Nuukailua- älä heitä ihan vielä pois

Olen elämäntapanuukailija. Köyhäilijä, joku sanoisi, mutta sitä minä en ole. Elän hyvin rikasta elämää. Minulla on paljon kaikkea, liikaakin. Eli siis olen rikas. Ei meillä varsinaisesti rahaa ole, mutta eihän minusta raha ole rikkautta. Elämän rikkaus piilee kuulkaa ihan jossain muualla kuin omaisuudessa. Mutta senhän moni teistä jo tiesikin. Mutta nuukailuun... Minun nuukailulla ei monestikaan ole mitään tekemistä rahan kanssa. Varsinaista säästöä ei aina tule. Siis ainakaan rahallista. Tai ajallistakaan. Väsäilen pelkkien epäolennaisuuksien parissa. Ainakin isännän mielestä. Nuukailuni takana on useimmiten ajatus siitä, että jokin asia ei menisi hukkaan. Tässä joitakin esimerkkejä viimeisen viikon ajalta.

Ensimmäisessä kuvassa kukkii amaryllis. Sain työpaikalta jouluna amarylliksen, joka kukki kauniisti. Ja pukkasipa toisenkin kukkavarren. Mutta ilmeisesti nuorimmainen oli käynyt katkaisemassa kukkaputken. Kukka oli silloin vielä ihan pelkkä vihreä nuppu. Leikkasin putkeen uuden imupinnan terävällä veitsellä ja laitoin sen maljakkoon. Ja arvatkaa mitä! Nyt se on kukkinut jo ainakin viikon! Pientä nuutumista oli havaittavissa, mutta leikkasin taas uuden imupinnan varteen ja tuo kuvassa näkyvä nuppukin on nyt auki. Ihmeellistä! Tää ei mennyt hukkaan!

Hain sipuleita alakerrasta ja sipulilaatikossa oli pitkiä hailakoita versoja. Toin versoneen sipulin vesilasiin ikkunalle vihertymään. Tänään leikkasin salaattiin tuoreita versoja. Sipuli ei tykännyt sipulista. Irvisti ja yökki. Mutta kehuin kovasti kun oli reipas ja maistoi!

Lauantaina tarkistin kellarin lämpötilaa ja muistin, että viimeiselle kurpitsalle olisi tehtävä jotain. Siinä oli jo tummia laikkuja, mutta ne ei haittaa kun ottaa ne pois. Ne eivät tee koko kurpitsasta pilaantunutta tai muuta makua. Yhden neljänneksen soseutin itselle, yhden neljänneksen annoin äitille, ja yhden ystävälle. Viimeinen neljännes oli kuorta, siemeniä ja höttöä, jonka söi lampaat ja kanat.

Tämä ei ehkä liity otsikkoon kuin etäisesti. Minulla on pitkät hiukset ja tarvitsen hiuslenksuja. Ne vaan menee tosi äkkiä huonoiksi ja venähtäneiksi tai katoavat. Sain yksi yö idean. Päätin testata käytännössä tänään. Voi olla, että olen nähnyt ohjeen jossain, eikä idea varsinaisesti olekaan omani. Anteeksi vaan jos varastin ideasi... nykyään ideoita jaetaan vähän siellä ja täällä, eikä voi enää muistaa mitä missäkin näki... Virkkasin ensin x-pituuden verran ketjusilmukoita. Seuraava kerros on vurotellen pitkäpylväs ja yksi ketjusilmukka väliin. Jatketaan näin kerroksen loppuun saakka. Tähän tulee vain kaksi kerrosta virkkuuta. Sitten otetaan kuminauhaa ja pujotetaan se jokatoiseen pylvääseen. Katkaistaan kuminauha kun on sopivan kireä ja ommellaan kuminauhojen päät yhteen. Sitten päättelin langat niin että tuli rengas samalla suljetuksi.

Käytin jotain ikivanhaa Vuokko-akryylilankaa, jonka olen ostanut kirpparilta ihan vain siksi, että siinä on niin hieno retrovyöte :D Tulipahan käyttöä nyt tällekin. Tähän voisi hyvin käyttää jämäkeriä ja pitempiä langan pätkiä. Kuminauha on "älä heitä pois- kamaa". Eli poikien kalsareista, jotka menivät polttouuniin kun olivat niin risat. Otan aina poistovaatteista "varaosat" talteen.

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna nuukailla!