torstai 13. marraskuuta 2014

Omavarainen lihansyöjä


Jos aikoo kasvattaa ja teurastaa eläimiä, suosittelen hankkimaan kuvassa näkyvän englannin kielisen Adam Danforthin Butchering kirjan. Vinkin kirjaan löysin aikoja sitten Keskeneräisen blogista. Hassua, hän oli kirjoittanut samasta aiheesta tänään. Olin ottanut näitä kuvia päivällä ja meinasin jättää tämän postauksen tekemättä, kun ajattelin, että nyt kaikki luulee mun matkivan Keskeneräistä :D 

Tuota kirjaa suosittelen, vaikkei olisi kovin hyvä englannissa, koska kirjassa on ihan älyttömän hyvät kuvat teurastuksen lisäksi myös lihan leikkaamiseen. Eli, jos et itse teurasta, mutta pilkot lihaa, kirja on hyödyllinen. Kirjassa on käsitelty kaikki tavallisimmat kotieläimet nautaa lukuunottamatta, josta on tehty oma kirja. 

Mutta sen verran olisin varovainen näissä jutuissa, etten suosittelisi opettelemaan teurastusta ihan pelkän kirjan varassa. Se ei olisi eettistä. Kannattaa käydä kurssi tai olla jonkun oppilaana mukana kotiteurastuksessa. 

Itse tulen perheestä, jossa molempien vanhempien puolelta kaikki esi-isät ovat olleet maalaisia ja käytännön pakosta omavaraisviljelijöitä. Torppareita, renkejä ja pientilallisia. Myös lapsuudenkotini oli hyvin omavarainen. Ja kuten usein käy, ei lapsena ja nuorena oikein osaa arvostaa vanhempiensa arvomaailmaa ja elämää. Tai ainakaan minä en osannut. Olin enempi sellainen kapinoitsija. Ehkä noin 10-vuotta sitten havahduin siihen, että kaikki suvussa kulkenut tietotaito elämän perusasioista on valumassa minun kohdallani unholaan. Hiukan ehkä syytin vanhempia siitä, ettei minua oltu opetettu, mutta veljeä oli. Totuus oli ehkä enemminkin se, että veljeä kiinnosti, minua ei. Vuosi tai pari ennen isäni kuolemaa, sain kerran puhelinsoiton kotipaikalta. Veli soitti, että nyt tääällä isän kanssa hätäteurastetaan hiehoa, tule äkkiä katsomaan, kun olet kerran valittanut, ettei kukaan mitään opeta. Se oli ensimmäinen kosketus minulle tähän teurastusasiaan. Valitettavasti se jäi viimeiseksi, jossa isä oli opettamassa. Äiti taas neuvoi minulle linnun teurastamisen ensimmäisten viiriäisteni kanssa. Olisikohan siitä viitisen vuotta. Ensimmäisiä pässejä meillä kävi teurastamassa eräs sukulainen ja hänen apunaan opin kuinka se tapahtuu. Nyt osaan jo yksin. Sian teurastuksessa meillä käy ammattilainen, mutta lihat pilkon itse. Olen aikalailla omillani näissä jutuissa, koska mieheni ei halua liata käsiään. Häntä ällöttää. Hänen ainoat roolinsa ovat käyttää lopetusjousta ja pulttipyssyä, nostaa lampaan ruho kanssani roikkumaan ja vahtia lapsia sen aikaa kun työskentelen. Hän kyllä arvostaa tekemiäni ruokia, vaikka toisinaan sanookin, että kaupasta saisi helpommalla.


Pelkään hiukan kertoa ihmisille tästä taidostani, koska monet kammoavat aihetta. Ja vähän pelkään, että pitävät minua ihan hulluna. Minusta tämä on asia, joka on ollut varmasti osa ihmisen työtä ja ruuan hankintaa kautta ihmiskunnan historian. Vähän pelkään, millaisena äitinä, minua pidetään kun hankin lapsille ruuan tappamalla eläimiä, enkä kaupan kylmäaltaasta vakuumiin pakattuna. Täällä meidän korkeuksilla ihmiset ovat vielä aika lähellä näitä asioita, mutta en ihan joka seurueessa uskalla sanoa mitään. Kuten huomaatte, mietin ihan liikaa muiden mielipiteitä...


Olen törmännyt monesti siihen luuloon, että lihan leikkaaminen on erityisen vaikeaa ja että sen voisi tehdä jotenkin ihan totaalisen väärin. Tavallaanhan se riittää, että lihan saa niin pieneksi, että se mahtuu uuniin tai astiaan kyspymään. Minulla ei ole taitoa tehdä kaikkea ihan prikulleen oikein eikä ole ollut oikein aikaakaan perehtyä oikeaoppiseen paloitteluun. Kanin ja kanan kanssa kyllä näkee ihan maalaisjärjellä miten se kannattaa leikata. Ruho on pieni ja eri osat helposti erotettavissa. Lampaankin kanssa on melko helppoa. Siasta meidän perheelle tärkeimmät palat ovat kinkut, potkat, sisä- ja ulkofileet ja kylkiluut. Muut osat saavat pilkkoontua miten pilkkoontuvat. Luut, lihakset, nivelet yms. antavat vähän osviittaa. Minusta kannattaa pilkkoa siten, miten tykkää palasia valmistaa ja syödä. Tuossa kirjassakin on esitelty useampi eri "oppi" eli vain ja ainoastaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Hyvät välineet on tärkeät. Ainakin lihasaha, kunnon veitsi ja lihamylly.


Tässä luultavasti ihan vääräoppisesti leikattu lampaan lihapala, joka oli kyllä ihan äärettömän herkullista. Pilkkominenhan ei vaikuta makuun. Maustaminen vaikuttaa.
Tänään söimme siis lampaan selkää. Siinä oli pätkä rankaa ja fileet kiinni kylkiluissa. 
Paistoin hiukan palasta joka kulmalta kuumalla kuivalla valurauta pannulla. Laitoin palan uunivuokaan. Huuhtelin maut pannusta vuokaan. Eli laitoin vettä kiuhumaan pannulle ja kaadoin ne lihan ympärille. Mausteena pari sipulia, oliiveja, laakerin lehtiä, maustepippuria, karkeaa suolaa, pari omaa mietoa chiliä. Paistoin ehkä noin 3 tuntia. Käänsin puolessa välissä aikaa palasen vuokassa toisinpäin. Kun laitoin perunat kiehumaan otin kypsän lihan uunista, irrotin fileet luusta ja viipaloin fileet. Valelin lientä lihan päälle. Perheen mielestä oli taivaallista.

Nyt on mentävä nukkumaan.

p.s. elämä on hiukan kirkastunut edellisestä postauksesta :)

11 kommenttia:

  1. Kiva että on mieli jo vähän parempi :) täytynee etsiä tuo kirja käsiini, saakohan sitä Suomesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen amazon.comista tilannut. En tullut edes katsoneeksi saisiko meikäläisistä nettikaupoista.

      Poista
  2. Ei mitenkään voi tästä luulla, että olet matkinut Keskeneräistä, kun se teurastaa vasta vain kaneja, ja sinä olet näin paljon sitä edellä! Hieno postaus!

    Kun sähköhanat menee kiinni eikä pankkikortti enää kelpaa, sinä olet niitä, jotka selviävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos kehuitsa. Sä oot kyllä siinä samassa sakissa sitten kun niin tapahtuu.

      Poista
  3. Joku joka osaa ite teurastaa ja paloitella omat lihansa? Miten sellainen ihminen voi ansaita muuta kuin äärimmäistä rispektii! Kadehdin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Älä suotta kadehdi, taito on ihan opeteltavissa :) Tai siitä se mullakin lähti. Kateudesta, kun velejlle oli opetettu ja mulle ei :D

      Poista
  4. Moi! Sinulla on kiva blogi. Samantapaisten asioiden äärellä kuin minäkin!
    Ollaan kasvateltu kanssa jos jonkin moisia elikoita itelle ruuaksi. Kotona teurastettu ja lihat leikelty. Vielä kun ammatit on elintarviketeollisuudessa, toinen jauhaa työkseen lihaa ja toinen broilerteurastamon leikkaamossa. Kyllä sitä on saanut todistella olevansa "ihan tavallinen ihminen"! Eikä mikään verinoro suupilestä valuva hirviö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa lukijaksi :) Nii... ihmiset on niin vieraatuneita siitä, mistä ruoka tulee. Kaikille lapsille ei saa edes sanoa, että liha on kuollutta eläintä :(

      Poista
  5. Mä arvostan ihan älyttömästi niitä ihmisiä jotka itse omin käsin saa ruuan pöytään. Hätätilassa varmaan jotenkin onnistuisin, mutta en ehkä kauhean kauniita paloja saisi aikaiseksi...

    Olen ollut teurastustilanteessa ja eläinten nylkemisessä kyllä läsnä, mutta yleensä se on mennyt siihen että katson vierestä suu auki ja tumput suorana.
    Meillä mies leikkaa lihat ja hoitaa homman, mulle jää aputytön virka. Toissavuonna kyllä kokeilin sian kalttaamista, tänävuonna omat siat nyljettiin.

    Viimevuonna mies ei ollut hirvijahdissa ja kun olin siellä yksin niin porukan miehet opastivat mua hirven nylkemisessä, yleensä mun tehtävänä on ollut pitää jalkaa tai siivota majaa...

    Mä pidän hyvänä asiana, että lapset näkee alusta asti sen mistä liha tulee.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...