maanantai 2. joulukuuta 2013

Toisen päivän turinoita

Tämä päivä ei sisältänyt mitään kuvauksellista, joten ei kuvia.

Pelkkää tyhjänpäiväistä höpinää vain.

Maanantaisin on aina työpäivä. Ja tänään työpäiväni oli aikalailla toimistossa istumista. Tänään lähetin joulutervehdyksiä "yhteistyökumppaneille". Toimiston siivousta ja raivaustakin olisi ollut, mutta se sai nyt odottaa parempaa ajankohtaa. Ja työpäivä loppui kesken, sillä äsken juuri viimeistelin ja lähetin yhden lehtijutun. Kello taisi olla silloin noin kymmenen illalla. Ei näin mammukka, ei näin! Ei töitä kotiin... Ja kenekään ei nyt pidä luulla, että kirjoitan työkseni lehteen tai että olisin esim. toimittaja. Ei hyvää päivää näillä taidoilla ja kirjoitusvirheillä :D

Pieni lainaus tekstistäni, tai siis lainaus lainaamastani tekstistä:

"......Toinen melko yleinen ajatus on se, että ei meitä suomalaisiakaan ole kukaan auttanut, vaan yksin olemme joutuneet kärsimään ja taistelemaan vaikeina aikoina. Luulo ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa. Nyt itsenäisyyspäivän kynnyksellä, miettiessäni oman maan ja kansan historiaa, mieleeni tuli eräs lehtiartikkeli alkuvuonna ilmestyneestä Suomen ulkoministeriön julkaisemasta Kehitys- lehdestä. Siinä lainattiin Unicefin Suomen osaston historiikkia, jossa kerrotaan esimerkiksi siitä, kuinka vuonna 1946 Suomen lapsille oli tulossa 80 tonnia vaateapua, mutta tavaraa toimittava laiva ajoi Tanskan salmissa miinaan. Laiva kuitenkin onnistuttiin nostamaan ylös ja ihme kyllä vaatteetkin saatiin kuivattua Lauttasaaressa maailman pisimmällä pyykkinarulla, joka oli 10 kilometriä pitkä. Vaatteita oli kuivaamassa 40 vapaaehtoista. Unicef antoi myös ruoka-apua Suomen lapsille. Yksi ainoa laiva toi lokakuussa 1947 New Yorkista Helsinkiin 313 tonnia laardia ja maitopulveria. Itse Lastenlinnan ylilääkäri Arvo Ylppö oli vastaanottamassa laivaa. Tämän laivalähetyksen ansiosta 75000 suomalaislasta sai 242 kaloria enemmän päivittäiseen ruokavalioonsa kuin olisivat muuten saaneet....."

Näiden mietteden lisäksi törmäsin tänään töitteni ohessa erääseen luullakseni lainaukseen vuoden 1933 Pellervon vuosikalenterista:

"1. Veroilmoitus vaikka itku suussa, on tehtävä tammikuussa.
2. Viimeistään kun maat on paljaat, laita kuntoon koneet , valjaat. Toukotöissä kalliiksi käy paneutua monttööriksi.
3. Kun tilaat AIV-liuoksen ennen vappua, säästät monen monta rahalappua.
4. Moni kylvös on kesällä musta, jollei käytetä peittausta.
5. Isännän askeleet pellon höystävät, jos oraat eivät ala virota, vähän salpietaria sirota.
6. Ei ole lypsylle hoppua, jos vesi saa lehmiltä loppua.
7. On hulluus sula, kun lehmillä on suuri valkuaispula ja hepo syö apilaa. ( hepo pärjää timoteilläkin)
8. Moni ei tunne lehmän taksaa, maitoa sen askel maksaa.
9. Ota siemen sarasta, jolla vilja on parasta.
10. Tuosta tunnen tuhman miehen, laske ei, tai laskee väärin.
Syksyin syöttää ylen määrin, keväisin saa rehut ostaa ja jaloillensa karjan nostaa.
11. Moni on tarkka rahasta, tekisi vaikka kirpun nahasta vaatetta ihan, mutta perällä pihan tuhannet häviää tunkiosta eikä kukaan välitä vahingosta. (Typpi häviää, mikäli lanta pääsee palamaan)
12. Kiitos seurasta, onni myötä, tämä vuosi päättyy tälleen, ensi vuonna tapaamme jälleen."


Päivääni mahtui myös pari outoa kohtaamista.

Ensimmäinen tapahtui, kun ajoin työpaikan parkkipaikalle. Joku vanhempi herrasmies ajoi viereen parkkiin, avasi ikkunan ja sanoi: "Sulla roikkuu jotain mustaa tuolla auton alla." Minä vastasin vaan, että no ajoin viime viikolla kolarin ja ehkä siellä jotain repsottaa siksi. Mies kehotti olemaan ajelematta, ettei mitään tipu omien tai kanssa tielläliikkujien renkaiden alle. No minkäs teet, pakko minun oli lapset hakea ja tulla autolla kotiin. Tai pakko ja pakko... Loppu viikosta vien auton korjaamolle, kunhan korjaaja on saanut tilatut osat. Ajoin tosiaan nokkakolarin omalla tiellä naapurin kanssa viime torstaina. Onneksi vauhtia oli vähän ja vain peltiä rutistui, eikä ihmisille käynyt kuinkaan. Mutta kyllä se säikäytti. Molemmat jarruttivat, mutta autot vaan luisuivat jään päällä toisiaan kohti. Ikävä tunne se.

Toinen outo kohtaaminen oli kanalassa metsähiiren kanssa. Huomasin jokin aika sitten, että kanalan maalattiassa on reikiä. En tiennyt mikä otus on käynyt kanojen kupilla ruokailemassa, mutta vein sellaisen muovisen hiiren loukun kanala nurkkaan, siten etteivät kanat pääse kuitenkaan siihen. Tänään näin, että loukku oli kiinni, mutta vaikutti tyhjältä. Kun avasin loukun pienen otuksen tassu vetäytyi koloon maan alle. Kohta kanalassa hoiperteli kohmeisen oloinen metsähiiri. Se oli ilmeisesti ollut niin kauan kiinni loukussa, että oli raukka ihan jäykettynyt. Niin kylmä sillä ei voinut olla. Sain hiiren käsin kiinni ja napsautin sen loukulla hengiltä. Vaikka olen teurastanut eläimiä, jotenkin minua suretti se hiiri kun se oli niin kaunis. Hupsua.

Sain myös erikoista, ei-niin-jokapäiväistä, postiakin tänään. Sain Atrialta 7€:n lahjakortin. Olin viime viikolla ostanut pilaantunutta leikkelettä, jossa oli päiväys kuitenkin vasta 3.12. Tein asiasta reklamaation ja nyt sain hyvityksen. Aina kannattaa valittaa :D

Huomenna vietän vapaapäivää. Toivottavasti joulusiivouksen merkeissä.

1 kommentti:

  1. Kiva tiätää, että Suomikin on saanut unisefilta apua. :-)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...