Kahvinkeitin puhtaaksi soodalla

Se on vissiin kevättä ilmassa kun huomaa siivota sellaisia asioita, joita ei normaalisti huomaa. Kahvinkeitin oli ihan hirvittävän pinttynyt sisältä. Mokkamasterissa on se hyvä puoli, että tuo vesisäiliö on kirkas ja siitä näkee milloin on puhdistuksen tarpeessa. Sehän ei tietysti likaantuisi niin pahasti, jos veden sinne kaataisi jollakin toisella kannulla eikä keittimen omalla, jossa voi olla jäämiä edellisestä kahvisatsista. Olen aiemmin puhditanut keittimen etikalla tai sitruunahapolla, jota saa kaupasta juuri keittimen puhdistamista varten pikkupusseissa. Ystävä kertoi puhdistavansa soodalla, joten päätin kokeilla. Laitoin soodaa vesisäiliöön, olisko ollut reilu ruokalusikallinen. Vettä päälle. Vähän hankailin tiskiharjalla ja laitoin keittimen päälle. Ja tällaista törkyvettä tuli... Oli ehkä aikakin putsata. Sietten lisäsin uudet vedet ja keitin taas päälle. Toistin niin kauan kunnes vesi oli taas kirkasta. Sitten pesin tiskiaineella kaikki irtoavat osat ja pyyhin rätillä keittimen.

Kyllä taas kahvi maistuu. Maistuu vähän liiankin hyvin. Olen harkinnut jopa kahvinjuonnin lopettamista, mutta elintapojen muuttaminen on tosi vaikeaa. Olen juonut kahvia ehkä 5 vuotta, sitä ennen olin kymmenisen vuotta juomatta. Join kahvia jo lapsena. Isä opetti puolivuotiaana kahvin makuun. Fiksua toimintaa. Minun lapseni eivät kahvia saa. Eivät edes kokista. En halua heistä kofeiiniriippuvaisia jo lapsena. Itselle ainakin vaikea irroittautua siitä. Ja olen jostain lukenut, että kofeiini vaikuttaa lasten keskushermostoon.

Keittimeen vielä. Etikalla puhdistaminen tapahtuu samoin kuin soodalla. Aion kuitenkin jatkossa käyttää soodaa, koska ei haise ja tekee ihan yhtä kirkkaaksi kuin etikkakin.

Löysin muuten tämän keittimen lähes uutena fb:n kirppisryhmästä vuosi sitten. Edellinenkin oli tällainen ja sitä oli jo käytetty kodinkone huollossa kerran. Nämä on siitä hyviä keittimiä, että kestävät vuosia ja niihin saa varaosia. Halpiskeittimiä ei kannata paljon korjailla, eivätkä ne kestä. Tietyissä asioissa ei kannata nuukailla.

Puhdistin myös astianpesu koneen ja minua alkoi jotenkin turhauttaa se, että on se kumma kun aikaa tuhraantuu siihen, että täytyy huoltaa omaisuuttaan. Sama tunne tulee komeroita siivotessa. Omaisuuden, rojujen huoltaminen vie aikaani, jonka voisi käyttää jotenkin tuottavamminkin tai sitten vaikka ihmiten kanssa olemiseen. Olisi ihana omistaa mahdollisimman vähän. Mutta kun minä olen rönsyilevä tyyppi, jonka elämä, ajatukset ja tavarat rönsyilevät sinne tänne. Enkä raaski heittä kaikkea poiskaan, kun voin vielä jotakin tarvita tai kierrättää. Sisälläni asuu pieni hamsteri, jota toisaalta inhoan, toisaalta rakastan. Toivottavasti läheiseni hommaavat minut hoitoon, jos minusta uhkaa tulla himohamsteri, eikä toiminta ole enää normaalin rajoissa... No nyt tää taas vähän rönsyili...