lauantai 12. huhtikuuta 2014

Eläinvauvoja


Tässä parin päivän vanhoja ankkavauvoja. Nyt vauvelit ovat jo lähes pari viikkoisia. Söpöjä, mutta aikamoisia haisuleita vaikka joka päivä häkkiin vaihdankin alustan. Ensimmäistä kertaa haudoin ankkoja ja aika helposti sujui. Toisin kuin niiden viiriäisten kanssa, joista laitoin videon pätkän. Niistä jäljellä on enää yksi. Se on melkoinen tipu topakka jo. Oikeita höyheniä jo löytyy, lentopyrähdyksiä harjoittelee ja vipeltää ympäri laatikkoa. Kaverit kuukahtelivat pikkuhiljaa :( Eniten harmittaa se, että syynä oli varmaankin se, etten tajunnut ajoissa sitä, että niille pitäisi heti kuoriutumisen jälkeen antaa nestemäistä B-vitamiiniliosta juomaveteen. Nyt olen sille ainokaiselle sitä antanut. Ei meinannut paikallisista kaupoista sitä edes löytyä, vaan ostin liosta, jossa on myös E-vitamiinia. Luin, että siinä voi olla yliannostuksen vaara, mitä ilmeisesti B:ssä ei ole tai ainakaan niin helposti. Ensi kerralla (jos sellaista tulee...) olen sitten viisaampi. Vaikka mielestäni lueskelen paljon ja yritän ottaa selvää niin kaikki ei menekään ihan jakeluun. Kantapään kautta opittu kolahtaa aina hiukan ikävästi egoon :D


Viikko sitten sunnuntaina lampaamme sai kaksi pässipoikaa. Ensimmäiset omat karitsat ja oli aika jännittävää. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta ja emo on tosi hyvä äiti. Imetys, puhtaana pito ja lasten vahtiminen sujuu mallikkaasti. Valkoinen vuona on hiukan hömelömmän oloinen ja sen nimeksi tuli Urpo. Artisokka nimesi mustan Paavoksi. Se antaa kaikille otuksille nimeksi Paavo. Meillä on ollut monen monta koppakuoriaista, hämähäkkiä ja muuta öttimöntiäistä nimeltään Paavo. Tässä pojut ovat parinpäivän vanhoja ja ovat jo kovasti vankistuneet.




Mitäs täällä tapahtuu?


Viime keväänä rakennetulla lasikuistilla on käyttöä. Taimia ja ankkoja kasvamassa. Onnenpensaan oksat kasvattavat kukkia saavissa. Puskia piti leikata ja otin oksat sisälle sillä ajatuksella, että nuorimmainen voi virpoa niillä kun askartelu ei oikein vielä suju, mutta kukat tuli niin ajoissa, etten tiedä mahtavatko pysyä huomenna enää kiinni varsissa. Otin kyllä uusia kasvamaan, mutta nepä eivät kerenneetkään kun kuisti on nyt viileämpi kuin alkuviikosta jolloin oli aurinkoisempaa. Pakkasöinä kuistilla on ollut patteri päällä ja linnuilla on lämpölamppu. Päivällä sammutan patterin ja joinain päivinä lampunkin kun on ollut oikein aurinkoista. Olen myös tarvittaessa peittanyt häkkiä, jos on tarvinnut varjoa, suojaa vedolta (jos on ollut ovi auki) tai pakkasöinä.


Alkuviikosta laitoin rappusten edustalle seinän viereen tiilikiveyksen. Siinä oli aiemmin luonnonkiviä, mutta se oli hankala pitää puhtaana. Aina keväisin kivet olisi melkein pitänyt ottaa ylös kun lehtiä ja muuta roskaa oli niin paljon. Tiilet olivat aiemmin siinä nykyisen lasikuistin kohdalla laatoituksena. Tämä on nyt helppo harja puhtaaksi. Tuossa ihan seinän vieressä näkyy styroksia, mikä näyttää oikeasti ikävältä :( Sitä ei kyllä poiskaan voi ottaa. Ajattelin kokeilla saisiko sen sammaloitumaan. Jos joku muistaa hyvän sammaloitumisohjeen, saa linkata. Siihen tulee kai sammalta, piimää yms. ja joihinkin ohjeisiin lehmän sontaa, mutta luulen, ettei sitä kannata laittaa kun isäntä on niin herkkä nenäinen :D


Isäntä teki yhtenä iltana pojille vanhoista kaksosten rattaista metsäkärryn polkutraktoriin. Kyllä sillä on nyt ajettukin. Joinakin iltoina melkein pimeän tuloon asti. Projektissa oli kivaa se, että ukot tekivät sen todella yhdessä ja kaikki saivat ideoida :)

Tällä viikolla ollaan saatu kaikenlaista aikaan ja ollut tosi puuhakasta. Se vaan harmittaa, että kun tekee pihaan liittyviä juttuja niin koti repsahtaa :( Kun tulee sisälle alkaa masentaa kun näkee kaiken sotkun ja keskeneräisyyden. Ja vaikka on tehnyt mitä, tulee tunne, ettei ole tehnyt yhtään mitään. Taidan hamstrata puuhaa? Vähempikin vissiin riittäisi... huoh...

Hyvää palmusunnuntaita :)


12 kommenttia:

  1. oi vitsi mitä vauvoja! <3<3<3

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea sinun eläintarhastasi:) tuo sisätyö/ulkotyö on ikuinen ongelma, aikaa on kuitenkin rajallisesti, toinen jää väistämättä vähemmälle. Siltä sisäkaaokselta pitää näin keväällä sulkea vain harmitusaistit ja raapaista pinnat sitten kun säidenhaltija suo...

    VastaaPoista
  3. Olipas mukava juttu! Noita elukoita on niin kiva seurata.

    Älä sure sitä, että olet tehnyt ulkotöitä! Minua vaivaa joku unitauti ja kaikki on riipsallaan sekä sisällä että ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) No en mä oikeestaan niitä ulkotöitä sure :D Mä vaan aina ehdin unohtaa kaikki rähjät ulkona puuhatessa ja paluu sisälle on joka kerta järkytys

      Poista
  4. Onnittelut perheenlisäyksistä! Mä vasta odotan elämäni ensimmäisiä karitsointeja:) Muuten kävin tässä ystäväni luona ja hänellä oli samanlaisessa kanikopissa ankanpoikasia keittiössä. Ihmettelin miten ne haisivat niin vähän ja syy oli kuulemma turvepohjassa. Oletko kokeillut semmoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toivottavasti teilläkin karitsointi sujuu hienosti. En ole turvetta käyttänyt. Täytyy laittaa korvan taa :) Nuo ankat on nyt tuolla lasikuistilla, eikä pienet hajut haittaa siellä niin. Mun mies ei ikinä antais tuua mitään elukoita keittiöön! Paisti kissat kyllä syö siellä, mutta jos ne vahingossa menee pöydälle ukko kyllä kilahtaa välittömästi...

      Poista
  5. Voin kuvitella millaisia sottapyttujä nuo pikkuankat ovat, kun aikuisetkin ovat sellaisia kakkatykkejä, että huhheijaa! :) Meillä on kolme ankkaa ja välillä tuntuu kuin niistä riittäisi enemmän jätettä kuin kolmesta koirasta yhteensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli viime vuonna loppukesästä vähän aikaa pari aikuista ankkaa ja ne kyllä sontivat ihan tolkuttomasti!

      Poista
  6. Voi kun musta on niin ihanaa lukea sun blogia ihan Oikeasta Elämästä suruineen ja iloineen! Ihan mahtavaa nuo karitsoinnit ja muut :). Mä kun olen nyt ollut kolme päivää viikossa töissä, niin tuntuu, että kaik on rempallaan. Virkkausta syntyy, muttei muuta. Kalkkunoita suunnittelen joulupaistiksi, mutta lieneekö tuotakaan ehdin. Havahdun varmaan jouluna, kun paisti ei olekaan pöydässä. Flunssaa ja unitautia täälläkin, niinkuin Keskeneräinenkin valitteli.

    Tsemppiä ja jaksamista elukoitten kera - sä elät aivan unelmaasi, vaikkei sitä "oikeaa" maatilaa olekaan :D.

    Tuomikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuomikki, onpa mukava kuulla sinusta! Kalkkunat kuulostaa hyvältä, toivottavasti saatte niitä :) Kiitos muistutuksesta, että elän unelmaani huolimatta "oikeasta maatilasta". Ehkä viikon voimauttavin lause ja kannustus :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...