sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ötököitä ja ennakkoluuloja

Karppaus ja perhe- blogissa sekä muutamassa muussa yhteydessä olen tänä syksynä törmännyt siihen, että ihmiset kasvattavat kanoille sekä vähän eksoottisemmillekin lemmikeille matoja, toukkia, torakoita, koppakuoriaisia ja ties mitä ruuaksi. Minulla on melkoinen ötökkä- ja loiskammo. En pelkää ötököitä luonnossa, mutta minulla on joku käsittämätön kammo siitä, että kotiini tai kehooni muuttaisi tuho- tai loiseliöitä. Kammoni ei ehkä ole edes kovin realistinen, mutta aika ajoin pelkään kovasti esim. täitä tai syyhypunkkeja. Ja koska olen herkkäihoinen atoopikko, minähän kutisen usein. Ja hyvin usein saan kehiteltyä luulosairauden, että minussa on joku loinen. Outoa eikö? Ihan oikeasti torakkaan, noin 4 cm pitään, olen saanut ihan oikeasti kosketustakin ensimmäisellä Afrikan reissullani. Se otus kiipesi säärtäni pitkin farkun lahkeen sisäpuolella. Ja koska olimme paikallisessa kodissa vieraana, en uskaltant käydä kirkumaan vaan meni aivan kalpeaksi ja lähestulkoon menetin tajuntani. Näistä lähtökohdista, minun on äärimmäisen vaikea kuvitella, että kasvattaisin sisällä asuintiloissa mitään hyönteisiä. Varsinkaan noita jauhomatoja, koska en enää uskaltaisi käyttää jauhoja mihinkään. Pelkäisin toukkien valtaavan joka ainoa ruokakaapin.

Mutta toisaalta minua kuitenkin kiinnostaisi. Äärimmäisen mielenkiintoinen artikkeli on uusimmassa ulkoministeriön Kehitys- lehdessä. Näköislehden voit lukea täältä. Ötökkäjuttu alkaa sivulta 19. Tämä jutun pariskunta syö hyönteisiä ja jopa itse kasvattamiaan hyönteisiä. Suuri osa maailman ihmisistähän todella syö ötököitä ja ne ovat tärkeä osa ruokavaliota monissa maailman kolkissa. Namibiassa käydessä näimme torilla monenlaisia kuivattuja toukkia myynnissä. Sain jopa valmistusvinkkejä, mutta en uskaltanut kokeilla. Toisaalta olisi ehkä pitänyt... Hyönteiset olisivat todellakin terveellinen ja ekologinen ruoka ja ehkä tulevaisuudessa meidänkin on pakko opetella niitä käyttämään. Kukapa tietää. Mutta aikamoinen kynnys ainakin minun on ylitettävä.

Mutta ainakin uteliaisuus asiaan on nyt herätetty :)

10 kommenttia:

  1. Mies kasvattelee kanoille ja kalkkunoille jauhomatoja ja meidän veskin nurkassa kököttää laatikossa nuo madot. Välillä pitää erityisesti öisin vähän skarpata vessassa käydessään kun on muuten niin hiljaista ja se rapina sieltä laatikosta kuuluu niin selvästi...Eivät ihan mun suosikkieläimiäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh, voin kuvitella sen rapinan pimeässä... Meillä joku ampiaistyyppinen hyönteinen teki pesän makkarin seinään ulkovuoritukseen ja muutaman viikon kesällä se seinä rapisi. Se oli jo aika karmivaa. Monta yötä tuli mokoman takia heräiltyä ja valvottua.

      Poista
  2. Tuolla lehdessähän oli muitakin hyviä juttuja.

    Olisihan ötököiden syöminen hyvä ja ekologinen tapa saada proteiinia, mutta ajatus vielä tökkii. Kai siihen tottuu, jos a) on pakko tai b) se tulee muotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on tosi hyvä lehti, tulee muutaman kerran vuodessa. Sen voi ilmaiseksi tilata. Olen joskus opiskeluvuosina sen tilannut, kun tällaiset aiheet minua kiinnostavat. Edellinen lehti muistaakseni oli aiheeltaan maan omistus maailmassa. Joskus aiheena oli ruoka.

      Muistelen, että sinä joskus kirjoitit etanoista ja niiden syönnistä. Tämä oli vähän samantyylinen juttu, kynnys on aika korkea. Mutta odotellaan sitä muotivillitystä :D

      Poista
  3. Vähän aikaa mennyt kun olen blogivierailuille kerinnyt. Kiva juttu oli postauksesi vaatteista ja kierrättämisestä:) Me ollaan myös sellainen vaatteitten loppusijoitus paikka. Varsinkin minä, saan aikuisten tyttöjeni vaatteet, kun ollaan suht samankokoisia. Lisäksi saan vanhimmalta tytöltä lastenlasten rikkinäiset vaatteet maton kuteeksi (virkkaan mattoja ja koreja), ja hyvä kun raaskin loput rippeet heittää roskiin...tietysti otan napit, vetoketjut ja koristeet talteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että nyt kerkesit pistäytymään ja mukava kun myös kommentoit :) Minä en ole viimeaikoina säilyttänyt matonkude vaatteita vaan ne on heitetty roskiin tai mahdollisuuksien mukaan poltettu. Olen tullut realistiksi, en ehdi tehdä mitään mattoja seuraavaan X-vuoteen... Parempi olla täyttämättä nurkkia roskilla. Mutta toki napit, nauhat, vetskarit, kuminauhat yms. otan talteen :D

      Poista
  4. Yks mun kaveri sano syöneens pipareita joihin oli jauhettu toukkia taikinaan. Mua ällötti pelkkä ajatuskin. Mut se kaveri ei pistäis mistään hinnasta suuhuns etanoita jotka taas on mun herkkuani. Nää on kummallisia juttuja, tottumuksesta vaan kiinni.

    Mulla on sulle mun blogissa haaste. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juurikin niin tottumiskysymys :) Minäkään en oikein etanoille lämpene, en uskalla maistaa. Mutta simpukoita syön. Ja oikeastaan nehän on aika samanoloisia elukoita loppujen lopuksi. Kiitos haasteesta, olen imarreltu!

      Poista
  5. Minua ihan hirveästi kiinnostaisi maistella jotain paistettuja heinäsirkkoja tms. niitä on aina jossain kovasti kehuttu ja voin kyllä ihan kuvitella että maistuvatkin ihan hyvälle, mutta toellisuudessa voisi aika kova paikka pistää sellaista suuhun jos tilaisuus tulisi. Ötököitten varmaan pitäisi olla sellaisia kuivia ja rapsakoita, isot pulleat (limaiset) toukat kyllä vähän ällöttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minäkin ehkä noita heinäsirkkoja voisin ajatella. Rapeat saattaisivat mennä paremmin kuin toukat. Ja ehkä heinäsirkka enemmin kuin torakka, vaikka torakkakin saattaisi olla rapsakka :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...