. Usein tuo vaihe on palkkatyössä kaikkein kiireisintä ja tapahtuman täyteisintä aikaa ja vapaa-ajalla jaksaa lähinnä vaan olla möllöttää. Silloin toivon aina, että voisin vaan vetäytyä talviunille. Tammikuu helpottaa aina. Siitä vähän ja voi alkaa katsella siemenvarastoja ja suunnitella kylvöjä.

Talvella jatkuu kuitenkin tietyt jokapäiväiset työt, kuten lämmittäminen ja kanojen hoito. Talvella perheemme viettää aikaa jäällä kalastuksen merkeissä ja etenkin puolisolle se on tärkeää. Hän myös muutenkin tietää, mitä mihinkin aikaan vuodesta kannattaa pyytää ja millä menetelmillä. Ilman talven ulkopuuhia itsellä ainakin tulisi liikuttua paljon vähemmän. Ilman mielekästä tekemistä, en varmaan paljon näyttäisi nokkaani ulkona talvella.

Talvi on aikaa, kun ei niinkään säilötä, vaan käytetään varastoja. Hyllyt hupenevat ja pakastimet tyhjenevät. Usein tammi- helmikuussa myös iskee rahansäästö into, joka liittyy juuri omien varastojen käyttämiseen. Siihen, että säästää johonkin, mitä tarvitsee myöhemmin ja että tulee käytettyä se, mitä on varastoinut, eikä menisi hukkaan. Tällä hetkellä olen säästänyt siihen, että yksi ulkoseinä pitäisi remontoida ensi kesänä.

Nyt ollaan jo hyvän matkaa kevään puolella. Tomaatit, munakoiso ja paprikat on kylvetty. Joitain muitakin suunnittelin, mutta en ole jaksanut ja saanut aikaiseksi, kun on ollut kaikkea pientä flunssaa ja muuta harmia. Olen laittanut myös krassia, herneenversoja ja ituja tulemaan, koska tähän aikaan alkaa kaivata jo vihreää. Muutakin kuin vesiviljeltyä kaupan salaattia.

Keväällä ikkunalaudat täyttyvät kasvipurkeista ja taimista ja ilmojen lämmetessä niitä voi siirtää lasieteisiin ja kasvihuoneeseen.

Voi, miten odotan sitä, että pääsisi ulkona tekemään kasvimaita ja kohopenkkejä!

Toinen, mitä odotan on ensimmäiset villivihannekset. Vuohenputki ja peltokanankaali ovat omia lemppareitani. Peltokanankaali on ihan kuin villiä parsakaalia. Villivihannekset ovat niin ravintotiheitä verrattuna kaupallisiin salaatteihin, ettei niitä tarvitse tai usein edes pysty syömään niin paljon kuin kaupan kasviksia.

Yksi kevään lemppari on vähän tuntemattomampi kevät sieni punamaljakas. Niitä odotan myös jo vesikielellä.

Alkukesä ja sato- ja säilöntäkausi on kiireisiä, mutta siinä välissä on yleensä ihan levollista kesää, kun voi vain tehdä kasvien perushoitoa; kastelua ja joskus vähän kitkemistä. Olen aika laiska puutarhan hoitaja enkä mielestäni esim. kitke kovin paljon, mutta osa työstä tapahtuu vähän siinä sivussa vähän kerrallaan joka päivä pihalla haahuillessa. Kaikkeen ei ehkä niin tarkasti tarvitse keskittyä vaan moni asian tapahtuu vanhalla rutiinilla.

Pitkin kesää tulee kerättyä satoa ja käsiteltyä sitä kuivaamalla, pakastamalla ja purkittamalla. Esimerkiksi yrttejä kuivaan vähän kerrallaan. Yhdellä kertaa ei tarvitse kerätä käsiteltäväksi jotain älyttömän suurta määrää vaan saatan viedä vaikka yhdellä uunipellillä jotain kuivumaan vesivaraajan päälle saunaan ja parin päivän päästä purkitan ne ja vien jotain muuta tilalle. Mummon sanonta: "Vähän päivässä, paljon viikossa." on ihan hyvä ohjenuora. Myös pakastamiseen metodi toimii hyvin. Pakastan tietyt yrtit pienimpiin minigrip-pusseihin tuoreena ja niitä voi kerätä ja pakastaa vaikka yhden pussin päivässä ja silti niitä kertyy talveksi. Sama vaikkapa papujen kanssa. Myös ruuanlaiton ohessa voi säilöä. jos tekee vaikka sosekeittoa, voi soseuttaa vihanneksia isomman määrän kuin tarvitsee sillä kertaa ja pakastaa ylimääräisen. Säilönnän ei todella tarvitse olla jokin massiivinen operaatio, vaan tapahtua kaiken muun ohessa huomaamatta, pikkuhiljaa. Ainakin itsellä tällainen auttaa jaksamaan ja saamaan enemmän aikaiseksi.

Syksymmällä sitten saakin säilöä ihan urakalla. Marjat, omenat, kurkut... nämä ainakin kypsyvät aina suurina määrinä kerralla. Ja kun tuotteen on poiminut, pitää niille melko nopeasti tehdä jotain. Jossain vaiheessa saa joka ilta töiden jälkeen säilöä jotain ja käyttää vapaapäiviä siihen myös. Onneksi pidän keittiössä puuhailusta ja säilömisestä tosi paljon. Tykkään myös kokeilla uusia reseptejä. Joskus löytyy jotain uusia ihan tosi hyviä. viime kesän löytö oli pikkelöity selleri. Siitä minulla oli hiukan ennakkoluuloja, mutta kun varsiselleri kasvoi yli odotusten, päätin kokeilla myös säilöä sitä pikkupurkkeihin ja tykkään siitä ihan älyttömästi.

Joinain vuosina tulee säilöttyä joitain asioita todella paljon, jos on ollut erityisen hyvä sato tietyssä kasvissa. Useimmiten se ei haittaa mitään, jos säilykkeitä jää ylivuotisiksi. Seuraavana vuonna kyseisestä kasvista ei ehkä saakaan yhtä hyvää satoa. Joskus taas en säilö jotain tuotetta ollenkaan, jos varastossa on jotain tiettyä ylivuotisena runsaasti. Näin voi vähän tasata resursseja.

Syksy on tosi palkitsevaa aikaa kun kellari ja muut varastot täyttyvät. Kunnes tulee pimeä aika ja väsymys. Se on sellainen pieni kuolema joka vuosi. Luulen, että olen siihen jo vähän tottunut ja osaan ajatella, että kyllä se siitä: pian on taas uusi kevät. En usko, että kyse on edes mistään d-vitamiinin puutoksesta tai muusta sellaisesta, joka syksy vaan iskee sellainen haikeus ja vaikeus luopua yhdestä kesästä ja yhdestä vuodesta.

Omavaraisempaan suuntaan pyrkivä elämän tapa on ainakin minulle myös terveellisempi elämän tapa. Olen luonnostani aika laiska liikkuja, mutta tässä tulee oltua ulkona ja liikuttua siinä sivussa ilman, että erikseen miettii, että nyt harrastan liikuntaa. Liikuntaa ja ulkona oloa tulee omalla pihalla, mutta myös metsässä ja järvellä. Luonnossa liikutaan ihan huvikseen, mutta usein poimien ja keräten samalla jotakin. Ja ruoka on varmasti terveellisempää ja monipuolisempaa kuin jos ostaisimme aivan kaiken kaupasta. Kaikkia ruokia emme edes ikinä voisi ostaa kaupan hyllyiltä, mitä nyt syömme. Elämän tapa myös ehkä säästää rahaa, tosin saattaa rahaa joskus mennäkin joihinkin hassuihin hankintoihin, mitkä eivät välttämättä näytä kovin järkeviltä ulkopuolisista.

Nyt jo monta vuotta, kun maailman tilanne on vaikuttanut jokseenkin epävakaalta, oma elämän tapa on tuonut turvallisuuden tunnetta. Olen vuosia säilönyt, joten varastoni ovat runsaat ja reseptejä ja taitoja on kertynyt. Olen kerännyt monia vuosia erilaisia syötäviä monivuotisia kasveja pihaani, joten tiedän, että vaikka jonakin keväänä en kykenisi laittamaan mitään kasvimaata, voisin silti kerätä jotakin syötävää puutarhasta. Tai jos taimia tai siemeniä ei olisi saatavissa. Olen myös jatkuvasti opetellut tunnistamaan uusia syötäviä sieniä ja villivihanneksia ja opetellut käyttämään niitä. On myös hyvä tietää, mikä mihinkin aikaa vuodesta on kerättävissä ja käytettävissä. Tällaisille taidoille on varmasti kysyntää nyt ja jatkossa. Kun osaa ja tekee itse, tulee tunne, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Kirjoitus on osa sarjaa:

#Suuntanaomavaraisuus2025

Maaliskuu

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraisuus-ja-jaksaminen-suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2025/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2025/

sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Omavaraisuus - ylisukupolvinen tapa elää

Omavaraisuus tällä tavoin melko pienesti on meillä elämäntapa ja harrastus. Mutta olemme puolisoni kanssa niitä onnekkaita, jotka olemme viettäneet lapsuutemme enemmän kuin vähemmän omavaraisella pientilalla. Meillä ei ole jäänyt yhtään sukupolvea väliin, joka ei olisi tätä elämän tapaa jossain määrin harjoittanut. On ollut tullut opittua taitoja edellisiltä sukupolvilta siinä sivussa.

Joskus kymmenisen vuotta sitten tämän blogin kautta sain yhteydenoton joltakin toimittajalta, joka olisi halunnut tehdä juttua lapsi perheestä maalla. Jutun pääpainona olisi ollut kaupungista maalle muuttanut perhe, joten ei me sitten siihen juttuun kelvattu. Usein on niin, että se onkin kiinnostavampaa kun muutetaan maalle ja sitten opetellaan omavaraisuustaitoja. Siinä ei ole mitään uutisarvoa, että jotkut eivät ole ikinä lähteneetkään mihinkään maalta, eikä monia taitoja ole tarvinnut erikseen opetella.

Toki olen lukenut vinon pinon kirjoja, katsonut videoita ja käynyt kursseilla, joissa olen kartuttanut erilaisia tietoja ja taitoja. Mutta tietyt perusasiat on ihan verenperintöä.

Kun olin vauva, asuin vanhempieni kanssa autiotalossa, jossa oli kaksi asuttavaa kammaria, kaatumaisillaan oleva ulkohuussi ja sauna navetan päässä. Tuvassa ei ollut ikkunoita ja siellä oli rotan ja pääskysen pesiä. Vanhemmat aloittivat maanviljelyn tyyliin yhdellä lehmällä. Tilalla oli kunnollinen navetta ja hyvät pellot ja myöhemmin vanhemmat saivat ostettua lisäksi metsää. Kun pikkuveli syntyi kaksi vuotta myöhemmin, talo oli jo remontoitu asuttavammaksi. Olen syntynyt 1980-luvulla, vaikka kuulostaa aika viiskytlukulaiselta.

Toisen puolen isovanhemmat rakensivat ennen sotaa tilansa ihan kokonaan tyhjästä tavallaan "kylmään korpeen". Tosin eivät sikäli korpeen, koska tila on osa kyläyhteisöä, eikä missään tosi kaukana. Näiden isovanhempien vanhemmat olivat torppareita ja loisia. Loinen on ollut ihan oikea titteli, joka tarkoitti maaseudun tilatonta väestöä, jotka asuivat toisten taloissa työtä vastaan. Torppareilla sentään oli se oma torppa käytössä omalle perheelle. Ilmeisesti myös torppareilla saattoi olla loisia. Olen nähnyt mummoni nimen kohdalla kastekirjassa, että hänen isänsä ammatti oli "lois". Ukko taas oli syntynyt torppariperheeseen ja torpparius päättyi häätöön, jonka ihan tarkkaa syytäen osaa sanoa. Ukko oli käynyt vain kiertokoulua ja oli jo 13-vuotiaana ensimmäisessä työpaikassaan ajamassa halkoja juna-asemalle. Sieltä hän taisi päätyä rengiksi johonkin isoon taloon "hoviin".

Molemmat ukkoni ovat syntyneet 1800-luvun puolella enkä ole heitä ikinä tavannut. Molemmat mummoni ovat syntyneet 1900-luvulla ennen Suomen itsenäistymistä. Olen tavannut molemmat mummot, mutta vain toisen muistan.

Toiset isovanhempani olivat talollisia. 1940-luvulla syntyneillä vanhemmillani on ollut ihan täysin selvää, miten eletään omavaraistaloudessa. Ymmärrän hyvin, miksi heidän ikäluokkansa, ja sitä vanhemmat, on mielellään kouluttanut lapsensa "hyviin virkoihin", koska ei omavarainen pientilallisuus ole ollut mitään herkkua. Silkkaa raatamista. Jos kuvittelee, mitä isovanhempieni elämässä on merkinnyt esim. sähköjen, liikenteen, koneiden ja lannoitteiden keksiminen, se on ollut ihan todella mullistavaa! Se on oikeasti tarkoittanut parempaa ja helpompaa elämää.

Meille tällainen elämäntapa on valinta ja arvovalinta. Syitä itselläni on muutamia. Olen lapsesta asti tykännyt tosi paljon pitää kasvimaata ja opetella kasveja. Tällainen elämä tuntuu omalta ja luontevalta. Olen ollut myös nuoresta asti tietoinen ympäristöasioista ja siitä, että ei ole vara ylikuluttaa luonnonvaroja. Nykyisin olen hiukan kyyninen keski-ikäinen ja toisinaan tuntuu turhalta yrittää mitään, kun tuntuu, ettei yksittäisen perheen valinnoilla ole isossa kuvassa paljon merkitystä. En silti ole kovin kauas lipsunut tavoistani. Olen luonteeltani todella pihi ja säästeliäs ja sekin sopii hyvin tähän elämäntyyliin. Yksi suurimpia pelkojani on se, että rahat loppuu. Siihen syinä saattaa olla myös muutama elämän vaihe, kun on ollut oikeasti todella tiukkaa. Jos vaan mahdollista säästää, niin säästän. Ikinä ei tiedä, mitä huominen tuo mukanaan. Säästän mm. siten, että korjaamme, ostamme alennuksesta ja teemme itse. Ja säästöjä on monenlaisia. Ruokana ja tavaroina kotivarassa sekä rahana tilillä ja rahastoissa. Ei mitenkään älyttömästi, mutta jotain. Nyt on voinut taas vähän säästää, kun viime vuonna maksoimme kaikki lainat pois. Mutta ei tarvita kuin, että joku iso asia hajoaa tai sairastuu, niin kaikki säästöt olisi poissa. Tulomme ovat kuitenkin reippaasti alle mediaanin.

Joskus ajattelen puutarhaani sivutyönäni sen lisäksi, että se on harrastus. Se alentaa ruokalaskua paljon. Ja kun vielä lisäksi kerää luonnonkasveja, sieniä ja marjoja ja kalastaa.

On ollut hienoa huomata, että omavaraisuustaitoja arvostetaan taas ja moni haikailee jotenkin yksinkertaisempaa elämää. Mitenkään erityisen yksinkertaista tämä ei kyllä ole, eikä tässä pääse mitenkään erityisen helpolla. Pitää tehdä paljon. Ihmiset kaipaavat konkreettisten asioiden tekemistä, sellaista missä näkee oman käden jäljen. Ja saa olla kosketuksissa luontoon ja näkee vuodenkierron. Nämä asiat varmasti lisäävät henkistä hyvinvointia kaiken teknologian ja kiireen keskellä. Myös kriisit ja epävarmuus ovat saaneet ihmiset pohtimaan infran ja ruokaketjun haavoittuvuutta. Moni on todennut, että olisi hyvä osata ikiaikaisia omavaraisuustaitoja. Parhaimmillaan voi yhdistää parhaat vanhat tiedot ja taidot uuteen tekniikkaan ja tutkimustietoon. Ei ole pakko palata jonnekin kivikaudelle, jos ei halua.

Ja ihanaa! Kevättä kohti mennään ja pian voi laittaa ensimmäiset siemenet multaan!

(Ps. Mulla on Instagramissa meneillään "älä osta mitään tammikuu", jos kiinnostaa. Olen siellä nimellä mammmukka - kolmella ämmällä.)

#Suuntanaomavaraisuus2025 tammikuun postauksessa mukana:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2025/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/01/puutarha-ja-suomalainen-sitkeys.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/01/sisulla-ja-sydamella.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2025-osa-1/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2025/01/omavaraisuus-ylisukupolvinen-tapa-elaa.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/sisu-sauna-ja-sinnikkyys

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2025/01/tammikuu.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/01/05/tammi-25-suomalainen-sisu/

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https:/fi/korkeala

Kiitokset heille!

sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Korjaamisesta, parsimisesta ja paikkaamisesta

Korjaaminen, paikkaaminen ja parsiminen on ihan perussettiä meillä. On aina ollut. Lapset ovat pienestä asti tottuneet siihen, että vaatteita voi korjata. Joskus huvitti kun päiväkodissa oli ripustettu narulle pyykkipojilla nimikoimattomia rukkasia ja sukkia, että siitä voi sitten etsiä omia kadonneita. Tunnistin oman lapsen toppahanskat; ne oli ainoita, joita oli paikattu. Vielä nyt isompanakin lapset itse korjaavat tai pyytävät minua tai mummoa korjaamaan vaatteitaan ja parsimaan sukkiaan. Myös nappeja ja vetoketjuja uusitaan. Ja jos ei onnistu kotona niin ollaan käytetty vaatteita ompelijalla. Myös kenkiä käytämme suutarilla, vaikka se on kaupungissa, jonne on 50km matkaa. Hyviin nahkakenkiin kannattaa laitattaa uusia pohjia, eikä se edes maksa ihan älyttömiä. Myös yhtä laadukasta laukkuani olen käyttänyt suutarilla.

Meillä on hirveän vähän uusia huonekaluja. Kaikki on jonkun entisiä ja hiukan korjailtuja ja maalailtuja, osa ihan tiensä päässä jo. Meillä korjataan yleensä kaikkea ensin ja sitten vasta ostetaan uutta. Yleensä korjaamalla saa vähintäänkin vähän lisäaikaa. Meillä oli mm. monta vuotta paikattu keittiön hana. Siihen osui jokin astia niin lujaa, että tuli reikä, josta suihkusi vettä. Se paikattiin jonkinlaisella metallin värisellä epoksilla, itseasiassa parikin kertaa ennen kuin tänä kesänä ostettiin uusi hana keittiön altaaseen.

Toissakesänä astianpesukoneen luukku meni rikki ja minä olisin ostanut jo uuden koneen. Sami päätti kuitenkin vähän purkaa konetta ja vika olikin ihan pieni. Luukun lukituksessa joku pieni nippeli oli luiskahtanut paikaltaan. Vika oli helppo korjata ja kone kasata uudelleen eikä mitään luukku ongelmia ole ollut sen jälkeen.

Tällä hetkellä imuri on jatkoajalla; siitä katkesi letku muutama viikko sitten ja se on vahvalla paksulla teipillä kiinni. Kestää nyt minkä kestää ennen kuin on pakko ostaa uusi.

Vähän isompia talon korjauksia varten on pyydettävä ammattilaisia paikalle. Sähkö- ja putkimiehiä on pitänyt välillä pyytää. Nuo hommat tuppaavat olemaan sellaisia, että ei kannata tehdä itse, jos ei ole oikeasti ammattitaitoa. Voi olla suorastaan vaarallista ja saada aikaan isoa vahinkoa, jos menee vähän sinnepäin. Monia asioita onnistuu kyllä ihan omin voiminkin. Sami on rakennuksilla töissä, joten hänellä on taitoa ja näkemystä aika moneen taloon liittyvään juttuun. Myös esim. uunien korjaamiseen. Tällä hetkellä korjausta odottaa piippu. Kova tuuli heitti peltisen "piipun hatun" alas viime viikolla. Se löytyi yhtenä aamuna auton vierestä. Onneksi ei ollut osunut autoon.

Autosta puheen ollen... Niihin liittyvät remontit ovat melkein aina jäätävän kalliita! Itse ei osata tehdä paljonkaan renkaan vaihtoa ja pissapojan nesteen lisäämistä vaativampaa. Meillä on kaksi vanhaa autoa, joissa tuppaa usein olemaan jotain häikkää. Varsinaisia rahareikiä, mutta molempien autojen parhaat ominaisuudet on, että ne on kokonaan maksettu, eikä ole mitään osamaksuja maksettavana.

Omavaraisuutta on sekin, että on taitoja huoltaa ja korjata kaikkea kotiin ja elämiseen liittyvää. Onneksi tosi moneen hommaan voi löytää ohjeita videoista tai hakea vinkkejä vaikka Facebook- ryhmistä. Monenlaisia kierrätykseen, nikseihin, säästäväisyyteen ja parsimiseen liittyviä ryhmiä löytyy hyvin suomeksikin. Ja nyt on selvästi trendikästä esim. paikata vaatteita. Kiva olla kerrankin trendin harjalla!

Tuli vielä viimeiseksi mieleen, että minun ja Samin ihan ensi tapaamisiin liittyi korjaaminen. Ihan alunalkaen hän tuli auttamaan polttopuiden tekemisessä, mutta seuraavaksi hän teki meille uudet rappuset ja seuraavaksi paikattiin veneestä kolhuja lasikuitukitillä. Olemme vähän elämäntapapaikkailijoita ja homma menee välillä vähän naurettavan pihiksi, eikä lopputulos aina ole esteettisesti silmää hivelevä. Mutta jotain perin juurin palkitsevaa siinä on, että voi edes vähän pidentää jonkin esineen käyttöikää ja ehkä jopa säästää muutaman sentin!

#suuntanaomavaraisuus2024 marraskuun postauksessa mukana:
Kasvuvyöhyke 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraistelija-tekee-itse-ja-mita-ei-suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2024
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/11/pyhainpaivan-kynttilat.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/11/korjaa-ja-kunnosta-puutarhassa.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-11/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18700
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/11/korjaamisesta-parsimisesta-ja.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/11/03/marraskuu-24
Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https:/fi/korkeala.

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Katsaus tämän syksyn satoon

Tänä kesänä ja syksynä olen säilönyt puutarhan antimia varmaan enemmän kuin ikinä. Alukesä oli kauhean kuiva eikä esim. porkkanat ja kesäkurpitsat lähteneet kasvuun oikein ollenkaan. Kesäkurpitsaa kyllä tuli ihan riittämiin, mutta satoa päästiin korjaamaan hiukan myöhemmin kuin yleensä. Porkkana ei itänyt ensin viikkoihin ollenkaan, mutta kyllä sieltä on jotain tulossa. Ovat vielä nostamatta.

Ensimmäistä kertaa onnistuin kasvattamaan selleriä omista taimista. Sitä on syöty tuoreen salaateissa ja pakastettu sekä kuivattu lehtiä.

Ensimmäinen kunon sato saatiin myös viinirypäleistä. Kerättiin niitä sankollinen ja sitä ennen niitä oli syöty jo hyvä tovi terttu kerrallaan tuoreena.

Melkein kaikesta tuli sellainen tasaisen hyvä sato. Puutarhan antimien lisäksi on säilötty tatteja kuivamaalla, rouskuja suolaamalla ja pakastettu marjoja.

Perinteisten suolakurkkujen, hillojen ja mehujen lisäksi tein tänä vuonna karviaiscurdia, jonka pakastin. Ikinä aiemmin karviaiset eivät ole tehneet tarpeeksi marjoja, että olisin voinut sitä tehdä.

Tuoretta satoa kerättiin tosi pitkään. Pitkälle syyskuuhun sai kerätä salaattia ja kurkkua sekä papuja. Tomaatteja on vieläkin kasvihuoneessa ja niitä on kypsynyt vielä tälläkin viikolla.

Tämän kuukauden yhteispostauksessa aiheena on "Omavaraistelu ja ajansäästäminen". En ole taas pitkään aikaan osallistunut, kun tuntuu olevan niin paljon kaikkea. Sinänsä sopii hyvin nyt pohtia näitä ajankäyttöasioita.

En ole koskaan pohtinut paljonko käytän omavaraisteluun aikaa. Se on harrastus ja elämäntapa. Jollain tavalla myös sivutyö, koska tuottaa ajoittain paljon, vaikkei rahaa. Se, mitä itse tehdään ja tuotetaan, sitä ei tarvitse rahalla ostaa. Kaikki tapahtuu kaiken muun elämän lomassa ja ohessa. Joka päiväisiin asioihin kuuluu mm. kanojenhoito ja kesällä kasvien kastelu. Lähes päivittäinkierrän kasvimaan, kasvihuoneen ja puutarhan. Siinä ohessa tulee vähän kitkettyä, karsittua, kerättyä jne. Talvella jokapäiväisiin asioihin kuuluu lämmitys. Kesällä ja syksyllä myös säilöntä on toimintaa, jota tehdään monena päivänä viikossa. Kerätään tuotteet, putsataan ne ja sitten kuivataan, pakastetaan tai muuten säilötään. Työläimpiä säilöttäviä on kaikki, missä on monta raaka-ainetta ja missä pitää pilkkoa käsin paljon. Luulen, että ainakin tunti menee joka päivä itseltä johonkin, mitä menee kategoriaan omavaraistelu. Usein enemmänkin. vapaapäivinä monesti ainakin työpäivän verran. Ensin vietetään päivä puutarhassa tai luonnossa ja illalla käsitellään ja säilötään se, mitä päivällä saatiin. On kyllä paljon sellaisiakin päiviä kun koko päivä menee aamusta iltaan, jossain muualla. Ei aina omavaraistella. Kaikkein kiireisintä on heinä-lokakuu.

Tällä kertaan oi tarkoitus miettiä myös tapoja, joilla voi säästää aikaa tai helpottaa joitain askareita. En näitäkään ole kovinkaan pohtinut. Mutta en ole kovin tarkka esteettisistä jutuista, joten minulla ei mene aikaa juuri ollenkaan asioiden tekemiseksi. Käytän esim. säilykkeille ja mehuille kierrätyspulloja ja tölkkejä. Pesen ja kuumennan ne aina huolella, mutta en käytä yhtään aikaa vanhojen etikettien poistamiseen. Jos ne on lähteneet pesussa, niin hyvä. Jos ei, en koita niitä rapsuttaa tai liotella, vaan ne saa olla. Pesen purkit aina jäähtyneenä ja jos joskus se etiketin kohta homehtuu kellarissa siitä huolimatta, niin se homehan on lasin ulkopuolella, eikä sisällössä, jolloin sen voi vaan pestä pois.

Loppukesällä ja syksyllä myös sisähommat jäävät vähän retuperälle. Pyykit on kasassa viikkaamatta ja välillä on tosi sotkuista. Siivota voi talvella, mutta silloin ei sadonkorjuu onnistu millään.

Kun on kokopäivätyö, perhe ja muitakin velvollisuuksia, niin ihan hirveästi ei voi haalia kasvatettavaa ja viljeltävää. Tämä on nyt aika hyvä näin.

Suurin piirtein syyskuusta jouluun palkkatöissä on kaikkein kiireisintä ja tähän kauteen liittyy paljonerilaisia kokouksia, jotka vievät aikaa. On tosi hyvä, että nämä omavaraistelujutut on jo vähän hellittäneet satokauden jälkeen. Sillä saralla voi kerätä voimia uutta kevättä ja taimikasvatusta varten.

Vielä voisi vähän kääntää maata joistain kohdin. Tehdä kurpitsakasojen pohjia ja raivailla pihaa. Haravointia ei kovin paljoa harrasteta, jos se ei liity jotenkin olennaisesti yllämainittuihin.

Talveen varaudutaan tyhjentelemällä vesiastiat, nostamalla veneet ja laiturit maalle ja suojaillaan joitain kohtia, ettei pakkanen jäädytä esim. putkia.

Pitkälle talveen täytyy pitää silmällä tuoreen varastoituja hedelmiä ja vihanneksia ja poistaa joukosta huonoja ja käyttää niitä, ennen kuin pilaantuvat. Tällaisia ovat mm. omenat, kurpitsat, juurekset ja peruna. Ja tietenkin muita varastoja on seurattava, että syö ruokia vanhimmasta päästä ensin.

Syksyn hommiin kuuluu myös kanojen laittaminen talvikanalaan. Aina sitä saa siivota ja korjailla ennen uutta talvea.

Sitten on sellaiset asiat, jotka pitää muistaa tehdä ja vähän tarkkailla säätä, niitä varten. Esimerkiksi valkosipulin istutus meinaa joskus unohtua. Tai huonekasveista joku unohtuu pihalle ja kuolee ensimmäisellä pakkasella.

Tässä linkit muiden #suuntanaomavaraisuus2024 lokakuun blogikirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-ajankaytto-suuntana-omavaraisuus-lokakuu-2024

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/09/suuntana-omavaraisuus-lokakuu-2024-ajan.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/10/puutarhatoiden-ennakointia-suuntana.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/10/katos-kaivolle.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-10/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/10/katsaus-taman-syksyn-satoon.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/10/06/lokakuu-24-ajankaytto-ja-talvi-tulee/

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Elämä on ihanaa, ainakin välillä

On helppo nimetä lempihetki omavaraisessa elossa. Kesäilloissa se hetki kun lapset ovat rauhoittuneet sänkyihinsä tai muuten omiin iltapuuhiinsa, on vähän hämärämpää ja viileämpää, kanat on yöpuulla ja ehkä on jo kastetta. Silloin teen useimmiten iltakierroksen pihalla ja vain katselen kasvejani. Ei tarvitse tehdä mitään, saa vain katsella hetken ennen nukkumaan menoa. Ehkä itikat ja ötökät saattavat häiritä, mutta silti tämä on jotenkin se paras hetki, joka nousee ihan kirkkaana mieleen kaikista hetkistä. Joskus syksymmällä saattaa itkettää, kun kesä on ohi. Taas yksi kesä on ohi, eikä tiedä onko se viimeinen kesä tai kenen kohdalla viimeinen. Kiitollisuus ja haikeus. Haikeus iskee ihan joka vuosi. On iskenyt jo ainakin kymmenen vuotta.

Mistä nautin eniten omavaraistelussa? Nautin kun pääsen käsiksi multaan. Kasvimaan laittaminen, istuttaminen, kitkeminen ja sen sellainen on ihanaa. Nautin myös ihan suunnattomasti säilömisestä; pakastamisesta, hilloamisesta, purkittamisesta, kuivaamisesta, mehustamista, suolaamisesta jne. Kun saa seurata, miten varastot karttuvat. Mutta toisaalta, on ihanaa sitten talvella syödä niitä varastoja. Seurata, miten pakastin tyhjenee ja tyhjiä purkkeja kertyy varastoon odottamaan seuraavaa satoa.

Viime vuodet olen myös tykännyt ihan tosi paljon sienestämisestä ja kalastamisesta Samin kanssa. On niin mukavaa, kun on puolison kanssa yhteisiä harrastuksia, joihin on kiva mennä yhdessä. Olemme tosi perhekeskeisiä. Olemme paljon yhdessä kotona kaikki ja teemme asioita yhdessä. Arkeemme kuuluu lapsia, isovanhempia ja sukulaisia, mutta toisaalta tuntuu joskus, että olemme vähän erakkoja. Meillä on ystäväpiiriä, mutta kuitenkin olemme enimmäkseen oman perheen kesken. Itse "harrastan" luottamustoimia ja vähän järjestötoimintaa ja sitä kautta elämässäni on paljon sosiaalisia tilanteita, samoin työssäni seurakunnassa. Ehkä senkin takia vapaa-ajalla tekee mieli erakoitua. Jos apua tarvitsee niin on turvallista tietää, että meillä on yhteisöjä, joista varmasti löytyy apua. Ja jos voimme olla avuksi, tietenkin autamme siinä, missä osataan. Itse ollaan ehkä vähän huonoja pyytämään apua keneltäkään, paitsi mummoilta osataan pyytää hoitoapua taaperon kanssa. Ystävissä on myös joitakin omavaraishenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja kysyä neuvoja. Ja kyllä samanhenkiset ihmiset pienellä paikkakunnalla löytävät toisensa, sekin on tullut todettua.

****

Maaliskuu! Taimikasvatus alkuun tässä kuussa. Ajatuksena on, että ei mitään erikoisuuksia tänä vuonna vaan sellaisia hyviksi havaittuja kasveja. Siemenvarastot pitäisi siivota ja katsoa, mitä täydennystä tarvitaan.

Talvikalastus on jäänyt vähän vähemmälle tänä talvena. Verkoilla olemme käyneet ja vähän pilkillä. Iskukoukkuja ei olla pidetty vielä ollenkaan.
Nyt mies on raksamies ja lomautettuna, joten hänellä on aikaa hoitaa kalastusta. Taaperomme on ihan hulluna savukalaan, siksi ainakin isoja ahvenia ja lahnoja on toiveissa.

Yksi iso tavoite toteutui helmikuussa. Olemme täysin velattomia! Asuntolaina loppui, eikä meillä ole mitään muitakaan lainoja, luottoja tai osa-maksuja. Ensi kesäksi on suunnitteilla lattiaremonttia, koska meidän lautalattiat on niin kuluneet, että niistä saa tikkuja jalkoihin. Paikoin lattiassa on syviä kuoppia lankuissa.

****

#Suuntanaomavaraisuus2024

MAALISKUU

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-3-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Helmikuun yhteispostaus

Vinkkejä omavaraisempaan elämään

Meidän onni on ollut se, että talo, jonka ostin 20 vuotta sitten silloisen puolison kanssa on ollut melko omavarainen aina. Edellinen asukas oli sen miettinyt sellaiseksi. Talo lämpiää puulla lähes kokonaan ja talvella myös käyttövesi on puulämmityksellä. Kovimmilla pakkasilla meillä on pari sähköpatteria käytössä ja kesällä monesti peseydymme ulkosaunalla. Tosin tästä jälkimmäisestä on vähän luistettu, ettei lasten tarvitse pelata keskenään kuumien vesien kanssa, vaan tulevat ulkosaunasta sisälle suihkuun. Lämmityspuita koitetaan etsiä mahdollisimman läheltä, mutta jossain vaiheessa, kun olin keskenään lasten kanssa, jouduin niitä vähän ostamaan. Oikeastaan ne polttopuuasiat toivat minulle mukanaan nykyisen mieheni. Eli joskus voi olla siunaus, että polttopuut loppuvat.

Talossa on ollut koko ajan erotteleva kuivakäymälä, jonka tuotokset kompostoimme huolella mullaksi ja pissat säilömme typpilannoitteeksi. Muutama vuosi sitten ostimme vähän aurinkopaneeleita, kun tuli pieni yllätysperintö. Lannoitetta ja kompostia tulee tällä hetkellä myös ihan keittiökompostista ja kanankakasta. Kanojen lisäksi meillä on ollut vaihtelevasti myös muita eläimiä vuosien varrella.

Kanala on tehty ulkosaunan päädyssä olevan liiterin paikalle ja kesäkanala on vanha ulkohuussi. Molemmat on korjailtu hyvin pitkälti kierrätysmateriaaleilla ja ne alkavat olla jo ihan elinkaarensa lopussa. Kohta on pakko alkaa miettiä uutta kanalaa, jos kanoja aikoo pitää. Ja miettiä sitä, miten sen saisi tehty kierrättämällä tai muuten edullisesti, mutta kuitenkin niin, että eläimillä on hyvä ja lämmin olla.

Tässä piti olla niksejä, joilla elämästä saa helpompaa ja toimivampaa. Sinänsä meidän elämäntapa ei ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä, aina on jotakin puuhaa ja laittamista. Mutta se, että tykkää siitä, mitä tekee, tekee arjesta helpompaa. Jos et pidä käsillä tekemisestä ja jokapäiväisistä kotirutiineista, niin voi olla paikallaan etsiä toinen tapa elää.

Omat niksit nyt talvella ovat lähinnä lämpöön liittyviä. Sisällä ulkoeteisten välioviin on laitettu paksut verhot eteen. Hellalla on 10 litran vesikattila varaamassa lämpoä. Pissakaivon päälle kannattaa kasata lunta, ettei putki jäädy ja sisäseinään on tehty luukku, josta sen voi sulattaa, jos pääsee jäätymään (tai tukkeutumaan). Lämpökompostori on peitetty vanhoilla risoilla lakanoilla ja pressulla ja ihan kovimmilla pakkasilla sen sisällä on kuumavesipulloja haudattuna jätteeseen. Talon seinän vieriin ei välttämättä pysty kasaamaan lunta, mutta kanala on vuorattu lumella hyvin korkealle.

Piha meillä on tosi pieni ja se on rinteessä. Uutta kasvimaata teen oikeastaan kahdella tavalla; hügelkultur-kohopenkeillä ja kasvattamalla perunaa katteen alla. Ja usein jokin vanha kohta saattaa jäädä kesannolle, joka sitten uudistetaan näillä metodeilla. Minulla on myös astiaviljelmä takapihan seinustalla ja kasvihuone. Kanalan seinustoilla on koiratarhan seinäverkkoja, joissa kasvatan köynnöstäviä kasveja, kuten kurkkua ja papuja. Osittain ne tuovat myös varjoa kanojen tarhaan.

Koska kasvimaat ovat tiivistetty pienelle alalle, kasvatan kasveja limittäin ja lomittain toistensa seassa. Samalla se ehkä vähän hämää tuhohyönteisiä. Kaikkea tosin ei kannata kasvattaa näin. Olen huomannut, että on helpompaa, että esim. porkkanat ja perunat kasvavat omissa riveissään. Jos kaikki on ihan sikin sokin, ei kohta muista, missä on mitäkin.

Olen keräillyt monimuotisia syötäviä kasveja vähän sillä ajatuksella, että jos joskus jää kasvimaa tekemättä, silti löytyisi jotain syötävää pihalta. Niin minulle vähän kävikin parina kesänä, kun uuvuin ja olin lasten kanssa keskenään. Silti pihalta löytyi raparperia, yrttejä, hedelmiä, marjoja, maa-artisokkaa jne.

Olen intohimoinen säilöjä ja teen erilaisia säilykkeitä monenlaisista aineksista. Ja jos joku sato on suuri teen sitten vielä enemmän säilykkeitä. Esim. viime vuonna tuli paljon avomaankurkkuja ja nyt meillä on ainakin kahden vuoden säilykekurkut. Samaten sienisato oli erinomainen ja meillä on paljon erilaisia kuivattuja sieniä. Monia juttuja voi säilöä enemmän kuin yhdeksi vuodeksi, sillä ei ole sanottua, että joka vuosi tulee vaikkapa hyvä kurkku- tai sienivuosi.

Pakasteet pitää kierrättää nopeammin. Marjat kyllä saattavat maistua vielä vuoden päästä ihan hyviltä, mutta koitan keittää sitten mehuksi, jos jää ylivuotisia.

Minusta erityisesti tammi- ja helmikuu on hyviä kuukausia syödä talvivarastoja. Usein silloin on myös isoja laskuja, joten kiva vaan ettei ruokalaskuun mene niin paljon. Talvella voi tehdä mm. patoja ja keittoja, joihin voi upottaa monenlaisia kasviksia ja yrttejä kellarista, pakkasesta ja kuivakaapista. Samoihin aikoihin usein kierrätämme myös kotivaran ostosäilykkeitä ja tarkistamme päiväyksiä.

Nyt olemme taas saaneet tuoretta kalaa, kun mies on käynyt pilkillä ja pitänyt verkkoja ja olemme käyneet yhdessäkin muutaman kerran.

Ja ihanaa kun kevät aurinko on jo näyttäytynyt; se on merkki siitä, että kohta voi aloittaa kylvötyöt. Minulla ei ole kasvivaloja, joten ei kannata liian aikaisin aloittaa ja aika viileääkin meillä on.

Siemeniä on kertynyt ihan liiaksikin ja pitäisi käydä ne läpi. Niitä taitaa olla kahdessa kenkälaatikossa, vanhassa diskettikotelossa ja yhdessä korissa.

***********************************************

Julkaisu kuukauden ensimmäisenä SUNNUNTAINA klo 9.00

#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi), arvostamme mainintaa sillä se on ainoa ‘palkka’ hommasta tuottamanne hyvän lukemisen lisäksi

Joka kuukausi kerrotaan omasta etenemisestä/haasteista (mitä tein viime kuussa, mitä teen nyt, mitä teen ennen seuraavaa postausta, tähän sitä konkretiaa) ja/tai kirjoitetaan kuukauden aiheista.

Kirjoitukset ovat ei-kaupallisia, ei- uskonnollisia, ei-poliittisia jne pidetään tämä keveänä hyvänmielen harrastuksena.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/tavoitteena-taloudellinen-riippumattomuus?

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraisuustavoite-on-opettanut-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-nikseja-ja-kuulumisia

Apilan kukka https://apilankukka.fi/umpiointi/

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Urban farming

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-2.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/02/mita-loytyy.html