Vuoden kierto

Se, että tietyt asiat tapahtuvat joka vuosi aina samaan aikaan ja samoin, tuo rutiinia ja turvallisuutta. On oppinut, mitä milloinkin kannattaa tehdä. Toki vuodet voivat olla säiden osalta hyvinkin erilaisia, joten ihan tarkkaan päivämääräperusteisesti asioita ei kannata tehdä vaan tarkaten myös keliä, säätä ja lämpötiloja.

Itse pidän oikeastaan kaikista vuoden ajoista paitsi syksyn ja talven vahteesta; loka-, marras-, joulukuusta. Pimeys varsinkin niinä vuosina kun lumi tulee myöhään, ovat henkisesti tosi vaikeita. Kun enää ulkona ei kasva mitään ja on vaan pimeää. Silloin on vaikea nauttia mistään. Usein tuo vaihe on palkkatyössä kaikkein kiireisintä ja tapahtuman täyteisintä aikaa ja vapaa-ajalla jaksaa lähinnä vaan olla möllöttää. Silloin toivon aina, että voisin vaan vetäytyä talviunille. Tammikuu helpottaa aina. Siitä vähän ja voi alkaa katsella siemenvarastoja ja suunnitella kylvöjä.

Talvella jatkuu kuitenkin tietyt jokapäiväiset työt, kuten lämmittäminen ja kanojen hoito. Talvella perheemme viettää aikaa jäällä kalastuksen merkeissä ja etenkin puolisolle se on tärkeää. Hän myös muutenkin tietää, mitä mihinkin aikaan vuodesta kannattaa pyytää ja millä menetelmillä. Ilman talven ulkopuuhia itsellä ainakin tulisi liikuttua paljon vähemmän. Ilman mielekästä tekemistä, en varmaan paljon näyttäisi nokkaani ulkona talvella.

Talvi on aikaa, kun ei niinkään säilötä, vaan käytetään varastoja. Hyllyt hupenevat ja pakastimet tyhjenevät. Usein tammi- helmikuussa myös iskee rahansäästö into, joka liittyy juuri omien varastojen käyttämiseen. Siihen, että säästää johonkin, mitä tarvitsee myöhemmin ja että tulee käytettyä se, mitä on varastoinut, eikä menisi hukkaan. Tällä hetkellä olen säästänyt siihen, että yksi ulkoseinä pitäisi remontoida ensi kesänä.

Nyt ollaan jo hyvän matkaa kevään puolella. Tomaatit, munakoiso ja paprikat on kylvetty. Joitain muitakin suunnittelin, mutta en ole jaksanut ja saanut aikaiseksi, kun on ollut kaikkea pientä flunssaa ja muuta harmia. Olen laittanut myös krassia, herneenversoja ja ituja tulemaan, koska tähän aikaan alkaa kaivata jo vihreää. Muutakin kuin vesiviljeltyä kaupan salaattia.

Keväällä ikkunalaudat täyttyvät kasvipurkeista ja taimista ja ilmojen lämmetessä niitä voi siirtää lasieteisiin ja kasvihuoneeseen.

Voi, miten odotan sitä, että pääsisi ulkona tekemään kasvimaita ja kohopenkkejä!

Toinen, mitä odotan on ensimmäiset villivihannekset. Vuohenputki ja peltokanankaali ovat omia lemppareitani. Peltokanankaali on ihan kuin villiä parsakaalia. Villivihannekset ovat niin ravintotiheitä verrattuna kaupallisiin salaatteihin, ettei niitä tarvitse tai usein edes pysty syömään niin paljon kuin kaupan kasviksia.

Yksi kevään lemppari on vähän tuntemattomampi kevät sieni punamaljakas. Niitä odotan myös jo vesikielellä.

Alkukesä ja sato- ja säilöntäkausi on kiireisiä, mutta siinä välissä on yleensä ihan levollista kesää, kun voi vain tehdä kasvien perushoitoa; kastelua ja joskus vähän kitkemistä. Olen aika laiska puutarhan hoitaja enkä mielestäni esim. kitke kovin paljon, mutta osa työstä tapahtuu vähän siinä sivussa vähän kerrallaan joka päivä pihalla haahuillessa. Kaikkeen ei ehkä niin tarkasti tarvitse keskittyä vaan moni asian tapahtuu vanhalla rutiinilla.

Pitkin kesää tulee kerättyä satoa ja käsiteltyä sitä kuivaamalla, pakastamalla ja purkittamalla. Esimerkiksi yrttejä kuivaan vähän kerrallaan. Yhdellä kertaa ei tarvitse kerätä käsiteltäväksi jotain älyttömän suurta määrää vaan saatan viedä vaikka yhdellä uunipellillä jotain kuivumaan vesivaraajan päälle saunaan ja parin päivän päästä purkitan ne ja vien jotain muuta tilalle. Mummon sanonta: "Vähän päivässä, paljon viikossa." on ihan hyvä ohjenuora. Myös pakastamiseen metodi toimii hyvin. Pakastan tietyt yrtit pienimpiin minigrip-pusseihin tuoreena ja niitä voi kerätä ja pakastaa vaikka yhden pussin päivässä ja silti niitä kertyy talveksi. Sama vaikkapa papujen kanssa. Myös ruuanlaiton ohessa voi säilöä. jos tekee vaikka sosekeittoa, voi soseuttaa vihanneksia isomman määrän kuin tarvitsee sillä kertaa ja pakastaa ylimääräisen. Säilönnän ei todella tarvitse olla jokin massiivinen operaatio, vaan tapahtua kaiken muun ohessa huomaamatta, pikkuhiljaa. Ainakin itsellä tällainen auttaa jaksamaan ja saamaan enemmän aikaiseksi.

Syksymmällä sitten saakin säilöä ihan urakalla. Marjat, omenat, kurkut... nämä ainakin kypsyvät aina suurina määrinä kerralla. Ja kun tuotteen on poiminut, pitää niille melko nopeasti tehdä jotain. Jossain vaiheessa saa joka ilta töiden jälkeen säilöä jotain ja käyttää vapaapäiviä siihen myös. Onneksi pidän keittiössä puuhailusta ja säilömisestä tosi paljon. Tykkään myös kokeilla uusia reseptejä. Joskus löytyy jotain uusia ihan tosi hyviä. viime kesän löytö oli pikkelöity selleri. Siitä minulla oli hiukan ennakkoluuloja, mutta kun varsiselleri kasvoi yli odotusten, päätin kokeilla myös säilöä sitä pikkupurkkeihin ja tykkään siitä ihan älyttömästi.

Joinain vuosina tulee säilöttyä joitain asioita todella paljon, jos on ollut erityisen hyvä sato tietyssä kasvissa. Useimmiten se ei haittaa mitään, jos säilykkeitä jää ylivuotisiksi. Seuraavana vuonna kyseisestä kasvista ei ehkä saakaan yhtä hyvää satoa. Joskus taas en säilö jotain tuotetta ollenkaan, jos varastossa on jotain tiettyä ylivuotisena runsaasti. Näin voi vähän tasata resursseja.

Syksy on tosi palkitsevaa aikaa kun kellari ja muut varastot täyttyvät. Kunnes tulee pimeä aika ja väsymys. Se on sellainen pieni kuolema joka vuosi. Luulen, että olen siihen jo vähän tottunut ja osaan ajatella, että kyllä se siitä: pian on taas uusi kevät. En usko, että kyse on edes mistään d-vitamiinin puutoksesta tai muusta sellaisesta, joka syksy vaan iskee sellainen haikeus ja vaikeus luopua yhdestä kesästä ja yhdestä vuodesta.

Omavaraisempaan suuntaan pyrkivä elämän tapa on ainakin minulle myös terveellisempi elämän tapa. Olen luonnostani aika laiska liikkuja, mutta tässä tulee oltua ulkona ja liikuttua siinä sivussa ilman, että erikseen miettii, että nyt harrastan liikuntaa. Liikuntaa ja ulkona oloa tulee omalla pihalla, mutta myös metsässä ja järvellä. Luonnossa liikutaan ihan huvikseen, mutta usein poimien ja keräten samalla jotakin. Ja ruoka on varmasti terveellisempää ja monipuolisempaa kuin jos ostaisimme aivan kaiken kaupasta. Kaikkia ruokia emme edes ikinä voisi ostaa kaupan hyllyiltä, mitä nyt syömme. Elämän tapa myös ehkä säästää rahaa, tosin saattaa rahaa joskus mennäkin joihinkin hassuihin hankintoihin, mitkä eivät välttämättä näytä kovin järkeviltä ulkopuolisista.

Nyt jo monta vuotta, kun maailman tilanne on vaikuttanut jokseenkin epävakaalta, oma elämän tapa on tuonut turvallisuuden tunnetta. Olen vuosia säilönyt, joten varastoni ovat runsaat ja reseptejä ja taitoja on kertynyt. Olen kerännyt monia vuosia erilaisia syötäviä monivuotisia kasveja pihaani, joten tiedän, että vaikka jonakin keväänä en kykenisi laittamaan mitään kasvimaata, voisin silti kerätä jotakin syötävää puutarhasta. Tai jos taimia tai siemeniä ei olisi saatavissa. Olen myös jatkuvasti opetellut tunnistamaan uusia syötäviä sieniä ja villivihanneksia ja opetellut käyttämään niitä. On myös hyvä tietää, mikä mihinkin aikaa vuodesta on kerättävissä ja käytettävissä. Tällaisille taidoille on varmasti kysyntää nyt ja jatkossa. Kun osaa ja tekee itse, tulee tunne, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Kirjoitus on osa sarjaa:

#Suuntanaomavaraisuus2025

Maaliskuu

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraisuus-ja-jaksaminen-suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2025/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2025/

sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Luonnon kiertokulku ja sen vaikutus omaan tekemiseen

Vuoden kierto

#Suuntanaomavaraisuus2025

Maaliskuu

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Kasvuvyöhyke 7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti