tiistai 5. marraskuuta 2013

Saippuakurssin tuotokset


Olin noin kuukausi sitten ystäväni kanssa kansalaisopiston saippuakurssilla. Olisin jo keväällä halunnut kyseiselle kurssille, mutta se oli täynnä. Yläkuvassa on kaikki saippuani, jotka tein. Teimme ystävän kanssa aina yhdessä kaikki "kiisselit" ja sitten viimeisellä kerralla teimme saippuoista tasajaon. Meinasin laittaa tähän postaukseen reseptit joilla saippuat on tehty, mutta kun minä olen vähän tämmönen huithapeli niin en löytänyt kurssin monisteita mistään. Kyllä ne varmaan jostain vielä putkahtaa... Suurin osa saippuoista on ihan sellaisella perusreseptillä, jossa rasvoina on kookosrasvaa (sellaista kovaa, jossa paistetaan munkkeja) ja oliiviöljyä. Lisäksi vein kurssille oman sian rasvaa, joka oli odottanut 2 vuotta pakastimessa juuri tällaista tilaisuutta. Olen ollut tosi arka itsekseni opettelemaan saippuan tekoa, koska lipeä on pelottanut. Kurssi antoi rohkeutta. Opettaja sanoi, että kyllähän sitä tulee käsiteltyä esim. kiehuvaa vettäkin tosi usein ja se on yhtä vaarallista kuin lipeä, jos vahinko sattuu. No niinpä, se on kyllä ihan totta.


Kuvassa ylhäällä vasemmalta: kookosrasva- oliiviöljysaippua ilman mitään "mausteita", sianrasvasaippua ilman "mausteita", sianrasvasaippua, jossa mukana kuivattua nokkosta ja tuoksuna petitgrain- eteerinenöljy.
Alhaalla vasemmalta: kookosrasva-oliiviöljysaippua kuivatuilla kehäkukan terälehdillä, sama kuivatuilla kamomillan kukilla ja vielä sama kuivatuilla maurinmalvan kukilla ja geranium- eteerisellä öljyllä.

Nuo ihan pelkät valkoiset saippuat ovat jotenkin ihanan puhtaita. Nokkossaippua vihreine väreineen ja kirpeine tuoksuineen on kuin vanha kunnon Sunlight-palasaippua. Ja kukkasaippuat on myös ihania. Maurinmalvan violetit kukat muuttuivat keltaisiksi saippuassa. Kamomilla ei tarvinnut mitään tuoksuja ja se tuoksuu ihan kamomillalta edelleen. Nokkonen, kehäkukka, kamomilla ja maurinmalva on omasta pihasta kerätty ja itse kuivattu. Tosin kerätessä en arvannut niiden päätyvän saippuaan. Geraniumöljy on iHerbistä ja Petitgrainöljy Hyvinvoinnin tavaratalosta. Possusaippuan ohje on Karppaus ja perhe- blogista.
Nyt vielä jonkin aikaa näitä kypsytellään ja osa pakataan joulupakettiin. Ystävän kanssa oli puhetta, että tekisimme saippuaa myös jatkossa yhdessä.


Ja vielä lopuksi... Jos ketään kiinnostaa, miten sain sitä sian ihraa niin se tapahtui näin:


Saimme kotipaikaltani tällaisen Teuva-keittimen sian kalttausta varten.
Kun sika oli teurastettu, otin talteen sisusrasvat sekä lihan paloittelusta yli jääneet rasvaiset roippeet. Myös nahkan otin suurimmaksi osaksi pois, koska paskatin (pakastin siis, mutta en nyt halunnut kirjoitusvirhettä korjata, koska sain tästä päivän parhaat naurut itselleni... :D)oli tosi täynnä, vaikka osan lihoista suolasimme saaveihin.

 Roippeet kiehuivat pehmeiksi padassa. Siivilöin kiinteät aineet lopuksi reikäkauhalla ja siivilällä vedestä pois. Annoin veden jäähtyä, jolloin rasva nousi veden pinnalle. Kaavin rasvan siitä talteen ja pakastin. Säilyi pakkasessa ihan raikkaan tuoksuisena kaksi vuotta.

(Voi olla, että joku olisi tehnyt tämän jotenkin toisin, mutta minäpä nyt satuin tekemään näin. Ei kannata pitää mitään täällä kirjoittamaani absoluuttisena totuutena :D ihan mutulla mennään...)

Luulen, että vanhaan aikaan saippua olisi tehty jo tässä vaiheessa lisäämällä lipeä tähän keitokseen. Ja nämä tarpeet olisivat olleet saippuaan liiankin hyviä.

"Saippuan keittämiseen tarvitaan 500g rasvoja, 1,5l vettä, 80-100g lipeäkiveä ja 1-2 tl suolaa. Vesi, lipeäkivi ja rasvat pannaan kiehumaan. Noin tunnin kuluttua saippua alkaa olla venyvää ja sakeaa. Silloin lisätään suola. Keitos saa kiehahtaa ja se nostetaan tulelta, kaadetaan muotteihin tai saa hyytyä keittoastiassa. Hyytyneenä erotetaan pinnalle muodostunut kova saippua erilleen. Pohjalle jääneen tummemman kerroksen voi myös leikata palasiin ja käyttää pyykkisaippuana. Keitos mahtuu kiehumaan n 3l:n kattilassa. Lipeäkiveä on yleensä käytettävä runsaasti." 
(Kirjasta: Sotavuosien konsteja ja korvikkeita)

Kirjassa on myös ohje saippuan keittämiseen luista. Sitä en nyt jaksa tähän naputella. Ehkä voin joskus, jos yleisö pyytää ;)

6 kommenttia:

  1. Ihania <3 Etenkin tuo saippua jossa on nokkosta ja sianrasvaa. Minäkin olen pihdistanut sianrasvan samalla tavalla. Olen vaan huomannut että jos palat ovat isoja niin niihin jää paljon rasvaa. Eli olen silpunnut kaiken mahdollisimman pieneksi. Lihamylly olisi todella käteveä, mutta en omista sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minäkin huomasin, että rasvaa olisi irronnut enemmän, jos olisi vielä enemmän pieninyt. Silloin ei oikein enää jaksanut enää pilkkoa mitään kun oli noin 10 tuntia pakastanut ja suolannut possun lihaa. Pitää olla hyvä lihamylly ja kohmeisen kylmää sian lihaa. Huomasin jauhelihaa tehdessä, että meinasi mylly tukkeutua helposti rasvaisesta possusta.

      Poista
  2. Nättejä saippuoita! Vähän aikaa kesti, kun mietin mikä on paskatin (tuolla kuvien välisessä osuudessa), mutta tajusin sitten että pakastimella oli vain ollut vauhti päällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voi elämä... tää on ollut sellanen nolojen tilanteiden viikko! Tiedän, että teen paljon kirjoitusvirheitä. Yritän aina tarkistaa tekstin, mutta en silti huomaa vierheitä... Mutta saapahan joskus hyvät naurut itsensä kustannuksella :D

      Poista
  3. Ihania saippuoita! Meillä ei ollut saippuanvalmistuskurssia tietenkään nyt kun sellaista olisin itse kaivannut, olisin halunnut kovasti kokeilla valmistaa saippuaa, mutta ehkäpä tännekin tulee joskus sellainen kurssi opistolle.
    Hetken muuten jouduin minäkin miettimään mikä on paskatin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Katso edellisen kommentin vastaus :D Opistoille kannattaa laittaa kurssitoiveita. En kyllä ole itse koskaan laittanut, mutta niin kuulemma voi saada uusia aiheita kurssitarjontaan :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...