Tonttuja ja torttuja

 Itsenäisyyspäivänä ilmestyi tonttu kurkkimaan keittiön ikkunasta. Sipulista se oli alkuun vähän jännitävä ja sitä piti monta kertaa käydä katsomassa. Tiedetään, onhan tuo aika järkyttävän mauton joulukoriste :D Yliampuva suorastaan. Mutta juuri siksi se onkin niin hieno. Se oli pakko ostaa kirppikseltä vuosia sitten.

 Samaan aikaan kun tonttu aloitti kurkistelut, meillä sisällä keittiössä tehtiin torttuja. Mammukka sai vain sivusta katsella. Selleri oli oppinut 4H-kerhossa torttujen teon ja asiantuntevasti opasti pienempiä. Artisokka leikkasi ja taitteli. Sipuli annosteli hillon.

Ja hienojahan niistä tuli. Ja ihan joulutortun makuisia, mikä lienee se päätavoite.

Tänä aamuna pihahommissa. Artisokka meni mummolle yökylään. Isäntä kaupunkiin jouluostoksille. Mammukka, Selleri ja Sipuli ulkoili. Selleri kolasi lunta. Oikeasti poika teki kokonaan yksin tämän päiväiset lumihommat. Ei mikään turha jäbä :) Iltapäivällä Sellerille tuli ensimmäistä kertaa kaveri yökylään. Tänään on ollut mukava päivä. Meillä muuten isäntä hoitaa jouluostokset. On hoitanut jo kauan. Minä en oikein kestä shoppailua. Tulen kaupoissa kierrellessä vihaiseksi. Ja olen paljon nuukempi kuin isäntä. Sen takiakin hän haluaa ostella yksin. Vältämme riidan näin.

Itsenäisyys ja vapaus

Itsenäisyys ja vapaus. Anteeksianto.

Nelson Mandela tiesi näiden sanojen sisällöstä enemmän kuin moni tällä pallolla.

Minun piti tänään kirjoittaa itsenäisyyspäivästä, perheestämme, joulutortuista... Mutta kun kuulin uutisen Nelson Mandelan kuolemasta, teki mieli kaivaa komeron perukoilta vanhat valokuva-albumit. Yksitoista vuotta sitten kävin eteläisessä Afrikassa ensi kertaa. Turistina vierailin mm. yllä näkyvissä paikoissa. Talo on Nelson Mandelan kotimuseo Sowetossa, Johannesburgissa. Alemmassa kuvassa on näkymä Mandelan selliin Robben Islandin vankila saarella, joka sijaitsee Kapkaupungin edustalla. Vankila kierros oli todella mieleen painuva. Kävin myös joissain muissa apartheidiin liittyvissä museoissa. Yleensä niistä poistuessa ja kadulle astuessa tuli jotenkin outo olo. Häpeä siitä, että kuuluu valkoiseen rotuun. Ja ihmetys siitä, että kohtaamiset paikallisten oli yleensä hyvin lämminhenkisiä. Vaikka itsellä ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa rotusortoon, niin sitä jotenkin hämmästyi siitä, että alkuperäiset afrikkalaiset eivät vihaakaan minua. Tätä on vaikea selittää. Oli hyvin hyvin vaikea myös ymmärtää sitä, miten ihmeessä ihmiset ovat voineet säätää niin julmia lakeja. Miten ihminen voi alistaa ja syrjiä toista ihmistä vain koska hän on eri värinen. Ja on vaikea käsittää myös se, että tämä ei ole mitään kaukaista historiaa. Apartheid päättyi vuonna 1991. Loppujen lopuksi emme tiedä paljonkaan asioista, jotka tapahtuvat tai ovat tapahtuneet jossain kaukana. Matkailu todella avartaa. Ja varsinkin, jos käy jossain muualla kuin niissä perinteisimmissä turistikohteissa. Ja jos ei pysty matkailemaan, toinen erittäin avartava asia on lukeminen. Ihan jokaisen ihmisen olisi syytä nähdä omaa napaansa pitemmälle. Tuntea oma historiansa, sukunsa historia, maansa historia ja edes jotain muiden maiden ja ihmiskunnan historiasta. 

Jumituspäivä

Eilen oli niskat jumissa, tänään pää. Sain eilen lihaksia rentouttavaa lääkettä, koska kipulääkkeistä ei ollut niskoihin mitään apua. Mutta nämä rentoutuslääkkeet kyllä pehmentävät pään. Olo on nuhjaantuneen sekava. Tuntuu, että puhun ja ajattelen kuin humalainen. Ei ihme, ettei näiden kanssa saa ajaa autoa. Mutta kipu on poissa. Vaikka tämä lääkitys tuntuu oikeastaan pahalta, voisin kuvitella, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka jäisi helposti koukkuun tällaisiin pöhnälääkkeisiin. Ja noita lääkkeitä sai apteekista vain 60 kpl:n paketeissa. Ne riittäisivät tällä annostuksella kuukaudeksi. Jos koko satsin vetäisin niin huh huh... Mutta mukavaa on se, ettei koske. Niin paljon ainakaan. Lääkityksellä oli nyt myös se valitettava vaikutus, että vauvalta loppui nyt tissuttelu. Tai se mikään vauva enää ole, 1v. 9kk vanha jo. Ei taida olla niin vakavaa, jos maito "pilaantui". Surullista kuunnella kun toinen niin haikeana itkee :( Mutta tyttö tuntuu ymmärtävän, että maito on pilalla ja loppu. Ja on surullinen kun tajuaa tilanteen lopullisuuden. Noh, elämä on.

Koko päivä on tosiaan mennyt kuin sumussa, en ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Aamulla vielä kuvittelin, että huomiseksi juhlapäiväksi koti olisi imuroitu, luututtu ja pölyt pyyhitty, mutta mitä vielä... Johonkin se aika vaan hävisi. Lihapaisti sentään on uunissa, joten ainakin juhlaruokaa on.

Tänään oli mukavaa kun veli kävi pienen poikansa kanssa kylässä ihan yllättäin. Meillä on yleensä veljen kanssa paljon puhuttavaa. Ja kyllä taas tänään tuli maailmaa parannettua. Olemme tosi erilaisia ja olemme monesta asiasta eri mieltä, mutta kyllä se on vaan veri vettä sakeampaa. Enää ei paljon yllätysvieraita käy. Tai vieraita ylipäätään. Minä tykkäisin kyläilijöistä. Mies taas haluaisi olla omissa oloissaan. Ehkä meillä ei käy vieraita kun emme itsekään käy juuri missään. Ja ehkä se vaikuttaa, että nykyään kaikki tapaavat vain näiden näyttöpäätteiden yms. laitteiden kautta. Mutta ei se ole sama asia.

Tästä "joulukalenterista" tulikin nyt sitten sairaskertomus :D

Neljäs päivä jäi väliin...

Eilen ei tullut tekstiä eikä kuvia, edes tietokone ei auennut eilen. Olin niin jumissa, että pelkkä pään kannattely teki kipeää. Oli pakko käydä lääkärissä. Sain lääkettä ja lähetteen fysioterapiaan.

Jos jaksaisin tänä iltana vielä kirjoittaa lisää.

Vapaapäivä; väsymystä, villasukkia ja vanhaa piimää



Minä mitään siivonnut tänään. On ihan veto pois. Ollut koko päivän. Pariin otteeseen olen jopa maannut sohvalla, mitä en ole pitkään aikaan harrastanutkaan. Olen katsonut tänään myös aika paljon telkkaria.

Ja siinä ohessa sain valmiiksi yhdet pienet villasukat ja aloitin toiset. Mutta minulla kipeytyy niskat neulomisesta. Ja kylmästä. Ja epäilen, että viime viikon nokkakolarillakin on osuutta asiaan, sillä eilen minulla oli vaikeuksia kääntää päätä oikealle. Tänään on ollut ihan paha olo ja se varmasti on ollut niskoista johtuvaa.

Löysin jääkaapista viikko sitten päivättyä piimää. Piimähän ei ihan helposti pilaannu, mutta ei se silti oikein houkutellut juomaan sellaisenaan. Päätin tehdä pitkästä aikaa ohrarieskaa ja piimäkakkua. Koska piimää oli litra ja kakkuun meni vain kolme desiä oli pakko tehdä myös rieskaa. Mutta koska rieskaan tarvitsee litran piimää, oli minun pakko jatkaa rieskataikinaa kahvikermalla. Mikä ei kyllä tietenkään haitannut yhtään, koska sehän vain paransi makua.

Piimäkakku on maailman helpoin kakku. Ei tarvita munia, eikä tarvitse vatkata mitään. Riittää, että ensin sekoittaa kuivat aineet keskenään ja sitten mittaa joukkoon nesteet ja rasvan. Sitten vaan paistetaan 170 astetta noin tunti. Minulla ei oikein ole kuivakakkuvuokia, joten paistoin irtopohjavuo'assa.

Ohje:

200 g	sulaa voita
6 dl	vehnäjauhoja
2 dl	sokeria
2 tl	soodaa
1 tl	neilikkaa
1 tl	kanelia
1 tl	inkivääriä
3 dl	rusinoita
3 dl	piimää
2 dl	siirappia

Sikäli poikkesin ohjeesta, että laitoin rusinoiden tilalle taloussuklaan palasia. Meillä syödään vain kylmiä rusinoita. Nehän menee ihan pilalle, jos ne paistaa. Eli ei siis rusinoita pullaan, kakkuun, maksalaatikkoon... Syötiin lasten kanssa puoli kakkua iltapalaksi. Toinen puoli menee varmaan aamupalaksi :D

Toisen päivän turinoita

Tämä päivä ei sisältänyt mitään kuvauksellista, joten ei kuvia.

Pelkkää tyhjänpäiväistä höpinää vain.

Maanantaisin on aina työpäivä. Ja tänään työpäiväni oli aikalailla toimistossa istumista. Tänään lähetin joulutervehdyksiä "yhteistyökumppaneille". Toimiston siivousta ja raivaustakin olisi ollut, mutta se sai nyt odottaa parempaa ajankohtaa. Ja työpäivä loppui kesken, sillä äsken juuri viimeistelin ja lähetin yhden lehtijutun. Kello taisi olla silloin noin kymmenen illalla. Ei näin mammukka, ei näin! Ei töitä kotiin... Ja kenekään ei nyt pidä luulla, että kirjoitan työkseni lehteen tai että olisin esim. toimittaja. Ei hyvää päivää näillä taidoilla ja kirjoitusvirheillä :D

Pieni lainaus tekstistäni, tai siis lainaus lainaamastani tekstistä:

"......Toinen melko yleinen ajatus on se, että ei meitä suomalaisiakaan ole kukaan auttanut, vaan yksin olemme joutuneet kärsimään ja taistelemaan vaikeina aikoina. Luulo ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa. Nyt itsenäisyyspäivän kynnyksellä, miettiessäni oman maan ja kansan historiaa, mieleeni tuli eräs lehtiartikkeli alkuvuonna ilmestyneestä Suomen ulkoministeriön julkaisemasta Kehitys- lehdestä. Siinä lainattiin Unicefin Suomen osaston historiikkia, jossa kerrotaan esimerkiksi siitä, kuinka vuonna 1946 Suomen lapsille oli tulossa 80 tonnia vaateapua, mutta tavaraa toimittava laiva ajoi Tanskan salmissa miinaan. Laiva kuitenkin onnistuttiin nostamaan ylös ja ihme kyllä vaatteetkin saatiin kuivattua Lauttasaaressa maailman pisimmällä pyykkinarulla, joka oli 10 kilometriä pitkä. Vaatteita oli kuivaamassa 40 vapaaehtoista. Unicef antoi myös ruoka-apua Suomen lapsille. Yksi ainoa laiva toi lokakuussa 1947 New Yorkista Helsinkiin 313 tonnia laardia ja maitopulveria. Itse Lastenlinnan ylilääkäri Arvo Ylppö oli vastaanottamassa laivaa. Tämän laivalähetyksen ansiosta 75000 suomalaislasta sai 242 kaloria enemmän päivittäiseen ruokavalioonsa kuin olisivat muuten saaneet....."

Näiden mietteden lisäksi törmäsin tänään töitteni ohessa erääseen luullakseni lainaukseen vuoden 1933 Pellervon vuosikalenterista:

"1. Veroilmoitus vaikka itku suussa, on tehtävä tammikuussa.
2. Viimeistään kun maat on paljaat, laita kuntoon koneet , valjaat. Toukotöissä kalliiksi käy paneutua monttööriksi.
3. Kun tilaat AIV-liuoksen ennen vappua, säästät monen monta rahalappua.
4. Moni kylvös on kesällä musta, jollei käytetä peittausta.
5. Isännän askeleet pellon höystävät, jos oraat eivät ala virota, vähän salpietaria sirota.
6. Ei ole lypsylle hoppua, jos vesi saa lehmiltä loppua.
7. On hulluus sula, kun lehmillä on suuri valkuaispula ja hepo syö apilaa. ( hepo pärjää timoteilläkin)
8. Moni ei tunne lehmän taksaa, maitoa sen askel maksaa.
9. Ota siemen sarasta, jolla vilja on parasta.
10. Tuosta tunnen tuhman miehen, laske ei, tai laskee väärin.
Syksyin syöttää ylen määrin, keväisin saa rehut ostaa ja jaloillensa karjan nostaa.
11. Moni on tarkka rahasta, tekisi vaikka kirpun nahasta vaatetta ihan, mutta perällä pihan tuhannet häviää tunkiosta eikä kukaan välitä vahingosta. (Typpi häviää, mikäli lanta pääsee palamaan)
12. Kiitos seurasta, onni myötä, tämä vuosi päättyy tälleen, ensi vuonna tapaamme jälleen."

Päivääni mahtui myös pari outoa kohtaamista.

Ensimmäinen tapahtui, kun ajoin työpaikan parkkipaikalle. Joku vanhempi herrasmies ajoi viereen parkkiin, avasi ikkunan ja sanoi: "Sulla roikkuu jotain mustaa tuolla auton alla." Minä vastasin vaan, että no ajoin viime viikolla kolarin ja ehkä siellä jotain repsottaa siksi. Mies kehotti olemaan ajelematta, ettei mitään tipu omien tai kanssa tielläliikkujien renkaiden alle. No minkäs teet, pakko minun oli lapset hakea ja tulla autolla kotiin. Tai pakko ja pakko... Loppu viikosta vien auton korjaamolle, kunhan korjaaja on saanut tilatut osat. Ajoin tosiaan nokkakolarin omalla tiellä naapurin kanssa viime torstaina. Onneksi vauhtia oli vähän ja vain peltiä rutistui, eikä ihmisille käynyt kuinkaan. Mutta kyllä se säikäytti. Molemmat jarruttivat, mutta autot vaan luisuivat jään päällä toisiaan kohti. Ikävä tunne se.

Toinen outo kohtaaminen oli kanalassa metsähiiren kanssa. Huomasin jokin aika sitten, että kanalan maalattiassa on reikiä. En tiennyt mikä otus on käynyt kanojen kupilla ruokailemassa, mutta vein sellaisen muovisen hiiren loukun kanala nurkkaan, siten etteivät kanat pääse kuitenkaan siihen. Tänään näin, että loukku oli kiinni, mutta vaikutti tyhjältä. Kun avasin loukun pienen otuksen tassu vetäytyi koloon maan alle. Kohta kanalassa hoiperteli kohmeisen oloinen metsähiiri. Se oli ilmeisesti ollut niin kauan kiinni loukussa, että oli raukka ihan jäykettynyt. Niin kylmä sillä ei voinut olla. Sain hiiren käsin kiinni ja napsautin sen loukulla hengiltä. Vaikka olen teurastanut eläimiä, jotenkin minua suretti se hiiri kun se oli niin kaunis. Hupsua.

Sain myös erikoista, ei-niin-jokapäiväistä, postiakin tänään. Sain Atrialta 7€:n lahjakortin. Olin viime viikolla ostanut pilaantunutta leikkelettä, jossa oli päiväys kuitenkin vasta 3.12. Tein asiasta reklamaation ja nyt sain hyvityksen. Aina kannattaa valittaa :D

Huomenna vietän vapaapäivää. Toivottavasti joulusiivouksen merkeissä.

Jorinajoulukalenteri- lätinäluukku No:1.

 Hyvää ensimmäistä adventtia :)

Tai aika lopuillaanhan se taitaa jo olla.

Mieleni on tehnyt julkaista jonkinmoinen joulukalenteri blogissani, kun monella muullakin sellainen on, mutta on vaikea keksiä mitään aihetta. Ja vieläpä mielenkiintoista ja omaperäistä. Joten päätin noudattaa omaa sekametelisoppa-, sillisalaattilinjaa, joka blogissa muutenkin toistuu. Ja nuo edellä mainitut aineksethan ovat vallan jouluisia :D Ja joulukalenterin löpinöitä tietysti höystävät lukemattomat kirjoitusvirheet :D

Ajattelin tässä joulun alla näyttää kodistani ja ehkä elämästäni sellaisia kuvakulmia, joita ei ehkä oikein usein näy. Ja kertoilla omaan jouluun valmistautumisesta.

Ihan oikeasti olen taas ihan hirmuisen väsynyt ja tuntuu, ettei mikään huvita. En saa mitään aikaiseksi ja koko elämä turhauttaa. En tiedä saapuuko joulu tähän tupaan lainkaan. Niin paljon olisi kaikkea tekemistä. En pääse juhlatunnelmaan, jos kaikki on ihan sekaisin ja sotkussa. Ja kaikki todella on. En ymmärrä, miten olen päästänyt kaiken tähän jamaan :( Tekisi mieli pyytää joku avuksi tai palkata siivooja, mutta ylpeys ei anna periksi. Lauantaina onneksi mummo ohjeisti ja avusti poikia siivoamaan alakerrassa.

Otin kuvan meidän rappusista, koska se taitaa olla ainoa siisti kohta. Pakko olla siisti, ettei pienet jalat, tai isommatkaan kompastuisi matkalla kerroksesta toiseen. Muutenkin tuo tila on ihana. Ihastuin siihen jo ensi kertaa taloa katsoessa. Kapealla ikkunalla on talvehtiva muratti ja pelakuut sekä rönsyliljoja. Kapean ikkunan lisaksi tilassa on kaksi muutakin ikkunaa ulos sekä ikkuna vessaan tuossa oikealla.

Meillä on "uusi" sohva. Keltainen ja isompi kuin entinen. Tuo vanha sininen on tuvassa toistaiseksi myös, mutta se on lähdössä pois. Toivottavasti ja mieluiten ennen joulua. Ihan äsken otin tämän kuvan ihan summamutikassa, pilkkopimeässä tuvassa. Meillä on nimittäin sähköt poikki. Syttyvät ja sammuvat vähän väliä. Kissa taisi vähän häkeltyä kameran salamasta...



Ehkä lähdenkin tästä nukkumaan. Mitäpä sitä pimeässä muutakaan ja tietokoneen akkuakin ehkä kannattaisi säästää. Joten huomiseen :)